Teininä peloteltiin että raskaaksi tuleminen on maailman loppu, nyt ihmetellään miksi raskautta pelätään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Äiti kertoi ettei silloin kyselty vaan oletettiin että totta kai joka nainen haluaa lisääntyä. Avautui tästä, koska koki tulleensa painostetuksi.

Painostetuksi? Olen 54 v. ja ihan itse yhdessä puolison kanssa päätettiin lasten hankinnasta.

Outoa avautua omalle lapselle, että äiti ei olisi halunnut lapsia. Mihin on aikuisuus kadonnut.

Iskä halusi perheen. Äiti ei. Heillä kävi vahinko ja jostain syystä kertoi kaikille olevansa paksuna. Olisi voinut erota sekä antaa minut pois tai keskeyttää. En tiedä miksi oli rehellinen, jos koki olevansa haluton. Lesta tausta saattaa selittää :p

Herää kysymys oliko aidosti vahinko vai paniko iskä vaan paljaalla.

Minun mielestäni 90 luvulla oli hyvä ja asiallinen seksivalistus. Itse tosin mokasin ja sain sukupuolitaudin heti ekasta seksikerrasta. Samaan tapaan pitäisi yhä varoitella nykynuoria, huono juttu mielestäni jos ei enää varoitella!

Vierailija kirjoitti:

Minun kouluaikana ei puhuttu myöskään lapsettomuudesta mitään. Kaikki tulivat ekasta kerrasta raskaaksi tuntui olevan se viesti, jota haluttiin lähettää. Olikin aika yllätys, kun en tullutkaan raskaaksi, vaikka tietysti tiesin, että lapsettomia on olemassa. Lapsettomuudesta kärsii jopa 20 % pariskunnista, joten ehdottomasti tämä asia pitäisi kuulua opetussuunnitelmaan.

Siis kyllä.

Olen yhä iloinen, että päätettiin miehen kanssa aloittaa yritys kun olimme molemmat 24-vuotiaita. Olin järkyttynyt jo ekan kierroksen jälkeen, kun ei tärpännytkään heti, kuten kaikkialla aina peloteltiin.

Eikä tokasta, kolmannesta, neljännestä jne.

Tutustuin ihan uuteen maailmaan nimeltä tahaton lapsettomuus. Silloin selvisi myös se, kuinka ihme jokainen raskaus on.

Meille kävi lopulta onneksi hyvin, lapsi syntyi ollessani 27-vuotias. En sitten tiedä, miten olisi käynyt jos ikää olisi raskauden yrittämisen aloittaessa ollut 30+.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -82 ja äitini -54. Niin pienestä kuin muistan söpötti äitini salaa matalalla äänellä tuota häpeää ja kauhukuvia kun "lumpustelevat tytöt luuhaa poikien kanssa ja saa äpä***tä". Suuttui kun kuukautiseni alkoivat. Ja mihinkään en kotoa saanut poistua iltaisin. Koulussa kävin ja srk:n illoissa.

Sitten niin maireana ja aidon tuntuisesti ihasteli kun muut sai vauvoja. Ja kuittasi erikoisissa tilanteissa syntyneiden tuttavien lapset 'Se on elämää!' ja vei onnitteluja ym.

Tuo hyväksyntä ei ulottunut minuun. Toisaalta olin äitini silmissä epäonnistunut kun sitten pariutunut. Palkkani ja vapaa-aikana kuuluu mielestään osittain hänelle tai veljieni lapsille, kun ei minulla ole elätettäviä. "Saisit hävetä itseäsi!", "häpeän sinua silmät päästä!" söi edelleen korvissani. Syy saattoi olla esim. likainen paita.

Äidit voi olla niin helvetin vaikeita.

Up