Teininä peloteltiin että raskaaksi tuleminen on maailman loppu, nyt ihmetellään miksi raskautta pelätään

En siis olekaan yksin näiden ajatusten kanssa! Meillä vielä yli kaksikymppisen annettiin ymmärtää, että raskaus on pahinta mitä nuorelle naiselle voi tapahtua. Muistan kun oikein huomautin asiasta äidilleni, joka ei kuitenkaan ymmärtänyt kantaani. No nyt olen lapseton, melkein nelikymppinen, tehnyt pätkätöitä ja jäänyt työttömäksi koronan vuoksi. Kuulemma nyt sitten pitäisi kiireesti tehdä lapsi, ennen kuin on liian myöhäistä (jos ei jo ole). Sallikaa mun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuu 25-vuotiaana, jos käyttää 6-7 vuotta opiskeluun. Kyllä siinä on ihan riittävästi aikaa perustaa perhe opintojen jälkeenkin. Ei ole pakko lisääntyä 17-vuotiaana.

Niin. Olettaen tietysti, että sinne yliopistoon kävellään sisään suoraan toisen asteen opinnoista. Hyvin monelle se ei kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti, vaan yliopistoon päästäkseen joutuu hakemaan monta kertaa.

Nykyään sinne yliopistoon haetaan ensisijaisesti yo-todistuksella. Vaikka pitäisi välivuoden ja opiskelisi kuusi vuotta, on valmistuessa ikää 25-26 vuotta. En nyt ihan ikälopuksi sanoisi sen ikäistäkään.

On myös aika eri tilanne hankkia niitä lapsia vaikka opiskelun loppuvaiheessa kuin alaikäisenä lapsena, jolla toinen astekin kesken.

Mitä se yo-todistuksella hakeminen muuttaa asiaa? Edelleenkin sisään pääsee vain rajallinen määrä hakijoita. Eikä sinne välttämättä pääse myöskään seuraavana vuonna.

Raskaus oli nuorena todella pahinta mitä voisi tapahtua, sillä peloteltiin ja raskaaksi tulleita nuoria naisia arvosteltiin. Abortti oli ratkaisu kaikkeen, ilman mitään kyseenalaistamista. Olen 45 vuotias ja lapseton, kuten on moni ystäväni myös. Ihme ettei tämä yhteys ole tullut kenellekään aiemmin mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo raskaudella pelottelu ole mikään uusi asia. Vuosisatoja sillä on naisia peloteltu.

Varmaan ihan sen takia että synnytyskuolemat olivat yleisiä. Vaikka nykyään on värkit ja laitteet naisia silti kuolee synnytyksiin. 

Kyllä niitä teinityttöjä on peloteltu ihan vaan sen raskauden aiheuttaman häpean takia.

Jep, ja naisia on pidetty kurissa ja nuhteessa näillä asioilla. Että jos uhkaat "normaalia" mallia, olet huono ja hävettävä. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja raskaus on syntiä, on huonoja naisia ja hyviä vaimoja, naisen tehtävä on synnyttää, äitiys on pyhää, miehet hallitsevat naisten seksuaalisuutta ja lisääntymistä, valvotaan kuka kenenkin kanssa nai ja synnyttää, lapsettomuus on pahin asia naiselle jne.

Todellakaan valistus ei ole tuollaista. Se ei ole pelottelua, että kerrotaan teinille elämän tosiasiat eli että jos ei halua raskautta, pitää ehkäistä.

No ilman muuta se pitääkin kertoa. Mutta kyllä mun nuoruudessa korostettiin tosi paljon sitä että (vahinko)raskaus nuorena pilaa elämän joka sektorilla. Niin moni ajattelee varmasti nyt vanhempanakin edelleen että asia on näin.

Kyllä mäkin ajattelen, että vahinkoraskaus väärässä elämäntilanteessa on huono juttu. Se ei minua ole estänyt hankkimasta toivottuja lapsia.

Miksi on niin vaikea erottaa toisistaan suunniteltu ja suunnittelematon raskaus?

Tuota sun kannattaa kysyä niiltä jotka tämän valistusmallin on kehitelleet. Sitä kun ei mainita lainkaan, että raskaus voisi olla myös suunniteltu ja hyvä juttu.

Itseasiassa edes seksiä ei pidetä normaalina parisuhteeseen kuuluvana asiana joka tuottaa hyvää oloa. Ehei, siitä saa jonkun hyppykupan joka värjää värkit vihreiksi eikä parane ikinä.

