Lue keskustelun säännöt.
Mitäs jos ala-ikäinen lapsi sairastuu koronaan ja joutuu eristyksiin sairaalaan
12.01.2021 |
Vanhemmathan ei sairaalaan lapsen kanssa pääse, joten jos vaikka pieni lapsi kyseessä, miten hänet saadaan pysymään rauhallisena, kun joutuu olemaan erillään äidistä, isästä ja muista ihmisistä? Itse olin sairaalassa ja teholla melkein viisi viikkoa keväällä, joten voin kuvitella mikä hätä lapsella olisi siinä tilanteessa:( Onneksi omat lapseni eivät tartuntaa saaneet, vaikka mies ja minä sairaina olimmekin.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Kuopiossa on vauvateholla perhehuoneet oli omat ja Jyväskylän uuteen sairaalaan tulee myös vauvateholle perhehuoneet missä saa olla vanhemmat ja vauva omassa huoneessaan.
Isommilla lapsilla näin ei suinkaan aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kiusaamistraumainen tyyppi täällä yrittää tunkea kiusaamista joka ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Normaaleita, tervejärkisiä aikuisia, jotka ymmärtävät, että sairaalassa lapsi saa parasta mahdollista hoitoa eikä sinne väkisin tunkeminen useinkaan ole kuin haitaksi. Empatiaa ja läsnäoloa voi harjoittaa olematta 24/7 kiinni lapsessa. Itse asiassa se onnistuu jopa paremmin, kun ei liimaudu lapseen kuin takiainen, vaan antaa hänelle tilaa hengittää. Ihan pikkuinen vauvakin tarvitsee välillä ns. omaa aikaa.
Itse jouduin pienenä N 6v sairaalaan onnettomuuden seurauksena. Samassa huoneessa oli samanikäinen tyttö jolta leikattu iso syöpäkasvain kaulasta. Muistan ne valtavat tikit koko kaulan alueella.
Tämän tytön kanssa sitten sompailtiin yöt pitkin sairaalaa tippatelineet mukana. Itsellä puoli vartaloa kipsattuna ja toisella kaula tikeillä. Vakoiltiin muita ja seikkailtiin pitkin sairaalaa. Hoitajat eivät edes huomanneet.
Jäi tosi mukavat muistot ja oli tosi kivaa.
Mutta tämä siis ohiksena. En kerennyt edes ikävöidä vanhempiani, kävivät vain iltaisin piipahtamassa.
En muista edes kipuja, joita varmasti oli. Muistan vain tunteen kun jännitti ne pimeät, pitkät sairaalan käytävät. Mutta siis, lapset kyllä pärjäävät.
Toivottavasti huonekaveri selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Oletko oikeasti noin typerä vai esitätkö vain? Jos lapsi joutuu vaikkapa auto-onnettomuuden seurauksena kiireelliseen leikkaukseen, niin sinäkö änkeät mukaan? Edesvastuutonta toimintaa sellainen ja pahimmillaan vie lapselta hengen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Normaaleita, tervejärkisiä aikuisia, jotka ymmärtävät, että sairaalassa lapsi saa parasta mahdollista hoitoa eikä sinne väkisin tunkeminen useinkaan ole kuin haitaksi. Empatiaa ja läsnäoloa voi harjoittaa olematta 24/7 kiinni lapsessa. Itse asiassa se onnistuu jopa paremmin, kun ei liimaudu lapseen kuin takiainen, vaan antaa hänelle tilaa hengittää. Ihan pikkuinen vauvakin tarvitsee välillä ns. omaa aikaa.
Sä olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei ilmeisesti päässyt. Mutta kyllä nykyään vanhemmat pääsevät.
Meillä esikoinen oksensi norossa varmaan viikon ja lopulta ei suostunut syömään eikä juomaan, makasi vain velttona, joten isänsä vei sairaalaan. Isä nukkui samassa huoneessa lapsen kanssa pari yötä. Minä jäin hoitamaan kuopusta kotiin. Kuopus oli silloin ihan vauva.
