Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat lopen kyllästyneitä oikeiston ja vasemmiston jatkuvaan tappeluun?
10.01.2021 |
Joka ikinen keskustelupalsta, joka ikinen somekanava, on täynnä oikeiston ja vasemmiston keskinäistä tappelua. He pilaavat lähes joka ikisen keskustelunaloituksen, joka ikisen palstan.
Voisitteko lopettaa?
Kommentit (124)
Perussuomettuneet toimivat mitä ruplat käskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Juuri tällaiset paskat ovat pilanneet koko poliittisen keskustelun. Eihän tuollaista psykoottista jankkausta kukaan täysijärkinen jaksa.
Jos kaltaiseni vastavirtaan kulkijat eivät jaksaisi olla äänessä niin kohta sinä et enää pystyisi olemaan äänessä ja ilmaisemaan mielipiteitäsi vapaasti. Jos vasemmisto saa tahtonsa läpi niin ei kohta enää sallita kuin yksi ainoa "oikea mielipide" enää asioista. Olet sokea jos et näe tämän kehityksen olevan päällä paraikaa, tilanne on suorastaan hälyttävä.
Sepä se. Vastavoimat ruokkii toisiaan. Ilman toista ette ole olemassa itsekään.
Maltillinen
No sepä täsä hauskaa onkin, että olen ennen tätä nykyajan vasemmiston luomaa ilmapiiriä pitänyt itseäni maltillisena vasemmistolaisena. Se on nyt vain niin, että jos et kumartele mustien edessä, palvo monikulttuuria, puolustele islamia, koe "valkoista syyllisyyttä" tai olet vaikkapa sitä mieltä että biologisia sukupuolia on vain kaksi jne ja sanot sen vielä ääneen jossain, niin sinäkin olet äärioikeiston edustaja vasemmiston silmissä. Ja sen vastavoiman ilmentymä. Asia tulee kyllä sinunkin eteesi tätä menoa jossain kohtaa.
Mitäpä jos minä paskat nakkaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat? Mitä jos keskityn omaan elämääni ja elelen sitä kaikessa rauhassa säilyttäen omat arvoni ja periaatteeni. Eikö se silloin ole sen toisen ongelma ja taistelu?
Maltillinen
Siinäpä sitten "paskat nakkaat" kun sinut savustetaan töistäsi mielipiteittesi vuoksi, vainotaan somessa ja olet persona non grata kun sinut mustamaalataan r a s i s t i k s i/naisvihaajaksi/äärioikeistolaiseksi/n a t s i k s i/islamofoobikoksi/transfoobikoksi jne.
Tässä(kin) maassa voit kohtapikaa säilyttää periaatteesi enää vain siinä tapauksessa, että olet joko intersektionaalisukontoa tunnustavan vasemmiston kanssa sitä "oikeaa mieltä" kaikista asioista tai sitten pidät mielipiteesi visusti itselläsi, tai muutoin jaat muiden demonisoitujen "persujen"/naisvihaajien ja "äärioikeistolaisten" kohtalon ja olet mustalla listalla.
Näin pitkällä nyt mennään tässä nykyilmapiirissä, mikä on mielestäni äärimmäisen huolestuttavaa.
Ok, ymmärrän kyllä pointtisi ja huolesi. Olen sitä mieltä, että tuossa tapauksessa pitäisi ryhtyä oikeustaistoon. Ei ketään saa vainota tai irtisanoa perusteetta. Kun tuli tämä me naiset -kanava radioon, olin (ja olen) sitä mieltä että miesjuontajien tulisi ehdottomasti lähteä tasa-arvotaisteluun syrjinnän vuoksi. Lain suojan tulisi olla tasapuolinen ja sitä on lupa hyödyntää.
Maltillinen
No hienoa, että pystyt vähänkin tulemaan vastaan, itse kun en näe itseäni missään mielessä minään ääripään ajattelijana. Suurin "virheeni" on lähinnä ollut se, että olen hiukan tarkemmin ja kriittisemmin seurannut kehittyviä asioita ja muodostanut sen ainoan mielipiteen niistä, minkä voin sen tiedon perusteella mitä minulla on. Enkä sitä mielipidettä minkä osin aatteellisesti korruptoitunut valtamedia, populistipoliitikot(tuulenhaistelijat) ja vasemmisto minulle haluaisi väkipakolla syöttää.
