Lue keskustelun säännöt.
Olenko kamalan vanhanaikainen ja epärealistinen toivoessani yhtä pitkää parisuhdetta (yhden ihmisen kanssa) elämääni?
12.01.2021 |
Viime aikoina olen muutaman kerran törmännyt paikoissa ajatukseen, että on vanhanaikainen ja jopa virheellinen käsitys parisuhteesta, että oltaisiin vain yhden kanssa. Että suhteita kuuluukin olla elämän aikana monia ja jopa samaan aikaan. Kun lukee ja kuulee ihmisten juttuja, niin monella onkin ehtinyt olla suhteita moneen suuntaan. Itseäni ahdistaa ajatus, että rakkaus tai sellaiseksi väitetty kuolisi niin nopeasti ja siirryttäisiin seuraavaan. Haluaisin tosissaan sitoutua miehen ja voida luottaa siihen että mies olisi sitoutunut minuun. Olenko nyt ihan pihalla ihmissuhteista, toivonko mahdottomia ja olisiko näin ollen paremmin haudata ajatus parisuhteesta, koska tulen vain pettymään? Ja en siis dissaa ihmisiä joilla on takanaan monia parisuhteita, se vaan tuntuu itsestä vieraalta.
Kommentit (26)
Kyllähän sinunlaisesi varmaan vieläkin on enemmistössä, ne joilla on haaveina löytää se oikea ja elää yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Nykyään vaan sen rinnalla on muitakin malleja, jotka sopii toisille. Itse tykkään pääosin olla sinkkuna, mutta jos joskus tulee välillä halu saada seksiä tai seurustella, niin sitten hankin näitä juttuja. Siksi aikaa kun sellainen kiinnostaa. Aika pian yleensä palaan haluuni olla erakkomaisesti yksin. Ja kerron kyllä aina tapailun alussa jo, että etsin tilapäistä juttua, en pysyvää parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole.
Toiveesi on luonnollinen ja oikea.
Toivottavasti löydät rakkauden mikä kestää.
Et kerro ikääsi, mutta nykyään nuoret naiset haluavat yleensä useita muutaman vuoden suhteita. Joskus kolmekymppisiä aletaan sitten sitä loppuelämän suhdetta hakemaan. Kun kerää kokemuksia erilaisista miehistä, niin osaa sitten ottaa sen mahdollisimman oikean.
Sitä toivoin minäkin, mutta elämä ei mene kaikilla yhtä mutkattomasti. Ihmiset muuttuvat, ja ennen kaikkea kaikki ei ole sinusta itsestäsi kiinni. Jos puolisosi pettää, täytyy painia sen kanssa onko suhde loppu kerrasta vai pystytkö antamaan anteeksi. Tai jos puoliso kuolee..
Elämä ja etenkään parisuhteet eivät ole mustavalkoisia!
T. Edelleen toivon loppuelämän kestävää suhdetta..
Et. Mulla on ollut sama toive ja kohta ollaan oltu jo 20 vuotta yhdessä ja hyvin pyyhkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro ikääsi, mutta nykyään nuoret naiset haluavat yleensä useita muutaman vuoden suhteita. Joskus kolmekymppisiä aletaan sitten sitä loppuelämän suhdetta hakemaan. Kun kerää kokemuksia erilaisista miehistä, niin osaa sitten ottaa sen mahdollisimman oikean.
Tämä on totta. Kolmekymppisiä naisilla on lähes poikkeuksetta useita suhteita takanaan, jopa lapsia. Samanikäisiä miehiä löytyy yllättävän paljon joilla ei mitään parisuhdetaustaa. Aapeelle: olet ehkä hieman vanhanaikainen, mutta monen miehet arvostaa ajatusmalliasi.
Et ole.
Minäkään en ymmärrä sitä ajatusmaailmaa että etsitään aina jotain parempaa.
Minullakin on pitkä suhde takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana ehkä olet vähän erilainen, mutta luultavasti paljon tasapainoisempi kuin nämä kokemuksia keräävät naiset. Uskon että kokemusten kerääminen oikeasti vain rikkoo naista enemmän kuin kasvattaa.
Minua ei pelota niinkään rakkauden kuoleminen kuin se, että niin moni nykyään kykenee pitkiinkin suhteisiin, joissa ei ole rakkautta koskaan ollutkaan. Tarkoitan siis noita tapailu- ja seksisuhteita, joissa ei ole aikomustakaan sitoutua. Heijastuuko niissä jotenkin kokemus omien vanhempien suhteesta? Sanotaanhan, että ihminen alitajuisesti hakeutuu toistamaan vanhempiensa parisuhdetta eheytyäkseen. Uskotteko siihen? Omat parisuhteeni ovat olleet aina sellaisia, että toinen on halunnut lähestyä ja toinen vetäytyä. Ehdinkö kuolla ennen kuin löydän vastavuoroisen suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Oletko lestadiolainen tai muslimi?
