Teininä peloteltiin että raskaaksi tuleminen on maailman loppu, nyt ihmetellään miksi raskautta pelätään

Vierailija kirjoitti:

Raskaus oli nuorena todella pahinta mitä voisi tapahtua, sillä peloteltiin ja raskaaksi tulleita nuoria naisia arvosteltiin. Abortti oli ratkaisu kaikkeen, ilman mitään kyseenalaistamista. Olen 45 vuotias ja lapseton, kuten on moni ystäväni myös. Ihme ettei tämä yhteys ole tullut kenellekään aiemmin mieleen. 

PLUS että raskaaksituleminen oli aina naisen oma vika, koska miehet nyt vain panee, eikä niille kuulu mitään vastuuta koska pojat ovat poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

95 prosenttia teineistä ei halua ikinä lapsia. Näin se on aina ollut ja ihan hyvä niin.

Mieli muuttuu monella iän myötä. Kyllä mä muistan, kuinka kauhea oli ajatuskin vauvoista. Niin vaan hankin pari lasta vähän aikuistuttuani vauvakuumeen jälkeen.

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Katsokaas kun elämässä on ns. oikea järjestys, jota vastan vahinkoraskaus sotii. Ensin käydään koulut, sitten opiskellaan ja siinä sivussa löydetään puoliso. Mennään töihin, ja naimisiin. Sitten siinä 25-30 vuotiaana tehdään ensimmäinen lapsi ja parin vuoden päästä toinen. Samalla siirrytään kaupungista radanvarteen rivariin ja hankitaan koira.

Joka tästä oikeasta järjestyksestä ja aikataulusta poikkeaa, hänet hukka perii!

Kyllä mä rajaisin tämän ihan sinne teiniraskausosastolle. Joo, onhan meillä yksi raahelainen kansanedustaja, jolle kävi niukinnaukin yläasteelle päästyä, että tuli raskaaksi yli kolmikymppiselle miehelle, hankki liudan muitakin lapsia, ja ponnisti kaupankassalta kansanedustajaksi. Hän on kuitenkin poikkeus, liitto on sittemmin hajonnut ja työssä tullut sössittyä kännnnipäissä. 

Telkkarissa esitetyt teiniäitiohjelmat ovat kauheita. Yhden jakson aikana ollaan lapsen isän kanssa onoff monta kertaa. Iskä makaa sohvalla tai pelaa pleikkaa. kukaan ei opiskele tai käy töissä.  Välillä rakkaus roihahtaa uudestaan ja tehdään lisää lapsia, sitten taas onoffia kun ei meidän Jami ole tottunu luopumaan omasta ajasta.

Tiedän perheitä, joissa vanhemmat opiskelee ja asiat hoituu. Mutta teiniäitiys saa aikaan monenlaista ikävää ja vaatii myös läheisiltä enemmän kuin pitäisi tuossa vaiheessa elämää. Opiskelu on lasten ohessa huomattavasti vaikeampaa kuin ilman lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, niinhän se onkin, jos raskaaksi tulee lapsena eli alle 18-vuotiaana. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään näin yksinkertaisia?

Miksi se olisi 17 vuotiaana sen kauheampaa kuin 27 vuotiaana?  Olen itse 27, enkä koe olevani yhtään sen kypsempi äidiksi kuin mitä olisin ollut 10 vuotta sit. Rahatilanne on jopa huonompi kuin 17 veenä, koska nyt on massiiviset määrät velkaa. Mielenterveyskin on nyt kehnompi, ja on päihdeongelmaa mitä ei silloin ollut. 

17-vuotiaana et ole todennäköisesti onnistunu vielä kouluttautumaan eikö tuohon aikaan tiedä onko se puoliso kuinka pitkään mukana. Sen jälkeen on aika vaikea kouluttautua pienen lapsen kanssa, kun siihen lapseen sitä rahaa ja aikaa menee melko paljon. On kiva sitten peruskoulun pohjalta hakea töitä 27-vuotiaana :)

Miten edelleenkin monelle tulee yllätyksenä, että lapsi ei estä opiskeluita.

Jos esimerkissäsi olisi saanut lapsen 17-vuotiaana, niin miksi hän olisi 27-vuotiaana peruskoulupohjainen? Kun arvaa mitä, se lapsi kasvaa myös, eikä ole ikuisesti pieni lapsi.

Itse opiskelin amk-tutkinnon pienen lapsen äitinä. Tulin raskaaksi siis pian opintojen alettua. Pidin äitiyslomaa yhden lukukauden verran ja palasin opintoihin. Valmistuin vuoden myöhemmin kuin muut samaan aikaan aloittaneet.

Työllistyin määräaikaisuuksiin ja lopulta sain vakituisen työn.