Lapselle oli kyllä ehdottoman tärkeää, että isä oli paikalla tukena ja turvana.
Olen itsekin ollut lapsen kanssa sairaalassa infektio-osastolla kaksikin eri kertaa, 3-5 yötä kerrallaan. Patja vaan lattialle. Välillä isänsä oli lapsen kanssa, kun mä kävin esim. syömässä. Lapsi ei ollut ilman vanhempiaan hetkeäkään.
Olen myös ollut katsomassa tuttua lasta teholla. Teholla voi olla eri syistä, ei se aina mitään tv-sarjoista tuttua "letkuissa taju kankaalla" makaamista ole ja vanhemmilla itku ja hätä. Piti vielä tarkistaa onko ohjeet muuttunut lähivuosina, mutta ei, ihan sairaalan sivuilla lukee, lasten tehovalvontaosasto: "Perheenjäsenet saavat vierailla osastolla vapaasti muut potilaat huomioiden."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Nyt puhuttiin teho-osastosta. Siellä ei todellakaan saa majailla ylimääräisiä. Eikä kaikkialla saa edes perushuoneessa. Kun ei sairaala ole mikään hotelli.
Teho-osastolla saa olla, jos lapsen vointi heikkenee niin että määrätään saattohoito... Ja yleensä lapsen kanssa saa olla. Oman lapseni kanssa olen ollut pisimmillään 6 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Normaaleita, tervejärkisiä aikuisia, jotka ymmärtävät, että sairaalassa lapsi saa parasta mahdollista hoitoa eikä sinne väkisin tunkeminen useinkaan ole kuin haitaksi. Empatiaa ja läsnäoloa voi harjoittaa olematta 24/7 kiinni lapsessa. Itse asiassa se onnistuu jopa paremmin, kun ei liimaudu lapseen kuin takiainen, vaan antaa hänelle tilaa hengittää. Ihan pikkuinen vauvakin tarvitsee välillä ns. omaa aikaa.
Sä olet sairas.
Sairas, kun vien lapseni sairaalaan ammattilaisten hoidettavaksi?
Vai sairas, koska annan lapselleni tilaa hengittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Nyt puhuttiin teho-osastosta. Siellä ei todellakaan saa majailla ylimääräisiä. Eikä kaikkialla saa edes perushuoneessa. Kun ei sairaala ole mikään hotelli.
Teho-osastolla saa olla, jos lapsen vointi heikkenee niin että määrätään saattohoito... Ja yleensä lapsen kanssa saa olla. Oman lapseni kanssa olen ollut pisimmillään 6 viikkoa.
Aika moneen kertaan tässä ketjussa jo todettu, että saattohoito on asia erikseen. Se ei liity tähän ketjuun, eikä oikeastaan tehohoitoonkaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Eipä missään sanotukaan, että valtaosalla ei olisi motiivina huoli. Ja sepä se ongelma juuri onkin. Huolesta sekaisin olevat vanhemmat eivät kuuntele järkipuhetta, vaan yrittävät auttaa, vaikka todellisuudessa ovat vain tiellä. Silloin siitä vanhemmasta on paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.
Onko sinusta haitallista laittaa lapsi yökylään turvallisen aikuisen seuraan? Nythän ei puhuta mistään viikkokausien erosta, vaan muutaman päivän eristyksestä. Täysin eri asia. Totta kai lasta pelottaa sairaalassa, mutta ei pelkokaan ketään hajota, kun ympärillä on turvallisia aikuisia huolehtimassa. Lapsia ei voi ikävä kyllä suojella kaikelta ja joskus on vain pakko joutua "hylätyksi" lapsen edun vuoksi. Siitäkin selvitään, koska lapsi kuitenkin näissä tapauksissa pääsee takaisin vanhempansa luokse. Ja pieni unohtaa nopeasti lyhytkestoisen eroahdistuksen.