Maailmalla ja suomessakin on jo melkoisen paljon mielipiteidensä vuoksi töistään erotettuja/demonisoituja/mustamaalattuja persona non grata-tapauksia.
Trumpin ja lukemattomien rebublikaanipoliitikkojen sekä "väärämielisten" viimepäiväiset Twitter- ja FB-bannit sekä lukemattomien vaihtoehtoisten somealustojen jne tuhoaminen mediajättien toimesta eivät nekään ole mitään reilua ja puolueetonta peliä, vaikka niitä meille sellaisina kovin halutaankin markkinoida.
Ne ovat kiihdytetty osa vasemmiston käymää "kulttuurisotaa", josta iso osa ihmisiä ei ole mitenkään edes tietoisia - ei edes vasemmiston rivijäsenistössä olla haistettu palaneen käryä, tai sitä ei olla haluttu haistaa. Tapahtunutta voisi sanoa jopa intersektionaalisen vasemmiston vallankumoukseksi tai sellaisen aluksi, niin hullulta kuin se saattaakin jonkun mielestä tässä kohtaa vielä kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Perussuomettuneet toimivat mitä ruplat käskee.
Älä jaksa, et itsekään usko tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Perussuomettuneet toimivat mitä ruplat käskee.
Tässäkö asiallinen kommentti?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihan sama kummalta laidalta tulee, niin yhtä rasittavaa. Miksi pitää mennä äärimmäisyyksiin... Oikeasti on jo alkanut vähän pelottaakin. Onko vuosi 1918 jo unohtunut?
Vassareilta se ainakaan ei ole unohtunut mutta syyt tapahtumiin vuonna 1918 on vassareilta unohtunut.
Eivät ymmärrä historiaa muuta kuin vääristeltynä heidän mielensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Nyt kuulostaa sen verran selittelyltä, että pakko kysyä: Mitä mieltä olet pääministeristä, joka kahden ministerin arvonimen saaneista, onnittelee vain itsensä kanssa samaa sukupuolta olevaa, samaa puoluetta edustavaa jättäen toisen kokonaan mainitsematta? Hirveet löpinät tasa-arvosta ja lässytilää.. Ja teot puhuvat jotain aivan muuta puolestaan. Poikien päivää odotellessa...
Onko ihan totta vaan nyt inhimillistä jotain mitä kaikki tekis? Itse en pystyis tuollaiseen kaksinaamaisuuteen. Siitä pointsit ääripäille (vaikka pidän suurena uhkana!) että sentään näyttävät todellisen luonteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihan sama kummalta laidalta tulee, niin yhtä rasittavaa. Miksi pitää mennä äärimmäisyyksiin... Oikeasti on jo alkanut vähän pelottaakin. Onko vuosi 1918 jo unohtunut?
Vassareilta se ainakaan ei ole unohtunut mutta syyt tapahtumiin vuonna 1918 on vassareilta unohtunut.
Eivät ymmärrä historiaa muuta kuin vääristeltynä heidän mielensä mukaan.
"En minä vaan ne kaikki muut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on minusta ihan parin viime vuoden juttu, että MIHIN TAHANSA keskusteluun laitetaan aina se oma poliittinn jankutusviesti ja siihen sitten vastapuoli vastaa omalla jankutuksellaan.
Oli kyse polkupyöristä tai kissan pennuista niin viimeistään kolmas viesti ketjussa onkin jo sitä omaa politiikkaa. Pahinta on, että nämä ovat aina taattua cut/paste-osastoa eli ei mitään omaperäistä tai uutta vahingossakaan.
Voisitteko tukkia turpanne?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Mutta miten kehtaavat olla niin tekopyhiä?? Ihan älyttömän tekopyhää touhua jatkuvasti. En minä ainakaan elä tuolla tavalla. Kyllä minä sanon äänen, jos joku toimii väärin ja sitä minulta kysytään, enkä ala länkyttää jotain muuta kierrellen ja kaarrellen. "Kyllä, minä tein väärin." "Kyllä, Pekka teki väärin!" Kyllä, X teki oikein ja hyvin (vaikka en häntä persoonana siedä)
Mikä ongelma?
