Tehtiin taannoin remontti, kukaan ei kehu lopputulosta

Aikanaan yks tuttu mies hankki ekojen joukossa taulutv.n. Sit se töllö oli auki kun mentiin kylään vaikkei kukaan katsonut sitä.

Myöhemmin mies murjotti, kun kukaan ei ollut kadehtinutkaan heidän telkkariaan.

Miehen vaimo oli hyväpalkkaisessa työssä.

Sille oli tärkeää kysellä muiden palkkoja.

Sit se rauhoittui kun oli kaveripiirinsä paras palkka.

Tämmösiä ihmisiä on, muitakin kuin ap.

Jotkut raahaa vastahakoiset tuttavat katsomaan talonrakennustaan, vaikkei olisi

muuta vielä kuin kuoppa maassa.

Remontin ja rakennustyömaan katsominen

on tylsää kuin mikä, mutta niille pitäisi henkäillä ihastuuneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

yksinkertaista: eivät kehuneet, koska eivät pitäneet sitä kehumisen arvoisena. Eivät halunneet haukkua, koska olettivat, että otat sen liian henkilökohtaisesti etkä kykene tajuamaan, että kyseessä on makuasia.

Kyllä minä olen monta kertaa kehunut sisustuksia joista en pidä yhtään. Ei se pahaa tee🤷‍♀️

Ap

Minä en halua valehdella. Kehun, jos vaikutun jostain ja aidosti koen asian kehumisen arvoisena, haukkua en viitsi. jos joku kysyy mielipidettäni remontista tai jostain sisustusratkaisusta, oletan, että hän sitä sitten myös tarkoittaa ja saan kertoa mielipiteeni. Jos joku on innoissaan saavutuksestaan remontointitaidoistaan tai ylipäätään remontista ja sanoo, että nyt viihtyy kotonaan ja tuntee tämän kodikseen, olen kyllä iahn aidosti iloinen hänen puolestaan, vaikka miten kokisin, että remontti on karmaiseva. 

Paljon parempi olla rehellinen ja rehellisenä oleminen ei merkitse sitä, että pitäisi valehdella. Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Kuulostaa hienolta ja kerrankin erilaiselta. En ymmärrä miksi aina pitäisi olla valkoinen katto.. meilläkin on.. 🙄

Valkoinen/vaalea katto tuo tilantunnetta ja valoisuutta huoneeseen.

On jos nyt vähänkään ihmisen asumisen historiaa tunnet, niin ei valkoiset/vaaleat katot mitenkään yksinomaisia ole, eikä tarvitse ollakaan.

Aivan onhan sitä asuttu ennenwanhaan maakuopissakin ja savupirteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Meillä on myös tuttuja, jotka tykkäävät ruskeasta, ehkä vähän liikaa. Jotenkin sellainen tunkkainen kasarityyli. Jos tykkäät tuollaisesta, niin en ihmettele kehujen puutetta. Kuulutte vähemmistöön.

Oma maku ehkä enemmän sellainen skandinaavinen valkoista kaikkialla. Ehkä suositumpi massojen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oppinut siihen, että jonkun kotia pitäisi kehua. Tai edes jonkun uutta takkia tai uutta hiusväriä. En nimittäin kiinnitä sellaisiin asioihin lainkaan huomiota, koska sellaiset asiat eivät mielestäni ole millään tavalla merkittäviä ihmissuhteissani. Mulle on aivan sama, vaikka ystäväni näyttäisi vampyyrilta ja asuisi Huvikummussa, ulkoisilla tekjöillä ei ole mulle ystävyyssuhteissani mitään merkitystä. Kun joku kysyy mun mielipidettäni remonttiinsa, sisustukseensa, ostamaansa uuteen takkiin, uuteen hiusväriinsä jne, vastaan vaan "ihan kiva", koska eihän hän ole tehnyt mitään niistä miellyttääkseen mun silmääni vaan miellyttääkseen omaansa. 

Tunnen sunlaisen henkilön. Tulee aina hänestä ylimielinen kuva kun ei oikein koskaan juurikaan kehu mitään tai ketään. Kehuminen on joillekin ylitsepääsemättömän haastava juttu.

