Miltä se naiseus sitten tuntuu? Tai mieheys?

Kyllä siinä miehekäs olo tulee kun naista paukuttaa niin että seinät rytkyy

En tiedä. En ole koskaan ollut ylpeä sukupuolestani. Tai hävennyt sitä. Tai edes miettinyt asiaa. Se on vain pieni osa identiteettiäni, eikä määritä kuka tai mikä olen. Teen naisten juttuja, teen miesten juttuja, tykkään miesten jutuista, tykkään naisten jutuista. Jos kysytään sukupuolta, niin vastaan biologisen sukupuoleni mukaan.

Intiimihommat mainittu. Mutta siis muuten: miltä tuntuu olla mies? Korvien välissä?

Kuvaat ihmisen biologiaa ja sitä, että koet itsesi urokseksi, kun parittelet. Se ei oikein täytä henkisen sukupuolen määritelmää, mitä haen. Jos olisin transmies eli nainen, joka kokee sisäisesti olevansa mies, mikä olisi se tunne, jota tunnen - minulla kun ei ole miehen biologiaa. 

Up, kertokaa nyt!

Minä tunnen olevani minä.

Olen nainen, koska minulla on naisen sukupuolielimet. En haluaisi toisenlaisia elimiä. Naisen elimet tuottavat minulle nautintoa.

Se, että olen nainen, ei ole koskaan rajoittanut minua mitenkään. Teen asioita, joita haluan tehdä. Osa niistä on sellaisia, joista stereotyyppisesti naiset pitävät, osa sellaisia, joista miehet sterotyyppisesti pitävät ja osa neutraaleja.

Olen mielelläni nainen, vaikka ei se mitään erityistä naiseuden tuntemusta aiheuta.

Naiseuteen ja mieheyteen liittyy paljon mielikuvia ja stereotypioita, jotka ovat joillekin ainoa syy miksi kokevat olevansa sukupuolettomia, itse olen kyllä sitä mieltä, että tarvitaan myös kehollista dysforiaa. Itse olen aika nuori ihminen, jolla on paha dysforia omista naisten vermeistä ja siitä, että olen sosiaalisesti nainen. Vihaan sitä, että minulla ja rinnat ja naisen ääni ja naisen virallinen nimi, noin muutamia mainitakseni.

Naiseus on ollut vastenmielistä siitä asti kun aloitin yläasteen, enkä itsekään oikein tiedä mikä sen aiheutti vai oliko sillä edes mitään yksittäistä tekijää. Niin vain tapahtui. Yksi syistä saattoi olla se, etten halunnut että minua pidetään osana massa-pissislaumaa. Olen aina viihtynyt paremmin poikien kanssa, ihan pienenä parhaat kaverit oli poikia. Peruskoulussa pojat olivat kuitenkin pahimmat kiusaajat, joten ei ollut oikein ketään kenen kanssa olla kun ei ollut yhteistä.

Koen todella harvoin jos yhtään mitään romanttista tai seksuaalista kiinnostusta toisiin ihmisiin. Haluaisin neutraalin kehon, koska naisten vermeet vain inhottaa jostain syystä eikä niistä ole mitään hyötyä. Lapsista en pidä. Minulla ei ole hoivaviettiä ja aluksi luulin, että se on joku vitsi. En samaistu yhtään kumpaankaan biologiseen sukupuoleen, joten eläminen sukupuolettomana on paljon luontevampaa ja vähemmän ahdistavaa. Hankkiudun leikkauksiin heti, kun se on mahdollista.

Eihän näitä asioita edes ajattele, jos on ns "normaali", eli ei ole kokenut dysforiaa. Joillekin sukupuoli on enemmän kuin biologia, mutta syytä en osaa selittää paremmin.

No siis mä vain olen. Nainen. En mieti miltä tuntuu vaan olen ja elän ja teen mitä haluan. Ihme juttu, että nykyään koko ajan pitäisi jotenkin tunnustella ja reflektoida itseään, että miltä musta nyt tuntuu ja miltä tämä ja tämä asia tuntuu. Elämä jää elämättä ja pyöritään oman itsen ja navan ympärillä. Ei ihme että porukka on nykyään joka asiassa ihan sekaisin 🙄

bonerilta

Koska nämä itse luokittelevat sukupuolia tiukasti esim naiset ei saa leikkiä legoilla, minä leikin legoilla olen siis poika.

Tässäpä se mieheys tiivistettynä

Muista naisista en tiedä, mutta äiti ei tykännyt kun synnyin tytöksi. Isä tykkäsi sitten sitäkin enemmän ja naamioi insestin/ pedofilian tykkäämiseksi. Että hellyyttähän se vain on, pakkomielteinen sylissäpitäminen, kielarointi ja hinkkaaminen. Muut vain ihaili että kylläpä osaa huolehtia lapsesta. Osasi kyylätä hetkiä jolloin muut ei näe.

Eipä tullut mallia normaalista suhteesta. Traagista on vielä kun tuli nätti kroppa ja repijää ja riistäjää riitti.

Kyllä kai poikiakin voidaan kohdella huonosti, mutta ei ole kaikilla tytöilläkään helppoa. Vai mitä sä kysyit.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä miehekäs olo tulee kun naista paukuttaa niin että seinät rytkyy

Tämä alapeukutettu kommentti on niin osuva, että on pakko yläpeukuttaa. Suurin osa "cis-ihmisistä" (en pidä tuosta etuliitteestä, mutta menköön) kokee sukupuolensa juuri noin: kehollisuuden kautta. Seksuaalisissa tilanteissa tuo tunne korostuu. Minullakin on joskus ollut melkoinen naisolo, kun olen ollut miehen kanssa.

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa.

Olen nykyisin aika paljon miettinyt, miltä muka tuntuu olla nainen. En oikein tiedä. Minusta tuntuu minulta. Naiseus ei ole koskaan mitenkään ollut päällimmäinen asia, jota olen kokenut. Tai että olisin ajatellut itsestäni, että toteutan jotain naiseutta.