Maalle lasten mukavan lapsuuden takia muuttavat eivät ehkä ajattele lapsen tulevaa todellisuutta.

Olen itse kotoisin pikkukylästä, eli tie, jonka varrella yksittäisiä taloja. Löysin miehen isommasta kylästä, jossa on oikein kolme asuinaluetta, koulu, kirjasto ja huoltis. Tänne perustaisin perheen heti, ihan eri tunnelma ja meininki kuin kotikonnuilla, jossa ei varsinaista keskusta ollut. Eli maaseutuakin on monenlaisia.

Olen samaa mieltä fatim diarran kanssa siitä ettei kukaan järkevö nainen muuta maalle kuin pakon sanelemana. Antaa junttimiesten asua maalla ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun teinillä on nettikavereita, jotka asuvat maalla maatiloilla. Tuo maalla asuva joukko on myös keskenään livekavereita.

Jotenkin hankalaa kun vanhemmat joutuvat kyyditsemään teinejään kylään kavereilleen, kun sisäistä bussiliikennettä ei ole. Kaupungeissa kun on niin tavallista, että teinit kulkevat kavereilleen itsenäisesti. Busseilla pääsee minne vain kaupunkialueella.

Monissa kaupungeissa on surkea joukkoliikenne. Asun 25 000 asukkaan kaupungissa ja töihin pääsee vain yhdellä bussilla tiettyyn yhteen kellonaikaan. Julkinen liikenne loppuu klo 17 arkisin ja viikonloppuisin sitä ei ole.

Pääkaupunkiseudun ja muutaman suuren kaupungin kuplassa sitten tehdään koko maata koskevia liikennepäätöksiä.

Olen joskus ajatellut, että keskisuurissa kaupungeissa liikkuminen on ongelmallisinta. Hirveitä ruuhkia ei ole, joten ihmiset ovat tottuneet kulkemaan omalla autolla. Sen takia julkinen liikenne ei ole kovin kattavaa. Mutta koska ei ole ihan pieni paikkakunta, esim. liikuntahallit ym. mihin lapset ja nuoret voisivat haluta, on sijoitettu sinne tänne kuin haulikolla ampumalla. Pienemmissä kirkonkylissä palvelut kai pääsääntöisesti sijaitsevat lähinnä siinä pikku keskustassa. Eli jos sinne pääsee tai asuu siellä, pääsee kävellen kaikkialle. Täällä missä itse asun pääsee bussilla kyllä keskustaan ja tuurista eli reitistä riippuen johonkin paikkaan keskustan toiselle laidalle. Mutta jos vaikka se liikuntahalli ei ole siinä reitin varrella, sinne pääsisi vain bussia vaihtamalla, mikä veisi tolkuttomasti aikaa, koska bussit kulkevat ehkä kerran tunnissa. Aika harva viitsii harrastaa säännöllisesti tuolla tavalla, satunnaiset menot ovat ok. 

Ei maalla asuminen automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki kaverit ja harrastukset olisi jossain kymmenien kilometrien päässä. Kuten ei kaupungissa asuminenkaan automaattisesti tarkoita, että kaikki olisi saatavilla kävelymatkan päässä.

Asuttiin ennen maalla, n. 50 km päässä isommasta kaupungista, mutta kyllä siinä meidän omalla kylällä oli lapsilla koulukavereita ja harrastuskerhoja, ja koulu oli naapurikylällä 5 kilometrin päässä.

Muutettiin kaupunkiin kun lapset olivat yläasteikäisiä, ja siellä sitten alkoi se teinien kuskaaminen eri paikkoihin. Yksi harrastus toisella puolella kaupunkia, toinen toisella puolella, kolmas naapurikaupungissa. Koulukavereita asuu ympäri kaupunkia. Julkinen liikenne täällä, etenkin ilta-aikaan, on sen verran harvaa että on oikeastaan pakko kuskata autolla, ellei halua että teinillä kestää bussimatka vaihtoineen ja odotteluineen tunnin suuntaansa, kun käy 45 minuuttia kestävässä harrastuksessa.

Toki täällä kaupungissa on kauppa ja koulu vähän lähempänä kuin maalla, ja koulumatkan saa kulkea valaistua tietä pitkin toisin kuin maalla.