Tunnistan kyllä tuon ilmiön. Toisin vielä esille sen, että ainakin meidän aikaan (90-luvulla) kaiken välttämis-, suojautumisneuvonnan lisäksi korostettiin sitä, että jos nyt sitten se raskaus kuitenkin kaikesta huolimatta alkaa, niin onhan olemassa abortti, joka on sitä helpompi mitä nopeammin se tehdään. Vähän siihen tyyliin jopa, että vahinkoraskaus ei ole mikään tekosyy saada lasta "ennenaikaisesti", koska ainahan sen abortin voi tekaista. Heti aborttia kehiin jos vahinko käy, ja sitten rauhassa uudestaan miettimään kun on koulutus, aviomies, vakipaikka, omakotitalo, kaksi farmariautoa ja kultainen noutaja, eli tosiaan 50-vuotiaana jos silloinkaan.

Sekin mainittiin, että abortti sattuu, mutta se synnytys kuulkaa sitten vasta sattuukin (haloo?!?)

En siis todellakaan ole mikään abortinvastustaja periaatteellisesti, se vaihtoehto on todellakin oltava olemassa, mutta ainakin meidän sukupolvelle asia markkinoitiin siihen tyyliin, että jos heitukka tulee raskaaksi ennen kuin "kaikki on valmista", abortti on suorastaan moraalinen velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan.

Itsehän tulin vahingossa raskaaksi 32-vuotiaana. Olin positiivisen testin tehtyä aivan paniikissa - minulle oli käynyt se, mitä naiselle ei saa tapahtua - minusta oli tulossa teiniäiti, jolla on elämä levällään. Oli kylläkin vakituinen parisuhde ja omistusasunto, mutta vain pätkätyö! Emmekä olleet naimisissakaan! Siihen loppui harrastukset! Töissäkin oli projekteja kesken, ja minä tulisin vaikeittamaan työpaikkani kuvioita rappioelämälläni!

Mieheni ei ole suomalainen, ja hän oli käytöksestäni ällistynyt. Hänelle raskausuutinen oli onnellinen juttu, vaikkakin siinä kohtaa yllättävä. Hänen kauttaan silmäni aukenivat näkemään, että meillä ei oikeasti hyvätuloisina, vakaina aikuisina ole mitään hätää, ja voimme elää lapsen kanssa pitkälle samanlaista elämää kuin ennenkin. En oikeasti ollut ennen sitä kai edes vakavasti uskaltanut miettiä, mitä itse halusin. Keskityin vain siihen, että "kaikki" ei ole valmiina, turha edes miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuu 25-vuotiaana, jos käyttää 6-7 vuotta opiskeluun. Kyllä siinä on ihan riittävästi aikaa perustaa perhe opintojen jälkeenkin. Ei ole pakko lisääntyä 17-vuotiaana.

Niin. Olettaen tietysti, että sinne yliopistoon kävellään sisään suoraan toisen asteen opinnoista. Hyvin monelle se ei kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti, vaan yliopistoon päästäkseen joutuu hakemaan monta kertaa.

Nykyään sinne yliopistoon haetaan ensisijaisesti yo-todistuksella. Vaikka pitäisi välivuoden ja opiskelisi kuusi vuotta, on valmistuessa ikää 25-26 vuotta. En nyt ihan ikälopuksi sanoisi sen ikäistäkään.

On myös aika eri tilanne hankkia niitä lapsia vaikka opiskelun loppuvaiheessa kuin alaikäisenä lapsena, jolla toinen astekin kesken.

Mitä se yo-todistuksella hakeminen muuttaa asiaa? Edelleenkin sisään pääsee vain rajallinen määrä hakijoita. Eikä sinne välttämättä pääse myöskään seuraavana vuonna.

Siten, että on muutettava hakutoiveita jos ei yo-todistuksen arvosanat riitä. Lisäksi entistä useampi pääsee ilman pääsykokeita. Harva ihminen nyt oikeasti vakavissaan hakee vaikka viittä vuotta samaan paikkaan vaan vähemmälläkin pääsee.

