Teininä peloteltiin että raskaaksi tuleminen on maailman loppu, nyt ihmetellään miksi raskautta pelätään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pelottelua oli juu. Heti kun unohtaa ehkäisyn tulee yhdestä kerrasta raskaaksi ja saa hivin. Mainittiikohan edes, että tartunnan voi saada muullakin tavoin ja että aina se ei ole "omaa syytä".Toisaalta taas annettiin käsitys ehkäisyn olevan 100% varmaa ja että tyyliin kaikilla muilla kuin viattomalla itsellä on sitten sukupuolitauti. Toki tietysti onhan se mahdollista tulla yhdestäkin kerrasta raskaaksi, mutta eihän niin nyt aina käy. Naisia siinä kerrotussa lähinnä syyllistettiin tai sellainen käsitys jäi. Asioita ei myöskään juuri selitetty ja paljon jäi epäselväksi, mutta eihän sitä nyt uskaltanut mitään keneltäkään kysyä. Ainakin minulla kesti todella kauan tajuta, miten hedelmöittyminen oikeasti tapahtuu ja luulin oikeasti pitkään, että ilmassa leijailee siittiöitä ja raskaaksi voi tulla pelkästä samassa sängyssä nukkumisesta ja kaikkea muutakin typerää. Asioista ei kotona puhuttu ja luin "totuudesta" ensimmäisen kerran vasta 5.luokan biologian kirjasta. Muistan vieläkin lamautuneeni järkytyksestä ja hyvin ahdistunut olin. Tuolloin taisin ensimmäisen kerran kuulla vasta myös murrosiästä. Tämä siis 1990-luvulla.

Hiv-tartunnan voi saada käytännössä vain sukupuoliyhteydessä ellei ole suonensisäisten huumeiden käyttäjä. Suomen oloissa muita tapoja ei realistisesti ole. Raskaaksi voi tulla yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.

Leikkauksen yhteydessä annettavasta verensiirrostahan sen voi myös saada. Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla.

Suomessa ei verensiirroista ole tullut ikinä tartuntoja sen jälkeen, kun veri alettiin 80-luvulla testata. Ei yhtä ainutta.

Niin?

Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla

Vierailija kirjoitti:

Ehkä opetussuunnitelmaan pitäisi kuulua myös hedelmällisyysneuvontaa, erityisesti siitä miten ikä vaikuttaa naisella. Tosin kaikki ei sitä tietoa tunnu uskovan.

Vielä huonommin tunnutaan tietävän, miten ikä vaikuttaa miehellä siittiöiden laatuun. Eli en tiedä, miksi pitää erityisesti painottua naisiin, kun asiasta voisi kertoa ihan faktapohjalta kokonaisvaltaisesti.