Yleensä kai nämä turvalliset aikuiset, joille yökylään yleensä mennään, ovat varmaankin tuttuja (siis sukulaisia, ystäviä tms.), joilla on TUNNEsidekin tähän lapseen ja jotka oletetusti ovat luotettavia ja asiallisia. Mutta täytyy toivoa, että lasten parissa työskentelevät aikuiset ovat myös asiallisia eikä sellaisia, jotka kohtelevat jotenkin huonosti ja epäempaattisesti. Itsellä kyllä on koulun terkkariajoiltakin myös sellaisiakin kokemuksia, että kaikki eivät ihan asiallisia olleet/olivat tylyjä.
Ja entäs nekin jutut, missä on kerrottu kiusaamistapauksistakin, mihin ei sitten kuitenkaan kunnolla kukaan puutu, eli kiusaaminen jatkuu vain, pilaten lapsen elämää ja terveyttä? Missä ne vastuulliset aikuiset ovat, kun ei se välttämättä mitään auta, vaikka mitä vanhemmat tekisivät lapsensa eteen lopettaakseen sen kiusaamisen?
Miten kiusaaminen liittyy lapsen sairaalahoitoon koronatapauksessa?
Oli vain esimerkkinä tuo myös siitä, millaisia aikuiset SAATTAVAT olla joitain lapsia kohtaan. Varsinkin he, jotka eivät ole ystäviä tai sukulaisia. Eli lapsen jättäminen yksin vieraiden aikuisten sekaan voi olla traumatisoivaakin, JOS kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ja niin kuin tässä ketjussakin on käynyt ilmi, vanhempien läsnäolo myös sairaalassa aina kun mahdollista tuo oman lisätukensa ja turvansa lapselle pelottavassakin tilanteessa.
Millaisia ihmiset siis ovat, kun ehdontahdoin haluavat jättää lapsia/ihmisiä pelottaviin tilanteisiin YKSIN? Missä empatia/läsnolo ym. asiat?
Juu, ihan tahallaan varmasti vanhemmat sairastuttavat lapsensa, jotta saisivat viedä nämä pelottavaan sairaalaan ja jättää sinne oman onnensa nojaa. Eikun mitäs sä oikein yrität sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti.
Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti.
Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.
Eipä se sinun kullannuppusi mikään uniikki lumihiutale ole. Herkkiä lapsia on ennekin joutunut sairaalaan. Ja ovat selvinneet siitä oikein hyvin. Äidille se varmasti on pahempi paikka, kun ei voikaan olla levittämässä pumpulia lapsen ympärille koko aikaa, vaan lapsen täytyy oppia ottamaan vastaan myös kolhuja. Lapselle se tekee vain hyvää, vaikka helikopteri-äiti ei sitä tajuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei ilmeisesti päässyt. Mutta kyllä nykyään vanhemmat pääsevät.
Meillä esikoinen oksensi norossa varmaan viikon ja lopulta ei suostunut syömään eikä juomaan, makasi vain velttona, joten isänsä vei sairaalaan. Isä nukkui samassa huoneessa lapsen kanssa pari yötä. Minä jäin hoitamaan kuopusta kotiin. Kuopus oli silloin ihan vauva.
Lapselle oli kyllä ehdottoman tärkeää, että isä oli paikalla tukena ja turvana.
Olen itsekin ollut lapsen kanssa sairaalassa infektio-osastolla kaksikin eri kertaa, 3-5 yötä kerrallaan. Patja vaan lattialle. Välillä isänsä oli lapsen kanssa, kun mä kävin esim. syömässä. Lapsi ei ollut ilman vanhempiaan hetkeäkään.
Olen myös ollut katsomassa tuttua lasta teholla. Teholla voi olla eri syistä, ei se aina mitään tv-sarjoista tuttua "letkuissa taju kankaalla" makaamista ole ja vanhemmilla itku ja hätä. Piti vielä tarkistaa onko ohjeet muuttunut lähivuosina, mutta ei, ihan sairaalan sivuilla lukee, lasten tehovalvontaosasto: "Perheenjäsenet saavat vierailla osastolla vapaasti muut potilaat huomioiden."
