Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat lopen kyllästyneitä oikeiston ja vasemmiston jatkuvaan tappeluun?
10.01.2021 |
Joka ikinen keskustelupalsta, joka ikinen somekanava, on täynnä oikeiston ja vasemmiston keskinäistä tappelua. He pilaavat lähes joka ikisen keskustelunaloituksen, joka ikisen palstan.
Voisitteko lopettaa?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Asioista ei ole varsinaisesti keskusteltu enää pitkään aikaan. Nykyään politiikka muistuttaa enemmän jotain Ilves-Tappara-ottelua, jossa omaa joukkuetta kannatetaan, tapahtui mitä tahansa, ja vastustajaa haukutaan, tapahtui mitä tahansa. Itse asioihin vaikuttaminen on toissijaista oman joukkueen kannattamiseen nähden. Tämä johtaa outoihin ja naurettaviin tilanteisiin kuten siihen, että samaa ideaa saatetaan pitää huonona, kun sen esittää vastapuoli, mutta hyvänä kun sen esittää oma puoli. Hyvänä esimerkkinä aktiivimalli 2:n saama vastaanotto.
Jep. Alkaa tuntua aivan liikaa jenkkien republikaanit vs. demokraatit meiningiltä, jossa politiikan pääasiallinen funktio on vastapuolen toimien torppaaminen ja epäinhimillistäminen. Nyt on se on nähty mihin se polarisaatio johtaa. Kaikesta ollaan eri mieltä, jos ei muuten niin periaatteesta. Jännitteet kasvavat, kun kansa jakautuu kahtia ja miljardöörit nauravat koko matkan pankkiin.
Tähän asti Suomessa monipuoluejärjestelmä on suojellut noin vahvalta polarisoitumiselta ja taannut moniäänisempää keskustelua, mutta isot puolueet alkavat muistuttaa koko ajan enemmän toisiaan ja asetelma menee koko ajan suuntaan Perussuomalaiset vs. muut isot puolueet. Pienet puolueet kuten KD ja RKP husaavat siinä sivussa omiaan, heitä kiinnostaa lähinnä Raamatun heiluttelu tai ruotsinkielen aseman takaaminen ilman sen kummempaa yhteiskunnallista agendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtamedia on ollut melko kritiikitön Persuja kohtaan Halla-ahon aikaan, mikä panee miettimään, että miksi...
Panee miettimään missä todellisuudessa sinä elät, jos tämä on ihan oikeasti oletettavasti aikuisen ihmisen tulkinta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan Pohjois-Korean tyylistä mallia, jossa on vain yksi sallittu mielipide ja jos joku ilmaisee jonkun muun mielipiteen niin henkilö viedään saman tien leirille ilman oikeudenkäyntiä.
Sitten sinun kannattaa jatkaa punavihervasemmiston äänestämistä. Me muut olemme saaneet tarpeeksemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin olet kyllästynyt.
Tuota samaa on ollut vuosikymmeniä.
Lähtien siitä, kun erilaisia puolueita ja puoluekantoja on ollut.
Nyt se vaan on enemmän näkyvää, kun sitä jauhaa myös somepalstat, muun median lisäksi.
Olen syntynyt 70-luvun alussa ja äänestänyt joka ikisessä vaaleissa. Mielestäni tilanne on viimeisen kymmenen vuoden aikana pahentunut.
ap
Olen samoja ikiä kanssasi ja myöskin äänestänyt jokaisessa vaalissa. Ja ihan totta: tilanne on pahentunut nimenomaan kymmenen viime vuoden aikana. ja keksin sille syyllisenkin: some.
Ennen vanhaan ihmiset kirjoittivat mielipiteensä yleisönosastoon, eikä siellä kaikkea törkyä julkaistu. Nyt kuka tahansa juntti voi julkaista mitä tahansa, kukaan ei moderoi. Esimerkiksi kaikkien lehtiartikkeleiden perässä on kommenttikentät, jossa se vääntö alkaa. Kun noita lukee aikansa, alkaa itsekin radikalisoitua eikä huvita kompromisseja tehdä koska niin typeriä osa ihmisistä on. Ikävä kyllä.