Minusta voisi jo päästä siitä ajattelumallista, että lapsen hankinta on enemmän naisista riippuvainen asia. Pääosa ihmisistä kuitenkin yrittää hankkia lasta parisuhteessa, jossa tarvitaan kummankin sitoituminen. Uskaltaisin väittää, että miehillä ei ole sen enempää hinkua isäksi nuorina kuin naisilla, vaan päinvastoin he myös vitkuttavat isäksi tuloa parisuhteissa ajatellessaan, että se onnistuu heiltä tarvittaessa myös vanhana ihan yhtä hyvin kuin Sauli Niinistöltä. Kuinkahan monelta on jäänyt lapset hankkimatta siksi, että on kuitenkin tullut biologiset tai sosiaaliset (= ei saa mielista lisääntymisikäistä naista) rajat vastaan. Tutkimusten mukaan miesten ja naisten ikäerot ovat suurimmassa osassa parisuhteista varsin pieniä, joten ei siinäkään mielessä kannattaisi luottaa "nuorempi puoliso" -korttiin, jos lapsia jossain vaiheessa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveää pelottelua oli juu. Heti kun unohtaa ehkäisyn tulee yhdestä kerrasta raskaaksi ja saa hivin. Mainittiikohan edes, että tartunnan voi saada muullakin tavoin ja että aina se ei ole "omaa syytä".Toisaalta taas annettiin käsitys ehkäisyn olevan 100% varmaa ja että tyyliin kaikilla muilla kuin viattomalla itsellä on sitten sukupuolitauti. Toki tietysti onhan se mahdollista tulla yhdestäkin kerrasta raskaaksi, mutta eihän niin nyt aina käy. Naisia siinä kerrotussa lähinnä syyllistettiin tai sellainen käsitys jäi. Asioita ei myöskään juuri selitetty ja paljon jäi epäselväksi, mutta eihän sitä nyt uskaltanut mitään keneltäkään kysyä. Ainakin minulla kesti todella kauan tajuta, miten hedelmöittyminen oikeasti tapahtuu ja luulin oikeasti pitkään, että ilmassa leijailee siittiöitä ja raskaaksi voi tulla pelkästä samassa sängyssä nukkumisesta ja kaikkea muutakin typerää. Asioista ei kotona puhuttu ja luin "totuudesta" ensimmäisen kerran vasta 5.luokan biologian kirjasta. Muistan vieläkin lamautuneeni järkytyksestä ja hyvin ahdistunut olin. Tuolloin taisin ensimmäisen kerran kuulla vasta myös murrosiästä. Tämä siis 1990-luvulla.

Hiv-tartunnan voi saada käytännössä vain sukupuoliyhteydessä ellei ole suonensisäisten huumeiden käyttäjä. Suomen oloissa muita tapoja ei realistisesti ole. Raskaaksi voi tulla yhdestä suojaamattomasta yhdynnästä.

Leikkauksen yhteydessä annettavasta verensiirrostahan sen voi myös saada. Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla.

Suomessa ei verensiirroista ole tullut ikinä tartuntoja sen jälkeen, kun veri alettiin 80-luvulla testata. Ei yhtä ainutta.

Niin?

Suomalaiset matkustelevat myös paljon, joten vaikka riski olisi täällä pienempi, saatat joutua sairaalaan ulkomailla

Ulkomailla riski on olematon kaikissa kehittyneissä maissa. Jos puhutaan teineille annettavasta valistuksesta, asia kuuluu jonnekin matkailuosastolle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tähän koko opiskelu-ura-ajatusmalliin pitäisi tehdä melko suurikin korjausliike eikä ainoastaan vain yksilön korvien välissä. Ei siis pidä missään tapauksessa palata vanhaan jossa naiset teki liudan lapsia ja jäi kotiäidiksi, mutta ei tämä toinenkaan ääripää ole sen parempi.

Olen samaa mieltä. Nykyiset vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle ja työelämälle ovat melko huonosti yhteensovitettavissa. Jommassa kummassa pitäisi joustaa, eikä pelkästään yksilön vaan yhteiskunnan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistosta valmistuu 25-vuotiaana, jos käyttää 6-7 vuotta opiskeluun. Kyllä siinä on ihan riittävästi aikaa perustaa perhe opintojen jälkeenkin. Ei ole pakko lisääntyä 17-vuotiaana.

Niin. Olettaen tietysti, että sinne yliopistoon kävellään sisään suoraan toisen asteen opinnoista. Hyvin monelle se ei kuitenkaan käy niin yksinkertaisesti, vaan yliopistoon päästäkseen joutuu hakemaan monta kertaa.

Nykyään sinne yliopistoon haetaan ensisijaisesti yo-todistuksella. Vaikka pitäisi välivuoden ja opiskelisi kuusi vuotta, on valmistuessa ikää 25-26 vuotta. En nyt ihan ikälopuksi sanoisi sen ikäistäkään.

On myös aika eri tilanne hankkia niitä lapsia vaikka opiskelun loppuvaiheessa kuin alaikäisenä lapsena, jolla toinen astekin kesken.

Mitä se yo-todistuksella hakeminen muuttaa asiaa? Edelleenkin sisään pääsee vain rajallinen määrä hakijoita. Eikä sinne välttämättä pääse myöskään seuraavana vuonna.