Vierailla on eri asia kuin majoittua yöksi. Tuo "muut potilaat huomioiden" tarkoittaa käytännössä sitä, ettei sinne osastolle jäädä asumaan, vaan huomioidaan muut ja annetaan heidän (sekä sen oman lapsen) toipua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti.
Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.
Eipä se sinun kullannuppusi mikään uniikki lumihiutale ole. Herkkiä lapsia on ennekin joutunut sairaalaan. Ja ovat selvinneet siitä oikein hyvin. Äidille se varmasti on pahempi paikka, kun ei voikaan olla levittämässä pumpulia lapsen ympärille koko aikaa, vaan lapsen täytyy oppia ottamaan vastaan myös kolhuja. Lapselle se tekee vain hyvää, vaikka helikopteri-äiti ei sitä tajuakaan.
Just... Sulla taitaa olla joku ongelma, koita vaikka käydä nukkumaan. Ehkä aamulla on ajatukset vähemmän kärkkäät.
Ja tässähän nyt puhutaan teoreettisesti. Jos lapsen sairaalahoito olisi sitä luokkaa ettei vanhemmat pääse mukaan, niin sitten ne ei pääse. Se ei kyllä silti sulje pois sitä, että toiselle lapselle se erossa olo olisi vaikeampaa kuin jollekin toiselle.
Mun uniikki lumihiutalelapseni käy normaalisti koulussa, harrastaa, leikkii kavereiden kanssa ja silloin tällöin on yökylässäkin meidän perheelle läheisten ihmisten luona (toki tämä kaikki varmuudelta pumpuliin käärittynä). Mites ajattelit, että tuon ikäistä lasta voisi tuosta enempää karaista? Ainiin, johan sä vastasit: sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Tsiisus....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti.
Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.
Eipä se sinun kullannuppusi mikään uniikki lumihiutale ole. Herkkiä lapsia on ennekin joutunut sairaalaan. Ja ovat selvinneet siitä oikein hyvin. Äidille se varmasti on pahempi paikka, kun ei voikaan olla levittämässä pumpulia lapsen ympärille koko aikaa, vaan lapsen täytyy oppia ottamaan vastaan myös kolhuja. Lapselle se tekee vain hyvää, vaikka helikopteri-äiti ei sitä tajuakaan.
Just... Sulla taitaa olla joku ongelma, koita vaikka käydä nukkumaan. Ehkä aamulla on ajatukset vähemmän kärkkäät.
Ja tässähän nyt puhutaan teoreettisesti. Jos lapsen sairaalahoito olisi sitä luokkaa ettei vanhemmat pääse mukaan, niin sitten ne ei pääse. Se ei kyllä silti sulje pois sitä, että toiselle lapselle se erossa olo olisi vaikeampaa kuin jollekin toiselle.
Mun uniikki lumihiutalelapseni käy normaalisti koulussa, harrastaa, leikkii kavereiden kanssa ja silloin tällöin on yökylässäkin meidän perheelle läheisten ihmisten luona (toki tämä kaikki varmuudelta pumpuliin käärittynä). Mites ajattelit, että tuon ikäistä lasta voisi tuosta enempää karaista? Ainiin, johan sä vastasit: sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Tsiisus....
Rouva on hyvä ja opettelee lukemaan. En sanonut missään, että sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Sanoin, että kolhujen saaminen tekisi hyvää. Ja tarkennetaan varmuuden vuoksi, että kolhu oli tuossa yhteydessä kuvainnollinen sana, vertauskuva sille, että joutuu kokemaan ikäviä ja jopa pelottavia asioita.