Kyse on siitä, että useimmat ihmiset on iän puolesta lisääntymiskykyisiä vielä opiskelujen päätyttyäkin, vaikka pitäisi välivuodenkin tai pari.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus oli nuorena todella pahinta mitä voisi tapahtua, sillä peloteltiin ja raskaaksi tulleita nuoria naisia arvosteltiin. Abortti oli ratkaisu kaikkeen, ilman mitään kyseenalaistamista. Olen 45 vuotias ja lapseton, kuten on moni ystäväni myös. Ihme ettei tämä yhteys ole tullut kenellekään aiemmin mieleen. 

Itse tulin suunnittelematta ja ehkäisystä huolimatta raskaaksi 24-vuotiaana ja vasta vuosia jälkeenpäin tajusin millaisella automodella sitä silloin toimikaan ja teki abortin lainkaan asiaa ajattelematta tai edes kyseenalaistamatta. Se oli muutenkin ihan hullua minkälaisen paniikin siitä positiivisesta raskaustestistä saikaan kehitettyä ja kuinka se nyt elämättä jäävä elämä vilisi silmien edessä siinä vessan lattialla itkiessä. 

Nyt 20 vuotta myöhemmin ja lapsettomaksi jääneenä tuon muistelu saa edelleen kyyneleet silmiin, mutta eri syystä ja vaikka muuten yritän ajatella asioista positiivisesti niin tuosta en löydä mitään hyvää vaan päinvastoin tuo saa jopa katkeruuden nostamaan päätään.

En kyllä tunnista tuota itsessäni. Joo, raskaus ja taudit oli paha asia, ja niitä välteltiin hyvin tarkasti, mutta kun oli sopiva mies ja elämäntilanne, niin ei ollut mitään vaikeuksia vaihtaa vauvantekomoodiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90 ja 00 luvulla ei vielä tiedetty mitään vauvakadosta, kammottiin vaan sitä häpeää mikä kohtaa perheen jos teini tulee raskaaksi!

Eikä tultu ajatelleeksi, että se teini ei ole ikuisesti teini, vaan hänestä tulee aikuinen, jonka olisi ihan suotavaakin tulla kerran tai pari elämässään raskaaksi. ja se raskaaksi tulemisen mahdollisuus koskee naisilla varsin rajallista ajanjaksoa elämästä.

Rajallista? Noin kymmenenvuotiaasta noin viisikymppiseksi? Onpa tosi rajallista.

Todellisuudessa sitä hyväksyttyä "peliaikaa" on vajaa viitisen vuotta. Alle 30-vuotiaana olet vastuuton ja pilaat tulevan työurasi ja elämäsi olemalla nuori äiti ja yli 35-vuotiaana olet itsekäs ja pilaat tulevan lapsen elämän piimineillä vehkeilläsi ja olemalla mummoäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus oli nuorena todella pahinta mitä voisi tapahtua, sillä peloteltiin ja raskaaksi tulleita nuoria naisia arvosteltiin. Abortti oli ratkaisu kaikkeen, ilman mitään kyseenalaistamista. Olen 45 vuotias ja lapseton, kuten on moni ystäväni myös. Ihme ettei tämä yhteys ole tullut kenellekään aiemmin mieleen. 

Itse tulin suunnittelematta ja ehkäisystä huolimatta raskaaksi 24-vuotiaana ja vasta vuosia jälkeenpäin tajusin millaisella automodella sitä silloin toimikaan ja teki abortin lainkaan asiaa ajattelematta tai edes kyseenalaistamatta. Se oli muutenkin ihan hullua minkälaisen paniikin siitä positiivisesta raskaustestistä saikaan kehitettyä ja kuinka se nyt elämättä jäävä elämä vilisi silmien edessä siinä vessan lattialla itkiessä. 

Nyt 20 vuotta myöhemmin ja lapsettomaksi jääneenä tuon muistelu saa edelleen kyyneleet silmiin, mutta eri syystä ja vaikka muuten yritän ajatella asioista positiivisesti niin tuosta en löydä mitään hyvää vaan päinvastoin tuo saa jopa katkeruuden nostamaan päätään.

Voi ei. Otan osaa. Tuntuu pahalta puolestasi, etkä varmasti ole yksin. Tiedän niin tuon paniikin, sen miten kaikki tulevaisuus tuntuu lipuvan silmien edestä viemäriin, ja kuinka ihan kaikki ihmiset jotka tunnet ja tiedät, jättävät nyt sinut oman onnesi nojaan kun et osannut pitää varaasi. Tunsin myös tuon kaiken, ja olisin voinut myös ajautua aborttiin, jos mies ei olisi ollut alusta asti niin varma, että vauva on tervetullut ja kaikki on hyvin.

