Lue keskustelun säännöt.
Kaduttamaan/mietityttämään jääneitä asioita
Kiertotähti
11.01.2021 |
Kaikilla on varmaan muistoissa asioita jotka olisi voinut hoitaa toisin.
Itselleni on silloin tällöin palannut mieleeni ensirakkaus vuosikymmenien takaa. Tunne oli selvästi molemminpuolinen, mutta oma itsetunto oli siihen aikaan niin pirstaleina, että en kyennyt viemään asiaa pidemmälle. Kaunis ja ainulaatuinen muisto joka tapauksessa.
Kommentit (33)
Kaverin häihin bestmanniks silmä mustana. Yleensä koskaan tapellu, mutta sinä iltana tuli turhasta kinaa ja painikshan se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ilmaiseksi toisten työvuoroja . Nyt harmittaa .
Nuorempana heitin siivousinnossa ja paniikissa muutaman hyvän kirjan ja esineen pois. Ihan turhaan. Myöhemmin niitä olisi tarvinnut.
DirtyHarry kirjoitti:
Sain tippurin, kun kortsu unohtui. Kerran piikkilankaa kusseena ei tee mieli kokeilla uudestaan.
Mitäs ihmeellistä oli piikkilankaan kusta?
Seurustelin aivan liian pitkään väärän, hyvin ongelmaisen miehen kanssa. Hän tuhosi säästöni ja autoni, enkä siltikään jättänyt häntä. Yliopisto-opintoni menivät pilalle hänen takiaan, enkä siltikään vielä jättänyt häntä. Vasta kun kävin täysin pohjalla ja menetin terveyteni ja lapseni, jätin hänet. Lapseni sain onneksi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni kaduttaisi, jos sellaisen kertoisin tähän ketjuun.
Kolmen ehdottomasti tyhmimmän kännimokani joukkoon kuuluu se, kun rähinäviinasta tyhmistyneenä tarkoitus oli rikkoa pikkupullo kaaressa asfaltiin, mutta se lensikin ikkunalasiin. Onneksi ei ollut iso näyteikkuna, mutta muistaakseni sen korjaaminen 2000 vanhaa markkaa maksoi. Sen jälkeen pullot on pysyny tiukasti kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena opiskelin, kävin töissä, olin umpisurkeassa parisuhteessa ja kärsin psyykkisistä ongelmista ja unettomuudesta, kaikki tämä yhtä aikaa. Olin niin ulalla ja väsynyt, etten itse tajunnut tilannettani. Painelin vain menemään, vaikka hädin tuskin jaksoin, ja välillä romahtelinkin. Tämä kaikki näkyi minusta ulospäin. Silti KUKAAN ei puuttunut asiaan ja kysynyt, voitko hyvin. Esimies, puoliso, opiskelu- ja työkaverit, muut kaverit, sukulaiset... Ei kukaan. Ketään ei kiinnostanut sen vertaa, että olisi tuon yhden kysymyksen viitsinyt esittää: oletko kunnossa.
Eli uskaltakaa puuttua. Asiat voisi vielä korjata, jos ne eivät ole päässeet kovin pahoiksi. Aina ei itse käsitä omaa tilaansa. Joskus vaaditaan se, että joku ulkopuolelta vähän ravistelee ja välittää.
Miten sinulla menee nykyään?
Kertokaa lisää tarinoita. Mielenkiintoinen ketju
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin kiinni tapailuvaiheessa miehestä, joka epäröi sitoutua ja jonka tunteet mua kohtaan olivat vähäiset. Nyt ollaan jo vuosia oltu virallisesti yksissä. Helpompi olisi ollut lähteä silloin ihan alussa, kun ei ollut yhteistä ystäväpiiri, asuntolainaa ym. sidoksia.
Nuorena opiskelin, kävin töissä, olin umpisurkeassa parisuhteessa ja kärsin psyykkisistä ongelmista ja unettomuudesta, kaikki tämä yhtä aikaa. Olin niin ulalla ja väsynyt, etten itse tajunnut tilannettani. Painelin vain menemään, vaikka hädin tuskin jaksoin, ja välillä romahtelinkin. Tämä kaikki näkyi minusta ulospäin. Silti KUKAAN ei puuttunut asiaan ja kysynyt, voitko hyvin. Esimies, puoliso, opiskelu- ja työkaverit, muut kaverit, sukulaiset... Ei kukaan. Ketään ei kiinnostanut sen vertaa, että olisi tuon yhden kysymyksen viitsinyt esittää: oletko kunnossa.
Eli uskaltakaa puuttua. Asiat voisi vielä korjata, jos ne eivät ole päässeet kovin pahoiksi. Aina ei itse käsitä omaa tilaansa. Joskus vaaditaan se, että joku ulkopuolelta vähän ravistelee ja välittää.