Olisi parempi jos esimerkiksi nuo kommenttikentät poistettaisiin lehtiartikkeleiden perästä. Niillä ei ole mitään annettavaa, pelkkää kahtiajakautunutta trollaamista. Jos on asiaa, kirjoittaa yleisönosastoon vanhaan malliin.
Totta, some on varmasti ainakin osittain syypää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Vierailija kirjoitti:
Olen vassari, en tiedä mitä nuo ihme termit tarkoittaa, en kannata is-lamia enkä aivopese yhtään ketään yhtään mihinkään. Aivan pimeä kommentti, jokuko oikeasti ajattelee noin.
Tiedättekö mitä? Olette molemmat sekä oikeassa ja väärässä.
Ensimmäisessä viestissä esitetään ns. worst case scenario -karikatyyri, jossa leimataan koko aatesuunta sen pahimpien ja äärimmäisten edustajien perusteella. Yksinkertaistavaa ja älyllisesti epärehellistä, joskaan ei aivan tuulesta temmattua.
Jälkimmäisessä viestissä taas piiloudutaan sen taakse, että kun juuri minä en kannata edellämainittuja asioita, niin minulla on lupa sulkea silmät aatesuuntani äärimmäisiltä edustajilta ja teeskennellä, etteivät mainitut ilmiöt ole todellisia. Vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä.
Mua häiritsee eniten se, että kaikki vastapuolen "kritiikki" on vain toisen haukkumista. Persut on rasistisia juntteja ja vassarit haisevia hippejä, jotka elää omassa kuplassaan. Eniten vihaan tuota toisen kuplaamista, koska siinä ei koskaan oteta huomioon sitä omaa kuplaansa. Tätä kuulee yleensä oikeistolta, joka syyttää vihervassareita jossain kaupunkikuplassa elämisestä. Ihan kuin vain jossain maaseudulla näkisi sitä "oikeaa elämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa.
Oletetaan ihan keskustelun vuoksi, että väitteesi pitää paikkansa ja Vihreitä todella seurataan ja arvostellaan tarkemmalla syynillä kuin muita. En ole asiasta välttämättä samaa mieltä, mutta oletetaan että asia on näin.
Ensimmäisenä tulee mieleen ajatus, että se on ihan itse aiheutettu tila. Vihreät ja vasemmisto muutenkin identifioituu vahvasti "paremman moraalin puolueeksi", joka on aina ensimmäisenä heristelemässä sormea milloin mistä asiasta ja saarnaamassa muille, miten heidän tulisi elää.
Hei, puhun VIRHEISTÄ en vihreistä :)
Vierailija kirjoitti:
No me keskustassa mennään luontevasti molemmilla rattailla joten liittykää meihin!
Tuo on kyllä totta. Hampaat irvessä yritetään miellyttää kahteen suuntaan. Ei ole helppoa teilläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Mielestäni mitään puolueita ei tarvita vaan virkamiehet ja virkamieshallitus voisi hoitaa kaikki asiat ammattimaisesti lakeihin ja säädöksiin nojaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Juuri tällaiset paskat ovat pilanneet koko poliittisen keskustelun. Eihän tuollaista psykoottista jankkausta kukaan täysijärkinen jaksa.
Jos kaltaiseni vastavirtaan kulkijat eivät jaksaisi olla äänessä niin kohta sinä et enää pystyisi olemaan äänessä ja ilmaisemaan mielipiteitäsi vapaasti. Jos vasemmisto saa tahtonsa läpi niin ei kohta enää sallita kuin yksi ainoa "oikea mielipide" enää asioista. Olet sokea jos et näe tämän kehityksen olevan päällä paraikaa, tilanne on suorastaan hälyttävä.
Sepä se. Vastavoimat ruokkii toisiaan. Ilman toista ette ole olemassa itsekään.