Sinun itsetunnollesi on siis tärkeää turha ja kenties valheellinenkin kehuminen? Eikö sinulle riitää se, että itse olet tyytyväinen?  Voisitko valaista, mitä haet kehujen kalastelulla?

t. eri

Itsetuntoani on vaikea kolauttaa, se ei liity tähän vaan käytöstavat. Enkä puhunut vain itsestäni vaan tämä kyseinen ihminen ei kehunut esim. hänen äitinsä remppaa jonka teki vaivalla vähistä rahoista, ei siskonsa ensimmäistä autoa josta tämä oli hyvin ylpeä (vanhahko auto, ei voi kehua), ei veljensä valmistumista tai edes veljen vaimon raskautta. Ei kehuja, ei onnitteluita kenellekään.

Puhumattakaan pienistä jutuista.

Vaikkapa juurikin ulkonäkö remppa, uudet erilaiset hiukset. Ihmiselle tulee kiva olo kun joku muukin noteeraa ne kuin vain hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli on samanlainen. Rakensi taloa ja ihmetteli kun kukaan ei käy katsomassa kun hän rakentaa. Mitä vttua...

Remontin tai rakentamisen katsominen on sama asia kuin käydä katsomassa siskon tuoretta vauvaa.

Jos ei ole samassa elämäntilanteessa eli ei itse rakenna tai elä vauvakuplassa, ei voisi vähempää kiinnostaa. Kohtelias ihminen kuitenkin käy katsomassa ja panee merkille että vaivaa on nähty, nyökyttelee kiinnostuneen oloisesti vähintään.

eräs deittailumies jätti minut sen vuoksi etten tajunnut kehua hänen kallista autoaan, joka kertoi kaikille miten menestynyt ja hyvätuloinen hän oli.

Minusta se auto oli kauhea, siinä oli hirveä istua ja sen muotoilukin oli karmiaseva. Muutenkin koen, että auto on auto, jonka tarkoitus on mennä paikasta a paikkaan b eikä suinkaan yrittää saada toisia päättelemään siitä millaiset tulot omistajallaan on. En oikeasti edes osaa sanoa mitä mikäkin automerkki maksaa, itse olen valinnut omat autoni vain sillä perusteella, että niissä on ne ominaisuudet, joita autolta haluan ja että niissä on mukava istua ja niillä on hyvä ajaa. nykyinen utoni maksoi uutena 25k e, eli käsittääkseni aika edullinen auto. Ei haittaa yhtään, jos joku kokee minun olevan köyhä, oikeastaan se olisi hyvä juttu, jos noin joku päättelisi autoni perusteella :P

Käyttäjä34791 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Meillä on myös tuttuja, jotka tykkäävät ruskeasta, ehkä vähän liikaa. Jotenkin sellainen tunkkainen kasarityyli. Jos tykkäät tuollaisesta, niin en ihmettele kehujen puutetta. Kuulutte vähemmistöön.

Oma maku ehkä enemmän sellainen skandinaavinen valkoista kaikkialla. Ehkä suositumpi massojen mielestä.

Kuten sanottua, se tumma katto on yhdessä huoneessa. Alkuperäinen toistasataa vuotta vanha, ainoa jäljellä oleva koko talossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oppinut siihen, että jonkun kotia pitäisi kehua. Tai edes jonkun uutta takkia tai uutta hiusväriä. En nimittäin kiinnitä sellaisiin asioihin lainkaan huomiota, koska sellaiset asiat eivät mielestäni ole millään tavalla merkittäviä ihmissuhteissani. Mulle on aivan sama, vaikka ystäväni näyttäisi vampyyrilta ja asuisi Huvikummussa, ulkoisilla tekjöillä ei ole mulle ystävyyssuhteissani mitään merkitystä. Kun joku kysyy mun mielipidettäni remonttiinsa, sisustukseensa, ostamaansa uuteen takkiin, uuteen hiusväriinsä jne, vastaan vaan "ihan kiva", koska eihän hän ole tehnyt mitään niistä miellyttääkseen mun silmääni vaan miellyttääkseen omaansa. 

Tunnen sunlaisen henkilön. Tulee aina hänestä ylimielinen kuva kun ei oikein koskaan juurikaan kehu mitään tai ketään. Kehuminen on joillekin ylitsepääsemättömän haastava juttu.