Varsinkin kun opiskelut yleensä joustavat paljon paremmin kuin työt. VAi onkohan näillä sellainen mielikuva että kun aletaan tekemään lapsia niin jättäydytään töistä pois.

Oisko kuitenkin melkoinen ero, hankkiiko niitä lapsia itsekin lapsena vai aikuisena korkeakouluopiskelijana? Etkö huomaa mitään eroa näissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tunnista tuota itsessäni. Joo, raskaus ja taudit oli paha asia, ja niitä välteltiin hyvin tarkasti, mutta kun oli sopiva mies ja elämäntilanne, niin ei ollut mitään vaikeuksia vaihtaa vauvantekomoodiin.

Juuri noin. Lasta tulee olla toivottu ja kenen kanssa sattuu eii lasta pidä tehdä.

Kyllähän lapsen saanti yhä pilaa naisen elämää. Naisen vaihtoehdot kapenee heti siinä kohtaa kun raskaus on alkanut.

T.kaksi ihanaa lasta suunnitellusti miehensä kanssa alle 30v-vuotiaana tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Niinpä. Kyllähän vastentahtoinen raskaus, synnytys, äitiys on karmeaa.

Jep. Mullekin kerrottiin miten ei voi lasta hankkia ennen ku on vakituinen työpaikka ja koulutus ja kaikki just viimeisen päälle elämässä kohdallaan. Muuten on koko elämä pilalla ja ei voi lapsia sellaiseen elämäntilanteeseen synnyttää ku ei niistä voi huolehtia ja paska äiti jos sen teet. Maailman tilannekin on sellainen että ei lapsia kannata tehdä. Sukupuolitautikin iskee ku vähän katsoo mieheen päin, saati että menee sänkyyn ilman papin aamenta ja kondomia. Nyt oon 26, nähnyt 2 lamaa ja kolmas on vakaasti sieltä tulossa pandemian myötä ja maailma on muutenkin tulessa, just valmistunut maisteriksi, ei vakituista työtä, asun vuokralla eikä oo ees sitä miestä saman katon alla ja samat ihmiset kyselee, että no missäs ne lapset on ku ei näy eikä kuulu ja kohta oon jo liian vanha. Ei vaan voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Ei juuri kukaan 19-20 -vuotias halua lapsia ja uskoo myös, ettei ikinä tule haluamaankaan. Se ajatus tulee mieleen vasta vuosia myöhemmin. Useimmiten mieli tapaa muuttua. Ihmeen vakavasti ihmiset ottaa lastensa puheet.

Oman tuttavapiirin perheissä ei ollut kouluaikoina vauvoja. Ystävät jatkoivat koulutuksiin tai töihin, eikä heille vauvoja tullut. Kokemus lapsista kaikilla nolla prosenttia, kun ja kaveritkaan eivät saaneet - ja porukka eli venytettyä nuoruuttaan. Vasta biologisen kellon pakottaessa alettiin miettimään lapsia. Kovaa halua ei ilmennyt, mutta osa lähti yrittämään.

Usea alkoi siis yrittää lasta +35.v ja ikäviä lopputuloksia tapahtui. Osa sai lapsen, osalle jäi mustapekka kouraan.

Kyllä tähän osaltaan varmasti vaikutti asenneilmapiiri ja kokemuksen puutteen yhdistelmä. Erilainen kasvatus olisi todennäköisesti saanut nämä ihmiset yrittämään aiemmin, mutta aina vaan oli se ”lapset pilaa kaiken” mitä ei kokemus muuttanut kun lasten kanssa ei ollut tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Ei juuri kukaan 19-20 -vuotias halua lapsia ja uskoo myös, ettei ikinä tule haluamaankaan. Se ajatus tulee mieleen vasta vuosia myöhemmin. Useimmiten mieli tapaa muuttua. Ihmeen vakavasti ihmiset ottaa lastensa puheet.

No jos itse muistelee tuota ikää niin kyllä siellä oli niitä vauvakuumeilijoita ja niitä, jotka tiesivät haluavansa 2-3 lasta. Ainakin "sitten joskus" jos ei nyt ihan heti. Voi se mieli muuttua siitä siihenkin, että ei haluakaan niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Ei juuri kukaan 19-20 -vuotias halua lapsia ja uskoo myös, ettei ikinä tule haluamaankaan. Se ajatus tulee mieleen vasta vuosia myöhemmin. Useimmiten mieli tapaa muuttua. Ihmeen vakavasti ihmiset ottaa lastensa puheet.

No jos itse muistelee tuota ikää niin kyllä siellä oli niitä vauvakuumeilijoita ja niitä, jotka tiesivät haluavansa 2-3 lasta. Ainakin "sitten joskus" jos ei nyt ihan heti. Voi se mieli muuttua siitä siihenkin, että ei haluakaan niitä lapsia.