Tuo teksti vain kertoo SINUN ongelmistasi ja myös oman yhteisösi ongelmista.  Sehän tässä on huolestuttavaa että ette hyväksy erilaisuutta tai "pehmeyttä" jota tämä maailma kaipaa enemmän kuin teidän "kovuuttanne"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Maalaisolosuhteissa ei ollut kukaan katsomassa mitä kotona tapahtuu. Kaupungissa joku olisi varmasti tehnyt lasun ja olisimme lähteneet huostaan samantien. Kun asiat lopulta tuli ilmi maalaispitäjän sossu yritti vierittää asiat lasten ja toisen vanhemman syyksi ja oli täysin narsistin ja hänen sukunsa vietävissä mikä on traumatisoinut pahemmin kuin mikään ikinä.

Kaikki keromasi olisi yhtä hyvin voinut tapahtua myös kaupungissa. On nurinkurisa, että vaikka kaupungissa ihmisiä asuu tiiviimmin kuin maalla niin kaupungeissa asuu ja elää myös kaikkein yksinäsimmät. Kuvitellaan kai, että ei tarvtse välittää kun voi kulkea massan mukana, laput silmillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Maalaisolosuhteissa ei ollut kukaan katsomassa mitä kotona tapahtuu. Kaupungissa joku olisi varmasti tehnyt lasun ja olisimme lähteneet huostaan samantien. Kun asiat lopulta tuli ilmi maalaispitäjän sossu yritti vierittää asiat lasten ja toisen vanhemman syyksi ja oli täysin narsistin ja hänen sukunsa vietävissä mikä on traumatisoinut pahemmin kuin mikään ikinä.

Kirjoitin tuon hyväksikäyttöjutun. Maalla aikuiset haukkuivat niitä hyväksikäytettyjä tyttöjä huoriksi. Niiden syyhän se oli. Miettikää nykyään mitä tapahtuisi, kun 25 vuotias mies juottaisi 14-15 vuotiaan tytön humalaan ja käyttäisi hyväksi. Siitä seuraisi syyte. Toivon että maallakin asiat ovat muuttuneet, mutta pahoin pelkään. Siellä tullaan niin perässä kaikessa.

Voin kuvitella tuon sossujutun. Hirveää. Ja tyypillistä. Aina on joku sukulainen jossain sekoittamassa.

Oih, minä olen sitten uniikki lumihiutale kun en ikinä suureen kaupunkiin halunnut muuttaa, opiskelin semmoisessa kyllä mutta asuin silti automatkan päässä pikkukaupungin laitamilla, keskellä metsää ja peltoja. Minä tiesin jo aikoja sitten etten tahdo mihinkään betonilähiöön asumaan, en todellakaan sopeutuisi, siksi asun kauniissa pikku ok-talossa ja viihdyn. En kyllä tajua miten tämä olisi minulta tai keneltäkään pois, elän oikein onnellisesti näin. 

Onko to hänen "sopeutumattomuutensa" myös hänelle ongelma, vai vain sinulle ap?

Miksei saisi olla erilainen kuin muut? 

Maalla on hyvä asua lapsena ja myös aikuisena. Ehkä kaupungissa kasvanut ei sitä ymmärrä, mutta ei sen vuoksi muiden tarvitse olla siitä nauttimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Maalaisolosuhteissa ei ollut kukaan katsomassa mitä kotona tapahtuu. Kaupungissa joku olisi varmasti tehnyt lasun ja olisimme lähteneet huostaan samantien. Kun asiat lopulta tuli ilmi maalaispitäjän sossu yritti vierittää asiat lasten ja toisen vanhemman syyksi ja oli täysin narsistin ja hänen sukunsa vietävissä mikä on traumatisoinut pahemmin kuin mikään ikinä.

Kirjoitin tuon hyväksikäyttöjutun. Maalla aikuiset haukkuivat niitä hyväksikäytettyjä tyttöjä huoriksi. Niiden syyhän se oli. Miettikää nykyään mitä tapahtuisi, kun 25 vuotias mies juottaisi 14-15 vuotiaan tytön humalaan ja käyttäisi hyväksi. Siitä seuraisi syyte. Toivon että maallakin asiat ovat muuttuneet, mutta pahoin pelkään. Siellä tullaan niin perässä kaikessa.