Vierailija kirjoitti:
Minua ei pelota niinkään rakkauden kuoleminen kuin se, että niin moni nykyään kykenee pitkiinkin suhteisiin, joissa ei ole rakkautta koskaan ollutkaan. Tarkoitan siis noita tapailu- ja seksisuhteita, joissa ei ole aikomustakaan sitoutua. Heijastuuko niissä jotenkin kokemus omien vanhempien suhteesta? Sanotaanhan, että ihminen alitajuisesti hakeutuu toistamaan vanhempiensa parisuhdetta eheytyäkseen. Uskotteko siihen? Omat parisuhteeni ovat olleet aina sellaisia, että toinen on halunnut lähestyä ja toinen vetäytyä. Ehdinkö kuolla ennen kuin löydän vastavuoroisen suhteen?
Miten niin ei rakkautta? Kyllä mä olen aina rakastanut pidemmissä suhteissa ja koen että minuakin on rakastettu. Rakastan jokaista kolmea pidemmän suhteen kumppania vieläkin, nyt ystävänä. Olemme myös säännöllisesti tekemisissä.
- 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana ehkä olet vähän erilainen, mutta luultavasti paljon tasapainoisempi kuin nämä kokemuksia keräävät naiset. Uskon että kokemusten kerääminen oikeasti vain rikkoo naista enemmän kuin kasvattaa.
Itse taas olen miettinyt olenko ripustautuva, turvallisuushakuinen, huonosti muutoksia kestävä ja ehkäpä, vähän viitaten tuohon mainittuun ajatukseen että toistetaan vanhempien avioliittoa eheytymistä tavoitellen, kärsin lapsuuden turvattomuudesta, minkä takia haluaisin jotain pysyvyyttä ja vakautta? Ehkä ihmiset jotka ovat sinut sen kanssa, että romanttisen rakkauden kohde vaihtuu monta kertaa elämässä (tai että kumppania ei varsinaisesti edes rakasteta, mihin toinen keskustelija viittasi) luottavat minua paremmin itseensä ja heillä on joku perusturvallisuuden tunne jolla selvitään muutoksista?
Ap
Valitettavasti olet vanhanaikainen. Kierrätys on ollut muotia jo ainakin 30v, niin jätteille kuin puolisoille. Oiskohan alkanut samaan aikaan kuin Kauniit ja rohkeat tvssä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tässä kurjassa nykymaailmassa vanhanaikaista mutta mitä sitten? Itse haluan samaa enkä tyydy vähempään.
Olet kyllä, mutta ehdit vlimaantua vielä. Ero kuuluu modernin naisen elämään!
Feministit häpee sua nyt, ap. Kunnon feministin kuuluu jakaa vähintään kymmenille panoalfoille.
M/40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana ehkä olet vähän erilainen, mutta luultavasti paljon tasapainoisempi kuin nämä kokemuksia keräävät naiset. Uskon että kokemusten kerääminen oikeasti vain rikkoo naista enemmän kuin kasvattaa.
Itse taas olen miettinyt olenko ripustautuva, turvallisuushakuinen, huonosti muutoksia kestävä ja ehkäpä, vähän viitaten tuohon mainittuun ajatukseen että toistetaan vanhempien avioliittoa eheytymistä tavoitellen, kärsin lapsuuden turvattomuudesta, minkä takia haluaisin jotain pysyvyyttä ja vakautta? Ehkä ihmiset jotka ovat sinut sen kanssa, että romanttisen rakkauden kohde vaihtuu monta kertaa elämässä (tai että kumppania ei varsinaisesti edes rakasteta, mihin toinen keskustelija viittasi) luottavat minua paremmin itseensä ja heillä on joku perusturvallisuuden tunne jolla selvitään muutoksista?
Ap
Itse olen aina rakastanut muutoksia, en pelkää niitä ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tarvitse keneltäkään ihmiseltä mitään, suurimman osan aikuisikäni olen elänyt omasta valinnastani aika erakkomaisesti yksin. Ja siihen aina palaan, jos sitten välillä vaihteluksi seikkailenkin ihmisten parissa. Mutta koska en tarvitse keltään mitään, en pelkää ollenkaan kenenkään menettämistä. Ero ei ole koskaan ollut minulle surullinen tragedia vaan yhden tarinan loppu ja jännittävä alku seuraaville elämänseikkailuille.
-2
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä, mutta ehdit vlimaantua vielä. Ero kuuluu modernin naisen elämään!
No kun en halua voimaantua sillä tavalla.
Ap
Tuohan on se normaali. Tämä nykyvillitys vaihtaa usein kumppania on moraalitonta ja aiheuttaa kipeitä kokemuksia, sydänsuruja, rikottuja perheitä ja mielenterveysongelmia.
Joo, sellainen on mahdollista. Ollaan oltu yhdessä 17 v. saakka ja nyt olemme 46 v.