Lue keskustelun säännöt.
Avoliitossa kulut, vinkkejä ja mielipiteitä
10.01.2021 |
Muutin lapseni kanssa avopuolisoni omistamaan omakotitaloon. Miten kulut tulisi mielestänne jakaa?
Kuluina asuntolaina, sähkö (menee paljon lämmitykseen), jätemaksu, kiinteistövero, polttopuut, kotivakuutus, ruoka. Vesi-ja tienhoitomaksuja ei ole. Puhelimet, autot jne kumpikin maksaa omansa.
Minulle jäi kariutuneesta avioliitosta paljon velkaa. Avoni mielestä kumpikin vastaa omista veloistaan, joten en maksa osuutta talolainasta. Sähkö- ja jätemaksu menee puoliksi. Minä maksan kiinteistöveron, talven puut ja vakuutuksen. Lapsettoman viikon ruuat maksetaan puoliksi, lapsiviikon ruuista maksan 2/3.
Miltä tämä kuullostaa? Miten muut ovat hoitaneet kulujen jaon?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Kerro toki, missä sinä elät ilman mitään maksuja ja kuluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Miksi nainen ei voisi sijoittaa laina lyhennystä vastaavaa summaa? Kymmenen vuotta kun noin tekee, niin korkoa korolle on mukavasti tehnyt kunnon potin miehelle jäädessä arvonsa menettänyt talo.
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Tyhmä nainen. Hänellähän on tuossa halvalla asuessaan mainio tilaisuus säästää ihan yhtä agressiivisesti kuin mies lyhentelee lainaa, mutta ilmeisesti humputtelee ne rahat menemään ja sitten voivottelee että on edelleen persaukinen?
Minäkin haluan tuollaisen järjestelyn, että joku toinen maksaa minun omistamani kiinteistön kiinteistöveron ja vakuutukset!
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Mies kerryttää omaisuutta, jonka arvo laskee. Siis mies menettää rahaa siinä, että hän tarjoaa asumisen molemmille.
Samalla nainen voi laittaa vastaavat rahat vaikka osakkeisiin, joiden tuotto-odotus on 7-8 prosenttia vuodessa.
Tuulen huuhtoma peräpää jää silloin, jos nainen tuhlailee kaikki asumiskuluista säästyneet rahansa. Muuten nainen hyötyy tästä valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Miksi nainen ei voisi sijoittaa laina lyhennystä vastaavaa summaa? Kymmenen vuotta kun noin tekee, niin korkoa korolle on mukavasti tehnyt kunnon potin miehelle jäädessä arvonsa menettänyt talo.
No niinpä, eikä tarvita kymmentäkään vuotta. Itse asuin viitisen vuotta miehen asunnossa joka ei ehdottomasti halunnut muuta korvausta kuin puolet vastikkeesta ym kuluista. Sisäänmuuton yhteydessä avasin ASP-tilin (toki siinä vaiheessa sillä ajatuksella että ostetaan myöhemmin yhteinen asunto) ja kun erottiin pystyin muuttamaan suoraa omaan asuntoon. Voin sanoa että varsin riitaisan eron keskellä hymyilytti ajatus siitä että sain erolahjaksi mieheltä oman asunnon, vuokralla asuessani en olisi noita rahoja pystynyt mitenkään säästämään.
Jos maksaa pelkästään puolet kuluista, niin se on kyllä ilmaiseksi asumista, koska aina ne kulut pitää maksaa. Maksaisin ehdottomasti jonkin verran enemmän ja sitten säästäisin sijoituksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan viiskymppinen pariskunta, maksan asumiskuluista puolet, eli siis sellaisista kuluista, joiden kulujen laskutukseen sisäänmuuttoni vaikutti korottavasti. Kiinteistöveroa en maksa, se on kiinteä ja kuuluu omistajalle. Kaupassa käydään vuoroviikoin ja ehdottaisin sitä teillekin, eikö se ole järkevintä lapsiviikolla. Vai meinasitteko kuiteista ruveta laskemaan, ihan helvetillistä..
Vanha asuntoni on laitettu vuokralle, joten en tipu tyhjän päälle, jos parisuhde loppuu.
Hyväksyn tämän, jos myös sinun vuokratuottosi jaetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Tuo on täydellinen tilaisuus säästää sijoituksiin, kun ei tarvitse huolehtia remonteista ja saa asua noin edullisesti. Itse ainakin olisin super tyytyväinen tuohon järjestelyyn. Todella huoletonta asumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Miksi nainen ei voisi sijoittaa laina lyhennystä vastaavaa summaa? Kymmenen vuotta kun noin tekee, niin korkoa korolle on mukavasti tehnyt kunnon potin miehelle jäädessä arvonsa menettänyt talo.
No niinpä, eikä tarvita kymmentäkään vuotta. Itse asuin viitisen vuotta miehen asunnossa joka ei ehdottomasti halunnut muuta korvausta kuin puolet vastikkeesta ym kuluista. Sisäänmuuton yhteydessä avasin ASP-tilin (toki siinä vaiheessa sillä ajatuksella että ostetaan myöhemmin yhteinen asunto) ja kun erottiin pystyin muuttamaan suoraa omaan asuntoon. Voin sanoa että varsin riitaisan eron keskellä hymyilytti ajatus siitä että sain erolahjaksi mieheltä oman asunnon, vuokralla asuessani en olisi noita rahoja pystynyt mitenkään säästämään.