Voin kuvitella tuon sossujutun. Hirveää. Ja tyypillistä. Aina on joku sukulainen jossain sekoittamassa.

Vika on ihmisissä ja maailmassa, ei maaseudussa.

Yksi etu maaseudulla asumisessa on se, että se oikeasti kasvattaa sitä maalaisjärkeä. 

Maalla asuneet selviäisivät paremmin haasteista joita esim. joku katastrofi, kuten sota tms. aiheuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Itse maalaisena uskaltaisin väittää, että homma on ihan toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asumisessa huonointa on pitkät koulumatkat ja se, että kavereita ei usein ole lähettyvillä.

Tämäkin on totta vain osalla. Itsellä koulumatka 100m maalla asuessa. Kun muutin kaupunkiin jatkamaan lukuja, oli matkaa monta kilometriä.

Jos maalla asut koulun vieressä, kuten monet asuu, kun kyläkoulut on yleensä kylän keskellä, on koulumatka lyhyt. 

Mutta totta on sekin, mitä tuolla joku kirjoitti, että nuorena on mukava asua kaupungissa, missä on enemmän tapahtumia ja paikkoja mihin mennä. lapsena ei mielestäni tuollaisia silti juurikaan osannut kaivata. 

lapsena on ihanaa asua maalla, mutta nuorena  kaupunki kutsuu. Kun lapsia alkaa tulla, maaseutu taas kummasti kutsuu ja omakoti asuminen. Eläkemummona voi taas asua jossakin keskuskessa, että on palvelut lähellä.

Molempi parempi. Ihanteellisinta olisi asua maalla, mutta noin 20km päässä isosta asutuskeskuksesta/isosta kaupungista jossa kaikki mahdolliset palvelut ja huvitukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Maalaisolosuhteissa ei ollut kukaan katsomassa mitä kotona tapahtuu. Kaupungissa joku olisi varmasti tehnyt lasun ja olisimme lähteneet huostaan samantien. Kun asiat lopulta tuli ilmi maalaispitäjän sossu yritti vierittää asiat lasten ja toisen vanhemman syyksi ja oli täysin narsistin ja hänen sukunsa vietävissä mikä on traumatisoinut pahemmin kuin mikään ikinä.

Kirjoitin tuon hyväksikäyttöjutun. Maalla aikuiset haukkuivat niitä hyväksikäytettyjä tyttöjä huoriksi. Niiden syyhän se oli. Miettikää nykyään mitä tapahtuisi, kun 25 vuotias mies juottaisi 14-15 vuotiaan tytön humalaan ja käyttäisi hyväksi. Siitä seuraisi syyte. Toivon että maallakin asiat ovat muuttuneet, mutta pahoin pelkään. Siellä tullaan niin perässä kaikessa.

Voin kuvitella tuon sossujutun. Hirveää. Ja tyypillistä. Aina on joku sukulainen jossain sekoittamassa.

Vika on ihmisissä ja maailmassa, ei maaseudussa.

Yksi etu maaseudulla asumisessa on se, että se oikeasti kasvattaa sitä maalaisjärkeä. 

Maalla asuneet selviäisivät paremmin haasteista joita esim. joku katastrofi, kuten sota tms. aiheuttaisi.

Omasta mielestäni kaikille tekisi hyvää muuttaa edes joksikin aikaa pois omilta synnynseuduilta ja johonkin erilaiseen ympäristöön, niin heti vähenisi kummat fantasiat ja kauhukuvat.

Varmasti riippuu paljon kylästä/yhteisöstä, millaiseksi elämä maalla muodostuu. Joissain paikoissa on aito yhdessä tekemisen meininki, ihmiset haluavat ja osaavat keksiä itse kaikenlaista aktiviteettia ja jokaiselle löytyy se oma paikka yhteisöstä. Tällaisessa ympäristössä lapsen olisi vallan antoisaa ja turvallista kasvaa. Toiset kylät taas ovat niitä surullisenkuuluisia näköalattomuuden riivaamia sisäsiittoisuuspesäkkeitä, joissa ne kylän kaksi "mahtisukua" jaksavat pitää vihaa yllä vuosikymmenestä toiseen. Tällaisissa paikoissa pääsee muodostumaan helposti epäterveitä normeja, joita ei muualla katsottaisi sormien läpi, kuten nuo aikuiset miehet juottamassa teinityttöjä ja solmimassa "parisuhteita" heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Itse maalaisena uskaltaisin väittää, että homma on ihan toisinpäin.