Tuntuu jälkikäteen ihan hirveältä, että kaikkein rakkain ja tärkein ihmiseni maailmassa olisi voinut jäädä syntymättä siksi, että tunsin perusteetonta lojaaliutta sen hetkistä pätkätyöpaikkaani kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90 ja 00 luvulla ei vielä tiedetty mitään vauvakadosta, kammottiin vaan sitä häpeää mikä kohtaa perheen jos teini tulee raskaaksi!

Eikä tultu ajatelleeksi, että se teini ei ole ikuisesti teini, vaan hänestä tulee aikuinen, jonka olisi ihan suotavaakin tulla kerran tai pari elämässään raskaaksi. ja se raskaaksi tulemisen mahdollisuus koskee naisilla varsin rajallista ajanjaksoa elämästä.

Rajallista? Noin kymmenenvuotiaasta noin viisikymppiseksi? Onpa tosi rajallista.

Todellisuudessa sitä hyväksyttyä "peliaikaa" on vajaa viitisen vuotta. Alle 30-vuotiaana olet vastuuton ja pilaat tulevan työurasi ja elämäsi olemalla nuori äiti ja yli 35-vuotiaana olet itsekäs ja pilaat tulevan lapsen elämän piimineillä vehkeilläsi ja olemalla mummoäiti.

Tuohan on oma ajatuksesi. Ensimmäinen lapsi syntyy keskimäärin noin 29-vuotiaana. Itse sai ensimmäisen lapsen 28-vuotiaana enkä mistään kuullut, että olisin vastuuton. Olin parisuhteessa ja opiskelut opiskeltu ja töitäkin ehtinyt tehdä.

Onkohan vähän liioittelun makua nyt väitetyissä vaatimuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuu 25-vuotiaana, jos käyttää 6-7 vuotta opiskeluun. Kyllä siinä on ihan riittävästi aikaa perustaa perhe opintojen jälkeenkin. Ei ole pakko lisääntyä 17-vuotiaana.

Niin. Olettaen tietysti, että sinne yliopistoon kävellään sisään suoraan toisen asteen opinnoista. Hyvin monelle se ei kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti, vaan yliopistoon päästäkseen joutuu hakemaan monta kertaa.

Nykyään sinne yliopistoon haetaan ensisijaisesti yo-todistuksella. Vaikka pitäisi välivuoden ja opiskelisi kuusi vuotta, on valmistuessa ikää 25-26 vuotta. En nyt ihan ikälopuksi sanoisi sen ikäistäkään.

On myös aika eri tilanne hankkia niitä lapsia vaikka opiskelun loppuvaiheessa kuin alaikäisenä lapsena, jolla toinen astekin kesken.

Mitä se yo-todistuksella hakeminen muuttaa asiaa? Edelleenkin sisään pääsee vain rajallinen määrä hakijoita. Eikä sinne välttämättä pääse myöskään seuraavana vuonna.

Siten, että on muutettava hakutoiveita jos ei yo-todistuksen arvosanat riitä. Lisäksi entistä useampi pääsee ilman pääsykokeita. Harva ihminen nyt oikeasti vakavissaan hakee vaikka viittä vuotta samaan paikkaan vaan vähemmälläkin pääsee.

Kyse on siitä, että useimmat ihmiset on iän puolesta lisääntymiskykyisiä vielä opiskelujen päätyttyäkin, vaikka pitäisi välivuodenkin tai pari.

Höpö höpö. Kyllä ihmisellä on oikeus tähdätä sinne yliopistoon, vaikka lukion todistukset eivät olisikaan sillä tasolla, että ne käyvät pääsylipusta. Moni motivoituu kunnolla opintoihin vasta korkeakoulussa. Yo-todistus on vain yksi paperi, ei loppuelämän valintoja määrittävä tekijä.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunnista tuota itsessäni. Joo, raskaus ja taudit oli paha asia, ja niitä välteltiin hyvin tarkasti, mutta kun oli sopiva mies ja elämäntilanne, niin ei ollut mitään vaikeuksia vaihtaa vauvantekomoodiin.

Kuinka paljon tällä vinksahtaneella valistuksellakin on osuutta siihen, että sen sopivan miehen ja elämäntilanteen saavuttaminen ei ole mitenkään helppoa tai yksinkertaista?