Onko täällä kukaan lastenosastojen hoitohenkilökunnasta kommentoinut? En lukenut koko ketjua. Ollessani nuorena sairaanhoitajaopiskelijana lasten osastolla työharjoittelussa, katsottiin siellä kyllä aika kieroon vanhempia, jotka jättivät pienet lapset yksin osastolle moneksi vuorokaudeksi. Pistäytyivät joskus nopeasti ja taas karkuun, ettei vain tarvitse esimerkiksi syöttää omaa lasta tai pitää sylissä. Näissä perheissä oli kyllä selkeästi havaittavia ongelmia vanhemmilla.
Korona voi toki olla eriasia. Mutta onkohan kovin moni lapsi edes päätynyt sairaalahoitoon koronan vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja lääkärit ovat siellä sitä varten, että pitävät lapsesta huolen. Eipä sitä normioloissakaan saa sairaalahuoneessa asua lapsen kanssa.
Saahan. Mä olen ollut eristysosastolla oman lapseni kanssa. Lapsella oli noro. Siellä oltiin kahdestaan sairaalahuoneessa neljä päivää. Saipa myös toinen vanhempikin vierailla.
Järkyttävää tilantuhlausta.
Ei sairaala mikään hotelli ole.Mitä ihmettä sössötät? Luuletko, että sinne noroa sairastavan vauvan kanssa mielellään laitetaan muitakin potilaita? Ja luuletko muutenkin, etteivät ne mielellään ota pienten lasten kanssa osastolle vanhempia? Mietipä, miten paljon hoitotyötä säästyy, kun vanhemmat tekevät ne. Mäkin saatoin vaihtaa lapseltani 4–5 vaippaa tunnissa. Kerran soitin yökön lakanoita vaihtamaan, kun oli itselläni kädet täynnä, ja se jotain siitä kitisi. Muuten tein kaiken perushoidon lapselle. Päivällä omat hoitajat olivat asiallisia.
Otapa ihan rauhallisesti. Ei tietenkään laiteta muita potilaita vauvan kanssa. Mutta isossa osassa sairaaloita ei myöskään päästetä vanhempia hotellimajoitukseen potilashuoneeseen. Potilashuone on potilaita varten. Sairaanhoitajat ovat sairaalassa työssä ja heille maksetaan siitä palkka. Ei ole vanhempien tehtävä tehdä heidän töitään. Se ei ole edes turvallista kaikilta osin.
Nyt oli kyllä uskomattoman hölmö kommentti. Olen myös ollut alle 2v lapseni kanssa infektio-osastolla, ja voin sanoa, että oli kaukana hotellimajoituksesta! Nukuin patjalla lattialla lapsen sängyn vieressä ja kävin syömässä omalla rahalla kanttiinissa. Ja eihän ne vanhemmat siellä nyt mitään kanyloi tms sairaanhoitajan puolesta vaan tekee ihan sitä samaa perushoitoa kuin kotona, vaihtaa vaippaa, syöttää jne, siinä ei ole mitään vaarallista. Tsiisus sun hotellikommentties kanssa.
Joo, huomaa, että kaikilla kommentoijilla ei ole ihan hirveästi tietämystä lapsista, kun ollaan sitä mieltä, että vanhemmat tulevat sairaalaan ensisijaisesti pätemään, hakemaan huomiota ja nauttimaan hotellimajoituksesta ja että pienen lapsen hyvinvoinnille se vanhempien läsnäolo on samantekevää, koska siellä on sairaalan henkilökunta. :D
Pienelle lapselle omat vanhemmat ovat kaikki kaikessa ja hekiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että he ovat paikalla mahdollisimman paljon.
Tietäisitpä vaan, kuinka moni tulee tekemään sinne juuri tuota. No ei nyt hotellimajoituksesta nauttimaan, mutta muuten. Joskus pitänyt ihan vartijoiden avustuksella heivata vanhemmat pihalle, kun häiritsevät hoitotyötä niin pahasti. Sellaiset vanhemmat ovat lapselleen vaan haitaksi ja lapsen on parempi toipua ilman heitä ammattitaitoisen henkilökunnan hoivissa. Lapsi ei mene siitä rikki, jos joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Kaikki kaikessa pienelle lapselle on saada hyvää ja turvallista hoitoa.