Siten, että on muutettava hakutoiveita jos ei yo-todistuksen arvosanat riitä. Lisäksi entistä useampi pääsee ilman pääsykokeita. Harva ihminen nyt oikeasti vakavissaan hakee vaikka viittä vuotta samaan paikkaan vaan vähemmälläkin pääsee.

Kyse on siitä, että useimmat ihmiset on iän puolesta lisääntymiskykyisiä vielä opiskelujen päätyttyäkin, vaikka pitäisi välivuodenkin tai pari.

Höpö höpö. Kyllä ihmisellä on oikeus tähdätä sinne yliopistoon, vaikka lukion todistukset eivät olisikaan sillä tasolla, että ne käyvät pääsylipusta. Moni motivoituu kunnolla opintoihin vasta korkeakoulussa. Yo-todistus on vain yksi paperi, ei loppuelämän valintoja määrittävä tekijä.

Niillä hyvillä yo-papereilla nyt vaan pääsee opiskelemaan, tämä on fakta. On muitakin keinoja, mutta ei siinä normaalisti niin kauan mene, että hedelmällinen ikä loppuisi kesken sen takia.

Ei kai kukaan muuta ole väittänytkään? Kyseenalaistan vain tuon ajatuksen, jossa perusoletuksena on, että sinne yliopistoon päästään heti ja valmiita ollaan jo 25-vuotiaana. Kun ei se kovinkaan monen ihmisen kohdalla mene noin.

Se on kyllä totta, että hedelmällinen ikä jatkuu ihmisellä vielä pitkään opiskeluajan jälkeenkin, vaikka valmistuisi kolmekymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei osaa päättää tarvitaanko nuoria opiskelemaan ja nopeasti työelämään vai lapsia tekemään. Koulutus, koulutus, koulutus, mikään ei ollut yhteen aikaan niin tärkeää. Nyt huudetaan vauvoja tekemään huonon huoltosuhteen takia. Kouluttamattomien liiallisesta lisääntymisestä ollaan huolissaan koska ihmiskunta tyhmenee kun taas koulutetut ei halua lapsia. Ilmastonmuutos, saasteet, pandemiat ja liikakansoitus pelottavat kaikkia.

Tilanteemme on mieletön.

On! Varsinkin jos on itse niin typerä että luulee että "kouluttamaton" eli ilmeisesti vain amiksen käynyt, on tyhmä.

Tuohan se asenne nykypäivänä valitettavasti on, että jokaisen pitää hankkia korkeakoulututkinto ja amispohjaiset duunarit on jotain weetee-elämämkoululaisia.

Tuntuu ihan älyttömältä, että tällaista ajatusmallia ja kehitystä oikein erikseen tuetaan yhteiskunnan taholta. Samaan aikaan kun on mukamas annettu lisää opiskelumahdollisuuksia ja valinnanvaraa on todellisuudessa suljettu ovia sieltä toisesta päästä. Tuntuu ihan järjettömältä, että täällä on yhä edelleen vaikka mikä määrä työtä (jota ei voi muualle siirtää) mutta sitten niiden tekijät tuodaan ulkomailta. Erikoisinta on se, että syyksi selitetään sitä, ettei täällä ole ammattilaisia niiden tekemiseen vaikka totuus on ettei niiden tekemisestä ole enää vuosiin haluttu maksaa suomalaisille ja tämän takia aloituspaikkoja on näiltä aloilta vähennetty.

Taatusti (tai ainakin haluan näin uskoa) tässä kehityksessä on aluksi ollut ihan kaunis ja hyvä ajatus pohjalla, mutta jostain syystä sitten mentiinkin ihan liian pitkälle. Alkuperäinen ongelma (eli etenkin naisten korkeakoulutuksen puute) on toki korjaantunut, mutta samalla on saatu luotua liuta uusia ongelmia monella muulla sektorilla. Ja ei, naisten ei pidä palata nyrkin ja hellan väliin vauvoja tekemään, mutta jotenkin toivoisi että nykyaikana olisi ihan oikeasti niitä vaihtoehtoja opiskelun ja töiden suhteen, jotta ihan jokainen löytäisi sen oman paikkansa yhteiskunnassa ja saisi elää omannäköistään elämää ilman halveksuntaa/nimittelyä. Kaikki suomalaiset kun ei voi olla maistereitakaan. Jos voisi niin silloin tänne ei tarvittaisi puolalaisiakaan hitsareita.

