Tehtiin taannoin remontti, kukaan ei kehu lopputulosta

Vierailija kirjoitti:

On ihan mahdollista, että ap:lla on hyvä maku. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Omassa kaveripiirissäni (n 30 v) eniten ihailua herättää asunnot, joissa on valkoiseksi maalatut seinät, halpa ja huonosti asennettu laminaattilattia, musta keittiö ja maailman tylsin kylppäri valkoisilla seinälaatoilla ja harmaalla lattialla. Kaikki kaunis, persoonallinen, tyylikäs tai rakennusaikakautta kunnioittava kirvoittaa lähinnä noita "onhan tää tunnelmallinen" -kommentteja.

Olen huomannut tismalleen saman!

Kyllä minäkin yritän aina yleensäkin sanoa toisen kodista jotain kivaa, jos en ole ennen ko. asunnossa käynyt.

Tai, jos tiedän perheen tehneen remonttia, niin katselen tulosta ja sanon vaikka että onpa siistiä jälkeä tai että täähän on jännä ratkaisu, mites tämmöisen keksitte, ja yritän kaikin tavoin olla katsomatta sitä kohtaa mistä en pidä. Vanhasta tummasta katosta en pitäisi minäkään, mutta ei se nyt paljon maksa - ei edes omaatuntoa - sanoa ylpeälle emännälle, että ai jaa tämmöinen sieltä alta paljastui, siinähän on historiaa (jos se on siis joku vanha rakenteen osa). 

Mutta osaan kyllä myös kehua ihan ilman mitään peittelyitä, ja joka kämpästä löytyy jotain kaunista tai mielenkiintoista jota kehua. Monet suomalaiset ovat kyllä huonoja kehumaan, en tiedä kateuttako se sitten on vai jotain taikauskoa, että jos kehun toista niin hän luulee minun kadehtivan... tai en ymmärrä mitä. Meilläkin on käynyt yksi idiootti lähisukulainen, joka yhdestä asunnostamme sanoi sisään astuessaan että "ai tämmönen lato" ja eräästä uudesta hankinnasta että "hieno, mut anteeks miks näin karmee väri". Siis mullehan on aivan samantekevää tykkääkö toinen siitä tai ei tykkää, mutta tahallinen loukkaaminen ja ilkeily kyllä syö omaa arvonantoani tätä moukkamaisesti käyttäytyvää henkilöä kohtaan ja saa minut suhtautumaan häneen halveksivasti - ja se syö välejä. On vaikeaa palauttaa tai rakentaa hyvää suhdetta ihmiseen, joka on tahallisesti hävytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Meillä oli sellainen. Tuntui, että katto putoaa just päälle. Maalattiin valkoiseksi ja nyt on hyvä, avara ja seesteinen olla. Se tumma katto masensi ja pimensi koko talon. Ei ihme, ettei kehuttu teillä, suurin osa tykkää vaaleasta sisäkatosta, se ikäänkuin nostaa koko huoneen.

Toisten remonteista ja vauvoista ei pidä

sanoa mitään.

Toinen loukkaantuu joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Kuulostaa hienolta ja kerrankin erilaiselta. En ymmärrä miksi aina pitäisi olla valkoinen katto.. meilläkin on.. 🙄

Valkoinen/vaalea katto tuo tilantunnetta ja valoisuutta huoneeseen.

Näin varmaan silloin, kun sitä tilaa ei oikeasti ole.

Kaikkien talot ja asunnot ei kuitenkaan ole niin pieniä ja matalia, että täytyisi luoda maalipurkista ”tilan tuntua”.

Ja toisaalta johonkin hirsimökkiin ei vaalea katto sovi, vaikka olisi pieni ja ahdaskin mökki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen se teidän katto oikein on, kun sitä luultiin keskeneräiseksi?

Tummanruskea. Sellainen petsattu tms, niin että puunsyyt näkyy.

Ap

Meillä oli sellainen. Tuntui, että katto putoaa just päälle. Maalattiin valkoiseksi ja nyt on hyvä, avara ja seesteinen olla. Se tumma katto masensi ja pimensi koko talon. Ei ihme, ettei kehuttu teillä, suurin osa tykkää vaaleasta sisäkatosta, se ikäänkuin nostaa koko huoneen.

Kolmannen kerran, se tumma katto on yhdessä huoneessa ei koko talossa. Kovin tähän nyt takerrutaan..,

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran kehunut kaverin kaverin asuntoa. Se oli mielestäni järkyttävän mauttomasti remontoitu kukkaboordeista pastellisävyihin. Hän ylpeänä esitteli asuntoa ja kehuin kaikkea mitä ikinä vakavalla naamalla pystyin. Kaveri oli tuppisuuna, eikä osannut mielistellä. Takanapäin keskusteltiin kuinka mauton asunto oli. Hienoa siinä oli se, että omistaja oli selkeästi ylpeä ja tykkäsi. Eli just niin kuin pitääkin. Ei me siellä asuta.

