Oletko ollut pienen lapsesi kanssa yötä sairaalassa?

Olen, poika vietti elämänsä ensimmäisen 1,5kk sairaalassa ja osan siitä teholla. Silloin en sairaalassa yöpynyt. Siitä eteenpäin neljän vuoden ajan joutui myös olemaan sairaalassa melko paljon. Aluksi oli osastolla, missä oli useampi vauva samassa huoneessa, mutta hieman isompana sai aina oman tai korkeintaan kahden lapsen huoneen ja silloin myös vanhempi sai jäädä yöksi. Tämä siis Helsingin lastenklinikalla.

Asun Saksassa, joten kokemusta vain täältä.

Olin 2kk vanhan esikoiseni kanssa viisi päivää sairaalassa RS-viruksen vuoksi. Nukuimme samassa sairaalasängyssä, vaikka viereen tuotiin kyllä vauvan sänkykin. Halusin olla vauvani vieressä. Samaan huoneeseen tuotiin 13-vuotias tyttö yöllä umpisuolileikkauksen jälkeen isänsä kanssa. Isä myös yöpyi samassa huoneessa omassa sairaalasängyssä.

Toisen kerran, eri sairaalassa kylläkin, 2-vuotiaan kuopukseni kanssa, joka sai aivotärähdyksen pienessä potkupyöräonnettomuudessa. Olimme kaksi yötä sairaalassa tarkkailussa ja sain silloinkin nukkua poikani kanssa samassa sängyssä.

juu, kahden lapsen kanssa oon ollu, nukuin lattialla patjalla

Olen ollut yhden yön osastolla 3-vuotiaan rota-viruspotilaan kanssa. "Nukuin" jollain hetekalla ja sain ruokaakin. Samassa huoneessa oli toinen oksentava ja ripuloiva lapsi äitinsä kanssa. Lapset heräsivät vuorotellen oksentamaan ja itkemään :D Ihan hirveä yö.

Täällä imettävä äiti on aina saanut ruuan kun oltu vauvan kanssa osastolla😊Ja kyllä valitettavasti olen ollut jopa teinin matkassa yötä sairaalassa..voi niin huonosti ja hoitajat manaili etteivät ehdi häntä koko yötä vahtia niin jäin sitten itse vahtimaan.

Sekä että joskus olen ollut toisinaan siihen yöpymiseen ei ole mahdollisuutta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Nukuin neuvotteluhuoneen lattialla patjalla, koska vauvani huoneessa oli myös toinen lapsi. Tämä siis vanhalla lastenklinikalla. Hoitaja toi välillä vauvani yöllä rinnalle sinne neuvotteluhuoneen lattiapatjalle :D

Hyvitettiinkö rintamaito sairaalalaskussa?

No ei. Olisiko pitänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Nukuin neuvotteluhuoneen lattialla patjalla, koska vauvani huoneessa oli myös toinen lapsi. Tämä siis vanhalla lastenklinikalla. Hoitaja toi välillä vauvani yöllä rinnalle sinne neuvotteluhuoneen lattiapatjalle :D

Hyvitettiinkö rintamaito sairaalalaskussa?

Periaatteessa kyllä. Jos lapsi täyimetyksessä ssi äiti sairaalasta ruoat. Ainakin ennen. HUS.

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Olen myös valvonut teinin kanssa päivystyksessä ja teho-osaston vanhempainhuoneessa.

Yksi elämäni kamalimmista öistä.

Myös minä olen ollut teinin kanssa yön osastolla, kun hän oli sairastunut vakavasti. "Nukuin" tai siis makasin yön patjalla lattialla. Olisi ollut outoa jättää hänet yksin meidän kummankin elämän järkyttävimpänä hetkenä. Eikä kukaan sitä vaatinutkaan. Hän jäi kyllä pidemmäksi aikaa sairaalaan ja jatkossa olin siellä vain päivät.

Olen ollut. Porissa saa toinen vanhemmista yöpyä lapsen kanssa. Oltiin reilun viikon ajan lastenosastolla. Potilashuoneet on suunniteltu niin, että vanhemmalle on huoneessa oma laivasänky. Todella ihana ja huolehtiva henkilökunta, pitivät kyllä huolta niin lapsen kuin minunkin hyvinvoinnista.

Olen ollut yli vuoden.

Lapsi syntyi rv 24, vastasyntyneiden teholla ei lastenklinikalla voinut yöpyä, ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on toisin.

Oltiin noin 8 viikkoa siellä, jonka jälkeen siirryttiin Jorvin vauvojen osastolle, siellä harjoiteltiin hengittämistä, syömistä ja kasvua noin 8 viikkoa. Yöpyä olisi saanut, mutta ”velvoitetta” ei ollut.