Voit olla suora, koska sinun ei tarvitse asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa. Kaikki politiikka tähtää lopulta kannatuksen säilyttämiseen vähintään omien äänestäjien keskuudessa. Niin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Voitko mainita jonkin esimerkin, jossa politiikko on mielestäsi ollut tekopyhä?
Voi hyvää päivää. Olen jo maininnut lukuisia. Sukupuolten eriarvoinen kohtelu, Pekka Haaviston case... ihan nyt viimeaikaisia. Et voi olla tosissasi, että kiistät ilmiön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Nyt kuulostaa sen verran selittelyltä, että pakko kysyä: Mitä mieltä olet pääministeristä, joka kahden ministerin arvonimen saaneista, onnittelee vain itsensä kanssa samaa sukupuolta olevaa, samaa puoluetta edustavaa jättäen toisen kokonaan mainitsematta? Hirveet löpinät tasa-arvosta ja lässytilää.. Ja teot puhuvat jotain aivan muuta puolestaan. Poikien päivää odotellessa...
Onko ihan totta vaan nyt inhimillistä jotain mitä kaikki tekis? Itse en pystyis tuollaiseen kaksinaamaisuuteen. Siitä pointsit ääripäille (vaikka pidän suurena uhkana!) että sentään näyttävät todellisen luonteensa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että kyseessä on saattanut olla pelkkä inhimillinen erehdys. En jaksa tuosta suuttua. Voihan olla, että Marin on korjannut asian julkisesti tai lähettänyt yksityisiä onnitteluviestin. En tosiaan tiedä tapausta, mutta mielestäni tuo on esimerkki siitä, miten tartutaan melko vähäpätöiseen asiaan kansallisen kriisin keskellä, jolloin olisi ihan oikeasti tärkeitä asioita ratkaistavana.
Vierailija kirjoitti:
No hienoa, että pystyt vähänkin tulemaan vastaan, itse kun en näe itseäni missään mielessä minään ääripään ajattelijana.
Enkä sitä mielipidettä minkä osin aatteellisesti korruptoitunut valtamedia, populistipoliitikot(tuulenhaistelijat) ja vasemmisto minulle haluaisi väkipakolla syöttää.
Ne ovat kiihdytetty osa vasemmiston käymää "kulttuurisotaa", josta iso osa ihmisiä ei ole mitenkään edes tietoisia
Et näe itseäsi ääripään ajattelijana, mutta kuitenkin toistat asioita, joita ääripää toistaa: valtamedia on korruptoitunut ja käynnissä on kiihkeä kulttuurisota.
Erityisesti tuo valtamedian korruptoitumisväite on työkalu, jolla äärioikeisto värvää itselleen uusia jäseniä: älä usko ketään muuta kuin meitä, kaikki muut valehtelevat. Mitä enemmän aikaa viettää näillä vaihtoehtototuuksia tarjoavilla sivustoilla, sitä enemmän niiden väitteet alkavat näyttää järjellisemmiltä. Myös se ääripään äärimmäisin ääripää, jonka vielä toistaiseksi hylkäät. Todellisuus jää pikkuhiljaa sivuun, ja jäljelle jää ihminen, joka on valmis uskomaan mitä tahansa sivustojen auktoriteetit hänelle uskottelevat.
Kuten sen, että Yhdysvalloissa olisi ollut laajamittaista vilppiä näissä vaaleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Vierailija kirjoitti:
Olen vassari, en tiedä mitä nuo ihme termit tarkoittaa, en kannata is-lamia enkä aivopese yhtään ketään yhtään mihinkään. Aivan pimeä kommentti, jokuko oikeasti ajattelee noin.
Tiedättekö mitä? Olette molemmat sekä oikeassa ja väärässä.
Ensimmäisessä viestissä esitetään ns. worst case scenario -karikatyyri, jossa leimataan koko aatesuunta sen pahimpien ja äärimmäisten edustajien perusteella. Yksinkertaistavaa ja älyllisesti epärehellistä, joskaan ei aivan tuulesta temmattua.
Jälkimmäisessä viestissä taas piiloudutaan sen taakse, että kun juuri minä en kannata edellämainittuja asioita, niin minulla on lupa sulkea silmät aatesuuntani äärimmäisiltä edustajilta ja teeskennellä, etteivät mainitut ilmiöt ole todellisia. Vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä.