Kun tulin nyt suunnitellusti raskaaksi 30-vuotiaana, minulta udeltiin usein, että oliko vahinko. Ei ollut ei, vaikkei olla avomieheni kanssa naimisissa ja mies opiskeleekin vielä. Kaikilla tuntui olevan ajatus, että lapset tulee, kun on sanottu tahdon ja ostettu omistusasunto. No, meillä alkoi jo ikä tulla vastaan ja mietittiin, että koska on se maaginen sopiva hetki.

Valistuksen pelotteluvaikutuksen huomasin itsessäni, kun raskaus ei alkanutkaan ensimmäisestä suojaamattomasta kierrosta, eikä toisestakaan. Jotenkin oli saanut mielikuvan, että kun ehkäisyn jättää pois, niin on naps vain raskaana!

Olimme mieheni kanssa opintojen loppuvaiheessa ja 25v kun aloimme odottaa esikoista. Terveydenhoitaja motkotti meille "sosiaalituilla" elämisestä ja siitä kuinka olen nyt aika nuori äiti sitten. Eikä oltu naimisissa. Th itse oli 40v vanhapiika.

Kun vauva syntyi olimme ehtineet jo työelämään molemmat. :)

Vuosi -07 Tampereella. Vaihdoin terkkaa.

Tosikertomus:

YTHS:n mieslääkäri kehoitti pohtimaan, että milloin haluaa lapsia, kun olin hakemassa pillerireseptiä.

Ällistyin, koska hän oli ensimmäinen, jonka kuulin sanovan, että raskaus on ylipäätään sallittu vaihtoehto. En tiedä mikä napsahti päässä, mutta juttelin asiasta miehen kanssa ja pillerit jäi apteekkiin. Onneksi uskallettiin olla "hulluja". Vaikka huudot tietty saatiin anopilta. Ikää meillä oli 24&25v.

Nyt meillä on kolme lasta ja erittäin hyvin urat sujuneet.

Olen syntynyt -82 ja äitini -54. Niin pienestä kuin muistan söpötti äitini salaa matalalla äänellä tuota häpeää ja kauhukuvia kun "lumpustelevat tytöt luuhaa poikien kanssa ja saa äpä***tä". Suuttui kun kuukautiseni alkoivat. Ja mihinkään en kotoa saanut poistua iltaisin. Koulussa kävin ja srk:n illoissa.

Sitten niin maireana ja aidon tuntuisesti ihasteli kun muut sai vauvoja. Ja kuittasi erikoisissa tilanteissa syntyneiden tuttavien lapset 'Se on elämää!' ja vei onnitteluja ym.

Tuo hyväksyntä ei ulottunut minuun. Toisaalta olin äitini silmissä epäonnistunut kun sitten pariutunut. Palkkani ja vapaa-aikana kuuluu mielestään osittain hänelle tai veljieni lapsille, kun ei minulla ole elätettäviä. "Saisit hävetä itseäsi!", "häpeän sinua silmät päästä!" söi edelleen korvissani. Syy saattoi olla esim. likainen paita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei osaa päättää tarvitaanko nuoria opiskelemaan ja nopeasti työelämään vai lapsia tekemään. Koulutus, koulutus, koulutus, mikään ei ollut yhteen aikaan niin tärkeää. Nyt huudetaan vauvoja tekemään huonon huoltosuhteen takia. Kouluttamattomien liiallisesta lisääntymisestä ollaan huolissaan koska ihmiskunta tyhmenee kun taas koulutetut ei halua lapsia. Ilmastonmuutos, saasteet, pandemiat ja liikakansoitus pelottavat kaikkia.