Nuoret vauvahaaveilijat on vähemmistö ja oli silloinkin, kun olin itse nuori. Suuri osa oli sitä mieltä, ettei halua lapsia koskaan, jotkut ehkä joskus. Muutama tyttö osasi oikeasti haaveilla lapsista, mutta ne oli vähemmistössä. Kukaan ei halunnut kovin nuorena lapsia eikä varsinkaan alaikäisenä.

Jo pelkästä pussailusta syyllistettiin että tulee pusutauti eikä voi enää syödä sen jälkeen! Mitä hittoa oikeasti? :O 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Ei juuri kukaan 19-20 -vuotias halua lapsia ja uskoo myös, ettei ikinä tule haluamaankaan. Se ajatus tulee mieleen vasta vuosia myöhemmin. Useimmiten mieli tapaa muuttua. Ihmeen vakavasti ihmiset ottaa lastensa puheet.

No jos itse muistelee tuota ikää niin kyllä siellä oli niitä vauvakuumeilijoita ja niitä, jotka tiesivät haluavansa 2-3 lasta. Ainakin "sitten joskus" jos ei nyt ihan heti. Voi se mieli muuttua siitä siihenkin, että ei haluakaan niitä lapsia.

Nuoret vauvahaaveilijat on vähemmistö ja oli silloinkin, kun olin itse nuori. Suuri osa oli sitä mieltä, ettei halua lapsia koskaan, jotkut ehkä joskus. Muutama tyttö osasi oikeasti haaveilla lapsista, mutta ne oli vähemmistössä. Kukaan ei halunnut kovin nuorena lapsia eikä varsinkaan alaikäisenä.

Minulla on aivan päinvastainen kokemus. Lukiossa joskus keskusteltiin ihan koko luokan kesken (tämä tapahtui 2000-luvulla), montako lasta kukin haluaisi tulevaisuudessa. Minun lisäkseni (olen siis nainen jos sillä on jotain väliä) luokallamme oli yksi toinen henkilö, häkin nainen, joka ei halunnut ollenkaan lapsia ja sekös herätti kauhistusta opettajassa. Olimme noin 17-vuotiaita tähän aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jo pelkästä pussailusta syyllistettiin että tulee pusutauti eikä voi enää syödä sen jälkeen! Mitä hittoa oikeasti? :O 

Sama, meillä kävi hammaslääkäri luokassa kertomassa miten pussailun kautta saa karieksen ja liudan vaarallisia tauteja. Myös suusyövän. Sama jos juo samasta vesipullosta.

Ei, en ole vieläkään pystynyt pussaamaan ketään.

Terv. 30v ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun täytyisi tulla raskaaksi vahingossa ehkäisyn läpi, jos lapsia olisin saadakseni. (Ja harrastaa seksiä varmaan)

Ajattelin ennen, että sopivasti siinä noin 28-vuotiaana meillä olisi jo lapsi, yksi ja ainoa. Se ikä tuli ja meni, eikä tullut lapsia, ihme ja kumma tosiaan kun ei yritetty edes.

Raskaaksi tuleminen tuntui ja edelleen tuntuu potentiaalisesti hirveältä ja peruuttamattomalta virheeltä. Liikaa riskejä, jotta sellaista voisi kukaan tarkoituksella yrittää. En koskaan poistattanut kierukkaa, päinvastoin laitatin uuden. Näin se kuluu se hedelmällinen aika ja lapsi jää ajatuksen tasolle, mutta haittaako sekään lopulta.

Täyttä asiaa. Allekirjoitan joka sanan.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Jos ei halua lasta niin kyllähän se pilaa elämän.

Ei sitä lasta ole pakko tehdä jos ei halua. Mutta että ulottaa mielipiteensä koskemaan muitakin. 

Toisaalta,valistus on ollut tehokasta ?

Ketä tämä nyt sitten haittaa

? 

Itsehän en vieläkään ymmärrä Suomea näissä asioissa.

Halua abortti,joudu perustelemaan asia 2 lääkärille.

Halua lapsi,kukaan ei kyseenalaista etkä joudu perustelemaan valintaasi. Sehän on nyt vaan hienoa että lisäännytään.

Ole 23 vuotias aikuinen,tiedät ettet halua lapsia ja haluat sterilisaation. Et saa sitä koska LAKI estää ja lääkärit alentuvasti mussuttaa "kyllä se mieli muuttuu"paskaa.

Ole 14 vuotias ja levitä reidet mahmutille,tule raskaaksi. Pidät lapsen,kukaan ei tule sinulle mussuttamaan että "kyllä se mieli vielä muuttuu"  ja laki ei tule tiellesi.