Maltillinen
No sepä täsä hauskaa onkin, että olen ennen tätä nykyajan vasemmiston luomaa ilmapiiriä pitänyt itseäni maltillisena vasemmistolaisena. Se on nyt vain niin, että jos et kumartele mustien edessä, palvo monikulttuuria, puolustele islamia, koe "valkoista syyllisyyttä" tai olet vaikkapa sitä mieltä että biologisia sukupuolia on vain kaksi jne ja sanot sen vielä ääneen jossain, niin sinäkin olet äärioikeiston edustaja vasemmiston silmissä. Ja sen vastavoiman ilmentymä. Asia tulee kyllä sinunkin eteesi tätä menoa jossain kohtaa.
Jos olen omasta mielestäni Z ja Matin silmissä X, niin kummassa on vika ja millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Mutta miten kehtaavat olla niin tekopyhiä?? Ihan älyttömän tekopyhää touhua jatkuvasti. En minä ainakaan elä tuolla tavalla. Kyllä minä sanon äänen, jos joku toimii väärin ja sitä minulta kysytään, enkä ala länkyttää jotain muuta kierrellen ja kaarrellen. "Kyllä, minä tein väärin." "Kyllä, Pekka teki väärin!" Kyllä, X teki oikein ja hyvin (vaikka en häntä persoonana siedä)
Mikä ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Juuri tällaiset paskat ovat pilanneet koko poliittisen keskustelun. Eihän tuollaista psykoottista jankkausta kukaan täysijärkinen jaksa.
Jos kaltaiseni vastavirtaan kulkijat eivät jaksaisi olla äänessä niin kohta sinä et enää pystyisi olemaan äänessä ja ilmaisemaan mielipiteitäsi vapaasti. Jos vasemmisto saa tahtonsa läpi niin ei kohta enää sallita kuin yksi ainoa "oikea mielipide" enää asioista. Olet sokea jos et näe tämän kehityksen olevan päällä paraikaa, tilanne on suorastaan hälyttävä.
Sepä se. Vastavoimat ruokkii toisiaan. Ilman toista ette ole olemassa itsekään.
Maltillinen
No sepä täsä hauskaa onkin, että olen ennen tätä nykyajan vasemmiston luomaa ilmapiiriä pitänyt itseäni maltillisena vasemmistolaisena. Se on nyt vain niin, että jos et kumartele mustien edessä, palvo monikulttuuria, puolustele islamia, koe "valkoista syyllisyyttä" tai olet vaikkapa sitä mieltä että biologisia sukupuolia on vain kaksi jne ja sanot sen vielä ääneen jossain, niin sinäkin olet äärioikeiston edustaja vasemmiston silmissä. Ja sen vastavoiman ilmentymä. Asia tulee kyllä sinunkin eteesi tätä menoa jossain kohtaa.
Mitäpä jos minä paskat nakkaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat? Mitä jos keskityn omaan elämääni ja elelen sitä kaikessa rauhassa säilyttäen omat arvoni ja periaatteeni. Eikö se silloin ole sen toisen ongelma ja taistelu?
Maltillinen
Siinäpä sitten "paskat nakkaat" kun sinut savustetaan töistäsi mielipiteittesi vuoksi, vainotaan somessa ja olet persona non grata kun sinut mustamaalataan r a s i s t i k s i/naisvihaajaksi/äärioikeistolaiseksi/n a t s i k s i/islamofoobikoksi/transfoobikoksi jne.
Tässä(kin) maassa voit kohtapikaa säilyttää periaatteesi enää vain siinä tapauksessa, että olet joko intersektionaalisukontoa tunnustavan vasemmiston kanssa sitä "oikeaa mieltä" kaikista asioista tai sitten pidät mielipiteesi visusti itselläsi, tai muutoin jaat muiden demonisoitujen "persujen"/naisvihaajien ja "äärioikeistolaisten" kohtalon ja olet mustalla listalla.
Näin pitkällä nyt mennään tässä nykyilmapiirissä, mikä on mielestäni äärimmäisen huolestuttavaa.