Tilanteemme on mieletön.

On! Varsinkin jos on itse niin typerä että luulee että "kouluttamaton" eli ilmeisesti vain amiksen käynyt, on tyhmä.

Tuohan se asenne nykypäivänä valitettavasti on, että jokaisen pitää hankkia korkeakoulututkinto ja amispohjaiset duunarit on jotain weetee-elämämkoululaisia.

Tuntuu ihan älyttömältä, että tällaista ajatusmallia ja kehitystä oikein erikseen tuetaan yhteiskunnan taholta. Samaan aikaan kun on mukamas annettu lisää opiskelumahdollisuuksia ja valinnanvaraa on todellisuudessa suljettu ovia sieltä toisesta päästä. Tuntuu ihan järjettömältä, että täällä on yhä edelleen vaikka mikä määrä työtä (jota ei voi muualle siirtää) mutta sitten niiden tekijät tuodaan ulkomailta. Erikoisinta on se, että syyksi selitetään sitä, ettei täällä ole ammattilaisia niiden tekemiseen vaikka totuus on ettei niiden tekemisestä ole enää vuosiin haluttu maksaa suomalaisille ja tämän takia aloituspaikkoja on näiltä aloilta vähennetty.

Taatusti (tai ainakin haluan näin uskoa) tässä kehityksessä on aluksi ollut ihan kaunis ja hyvä ajatus pohjalla, mutta jostain syystä sitten mentiinkin ihan liian pitkälle. Alkuperäinen ongelma (eli etenkin naisten korkeakoulutuksen puute) on toki korjaantunut, mutta samalla on saatu luotua liuta uusia ongelmia monella muulla sektorilla. Ja ei, naisten ei pidä palata nyrkin ja hellan väliin vauvoja tekemään, mutta jotenkin toivoisi että nykyaikana olisi ihan oikeasti niitä vaihtoehtoja opiskelun ja töiden suhteen, jotta ihan jokainen löytäisi sen oman paikkansa yhteiskunnassa ja saisi elää omannäköistään elämää ilman halveksuntaa/nimittelyä. Kaikki suomalaiset kun ei voi olla maistereitakaan. Jos voisi niin silloin tänne ei tarvittaisi puolalaisiakaan hitsareita.

Korkeasti koulutetut naiset hankkivat enemmän lapsia kuin matalasti koulutetut. Mikä ongelma korkea koulutus muka on?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Katsokaas kun elämässä on ns. oikea järjestys, jota vastan vahinkoraskaus sotii. Ensin käydään koulut, sitten opiskellaan ja siinä sivussa löydetään puoliso. Mennään töihin, ja naimisiin. Sitten siinä 25-30 vuotiaana tehdään ensimmäinen lapsi ja parin vuoden päästä toinen. Samalla siirrytään kaupungista radanvarteen rivariin ja hankitaan koira.

Joka tästä oikeasta järjestyksestä ja aikataulusta poikkeaa, hänet hukka perii!

Nykyään 25 v on vielä ihan paheksuttavan nuori tekemään ensimmäisen lapsen. Sanoisin että 30-35 olisi se ikä mikä on sosiaalisesti hyväksyttävä. 

No joo, 25 on vähän alakanttiin, mutta 35 on ehdottomasti liian vanha. Sanotaan, että 28-32 vuotiaana on soveliasta tehdä lapset.

Ei ole liian vanha tulemaan raskaaksi jos pystyy tulemaan raskaaksi. Ei ole mitään "soveliasta ikää" tehdä lapsia.

Niinpäniin, kunhan ei tee 18-20-vuotiaana, tai herrantähden nuorempana! Silloin kyllä on täteillä sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan nykyajan 50-60 vuotiaiden nuoruudessa minkälaista seksivalistusta? Oltiinko aiheesta vaan hiljaa vai peloteltiinko silloinkin?  Tuo sukupolvi ei kuitenkaan ole samalla tavalla lisääntymistä pelännyt. 