Ymmärrän hyvin, että syntyy ylimielinen mielikuva. En kuitenkaan ala teeskennellä, että toisen ihmisen sisustuksilla tms asioilla olisi mulle merkitystä sen ihmissuhteen kannalta. Mulle on tärkeää vain kyseinen ihminen eikä se, miltä hän tai hänen kotinsa näyttää. 

Mulla on varsin omituinen sisustusmaku - voisi jopa sanoa sisustusmauttomuus -  ja jos joku ystäväni alkaisi kehumaan kotiani (vaikka tasan tarkkaan tiedän, että hänen sisustusmakunsa on ihan erilainen), suhtautuisin kehuihin hyvin epäluuloisesti. Ja sen jälkeen myös tällaiseen ystäväänikin. Alkaisin miettiä, mistähän kaikesta muustakin hän valehtelee. 

Arvostan rehellisyyttä ja jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa kuin valehdella ja kohteliaampaa kuin sanoa suoraan, että ihan hirveä. 

Voihan sitä kommentoida, että " Mukavaa, että saitte teidän näköisen kodin" tms. Minusta on ainakin mukavaa jakaa toisen ilo, vaikka ei olisikaan lopputuloksesta mykistynyt.

Toisille myönteisyys on ilmeisesti vaikea pala. Huomasin itse uuden asunnon ostaessani, että vierailijat halusivat takertua mieluummin negatiivisiin asioihin . "Onpa kallis neliöhinta", "Mitä sinä saunalla teet?", "Onpa pienet huoneet?". Mutta itsellenipä tämän ostin. 🙂

Kaipa sitä kohteliaisuudesta jotain hyvää vois koittaa sanoa, jos toinen kotiaan mieluusti näyttää ja on innoissaan remontistaan. Moukka, joka ei sosiaalista liimaa sen vertaa voi käyttää. Mutta noitahan maailmassa riittää kyllästymiseen saakka.

Ei ole käytöstapoja. Minä ainakin kehun kaikkien remontteja, jos sellaista ovat kunnialla ja kohtuullisella lopputuloksella väkänneet. Makuja on monia ja monet kodit voi olla kauniitakin, vaikkei ihan justiinsa olisi omaan makuun. Esimerkiksi veljeni vaimo kuuluu näihin "sairaalasisutuksen" harrastajiin eli minimalistisesti mitään ja kaikki valkoista tai harmaata. Onhan se omassa genressään kaunis, vaikken itse haluaisi eläessäni asua sellaisessa kodissa. Tottakai kehuin, he itse tykkäävät, iso työ tehty ja onhan se kuitenkin kivannäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Kuulostaa hienolta ja kerrankin erilaiselta. En ymmärrä miksi aina pitäisi olla valkoinen katto.. meilläkin on.. 🙄

Valkoinen/vaalea katto tuo tilantunnetta ja valoisuutta huoneeseen.

On jos nyt vähänkään ihmisen asumisen historiaa tunnet, niin ei valkoiset/vaaleat katot mitenkään yksinomaisia ole, eikä tarvitse ollakaan.

Vastasin kysymykseen miksi ne usein ovat.

Kukaan ei kyllä kysynyt, miksi katot usein ovat valkoisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Öh, really? Omakotitalo vissiin? Erikoinen maku teillä noin nopeesti sanottuna kokonaisuutta näkemättä 😄

Valkoistako kaikein pitäisi olla...?

Ei kaiken, mutta ainakin katon. Mikäli ei halua vaikutelmaa että asuu pimeässä kellarissa.

Ei tarvitse katon olla valkoinen. Kellarin vaikutelma tulee puuttuvista tai hyvin pienistä ikkunoista. Ei pidä olla niin rajoittunut.

Nimenomaan tumma katto imee kaiken valon ja ilman huoneesta. Sekä tekee huoneesta matalamman tuntusen.