Kun päästiin kotiin noin rv 40 kohdalla, ei lapsi kestänytkään ulkomaailman pöpöjä ja alkoi todellinen sairaalakierre. Jouduttiin sairaalaan, päästiin osastolta ja palattiin sinne ambulanssilla hätäajona joidenkin tuntien päästä. Tätä kesti vuoden.

Jos tilanne oli erityisen paha ja lapsi otettiin teholle, oli siellä erittäin rajalliset vierailuajat. En tarkkaan muista, mutta tyyliin 8.45-9.15, 11-11.30, 14.30-16, 19-19.30, 22.30-23. Siis todella vaikeat, valitset joko jonkun puolituntisen tai päivystät koko päivän vanhempien huoneessa koska pääset lapsesi luo. Erityisen hankalaa jos asut pidemmällä sairaalalta ja on useampi muukin hoivaa tarvitseva lapsi kotona.

Voin kertoa, ettei ole helppoa jättää tosi sairasta, mutta itkevää lasta sänkyyn, kun kello soi, että vanhempien kuuluu poistua tilasta.

Ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on nyt inhimillisempi käytäntö.

Mutta ne ajat, kun ei oltu teholla, oletettiin vahvasti, että vanhemmat hoitaa lapsen sairaalassa. Mulla oli noin vuoden ikäinen hengitysletkuissa (cpap), tipassa, saturatiomitrarissa, yms. Nukkuu yhdet päiväunet, loppuaika pitää pitää häntä paikoillaan, että letkut ei oikein saa liikkua.

Kun hengitys turvataan koneellisesti, voin kertoa, että kymmenkuisella on paljon energiaa, kun joutuu vaan makaamaan. Mun lapsi oppi nousemaan hengitysletkuissa seisomaan tukea vasten ja konttaamaan, oli kyllä aika työlastä varmistaa, että kaikki piuhat pysyi koko ajan paikallaan. Tämä oli vain ja ainoastaan vanhempien tehtävä, hoitajat hoitivat vain, jos vointi oli niin huono, että tarvittiin vierihoitoa.

Teholla jokaisella on oma hoitaja vieressään, ainakin lapsilla. Mutta vuodeosastoilla vanhemmat kyllä enemmän tai vähemmän velvoitetaan hoitamaan lapsensa vuorokaudet läpeensä, vaikka tilanne kestäisi kuukausia ja kotona olisi muitakin lapsia hoitoa vailla.

Osastolla annetaan sairaanhoito, mutta muu hoito on vanhemmilla. Jos koronan takia lapsi joutuisi sairaalaan ja vanhemmilta evättäisiin pääsy hänen luokseen, olisin aivan kauhuissani. Kokemukseni mukaan tehoa lukuunottamatta vain hoitotoimenpiteet ja lääkkeet annetaan osaston puolesta, lapsen hoitoon heillä ei ole aikaa.

Jos vaikka neljä vuotiaan joutuisi sairaalaan jättämään, niin sydän kyllä särkyisi 💔

Tsemppiä koko sydämestäni niille perheille, jotka sairaala-arkea nyt elävät!

Joo synnärillä heti synnytettyä

Olen ollut 8kk-3v kanssa lukuisia öitä hengitysvaikeuksien takia. Vaikea oli saada nukuttua.

Olen ollut. Ihan pienen kanssa, 0-2, ei tarvitse jäädä yöksi. Päivät on raskaita, kun menee klo 9 ja lähtee kotiin klo 21, siinä on työpäivä. Hoitajat käyvät katsomassa säännöllisesti ja yöllä lapsi nukkuu.

Vähän vanhemman kanssa, yli neljä, piti jäädä jo yöksi. Hoitajat eivät käy katsomassa niin usein kuin pieniä.

Olen ollut ekan kerran täysimetyksessä olevan kuusikuukautisen ja tokalla kerralla [ei enää imetyksessä olevan ;) ) kahdeksanvuotiaan kanssa muutaman yön Helsingin Lastenklinikalla. Kahdeksan vee oksenteli, jolloin minua tarvittiin myös siivouksessa, koska henkilökunta ei olisi ehtinyt. Molemmilla kerroilla nukuin patjalla lattialla lapsen vieressä. Enkä kyllä mitenkään olisi pystynyt jättämään lasta yksin sairaalaan. Onneksi ei tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli vuoden.

Lapsi syntyi rv 24, vastasyntyneiden teholla ei lastenklinikalla voinut yöpyä, ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on toisin.

Oltiin noin 8 viikkoa siellä, jonka jälkeen siirryttiin Jorvin vauvojen osastolle, siellä harjoiteltiin hengittämistä, syömistä ja kasvua noin 8 viikkoa. Yöpyä olisi saanut, mutta ”velvoitetta” ei ollut.