KGB:n Yuri kertoo vuosikymmenten takaa miksi homma menee näinä päivinä niinkuin se menee. Koskee Yhdysvaltoja, mutta ihan sama prosessi on ollut Suomessakin käynnissä vuosikymmenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "oikeisto"(eli normaali tolkuissaan olevat ihmiset) ei väittelisi vasemmiston ja sen hallitseman valtamedian kanssa niin pian koko kansakunta olisi aivopestyä intersektionaaleiksi cancel-kulttuuriin ja puhuisi uuskieltä uutena normaalina ja sanoisi al lahu ak bar tai salam aleikum päivittäin naapureilleen rappukäytävällä...
Juuri tällaiset paskat ovat pilanneet koko poliittisen keskustelun. Eihän tuollaista psykoottista jankkausta kukaan täysijärkinen jaksa.
Jos kaltaiseni vastavirtaan kulkijat eivät jaksaisi olla äänessä niin kohta sinä et enää pystyisi olemaan äänessä ja ilmaisemaan mielipiteitäsi vapaasti. Jos vasemmisto saa tahtonsa läpi niin ei kohta enää sallita kuin yksi ainoa "oikea mielipide" enää asioista. Olet sokea jos et näe tämän kehityksen olevan päällä paraikaa, tilanne on suorastaan hälyttävä.
Sepä se. Vastavoimat ruokkii toisiaan. Ilman toista ette ole olemassa itsekään.
Maltillinen
No sepä täsä hauskaa onkin, että olen ennen tätä nykyajan vasemmiston luomaa ilmapiiriä pitänyt itseäni maltillisena vasemmistolaisena. Se on nyt vain niin, että jos et kumartele mustien edessä, palvo monikulttuuria, puolustele islamia, koe "valkoista syyllisyyttä" tai olet vaikkapa sitä mieltä että biologisia sukupuolia on vain kaksi jne ja sanot sen vielä ääneen jossain, niin sinäkin olet äärioikeiston edustaja vasemmiston silmissä. Ja sen vastavoiman ilmentymä. Asia tulee kyllä sinunkin eteesi tätä menoa jossain kohtaa.
Mitäpä jos minä paskat nakkaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat? Mitä jos keskityn omaan elämääni ja elelen sitä kaikessa rauhassa säilyttäen omat arvoni ja periaatteeni. Eikö se silloin ole sen toisen ongelma ja taistelu?
Maltillinen
Siinäpä sitten "paskat nakkaat" kun sinut savustetaan töistäsi mielipiteittesi vuoksi, vainotaan somessa ja olet persona non grata kun sinut mustamaalataan r a s i s t i k s i/naisvihaajaksi/äärioikeistolaiseksi/n a t s i k s i/islamofoobikoksi/transfoobikoksi jne.
Tässä(kin) maassa voit kohtapikaa säilyttää periaatteesi enää vain siinä tapauksessa, että olet joko intersektionaalisukontoa tunnustavan vasemmiston kanssa sitä "oikeaa mieltä" kaikista asioista tai sitten pidät mielipiteesi visusti itselläsi, tai muutoin jaat muiden demonisoitujen "persujen"/naisvihaajien ja "äärioikeistolaisten" kohtalon ja olet mustalla listalla.
Näin pitkällä nyt mennään tässä nykyilmapiirissä, mikä on mielestäni äärimmäisen huolestuttavaa.
Ok, ymmärrän kyllä pointtisi ja huolesi. Olen sitä mieltä, että tuossa tapauksessa pitäisi ryhtyä oikeustaistoon. Ei ketään saa vainota tai irtisanoa perusteetta. Kun tuli tämä me naiset -kanava radioon, olin (ja olen) sitä mieltä että miesjuontajien tulisi ehdottomasti lähteä tasa-arvotaisteluun syrjinnän vuoksi. Lain suojan tulisi olla tasapuolinen ja sitä on lupa hyödyntää.