Kyllä tuo herkässä teini-iässä säikyttely ihan samalla tavalla uppoaa poikiinkin. Ei toki niihin huithapeleihin jotka painaa kovana kundina kumitta menemään, mutta juurikin niihin tavallisiin ja omasta kehityksestään vielä epävarmoihin poikiin. Juuri niihin joista kasvaisi ihan sitä parasta perheenisä-tyyppiä jos vaan tällä seksuaalikasvatuksella ei tehtäisi parisuhteesta ja vauvoista sitä pahinta asiaa mitä elämä voi eteen tuoda ja jota siksi on syytä kavahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuu 25-vuotiaana, jos käyttää 6-7 vuotta opiskeluun. Kyllä siinä on ihan riittävästi aikaa perustaa perhe opintojen jälkeenkin. Ei ole pakko lisääntyä 17-vuotiaana.

Niin. Olettaen tietysti, että sinne yliopistoon kävellään sisään suoraan toisen asteen opinnoista. Hyvin monelle se ei kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti, vaan yliopistoon päästäkseen joutuu hakemaan monta kertaa.

Nykyään sinne yliopistoon haetaan ensisijaisesti yo-todistuksella. Vaikka pitäisi välivuoden ja opiskelisi kuusi vuotta, on valmistuessa ikää 25-26 vuotta. En nyt ihan ikälopuksi sanoisi sen ikäistäkään.

On myös aika eri tilanne hankkia niitä lapsia vaikka opiskelun loppuvaiheessa kuin alaikäisenä lapsena, jolla toinen astekin kesken.

Mitä se yo-todistuksella hakeminen muuttaa asiaa? Edelleenkin sisään pääsee vain rajallinen määrä hakijoita. Eikä sinne välttämättä pääse myöskään seuraavana vuonna.

Siten, että on muutettava hakutoiveita jos ei yo-todistuksen arvosanat riitä. Lisäksi entistä useampi pääsee ilman pääsykokeita. Harva ihminen nyt oikeasti vakavissaan hakee vaikka viittä vuotta samaan paikkaan vaan vähemmälläkin pääsee.

Kyse on siitä, että useimmat ihmiset on iän puolesta lisääntymiskykyisiä vielä opiskelujen päätyttyäkin, vaikka pitäisi välivuodenkin tai pari.

Höpö höpö. Kyllä ihmisellä on oikeus tähdätä sinne yliopistoon, vaikka lukion todistukset eivät olisikaan sillä tasolla, että ne käyvät pääsylipusta. Moni motivoituu kunnolla opintoihin vasta korkeakoulussa. Yo-todistus on vain yksi paperi, ei loppuelämän valintoja määrittävä tekijä.

Niillä hyvillä yo-papereilla nyt vaan pääsee opiskelemaan, tämä on fakta. On muitakin keinoja, mutta ei siinä normaalisti niin kauan mene, että hedelmällinen ikä loppuisi kesken sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pelottelua oli juu. Heti kun unohtaa ehkäisyn tulee yhdestä kerrasta raskaaksi ja saa hivin. Mainittiikohan edes, että tartunnan voi saada muullakin tavoin ja että aina se ei ole "omaa syytä".Toisaalta taas annettiin käsitys ehkäisyn olevan 100% varmaa ja että tyyliin kaikilla muilla kuin viattomalla itsellä on sitten sukupuolitauti. Toki tietysti onhan se mahdollista tulla yhdestäkin kerrasta raskaaksi, mutta eihän niin nyt aina käy. Naisia siinä kerrotussa lähinnä syyllistettiin tai sellainen käsitys jäi. Asioita ei myöskään juuri selitetty ja paljon jäi epäselväksi, mutta eihän sitä nyt uskaltanut mitään keneltäkään kysyä. Ainakin minulla kesti todella kauan tajuta, miten hedelmöittyminen oikeasti tapahtuu ja luulin oikeasti pitkään, että ilmassa leijailee siittiöitä ja raskaaksi voi tulla pelkästä samassa sängyssä nukkumisesta ja kaikkea muutakin typerää. Asioista ei kotona puhuttu ja luin "totuudesta" ensimmäisen kerran vasta 5.luokan biologian kirjasta. Muistan vieläkin lamautuneeni järkytyksestä ja hyvin ahdistunut olin. Tuolloin taisin ensimmäisen kerran kuulla vasta myös murrosiästä. Tämä siis 1990-luvulla.