Kun päästiin kotiin noin rv 40 kohdalla, ei lapsi kestänytkään ulkomaailman pöpöjä ja alkoi todellinen sairaalakierre. Jouduttiin sairaalaan, päästiin osastolta ja palattiin sinne ambulanssilla hätäajona joidenkin tuntien päästä. Tätä kesti vuoden.

Jos tilanne oli erityisen paha ja lapsi otettiin teholle, oli siellä erittäin rajalliset vierailuajat. En tarkkaan muista, mutta tyyliin 8.45-9.15, 11-11.30, 14.30-16, 19-19.30, 22.30-23. Siis todella vaikeat, valitset joko jonkun puolituntisen tai päivystät koko päivän vanhempien huoneessa koska pääset lapsesi luo. Erityisen hankalaa jos asut pidemmällä sairaalalta ja on useampi muukin hoivaa tarvitseva lapsi kotona.

Voin kertoa, ettei ole helppoa jättää tosi sairasta, mutta itkevää lasta sänkyyn, kun kello soi, että vanhempien kuuluu poistua tilasta.

Ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on nyt inhimillisempi käytäntö.

Mutta ne ajat, kun ei oltu teholla, oletettiin vahvasti, että vanhemmat hoitaa lapsen sairaalassa. Mulla oli noin vuoden ikäinen hengitysletkuissa (cpap), tipassa, saturatiomitrarissa, yms. Nukkuu yhdet päiväunet, loppuaika pitää pitää häntä paikoillaan, että letkut ei oikein saa liikkua.

Kun hengitys turvataan koneellisesti, voin kertoa, että kymmenkuisella on paljon energiaa, kun joutuu vaan makaamaan. Mun lapsi oppi nousemaan hengitysletkuissa seisomaan tukea vasten ja konttaamaan, oli kyllä aika työlastä varmistaa, että kaikki piuhat pysyi koko ajan paikallaan. Tämä oli vain ja ainoastaan vanhempien tehtävä, hoitajat hoitivat vain, jos vointi oli niin huono, että tarvittiin vierihoitoa.

Teholla jokaisella on oma hoitaja vieressään, ainakin lapsilla. Mutta vuodeosastoilla vanhemmat kyllä enemmän tai vähemmän velvoitetaan hoitamaan lapsensa vuorokaudet läpeensä, vaikka tilanne kestäisi kuukausia ja kotona olisi muitakin lapsia hoitoa vailla.

Osastolla annetaan sairaanhoito, mutta muu hoito on vanhemmilla. Jos koronan takia lapsi joutuisi sairaalaan ja vanhemmilta evättäisiin pääsy hänen luokseen, olisin aivan kauhuissani. Kokemukseni mukaan tehoa lukuunottamatta vain hoitotoimenpiteet ja lääkkeet annetaan osaston puolesta, lapsen hoitoon heillä ei ole aikaa.

Jos vaikka neljä vuotiaan joutuisi sairaalaan jättämään, niin sydän kyllä särkyisi 💔

Tsemppiä koko sydämestäni niille perheille, jotka sairaala-arkea nyt elävät!

Minä taas koin, että pystyin hyvin käymään syömässä ja katsoin välillä telkkaria. Lähinnä vuoteen vieressä istuminen oli tylsää. Hoitajat olivat avuliaita. Kamalinta oli kuulla joidenkin lasten huutavan kivuissaan toisissa huoneissa.

Lähdin kotiin yöksi nukkumaan. Oli hyvä ratkaisu. Lapsi nukkui yöllä ja hoitajat vahtivat kuitenkin osastolla.

Lapsi oli hoidossa heti synnyttyään. Siinä oli se hyvä puoli, että sain itse rauhassa toipua sektiosta. Levätä ja nukkua yöt raskaan synnytyksen jälkeen. Olin hyvässä kunnossa, kun lapsi pääsi kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ekan kerran täysimetyksessä olevan kuusikuukautisen ja tokalla kerralla [ei enää imetyksessä olevan ;) ) kahdeksanvuotiaan kanssa muutaman yön Helsingin Lastenklinikalla. Kahdeksan vee oksenteli, jolloin minua tarvittiin myös siivouksessa, koska henkilökunta ei olisi ehtinyt. Molemmilla kerroilla nukuin patjalla lattialla lapsen vieressä. Enkä kyllä mitenkään olisi pystynyt jättämään lasta yksin sairaalaan. Onneksi ei tarvinnut.

Minä koin, että pitää huolehtia myös omasta jaksamisesta. Siksi menin kotiin nukkumaan. Kuljin sairaalaan pyörällä aina kun mahdollista, se oli virkistävää. Tunsi tekevänsä jotain normaalia.

Olen ollut sekä 1- että 2-vuotiaan kanssa. Jälkimmäinen keikka kesti useamman päivän. Patjalla lapsen sängyn vieressä sai nukkua sen, mitä pystyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yli vuoden.