Maltillinen
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee eniten se, että kaikki vastapuolen "kritiikki" on vain toisen haukkumista. Persut on rasistisia juntteja ja vassarit haisevia hippejä, jotka elää omassa kuplassaan. Eniten vihaan tuota toisen kuplaamista, koska siinä ei koskaan oteta huomioon sitä omaa kuplaansa. Tätä kuulee yleensä oikeistolta, joka syyttää vihervassareita jossain kaupunkikuplassa elämisestä. Ihan kuin vain jossain maaseudulla näkisi sitä "oikeaa elämää".
Oikeisto ja "äärioikeisto" eivät tarkoita vasemmiston uudelleen lanseeraamissa merkityksissä samaa kuin mitä ne tarkoittivat joskus ennen muinoin. Jos vastustat monikulttuuria tai islamia, kuulut automaattisesti äärioikeistoon; jos mielestäsi nykyinen queer/miljoona erilaista sukupuolta-ajattelu on hiukankaan hullua; olet äärioikeistoa, jos mielestäsi on hullua, että maahan rappaa ulkomaisia rikollisia ja huijareita kehitysmaista ilman mitään järkevää valvontaa, olet äärioikeistoa; jos äänestät persuja olet äärioikeistoa; jos olet eriävää mieltä ilmastomuutoksesta, olet äärioikeistoa; jos mielestäsi Trumppia on kohdeltu edes hieman kohtuuttomasti mediassa viimeisen puolen vuoden aikana, olet äärioikeistoa ja lisäksi päälle vielä joku ihmeen Qanoni jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole kyllästynyt. Mutta olen pettynyt siihen, miten politikoissa ei ole suoraselkäisiä tyyppejä, jotka toimivat oikeudenmukaisesti ja tuomitsevat ja kiittävät tekojen mukaan toisia, ei kollegan puoluekannan mukaan. Todella surullista seurata kun oman puolue-, hallistus- tai aatekaverin tekemisiä käännellään ja väännellään aina parhain päin. Kaikki luottamus ja uskottavuus mennyttä näihin. Marinkin ollut todella suuri pettymys. Niin korosti sitä, kuinka asiakeskeinen on. Ei pystynyt hänkään tuohon, sen näkee todella selvästi kannanotoissaan. Helkkarinmoinen kiusaaja taitaa olla. Erityinen häpeäpilkku oli syrjivä tapa onnitella Jaakonsaarta muttei Pekkarista ministerin arvonimestä. Tätä moni ihmetteli, että kuinka ihmeessä kehtasi jättää toisen tylysti pois. Lisäksi Haaviston case oli todella epämiellyttävää seurata.
Onko Suomessa koskaan ollut poliitikkoa, jona olisi tässä mielessä toiminut oikein? Kiittänyt reilusti, kun aihetta on ja kehdannut nousta sanomaan omalle kamulle et teit väärin ja tuota en hyväksy?
Toisaalta nykyisin on mahdollisuus nähdä ja todeta joka ainoa pieni virhe, minkä politiikko tekee. Yleisö on armotonta toisin kuin vaikka Kekkoselle. Mitähän kaikkea sekin olisi Suomeen huudellut, jos sellainen olisi siihen aikaan ollut mahdollista. Mitään pieniä virheitä ei enää suvaita, vaan kansa ja kollegat odottavat, kuka tekee minkäkin virheen, tarttuvat siihen ja nostavat asiasta metelin. En nyt tällä tarkoita aidosti isoja asioita, joita on syytäkin nostaa käsittelyyn.
Totta kuitenkin on, että poliitikon työ on olla retoriikan ja viestinnän ammattilainen. Se, miten sanotaan, on tärkeämpää kuin itse sisältö, valitettavasti.
Olet oikeassa siinä, että ilmapiiri on armottomampi virheiden suhteen. Ja se on huolestuttavaa. Mutta kyse on siitä, onko ihmisillä enää mitää periaatteita, joiden takana rehdisti seisoa?