'

Se oli edellä aikaansa, kasarisisustus on nyt in, Golden Girls rulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran kehunut kaverin kaverin asuntoa. Se oli mielestäni järkyttävän mauttomasti remontoitu kukkaboordeista pastellisävyihin. Hän ylpeänä esitteli asuntoa ja kehuin kaikkea mitä ikinä vakavalla naamalla pystyin. Kaveri oli tuppisuuna, eikä osannut mielistellä. Takanapäin keskusteltiin kuinka mauton asunto oli. Hienoa siinä oli se, että omistaja oli selkeästi ylpeä ja tykkäsi. Eli just niin kuin pitääkin. Ei me siellä asuta.

'

Se oli edellä aikaansa, kasarisisustus on nyt in, Golden Girls rulaa.

Suomessa pelätään värikästä sisustusta kuin ruttoa, ainakin niissä mitä lehdissä ja blogeissa esitellään. Kaikki pitää olla jotain pirun valkoista ja mustaa, ”korosteena” kaurapuuron beigeä tms. Olkkarin seinälle lätkäisty ultratrendikäs ja synkkä musta keittiö.

Olen seurannut yhden tutun remonttikuvia ja omaan makuun tulee kyllä niin karmeen näköistä jälkeä, mutta pääasia, että remontoija itse tykkää. Olen kylläkin antanut peukkuja kannustukseksi. 

Minä en pysty kehumaan, jos nyt vaikka se tehty remontti on mun mielestä aivan kamala. En vain pysty! 😄 Tosin en ole niin törppö, että sanoisin sen ääneen tai olisin tyrmistyneenä hiljaa. Aika helppo tapa harhauttaa on alkaa kysellä asiasta, tässä esimerkissä siitä remontista. Toinen selittää onnessaan ja itse vaikutat ihastuneelta, vaikket todellisuudessa et ole sanonut yhtään kehusanaa itse lopputuloksesta. Siinä voi vaikka vähän kehaista että ootte kyllä tehnyt ison työn ja vau miten nopeasti tai kylläpä löysitte helposti mieleiset tapetit tms., asioita jotka ovat totta, mutta ei kuitenkaan joudu valehtelemaan pitävänsä lopputuloksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran kehunut kaverin kaverin asuntoa. Se oli mielestäni järkyttävän mauttomasti remontoitu kukkaboordeista pastellisävyihin. Hän ylpeänä esitteli asuntoa ja kehuin kaikkea mitä ikinä vakavalla naamalla pystyin. Kaveri oli tuppisuuna, eikä osannut mielistellä. Takanapäin keskusteltiin kuinka mauton asunto oli. Hienoa siinä oli se, että omistaja oli selkeästi ylpeä ja tykkäsi. Eli just niin kuin pitääkin. Ei me siellä asuta.

'

Se oli edellä aikaansa, kasarisisustus on nyt in, Golden Girls rulaa.

Suomessa pelätään värikästä sisustusta kuin ruttoa, ainakin niissä mitä lehdissä ja blogeissa esitellään. Kaikki pitää olla jotain pirun valkoista ja mustaa, ”korosteena” kaurapuuron beigeä tms. Olkkarin seinälle lätkäisty ultratrendikäs ja synkkä musta keittiö.

Haha, ihan kuin meillä! Ja minä tykkään :)

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut yhden tutun remonttikuvia ja omaan makuun tulee kyllä niin karmeen näköistä jälkeä, mutta pääasia, että remontoija itse tykkää. Olen kylläkin antanut peukkuja kannustukseksi. 

Suurimmalla osalla suomalaista on niin karmean näköisiä asuntoja että pienillä viimeistelyvirheillä ei siinä konkurssissa ole merkitystä. Me remontoimme itse ja tiesimme heti alusta että ei tule viimeisen päälle laatua. Eikä haittaa. Panostimme kokonaisuuteen ja siihen että se miellytti meitä. Suurin osa kommenteista on ollut tyyliä: "heino, mutta en pysty kuvittelemaan meille"

Vaaleus ja maalaisromanttisuus on vissiin niin suosittua, että kaikki muu nähdään rumana. Ja suomalainen on tunnetusti rehellinen ja suora. Kehumista pidetään epärehellisyytenä.

Eipäs sitte ihme, kun täällä on niin paljon masentuneita ja ahdistuneita ihmisiä. Kun mitään kaunista ei toisille sanota eikä suoda toisille hyvää mieltä.