Minua peloteltiin ja uhkailtiin ettei kotiin ole tulemista, jos tulen raskaaksi. Oma äitini oli 17-vuotias kun synnyin, sanoi aina että ”lapsi pilaa elämän”. Olipas mukava kuulla pilanneensa oman äidin elämä! Vasta viiskymppisenä olen päässyt tästä syyllisyyden tunteesta, enhän se elämän pilaaja ollut minä, vaan äiti itse.

Tää on kyllä jännä. Mun lapsi 20v sanoo ettei ikinä halua lapsia elämäänsä pilaamaan, ja hän on sanonut arvelevansa että hän on pilannut minun elämäni, kun sain hänet 19-vuotiaana. Ihmettelen mistä ihmeestä hän on tuollaisen kuvan saanut että lapset pilaavat elämän, ja että hän olisi ollut minulle elämääni pilaava asia, vaikka sen sata kertaa olen kyllä sanonut miten paljon hän on elämääni tuonut iloa ja sisältöä. Eikä koskaan ole itselläni käynyt edes mielen vieressä että hänestä olisi ollut minulle mitään haittaa. Ehkä nämä ajatukset sitten todella tulevat jostain nykyajan meiningistä.

Kyllä mun täytyisi tulla raskaaksi vahingossa ehkäisyn läpi, jos lapsia olisin saadakseni. (Ja harrastaa seksiä varmaan)

Ajattelin ennen, että sopivasti siinä noin 28-vuotiaana meillä olisi jo lapsi, yksi ja ainoa. Se ikä tuli ja meni, eikä tullut lapsia, ihme ja kumma tosiaan kun ei yritetty edes.

Raskaaksi tuleminen tuntui ja edelleen tuntuu potentiaalisesti hirveältä ja peruuttamattomalta virheeltä. Liikaa riskejä, jotta sellaista voisi kukaan tarkoituksella yrittää. En koskaan poistattanut kierukkaa, päinvastoin laitatin uuden. Näin se kuluu se hedelmällinen aika ja lapsi jää ajatuksen tasolle, mutta haittaako sekään lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, niinhän se onkin, jos raskaaksi tulee lapsena eli alle 18-vuotiaana. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään näin yksinkertaisia?

Miksi se olisi 17 vuotiaana sen kauheampaa kuin 27 vuotiaana?  Olen itse 27, enkä koe olevani yhtään sen kypsempi äidiksi kuin mitä olisin ollut 10 vuotta sit. Rahatilanne on jopa huonompi kuin 17 veenä, koska nyt on massiiviset määrät velkaa. Mielenterveyskin on nyt kehnompi, ja on päihdeongelmaa mitä ei silloin ollut. 

17-vuotiaana et ole todennäköisesti onnistunu vielä kouluttautumaan eikö tuohon aikaan tiedä onko se puoliso kuinka pitkään mukana. Sen jälkeen on aika vaikea kouluttautua pienen lapsen kanssa, kun siihen lapseen sitä rahaa ja aikaa menee melko paljon. On kiva sitten peruskoulun pohjalta hakea töitä 27-vuotiaana :)

Miten edelleenkin monelle tulee yllätyksenä, että lapsi ei estä opiskeluita.

Jos esimerkissäsi olisi saanut lapsen 17-vuotiaana, niin miksi hän olisi 27-vuotiaana peruskoulupohjainen? Kun arvaa mitä, se lapsi kasvaa myös, eikä ole ikuisesti pieni lapsi.

Itse opiskelin amk-tutkinnon pienen lapsen äitinä. Tulin raskaaksi siis pian opintojen alettua. Pidin äitiyslomaa yhden lukukauden verran ja palasin opintoihin. Valmistuin vuoden myöhemmin kuin muut samaan aikaan aloittaneet.

Työllistyin määräaikaisuuksiin ja lopulta sain vakituisen työn.

Varsinkin kun opiskelut yleensä joustavat paljon paremmin kuin työt. VAi onkohan näillä sellainen mielikuva että kun aletaan tekemään lapsia niin jättäydytään töistä pois.