Hiv-tartunnan voi saada käytännössä vain sukupuoliyhteydessä ellei ole suonensisäisten huumeiden käyttäjä. Suomen oloissa muita tapoja ei realistisesti ole. Raskaaksi voi tulla yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.

Leikkauksen yhteydessä annettavasta verensiirrostahan sen voi myös saada. Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias ja tajusin tässä jokin aika sitten että mulla voisi olla teini-ikäinen lapsi! Ihan omituinen ja vieras ajatus... Tai vaikka useampia lapsia! Tai että jos nyt olisin raskaana, se olisi tavallaan iän puolesta jo ihan ok, en edes olisi mikään nuori äiti enää.

Mutta kun olen elämässä tähän asti selviytynyt ilman lapsia, en kyllä ala niitä tarkoituksella tekemäänkään.

Aina kun käy ilmi että jollain suunnilleen ikäiselläni on lapsia tai on raskaana, ensimmäinen ajatus on "Voi ei". Sitten muistan, että niin kai sitten sellaisiakin voi jo tämän ikäisenä joillain olla ja jotkut oikein haluavatkin. 🤷🏼‍♀️

Itse havahduin liki nelikymppisenä, että minulla voisi hyvin olla jo taaperoikäinen lapsenlapsi eikä kenenkään olisi tarvinnut edes olla teiniäiti..

Olin siis oikeasti tuohon ikään asti jotenkin ajatellut, että jos mä nyt tulisin raskaaksi niin olisin se vastuuton teiniäiti ja siksi tässä ei mikään hoppu ole.

Tuon havahtumisen myötä tajusin myös järkytyksekseni sen, että olisin halunnut saada enemmän kuin yhden lapsen (mieluiten 3) ja jo nuorena eli 20-30-vuotiaana.

Sen sijaan jäin kokonaan lapsettomaksi.

Voin sanoa, että näin +40-vuotiaana ihan koko tähänastinen elämäni vain vithutaa. Mihin ihmeeseen se kaikki aika oikein katosi mitä piti olla vaikka ja kuinka eikä millään ainakaan mikään kiire?

Minun kouluaikana ei puhuttu myöskään lapsettomuudesta mitään. Kaikki tulivat ekasta kerrasta raskaaksi tuntui olevan se viesti, jota haluttiin lähettää. Olikin aika yllätys, kun en tullutkaan raskaaksi, vaikka tietysti tiesin, että lapsettomia on olemassa. Lapsettomuudesta kärsii jopa 20 % pariskunnista, joten ehdottomasti tämä asia pitäisi kuulua opetussuunnitelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pelottelua oli juu. Heti kun unohtaa ehkäisyn tulee yhdestä kerrasta raskaaksi ja saa hivin. Mainittiikohan edes, että tartunnan voi saada muullakin tavoin ja että aina se ei ole "omaa syytä".Toisaalta taas annettiin käsitys ehkäisyn olevan 100% varmaa ja että tyyliin kaikilla muilla kuin viattomalla itsellä on sitten sukupuolitauti. Toki tietysti onhan se mahdollista tulla yhdestäkin kerrasta raskaaksi, mutta eihän niin nyt aina käy. Naisia siinä kerrotussa lähinnä syyllistettiin tai sellainen käsitys jäi. Asioita ei myöskään juuri selitetty ja paljon jäi epäselväksi, mutta eihän sitä nyt uskaltanut mitään keneltäkään kysyä. Ainakin minulla kesti todella kauan tajuta, miten hedelmöittyminen oikeasti tapahtuu ja luulin oikeasti pitkään, että ilmassa leijailee siittiöitä ja raskaaksi voi tulla pelkästä samassa sängyssä nukkumisesta ja kaikkea muutakin typerää. Asioista ei kotona puhuttu ja luin "totuudesta" ensimmäisen kerran vasta 5.luokan biologian kirjasta. Muistan vieläkin lamautuneeni järkytyksestä ja hyvin ahdistunut olin. Tuolloin taisin ensimmäisen kerran kuulla vasta myös murrosiästä. Tämä siis 1990-luvulla.

Hiv-tartunnan voi saada käytännössä vain sukupuoliyhteydessä ellei ole suonensisäisten huumeiden käyttäjä. Suomen oloissa muita tapoja ei realistisesti ole. Raskaaksi voi tulla yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.