Eiköhän tämä ole enemmänkin kiinni siitä, millainen koti sillä lapsella on , eikä niinkään siitä missä se koti on.

Jos kotona on välivaltaa, päihteitä ja turvattomuutta, on sama missä se koti on, niin ei siitä hyvää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Aika outo kirjoitus. Kyllä aika iso osa ihmisistä osuu maalla koko ikänsä. Täälläkin on koulut/tk/päiväkodit/liikkeet /kunnantalot/uimahallit ym ja työpaikkoja ihmisille. Samalla tavalla täällä maalla on opettajia kouluissa(työpaikkoja) lääkärit/hoitajat ym tk:ssa(työpaikkoja) virkailijat kunnantalolla/kirjastossa /kirkkoherran virastossa jne. Päiväkodissa henkilökunta ja niin on kouluissakin. Kauppa työllistää jne. Ei ne kaikki työpaikat isoissa kaupungeissa ole.

Ja suurin osa sopeutuu kaupungissa elämiseen. Ei itselläni ainakaan aikoinaan ollut mitään vaikeutta sopeutua kaupunkiin. Asuinkin niissä yli 20v, mutta muutin sitten lasten takia maalle. 

Nyt lapset nuoria aikuisia ja asuneet isoissa kaupungeissa opiskelemassa ja muutenkin. Hyvin ovat sopeutuneet ja viihtyneet. Ei mitään vaikeuksia.

Mun entisessä kotikunnassani ei ole uimahallia eikä päiväkotia. Kirjasto ja kunnantoimisto on auki pari kertaa viikossa, tasan yksi ruokakauppa löytyy. Pankki on, mutta sekin auki pari kertaa viikossa aamupäivällä. Pankkiautomaattia ei ole, koulu on (vielä, lapsia tosin syntyy alle 10/vuosi, joten voi olla ettei sitä koulua enää kauan ole). Harrastuksia ei pahemmin ole omassa kunnassa, ne on siirtyneet naapurikuntaan. Osallistujia on liian vähän. Käytännössä kaikki muut palvelut (kela, vero, poliisi, lääkäri jne) on n. 50-100km päässä.

Tuo sun maalaiskyläsi vaikuttaa olevan jo pikkukaupunki verrattuna mun entiseen kotikuntaani. Mua ei sinne takas sais edes pakolla. Ja säälin veljenlapsiani jotka siellä joutuu viettämään lapsuutensa ja nuoruutensa. Keskellä ei mitään ja joidenkin mukaan sellaisessa kasvaa muka tervepäisemmäksi kuin kaupungissa. Joopa joo. Mun aikana jo tuntui ettei siellä ole mitään ja kaikki on mennyt vaan huonommaksi kun porukka on vaan vähentynyt ja palvelut siirretty isompaan naapurikuntaan tai vielä vähän kauemmas kaupunkiin.

Moni julkkis on kotoisin maalta. Ja yleensä ovat kovin pidettyjä julkkiksia.

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Uskaltaisin väittää, että tasapainoiseksi kasvaminen on kiinni ihan muusta kuin siitä, asuuko maalla vai kaupungissa.

Kaupungissa asuminen ei tarkoita "betonikuutiossa" asumista. Itsekin elin lapsuuteni kaukana keskustasta, rauhallisella omakotialueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskaltaisin väittää että lapset kasvaa maalaisolosuhteissa tasapainoisemmiksi ihmisiksi kuin jossain kaupungin lähiöissä betonikuutiossa.

Maalaisolosuhteissa ei ollut kukaan katsomassa mitä kotona tapahtuu. Kaupungissa joku olisi varmasti tehnyt lasun ja olisimme lähteneet huostaan samantien. Kun asiat lopulta tuli ilmi maalaispitäjän sossu yritti vierittää asiat lasten ja toisen vanhemman syyksi ja oli täysin narsistin ja hänen sukunsa vietävissä mikä on traumatisoinut pahemmin kuin mikään ikinä.