En minä muuta näkemystäni sen mukaan kuka tekee, vaan sen mukaan mitä tehdään. Jos (ja kun) pidän pettämistä nilkkimäisenä hommana toista kohtaan, en minä suhtaudu siihen eri tavalla tekeekö sen oma ystäväni puolisollen, Hentun Liisa, Toni Nieminen puolisolleen, vai puolisoni minua kohtaan. Joo, toki voin saada näkökulmaa asioihin sitä mukaa, mitä enemmän tietoa tai toisen näkemystä ymmärrän. Mutta itse teko on sama. Eikä mulla olisi pokkaa puolustella toista ja haukkua toista saman teon perusteella. Moni toimii noin.
Olisikin hyvä, jos pystyis tekemään tutkimuksen miten poliitikot suhtautuisivat tekoihin tietämättä kenestä puhutaan. Jos joku tekee rikoksen tai muuta moitittavaa, salattais henkilöllisyys ja katsottais miten muut reagoisivat.
Hieman ehkä ärsyttää se, että poliitikot nostetaan jotenkin erilaisiksi ihmisiksi kansasta. Suomessa kansanedustajat ovat tavallisia ihmisiä ja aika kattavasti edustavat äänestäjiä. He siis käyttäytyvät samalla tavalla kuin äänestäjänsä (valitettavasti) ja oman aikansa ihmiset. Siksi politiikot sitä ja politiikot tätä -puhe on melko järjetöntä.
Kyllä siinä roolissaan tulisi silti pystyä parempaan. Edes esittämään reilua, jos ei muuten kykene.
Miksi kukaan äänestäisi "tasa-arvon asialla olevaa", joka käytännössä syrjii kuitenkin? Tai lainsäätäjää, joka ei itse noudata lakia eikä edes pahoittele asiaa?
Koska reiluja ja oikeudenmukaisia ihmisiä on kuitenkin olemassa, herää kysymys miksi tämä ei näy poliittisessa toiminnassa? Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää et nyt mokattiin??
Kansanedustajat heijastavat työssään nyky-yhteiskunnan käytöstapoja ja toimintamalleja. Näin se vain menee, vaikka heidän tottakai tulisi asemansa vuoksi käyttäytyä arvokkaasti. Ihmiset kuitenkin äänestävät itsensä kaltaisia, joten todennäköistä on, että kansanedustajat ja ministerit siten käyttäytyvät tietyllä tavalla. Me olemme itse esimerkiksi Ano Turtiaisen valinneet.
Minusta taas nykypäivänä melko helposti ainakin jossain tilanteissa politiikko myöntää mokanneensa. Se on todennäköisesti viestinnän kannalta järkevää, sillä tilanteet unohtuvat nopeasti, koska kulman takana on jo uusi "skandaali" riepoteltavaksi. Esimerkiksi Kulmuni erosi liian helposti, ihan hyvin olisi voinut pitää kiinni paikastaan. Nykyisin tuon tuosta joku eroaa, mutta muutama vuosikymmen sitten ei. Tuskin politiikot sen rehellisempiä, kunniallisempia ja parempia olivat silloinkaan. Me vain kuvittelemme niin nykyisin, koska some ja media kaivaa virheet esiin.
Mutta miten kehtaavat olla niin tekopyhiä?? Ihan älyttömän tekopyhää touhua jatkuvasti. En minä ainakaan elä tuolla tavalla. Kyllä minä sanon äänen, jos joku toimii väärin ja sitä minulta kysytään, enkä ala länkyttää jotain muuta kierrellen ja kaarrellen. "Kyllä, minä tein väärin." "Kyllä, Pekka teki väärin!" Kyllä, X teki oikein ja hyvin (vaikka en häntä persoonana siedä)
Mikä ongelma?
Voit olla suora, koska sinun ei tarvitse asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa. Kaikki politiikka tähtää lopulta kannatuksen säilyttämiseen vähintään omien äänestäjien keskuudessa. Niin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Voitko mainita jonkin esimerkin, jossa politiikko on mielestäsi ollut tekopyhä?
Mitäpä jos minä paskat nakkaan siitä, mitä muut minusta ajattelevat? Mitä jos keskityn omaan elämääni ja elelen sitä kaikessa rauhassa säilyttäen omat arvoni ja periaatteeni. Eikö se silloin ole sen toisen ongelma ja taistelu?
Maltillinen