Leikkauksen yhteydessä annettavasta verensiirrostahan sen voi myös saada. Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla.

Suomessa ei verensiirroista ole tullut ikinä tartuntoja sen jälkeen, kun veri alettiin 80-luvulla testata. Ei yhtä ainutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias ja tajusin tässä jokin aika sitten että mulla voisi olla teini-ikäinen lapsi! Ihan omituinen ja vieras ajatus... Tai vaikka useampia lapsia! Tai että jos nyt olisin raskaana, se olisi tavallaan iän puolesta jo ihan ok, en edes olisi mikään nuori äiti enää.

Mutta kun olen elämässä tähän asti selviytynyt ilman lapsia, en kyllä ala niitä tarkoituksella tekemäänkään.

Aina kun käy ilmi että jollain suunnilleen ikäiselläni on lapsia tai on raskaana, ensimmäinen ajatus on "Voi ei". Sitten muistan, että niin kai sitten sellaisiakin voi jo tämän ikäisenä joillain olla ja jotkut oikein haluavatkin. 🤷🏼‍♀️

Itse havahduin liki nelikymppisenä, että minulla voisi hyvin olla jo taaperoikäinen lapsenlapsi eikä kenenkään olisi tarvinnut edes olla teiniäiti..

Olin siis oikeasti tuohon ikään asti jotenkin ajatellut, että jos mä nyt tulisin raskaaksi niin olisin se vastuuton teiniäiti ja siksi tässä ei mikään hoppu ole.

Tuon havahtumisen myötä tajusin myös järkytyksekseni sen, että olisin halunnut saada enemmän kuin yhden lapsen (mieluiten 3) ja jo nuorena eli 20-30-vuotiaana.

Sen sijaan jäin kokonaan lapsettomaksi.

Voin sanoa, että näin +40-vuotiaana ihan koko tähänastinen elämäni vain vithutaa. Mihin ihmeeseen se kaikki aika oikein katosi mitä piti olla vaikka ja kuinka eikä millään ainakaan mikään kiire?

Tuosta nyt on turha syyttää yhteiskuntaa. Ei kai jollekin tule oikeasti yllätyksenä, että yli nelikymppisenä alkaa olla jo myöhäistä hankkia lapsia saati useita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Katsokaas kun elämässä on ns. oikea järjestys, jota vastan vahinkoraskaus sotii. Ensin käydään koulut, sitten opiskellaan ja siinä sivussa löydetään puoliso. Mennään töihin, ja naimisiin. Sitten siinä 25-30 vuotiaana tehdään ensimmäinen lapsi ja parin vuoden päästä toinen. Samalla siirrytään kaupungista radanvarteen rivariin ja hankitaan koira.

Joka tästä oikeasta järjestyksestä ja aikataulusta poikkeaa, hänet hukka perii!

Nykyään 25 v on vielä ihan paheksuttavan nuori tekemään ensimmäisen lapsen. Sanoisin että 30-35 olisi se ikä mikä on sosiaalisesti hyväksyttävä. 

Juu, tai no ei ehkä varsinaisesti paheksuta, mutta toistellaan miten on niin nuori, on niin nuori. Itse olin 25-vuotias, kun esikoinen syntyi 10 vuotta sitten. Mies oli 27. Hän sai kuulla töissä nimittelyä teinivanhemmaksi. Minulle hoettiin koko ajan joka käänteessä, kun olen niin nuori. Synnytyksessäkin epiduraalin laittanut anestesialääkäri toisteli puhelimeen, että joo tuun, laitan tälle nuorelle ensisynnyttäjälle ensin puudutteen.

Ja tämä oli toki Helsingissä, että ehkä se siellä konkretisoituu. Muistan kyllä, että leikkipuistossa monet äidit olivat silmämääräisesti ehkä sen vajaat 10 vuotta vanhemman näköisiä.

Kolmas lapsi syntyi, kun olin juuri täyttänyt 29. Olen yliopistotutkinnon suorittanut ja nykyään ihan oman alan töissä. Vuokrakämpässä asuttiin ahtaasti, kun lapset olivat pieniä, mutta ihan ilman sossua, koska miehellä on hyvin työllistävä, korkea koulutus. Kyllä siinä silti tuli silloin vähän sellainen tunne, että tässä nyt jotain tekee normien vastaisesti, vaikka meillä siis kaikki menikin hyvin ja aina oli lapsilla kaikki jees.