Hymyilyttää toisen hyväksikäyttäminen? Huhhuh millaisia ihmisiä täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Näin juuri. Asuntolainen lyhennystä ei koskaan pidä laskea asunnon kuluihin silloin, kun mietitään asumismenojen jakamista tilanteessa, jossa vain toinen omistaa asunnon. Asunto on silloin hänen sijoituksensa. Eihän ap maksaisi puoliksi miehen omistamia osakkeitakaan.
Suurin osa asunnoista ei ole mitään sijoituksia, vaan arvoa menettäviä hyödykkeitä. Aivan samalla tavalla kuin vaikka auto.
Kauankohan siinä menee, että ihmiset alkavat sisäistää tämän? Takana ovat ne ajat, kun ostit kämpän/talon sadalla rahalla ja myit kahdellasadalla viiden vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Miksi nainen ei voisi sijoittaa laina lyhennystä vastaavaa summaa? Kymmenen vuotta kun noin tekee, niin korkoa korolle on mukavasti tehnyt kunnon potin miehelle jäädessä arvonsa menettänyt talo.
No niinpä, eikä tarvita kymmentäkään vuotta. Itse asuin viitisen vuotta miehen asunnossa joka ei ehdottomasti halunnut muuta korvausta kuin puolet vastikkeesta ym kuluista. Sisäänmuuton yhteydessä avasin ASP-tilin (toki siinä vaiheessa sillä ajatuksella että ostetaan myöhemmin yhteinen asunto) ja kun erottiin pystyin muuttamaan suoraa omaan asuntoon. Voin sanoa että varsin riitaisan eron keskellä hymyilytti ajatus siitä että sain erolahjaksi mieheltä oman asunnon, vuokralla asuessani en olisi noita rahoja pystynyt mitenkään säästämään.
Hymyilyttää toisen hyväksikäyttäminen? Huhhuh millaisia ihmisiä täällä on.
".. joka ei ehdottomasti halunnut muuta korvausta .."
Vaikuttaisi siltä että siinä on mies itse monttunsa kaivanut.
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Tyhmä nainen. Hänellähän on tuossa halvalla asuessaan mainio tilaisuus säästää ihan yhtä agressiivisesti kuin mies lyhentelee lainaa, mutta ilmeisesti humputtelee ne rahat menemään ja sitten voivottelee että on edelleen persaukinen?
Tekstin perusteella on keikkatöitä tekevä opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Asuntoon liittyvät juoksevat kulut puoliksi, avaatte yhteisen tilin näitä varten, kerätkää puskuria niin ei tarvitse miettiä onko lasku joskus isompi vai ei. Mies hoitaa asuntolainan ja suuret remontoinnit, koska asunto on hänen omaa varallisuuttaan ja nämä maksut kuuluvat siihen. Ilmeisesti lapsi on vuoroviikoin, jolloin lapsen vanhempi ostaa ruuat niillä viikoilla kun syöjiä on kolme ja ap:n avopuoliso silloin kun aikuiset ovat keskenään. Mielestäni reilua ja selkeätä. Ap hoitaa vanhat velat pois, kerää puskurin ja alkaa sijoittamaan, jotta saisi kasvatettua varallisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Näin juuri. Asuntolainen lyhennystä ei koskaan pidä laskea asunnon kuluihin silloin, kun mietitään asumismenojen jakamista tilanteessa, jossa vain toinen omistaa asunnon. Asunto on silloin hänen sijoituksensa. Eihän ap maksaisi puoliksi miehen omistamia osakkeitakaan.
Suurin osa asunnoista ei ole mitään sijoituksia, vaan arvoa menettäviä hyödykkeitä. Aivan samalla tavalla kuin vaikka auto.
Kauankohan siinä menee, että ihmiset alkavat sisäistää tämän? Takana ovat ne ajat, kun ostit kämpän/talon sadalla rahalla ja myit kahdellasadalla viiden vuoden päästä.
Onhan se näinkin. Mutta huonokin sijoitus on sijoitus. Eihän logiikka niinkään voi mennä, että jos asunnon arvo on laskenut, täytyy kumppanin kompensoida sitä maksamalla enemmän. Eihän se sen kumppanin syy ole, että toinen on ostanut tai omistaa sellaisen asunnon, joka on vaikea myydä.
Vierailija kirjoitti:
Jos maksaa pelkästään puolet kuluista, niin se on kyllä ilmaiseksi asumista, koska aina ne kulut pitää maksaa. Maksaisin ehdottomasti jonkin verran enemmän ja sitten säästäisin sijoituksiin.
Miksi asuminen ei saisi olla "ilmaista"? Ihmettelen tätä siis itse asunnon omistavana osapuolena. En itse oikein ymmärrä, miksi vakiintuneessa parisuhteessa ei myös kumppanin asuminen saisi olla yhtä ilmaista kuin omani.
Toisaalta ap myöskään tuskin vaatisi osuutta osakkeiden tuotosta.