No, tuo "worst case scenario" on jo melkein täällä. Trump, iso lista rebublikaaneja ja kaikenlaisia muita kriittisiä ja "väärämielisiä" vaikuttajia sekä ääniä on sensuroitu ihan viime päivinä somejättien palveluista ja sen lisäksi amazon, google jne ovat tuhonneet jopa vaihtoehtoisia kanavia viime päivinä oikein huolella. Oikein haluavat ilmeisesti kärjistää tilannetta, että jotain varmasti vielä tapahtuisi. Tämä ei ole enää mitään pientä.
Nykyvasemmistoa valitettavasti hallitsee aatteen tiukimman linjan ytimen päsmärit, intersektionaalit, "woket" ja muut SJW:t, jotka etsivät jatkuvasti ihmisiä, joita voivat mustamaalata ja leimata väärämielisinä noitavainoissaan. Ne hallitsevat myös ihan ns normivasemmistolaista sen suhteen mitä he saavat sanoa ja miten pitää ajatella. Kokeilkaa mennä itse olemaan eri mieltä vaikkapa maa han muut toon/islamiin/BLM:iin/ilmastomuutokseen/persuihin tjs liittyvissä asioissa vasurien keskustelupastoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Mutta miten kehtaavat olla niin tekopyhiä?? Ihan älyttömän tekopyhää touhua jatkuvasti. En minä ainakaan elä tuolla tavalla. Kyllä minä sanon äänen, jos joku toimii väärin ja sitä minulta kysytään, enkä ala länkyttää jotain muuta kierrellen ja kaarrellen. "Kyllä, minä tein väärin." "Kyllä, Pekka teki väärin!" Kyllä, X teki oikein ja hyvin (vaikka en häntä persoonana siedä)
Mikä ongelma?
Voit olla suora, koska sinun ei tarvitse asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa. Kaikki politiikka tähtää lopulta kannatuksen säilyttämiseen vähintään omien äänestäjien keskuudessa. Niin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Voitko mainita jonkin esimerkin, jossa politiikko on mielestäsi ollut tekopyhä?
Maria Ohisalon poliittiset virkanimitykset - vrt vihreiden aiempi kritiikki, vihreiden taksisuhailut... tasa-arvopuolueet aivan hiljaa poikien päivänä (ja pääsääntöisesti miestenpäivänä) mutta kuitenkin jatkuva tyttöhypetys. Onhan noita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sovi unohtaa mediaa, joka heittää bensaa liekkeihin ja lietsoo osaltaan vastakkainasettelua, leimaamalla ja demonisoimalla eriäviä mielipiteitä ja henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Nyt kuulostaa sen verran selittelyltä, että pakko kysyä: Mitä mieltä olet pääministeristä, joka kahden ministerin arvonimen saaneista, onnittelee vain itsensä kanssa samaa sukupuolta olevaa, samaa puoluetta edustavaa jättäen toisen kokonaan mainitsematta? Hirveet löpinät tasa-arvosta ja lässytilää.. Ja teot puhuvat jotain aivan muuta puolestaan. Poikien päivää odotellessa...
Onko ihan totta vaan nyt inhimillistä jotain mitä kaikki tekis? Itse en pystyis tuollaiseen kaksinaamaisuuteen. Siitä pointsit ääripäille (vaikka pidän suurena uhkana!) että sentään näyttävät todellisen luonteensa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että kyseessä on saattanut olla pelkkä inhimillinen erehdys. En jaksa tuosta suuttua. Voihan olla, että Marin on korjannut asian julkisesti tai lähettänyt yksityisiä onnitteluviestin. En tosiaan tiedä tapausta, mutta mielestäni tuo on esimerkki siitä, miten tartutaan melko vähäpätöiseen asiaan kansallisen kriisin keskellä, jolloin olisi ihan oikeasti tärkeitä asioita ratkaistavana.
Taidat itse toimia politiikassa, vaikutat sen verran lierolta tapaukselta. :D
Ei tuo ole ollenkaan vähäpätöistä, jos pääministeri syrjii tuolla tavalla. Voit vaan kuvitella (no et ehkä sinä, mutta joku jolla on kykyä olla oikeudenmukainen voi kuvitella) mikä poru syntyisi, jos miespm olisi tehnyt vastaavan. Ajattelisitko silloinkin, että kyse on inhimillisestä virheestä tärkeimpien asioiden keskellä? Please. Et varmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Nyt kuulostaa sen verran selittelyltä, että pakko kysyä: Mitä mieltä olet pääministeristä, joka kahden ministerin arvonimen saaneista, onnittelee vain itsensä kanssa samaa sukupuolta olevaa, samaa puoluetta edustavaa jättäen toisen kokonaan mainitsematta? Hirveet löpinät tasa-arvosta ja lässytilää.. Ja teot puhuvat jotain aivan muuta puolestaan. Poikien päivää odotellessa...