On kyllä mielenkiintoinen keskustelu ja hyvä pointti tuo koulun seksivalistuksen vaikutus.

Tästä aiheesta joku tutkija voisi ottaa kopin ja tehdä laajemmankin tutkimuksen mikä vaikutus koulun seksuaalikasvatuksella on eri ikäluokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oikeasti elämää todella paljon vaikuttava juttu useimmille, jos yläasteaikana saa vauvan. Ja harvalla lukioikäiselläkään riittää tsemppi hoitaa sekä koulua että vauvaa. Ihan jo pelkkä lukion suorittaminen aihettaa monille isot paineet, kun ylioppilastodistus ratkaisee opiskelumahdollisuudet lähes täysin.

Ei kai oikeasti nyt se, että yritetään estää teiniraskauksia voi vaikuttaa enää kehenkään aikuiseen ihmiseen niin, ettei halua tehdä lapsia?

Mä tunnen 4 alaikäisenä lapsen saanutta, ja heistä kenelläkään ei ole ollut mitään ongelmia nuorena lapsen saamisen kanssa. Ainoat ongelmat ovat liittyneet ympäristön ajatteluun nuoresta äidistä. Sitä siis vain tarkoitan, että harvoin kysytään näiltä nuorilta vanhemmilta, kun lapset ovat jo isoja, että mites meni. Joku muu tietää aina paremmin että huonosti menee. Tämä on yksi osa ongelmaa. Eli toisten puolesta tietäminen. Tietenkään teiniäitiyttä ei voi suositella, mutta ei se ole mikään kuolem

antuomio. Nuoret monesti handlaavat asiat ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut itsekin että pidän raskautta ja lapsia jotenkin nolona ja huonona juttuna, vaikka olen vuosimallia -02. Juuri tuo että kun joku kertoo olevansa raskaana, ensimmäisenä tulee mieleen onko liian myöhäistä keskeyttää ja aikooko todella pitää lapsen, siis jopa silloin kun lapsi on erittäin toivottu ja vanhemmat +30v. Lapset tuntuu nykyään muutenkin nololta ja juuri sellaiselta huonomman väen leimalta, lisäksi tulee ilmastomorkkis.

Mä olen vm. -90 ja melkein samalta tuntuu. Lapsen hankintahan on ilmastorikos. Tuttavapiirissä lapsia hankkivat ne joilla on rahaa, 2-3 katumaasturia, omakotitalo ja kolme koiraa + muita lemmikkejä. 

Tämä sotii sitä käsitystä vastaan että lapsia tekee enää vain huonompi väestö, ei rikkaat.

Ukko38 kirjoitti:

Ihmettelin jo 90 luvulla kun tyyliin 13v mimmeille tuputettiin e-pillereitä.. nyt reilu 20v niitä syötyään samat mammat ihmettelee miksi eivät tule raskaaksi, vaikka "justhan mä pillerit lopetin"...

No e-pillerit ei aiheuta lapsettomuutta, sitä vastoin sukupuolitaudit aiheuttaa myös ne oireettomat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aina tuntunut että lasten tekeminen on jotenkin kiellettyä, tuhmaa, sellaista vähän huonomman väen hommmaa. On kasvatettu niin, ja ei ne maagisesti muutu kun ikää tulee. Olen jo kohta 30, ja silti tuntuu että olisin ihan järkyttävän kauhea teiniäiti jos nyt saisin jonkun lapsen. 

Sama !! Olen syntynyt -85 ja se lasten teolla / raskaaksi tukemisella pelottelu alkoi varmaan jo 10-vuotiaana ihmisen biologian tunneilla koulussa.

Seksivalistus käytännössä lukion loppuun asti keskittyi siihen, miten kauheaa on jos tulee raskaaksi ja saa lapsia ja elämä pilalla sitten.

Nyt olen 35-v lapseton. 🤷‍♀️ Eikä niitä kai siunaannu sitten 😂