Minun on vanhempana erittäin vaikea uskoa, ettei valtaosalla vanhemmista oman toiminnan motiivina ole äärimmäinen huoli omasta lapsesta.
Ja kyllä uskallan väittää, että pienelle lapselle on haittaa siitä, että hän ei yhtäkkiä näe vanhempiaan viikkokausiin. Omituinen ajatus, että tavallisissa oloissa kasvanut lapsi ei olisi kiintynyt vanhempiinsa ja kokisi pelkoa, ahdistusta "hylkäämisestä" ja että tällä ei olisi vaikutusta lapsen. Eihän joku 2-vuotias ymmärrä tai osaa käsitellä tuollaista tilannetta.
Olin lapsena viikon sairaalassa. Äiti kävi katsomassa vierailuaikoina. Muut ajat olin hoitajien seurassa. En traumatisoitunut. Se, että on kiintynyt vanhempiinsa, ei tarkoita, että menee rikki, jos joutuu heistä eroon. Pienikin lapsi ymmärtää yllättävän paljon, kun asiat selitetään lapsentasoisesti.
Lapset ovat yksilöitä. Sun onni, että sinä olit juuri se vähän normaalia itsenäisempi. Mullakin kaksi lasta varmaan pärjäisi ihan ok ja ilman traumoja, mutta kolmas on todella herkkä ja arka ja itsenäistyy omaa tahtiaan. On jo seitsemän vanha, mutta hänelle olisi ihan taatusti hyvin traumaattista joutua perheestä eroon sairaalaan pitkäksi aikaa. Jos siis vielä olisi sellaisessa kunnossa että tajuaisi tilanteen.
Eipä se sinun kullannuppusi mikään uniikki lumihiutale ole. Herkkiä lapsia on ennekin joutunut sairaalaan. Ja ovat selvinneet siitä oikein hyvin. Äidille se varmasti on pahempi paikka, kun ei voikaan olla levittämässä pumpulia lapsen ympärille koko aikaa, vaan lapsen täytyy oppia ottamaan vastaan myös kolhuja. Lapselle se tekee vain hyvää, vaikka helikopteri-äiti ei sitä tajuakaan.
Just... Sulla taitaa olla joku ongelma, koita vaikka käydä nukkumaan. Ehkä aamulla on ajatukset vähemmän kärkkäät.
Ja tässähän nyt puhutaan teoreettisesti. Jos lapsen sairaalahoito olisi sitä luokkaa ettei vanhemmat pääse mukaan, niin sitten ne ei pääse. Se ei kyllä silti sulje pois sitä, että toiselle lapselle se erossa olo olisi vaikeampaa kuin jollekin toiselle.
Mun uniikki lumihiutalelapseni käy normaalisti koulussa, harrastaa, leikkii kavereiden kanssa ja silloin tällöin on yökylässäkin meidän perheelle läheisten ihmisten luona (toki tämä kaikki varmuudelta pumpuliin käärittynä). Mites ajattelit, että tuon ikäistä lasta voisi tuosta enempää karaista? Ainiin, johan sä vastasit: sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Tsiisus....
Rouva on hyvä ja opettelee lukemaan. En sanonut missään, että sairaalaan joutuminen tekisi hyvää. Sanoin, että kolhujen saaminen tekisi hyvää. Ja tarkennetaan varmuuden vuoksi, että kolhu oli tuossa yhteydessä kuvainnollinen sana, vertauskuva sille, että joutuu kokemaan ikäviä ja jopa pelottavia asioita.
Pelottavien asioiden yhteydessä on Hyvä, että vanhempi on paikalla tukemassa lasta!
En tarkkaan muista, mutta alle 5 olin varmasti. Eipä ne vastasyntyneetkään mitään ymmärrä, mutta silti vaan joutuvat joskus jäämään sairaalaan moneksikin yöksi ilman äitiä ja isää. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin jäädä ilman asianmukaista hoitoa.