Onko ihan totta vaan nyt inhimillistä jotain mitä kaikki tekis? Itse en pystyis tuollaiseen kaksinaamaisuuteen. Siitä pointsit ääripäille (vaikka pidän suurena uhkana!) että sentään näyttävät todellisen luonteensa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että kyseessä on saattanut olla pelkkä inhimillinen erehdys. En jaksa tuosta suuttua. Voihan olla, että Marin on korjannut asian julkisesti tai lähettänyt yksityisiä onnitteluviestin. En tosiaan tiedä tapausta, mutta mielestäni tuo on esimerkki siitä, miten tartutaan melko vähäpätöiseen asiaan kansallisen kriisin keskellä, jolloin olisi ihan oikeasti tärkeitä asioita ratkaistavana.
Niinpä niin. Tätä arvelinkin. Hupsis, mennyt ohi ja ei ole tärkeää...
Etköhän kertonut itsestäsi kaiken oleellisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Nyt kuulostaa sen verran selittelyltä, että pakko kysyä: Mitä mieltä olet pääministeristä, joka kahden ministerin arvonimen saaneista, onnittelee vain itsensä kanssa samaa sukupuolta olevaa, samaa puoluetta edustavaa jättäen toisen kokonaan mainitsematta? Hirveet löpinät tasa-arvosta ja lässytilää.. Ja teot puhuvat jotain aivan muuta puolestaan. Poikien päivää odotellessa...
Onko ihan totta vaan nyt inhimillistä jotain mitä kaikki tekis? Itse en pystyis tuollaiseen kaksinaamaisuuteen. Siitä pointsit ääripäille (vaikka pidän suurena uhkana!) että sentään näyttävät todellisen luonteensa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että kyseessä on saattanut olla pelkkä inhimillinen erehdys. En jaksa tuosta suuttua. Voihan olla, että Marin on korjannut asian julkisesti tai lähettänyt yksityisiä onnitteluviestin. En tosiaan tiedä tapausta, mutta mielestäni tuo on esimerkki siitä, miten tartutaan melko vähäpätöiseen asiaan kansallisen kriisin keskellä, jolloin olisi ihan oikeasti tärkeitä asioita ratkaistavana.
Niinpä niin. Tätä arvelinkin. Hupsis, mennyt ohi ja ei ole tärkeää...
Etköhän kertonut itsestäsi kaiken oleellisen.
:)
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä missä sellainen äärioikeisto nykyään lymyää, eikä minua edes oikeastaan kiinnosta mikään äärioikeistolainen ajattelu.
Jostain olet kuitenkin saanut heidän ajatuksiaan päähäsi. Ne eivät varmaankaan tulleet sieltä korruptoituneesta valtamediasta.
Jenkkien mahdolliseen vaalivilppiin en osaa sanoa oikein mitään puolesta tai vastaan, koska asiassa on niin paljon liikkuvia osia ja erilaista materiaalia liikenteessä etten ole jaksanut edes lähteä sitä kaikkea kaivelemaan.
Mutta kaiveltavaa siellä kyllä on, ja sen myöntävät ihan suomalaiset ATK-alan kovimman luokan ammattilaisetkin, voin linkata jos et usko.
Olet siis itsenäinen ajattelija, joka tässä asiassa ei kuitenkaan viitsi ajatella asiaa itse vaan mieluummin uskoo äärioikeiston levittämään propagandaan.
Suosittelen harkitsemaan vähän tarkemmin mitä lähteitä uskot.
"erityisesti vasemmiston omiin aatteen ajatustakomoihin."
Missä tähän pääsisi käsiksi?
Kun taviksien poliittisista nettikeskusteluista suodatetaan pois whataboutismi, olkiukot ja ad hominemit niin tulee aika hiljaista.
Niin se vain valitettavasti on.