Kirjoitin tuon hyväksikäyttöjutun. Maalla aikuiset haukkuivat niitä hyväksikäytettyjä tyttöjä huoriksi. Niiden syyhän se oli. Miettikää nykyään mitä tapahtuisi, kun 25 vuotias mies juottaisi 14-15 vuotiaan tytön humalaan ja käyttäisi hyväksi. Siitä seuraisi syyte. Toivon että maallakin asiat ovat muuttuneet, mutta pahoin pelkään. Siellä tullaan niin perässä kaikessa.

Voin kuvitella tuon sossujutun. Hirveää. Ja tyypillistä. Aina on joku sukulainen jossain sekoittamassa.

Vika on ihmisissä ja maailmassa, ei maaseudussa.

Yksi etu maaseudulla asumisessa on se, että se oikeasti kasvattaa sitä maalaisjärkeä. 

Maalla asuneet selviäisivät paremmin haasteista joita esim. joku katastrofi, kuten sota tms. aiheuttaisi.

Ihmiset on nykyään niin riippuvaisia (sekä maalla että kaupungissa) sähköistä ja ulkomailta tuoduista polttoaineista, ettei sillä ole väliä missä asut. Ei ne maalaisetkaan kauan pärjäis ilman noita. 

Asun maalla metsän ja peltojen keskellä. Kunnan taajamaan on 4 kilometria. Lasten kouluun 4,5 kilometria. Taajamassa on kaupat, kirjasto, terveyskeskus (vai mikälie hyvinvointiasema), nuorisotilat, liikuntahalli, koulu, urhelukenttä, pururata (talvella ladut), kunnantalo. Elokuvia näytetään koulun auditoriossa paikallisen järjestön toimesta. 

Jos haluan kaupunkiin, sinne pääsee noin tunnissa junalla tai autolla. Jos haluan isompaan kaupunkiin, sinne pääsee noin 3-4 tunnissa. Jos haluan tosi isoon kaupunkiin, juna vie muutamassa tunnissa Pietariin, junalla+lentokoneella pääsen kaikkialle maailmaan (sitku koronahässäkkä on taas ohi). Mulla toimii internet. Mulla on auto. Polkupyörällä mä kesäisin kauppa-asiat hoidan siellä 4 km päässä. 

Mä saan harrastettua sitä mitä haluan. Jos joskus kaipaan vaikka teatteria (harvoin), pääsen sen äärelle tosiaan ihan omalla autolla tai junalla. Lapset saa harrastettua sitä mitä haluavat -no okei jos haluais isommalla kaavalla harrastaa futista tai jääkiekkoa, siihen ei ole mahdollista -onneksi eivät halua, minuakaan ei kyllä jalismamma ura kiehtoisi yhtään. Lapset pääsee kouluun pyörällä tai koulutaksilla. Jos joskus halutaan "oikean" leffateatterin tunnelmaa niin autolla pääsee sinnekin. Uimahalliin kanssa, se on kyllä toisaalta harmi ettei omalla kylällä ole hallia. Mutta kesäisin on järvi ihan vieressä. Talvellakin, jos talviuinnista tykkää...

AP:n propositio on, että kaupungissa asuminen on normaalia, maalla ei ja siitä sitten johtuu ongelmat joita ihminen kohtaa kun joutuu asumaan kaupungissa. Järjetöntä ennakko-oletuksia. Mun vanhin lapsi halusi opiskelemaan tiettyä alaa ja koulutusta ei tarjota kuin eräässä suuremmassa suomalaisessa kaupungissa. Hyvin tuo on sinne sopeutunut, ja aina kun tulee kotiin, jaksaa sanoa että ihanaa olla täällä kun on niin hiljaista ja pimeää, tähdet näkyy taivaalla. Ja iloisena lähtee taas kaupunkiin.

Mä opiskelin muualla ja halusin takaisin, mulle hyvä vaihtoehto. Toiset kaverit valitsivat toisin ja hyvä heille. Tosin jotkut glorifioi kotipaikkakunnan, tää on heille se lapsuuden satumaailma, lintukoto jossa oot turvassa kaikelta pahalta. Ja paskat, arki on arkea täälläkin. Erilaista arkea, mutta arkea yhtä kaikki. Yhtä arvokasta kuin muuallakin.