Mitäs jos ala-ikäinen lapsi sairastuu koronaan ja joutuu eristyksiin sairaalaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa. 

Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.

Järkyttävää tilantuhlausta.

Ei sairaala mikään hotelli ole.

Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.

Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin. 

Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.

Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D

Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.

Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa. 

Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.

Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.

Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti. 

Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.

Eipä se sinun kullannuppusi mikään uniikki lumihiutale ole. Herkkiä lapsia on ennekin joutunut sairaalaan. Ja ovat selvinneet siitä oikein hyvin. Äidille se varmasti on pahempi paikka, kun ei voikaan olla levittämässä pumpulia lapsen ympärille koko aikaa, vaan lapsen täytyy oppia ottamaan vastaan myös kolhuja. Lapselle se tekee vain hyvää, vaikka helikopteri-äiti ei sitä tajuakaan. 

Just... Sulla taitaa olla joku ongelma, koita vaikka käydä nukkumaan. Ehkä aamulla on ajatukset vähemmän kärkkäät.

Ja tässähän nyt puhutaan teoreettisesti. Jos lapsen sairaalahoito olisi sitä luokkaa ettei vanhemmat pääse mukaan, niin sitten ne ei pääse. Se ei kyllä silti sulje pois sitä, että toiselle lapselle se erossa olo olisi vaikeampaa kuin jollekin toiselle.

Mun uniikki lumihiutalelapseni käy normaalisti koulussa, harrastaa, leikkii kavereiden kanssa ja silloin tällöin on yökylässäkin meidän perheelle läheisten ihmisten luona (toki tämä kaikki varmuudelta pumpuliin käärittynä). Mites ajattelit, että tuon ikäistä lasta voisi tuosta enempää karaista? Ainiin, johan sä vastasit: sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Tsiisus....

Rouva on hyvä ja opettelee lukemaan. En sanonut missään, että sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Sanoin, että kolhujen saaminen tekisi hyvää. Ja tarkennetaan varmuuden vuoksi, että kolhu oli tuossa yhteydessä kuvainnollinen sana, vertauskuva sille, että joutuu kokemaan ikäviä ja jopa pelottavia asioita. 

Pelottavien asioiden yhteydessä on Hyvä, että vanhempi on paikalla tukemassa lasta!

Reaalimaailmassa se vaan ei aina ole mahdollista. Ja siitä on ihan turha vanhempia syyllistää. Kukaan ei voi olla lapsensa kanssa 24/7 tämän koko lapsuutta.