Ei ime. Meillä on tumma katto olkkarissa, eikä ole kyllä matalan tuntuinen eikä pimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan oppinut siihen, että jonkun kotia pitäisi kehua. Tai edes jonkun uutta takkia tai uutta hiusväriä. En nimittäin kiinnitä sellaisiin asioihin lainkaan huomiota, koska sellaiset asiat eivät mielestäni ole millään tavalla merkittäviä ihmissuhteissani. Mulle on aivan sama, vaikka ystäväni näyttäisi vampyyrilta ja asuisi Huvikummussa, ulkoisilla tekjöillä ei ole mulle ystävyyssuhteissani mitään merkitystä. Kun joku kysyy mun mielipidettäni remonttiinsa, sisustukseensa, ostamaansa uuteen takkiin, uuteen hiusväriinsä jne, vastaan vaan "ihan kiva", koska eihän hän ole tehnyt mitään niistä miellyttääkseen mun silmääni vaan miellyttääkseen omaansa. 

Tunnen sunlaisen henkilön. Tulee aina hänestä ylimielinen kuva kun ei oikein koskaan juurikaan kehu mitään tai ketään. Kehuminen on joillekin ylitsepääsemättömän haastava juttu.

Sinun itsetunnollesi on siis tärkeää turha ja kenties valheellinenkin kehuminen? Eikö sinulle riitää se, että itse olet tyytyväinen?  Voisitko valaista, mitä haet kehujen kalastelulla?

t. eri

Itsetuntoani on vaikea kolauttaa, se ei liity tähän vaan käytöstavat. Enkä puhunut vain itsestäni vaan tämä kyseinen ihminen ei kehunut esim. hänen äitinsä remppaa jonka teki vaivalla vähistä rahoista, ei siskonsa ensimmäistä autoa josta tämä oli hyvin ylpeä (vanhahko auto, ei voi kehua), ei veljensä valmistumista tai edes veljen vaimon raskautta. Ei kehuja, ei onnitteluita kenellekään.

Puhumattakaan pienistä jutuista.

Vaikkapa juurikin ulkonäkö remppa, uudet erilaiset hiukset. Ihmiselle tulee kiva olo kun joku muukin noteeraa ne kuin vain hän itse.

Miksi ei tule kiva olo siitä, että olisi ollut ihan tarpeeksi hyvä sellaisena kuin oli?

Toisen iloon on niin vaikea ryhtyä ja sitä jakaa. Outoa! Kateellisia usein. Tai omahyväisiä.

Sinä ap olet hyvä tyyppi. Humoristi.

Nainen minun makuuni.

Harmi ettet ole sinkku <3.

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Öh, really? Omakotitalo vissiin? Erikoinen maku teillä noin nopeesti sanottuna kokonaisuutta näkemättä 😄

Joo. Okt on. Ei tehty sille mitään vaan annettiin olla sellaisena kuin oli.

Ap

Valmishan se katto (aloituksesi mukaan) varmaan oli, mutta ei ehkä sopinut muihin remontoituihin pintoihin, eli siinä mielessä remontti oli keskeneräinen, kun annoitte katon olla sellaisena kuin oli. Tumma katto on aika ahdistava, madaltaa huonetta ja "tippuu päähän".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Öh, really? Omakotitalo vissiin? Erikoinen maku teillä noin nopeesti sanottuna kokonaisuutta näkemättä 😄

Joo. Okt on. Ei tehty sille mitään vaan annettiin olla sellaisena kuin oli.

Ap

Valmishan se katto (aloituksesi mukaan) varmaan oli, mutta ei ehkä sopinut muihin remontoituihin pintoihin, eli siinä mielessä remontti oli keskeneräinen, kun annoitte katon olla sellaisena kuin oli. Tumma katto on aika ahdistava, madaltaa huonetta ja "tippuu päähän".

Höpö höpö. Vanhoissa taloissa on paljon tummia kattoja.

Tänään just oli jonkun nuoren parin koti kuvattuna jossain päivän lehdessä, ahdistuin jo pelkistä kuvista, enkä pystyisi moisessa huushollissa olemaan viittä minuuttia, mutta asukkaalle se oli ylpeyden aihe, mitä tyytyväisenä esitteli. Eikös jokainen tee kotipesästään itselleen mahdollisimman kodikkaan ja mieluisan. Toisen ihana on toiselle kauhistus. Onneksi näin sen pitääkin olla.

Kuitenkaan en osaisi teeskennellä enkä kehua, jos sisustus tai remontin lopputulos olisi mielestäni mauton.