Lapsi syntyi rv 24, vastasyntyneiden teholla ei lastenklinikalla voinut yöpyä, ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on toisin.

Oltiin noin 8 viikkoa siellä, jonka jälkeen siirryttiin Jorvin vauvojen osastolle, siellä harjoiteltiin hengittämistä, syömistä ja kasvua noin 8 viikkoa. Yöpyä olisi saanut, mutta ”velvoitetta” ei ollut.

Kun päästiin kotiin noin rv 40 kohdalla, ei lapsi kestänytkään ulkomaailman pöpöjä ja alkoi todellinen sairaalakierre. Jouduttiin sairaalaan, päästiin osastolta ja palattiin sinne ambulanssilla hätäajona joidenkin tuntien päästä. Tätä kesti vuoden.

Jos tilanne oli erityisen paha ja lapsi otettiin teholle, oli siellä erittäin rajalliset vierailuajat. En tarkkaan muista, mutta tyyliin 8.45-9.15, 11-11.30, 14.30-16, 19-19.30, 22.30-23. Siis todella vaikeat, valitset joko jonkun puolituntisen tai päivystät koko päivän vanhempien huoneessa koska pääset lapsesi luo. Erityisen hankalaa jos asut pidemmällä sairaalalta ja on useampi muukin hoivaa tarvitseva lapsi kotona.

Voin kertoa, ettei ole helppoa jättää tosi sairasta, mutta itkevää lasta sänkyyn, kun kello soi, että vanhempien kuuluu poistua tilasta.

Ehkä Uudessa Lasten sairaalassa on nyt inhimillisempi käytäntö.

Mutta ne ajat, kun ei oltu teholla, oletettiin vahvasti, että vanhemmat hoitaa lapsen sairaalassa. Mulla oli noin vuoden ikäinen hengitysletkuissa (cpap), tipassa, saturatiomitrarissa, yms. Nukkuu yhdet päiväunet, loppuaika pitää pitää häntä paikoillaan, että letkut ei oikein saa liikkua.

Kun hengitys turvataan koneellisesti, voin kertoa, että kymmenkuisella on paljon energiaa, kun joutuu vaan makaamaan. Mun lapsi oppi nousemaan hengitysletkuissa seisomaan tukea vasten ja konttaamaan, oli kyllä aika työlastä varmistaa, että kaikki piuhat pysyi koko ajan paikallaan. Tämä oli vain ja ainoastaan vanhempien tehtävä, hoitajat hoitivat vain, jos vointi oli niin huono, että tarvittiin vierihoitoa.

Teholla jokaisella on oma hoitaja vieressään, ainakin lapsilla. Mutta vuodeosastoilla vanhemmat kyllä enemmän tai vähemmän velvoitetaan hoitamaan lapsensa vuorokaudet läpeensä, vaikka tilanne kestäisi kuukausia ja kotona olisi muitakin lapsia hoitoa vailla.

Osastolla annetaan sairaanhoito, mutta muu hoito on vanhemmilla. Jos koronan takia lapsi joutuisi sairaalaan ja vanhemmilta evättäisiin pääsy hänen luokseen, olisin aivan kauhuissani. Kokemukseni mukaan tehoa lukuunottamatta vain hoitotoimenpiteet ja lääkkeet annetaan osaston puolesta, lapsen hoitoon heillä ei ole aikaa.

Jos vaikka neljä vuotiaan joutuisi sairaalaan jättämään, niin sydän kyllä särkyisi 💔

Tsemppiä koko sydämestäni niille perheille, jotka sairaala-arkea nyt elävät!

Minä taas koin, että pystyin hyvin käymään syömässä ja katsoin välillä telkkaria. Lähinnä vuoteen vieressä istuminen oli tylsää. Hoitajat olivat avuliaita. Kamalinta oli kuulla joidenkin lasten huutavan kivuissaan toisissa huoneissa.

Lähdin kotiin yöksi nukkumaan. Oli hyvä ratkaisu. Lapsi nukkui yöllä ja hoitajat vahtivat kuitenkin osastolla.

Lapsi oli hoidossa heti synnyttyään. Siinä oli se hyvä puoli, että sain itse rauhassa toipua sektiosta. Levätä ja nukkua yöt raskaan synnytyksen jälkeen. Olin hyvässä kunnossa, kun lapsi pääsi kotiin.

Oliko sun lapsi siis tukea vasten seisova ja konttaava yli yksi vuotias, kun pääsitte kotiin? Vai olitteko sairaalassa vaan keskosajan?

Jorvissa ainakin oli patjat huoneen kaapissa valmiina. Äiti ei saanut ruokaa vaikka täysimetti. Olin vuosi sitten muutaman yön 6vk rsv potilaan kanssa.