Lue keskustelun säännöt.
Avoliitossa kulut, vinkkejä ja mielipiteitä
10.01.2021 |
Muutin lapseni kanssa avopuolisoni omistamaan omakotitaloon. Miten kulut tulisi mielestänne jakaa?
Kuluina asuntolaina, sähkö (menee paljon lämmitykseen), jätemaksu, kiinteistövero, polttopuut, kotivakuutus, ruoka. Vesi-ja tienhoitomaksuja ei ole. Puhelimet, autot jne kumpikin maksaa omansa.
Minulle jäi kariutuneesta avioliitosta paljon velkaa. Avoni mielestä kumpikin vastaa omista veloistaan, joten en maksa osuutta talolainasta. Sähkö- ja jätemaksu menee puoliksi. Minä maksan kiinteistöveron, talven puut ja vakuutuksen. Lapsettoman viikon ruuat maksetaan puoliksi, lapsiviikon ruuista maksan 2/3.
Miltä tämä kuullostaa? Miten muut ovat hoitaneet kulujen jaon?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Mies kerryttää omaisuutta, jonka arvo laskee. Siis mies menettää rahaa siinä, että hän tarjoaa asumisen molemmille.
Samalla nainen voi laittaa vastaavat rahat vaikka osakkeisiin, joiden tuotto-odotus on 7-8 prosenttia vuodessa.
Tuulen huuhtoma peräpää jää silloin, jos nainen tuhlailee kaikki asumiskuluista säästyneet rahansa. Muuten nainen hyötyy tästä valtavasti.
Ei kannata muuttaa yhteen, jos kokee, että parisuhde on "asumisen tarjoamista toiselle", ja että sillä lailla "menettää rahaa". Parisuhteen idea on normaalisti ihan muu kuin asumisratkaisut tai rahoitussuunnitelmat. Mies ei menetä yhtään sen enempää rahaa verrattuna siihen, jos asuisi yksin - paitsi toki hän silloin maksaisi kaikki juoksevat kulutkin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sanoisin, että niin kauan kun joutuu miettimään tällaisia asioita, ei parisuhde ole vielä syventynyt ja kypsynyt riittävästi yhteenmuuttoa varten.
Seurustellessa ja erillään asuessa voi niin ikään viettää vaikka melkein koko ajan yhdessä. Siitä on hyötynä se, etteivät asumismenot, kulujen jakaminen yms rasita suhdetta ja aiheuta turhia jännitteitä. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten, kun ei tarvitse miettiä, miten "kehtaa" asua toisen kanssa.
Järjen ääni 2021 kirjoitti:
Asuntoon liittyvät juoksevat kulut puoliksi, avaatte yhteisen tilin näitä varten, kerätkää puskuria niin ei tarvitse miettiä onko lasku joskus isompi vai ei. Mies hoitaa asuntolainan ja suuret remontoinnit, koska asunto on hänen omaa varallisuuttaan ja nämä maksut kuuluvat siihen. Ilmeisesti lapsi on vuoroviikoin, jolloin lapsen vanhempi ostaa ruuat niillä viikoilla kun syöjiä on kolme ja ap:n avopuoliso silloin kun aikuiset ovat keskenään. Mielestäni reilua ja selkeätä. Ap hoitaa vanhat velat pois, kerää puskurin ja alkaa sijoittamaan, jotta saisi kasvatettua varallisuuttaan.
Tämä kuulostaa järkevältä. Ja ruokien suhteen reilumpi ja selkeämpi jako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Tuntuisiko reilulta myös jos kumppanilla olisi täysin vastaava asunto, josta nostaisi koko ajan vuokratuloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
Olen tällä hetkellä itse asunnon omistaja ja ainut asukas, ja tässä järjestelyssä maksan itse kaiken 100%. Hypoteettinen kulujen jakaja pääsisi aika halvalla. Itse tekisin varmaan diilin jossa tänne asumaan tulija maksaisi puolet alueen hintatasosta. Tietty tämäkään ei tuntuisi reilulta, kun tuo summa vastaa jo laina+vastike+muut könttääni, eli silloin asuisin itse ilmaiseksi. En kuitenkaan myisi osaa asunnosta tänne tulijalle, haluan pitää oman turvani.
Kaiken kaikkiaan hankala soppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Näin juuri. Asuntolainen lyhennystä ei koskaan pidä laskea asunnon kuluihin silloin, kun mietitään asumismenojen jakamista tilanteessa, jossa vain toinen omistaa asunnon. Asunto on silloin hänen sijoituksensa. Eihän ap maksaisi puoliksi miehen omistamia osakkeitakaan.
Suurin osa asunnoista ei ole mitään sijoituksia, vaan arvoa menettäviä hyödykkeitä. Aivan samalla tavalla kuin vaikka auto.
Kauankohan siinä menee, että ihmiset alkavat sisäistää tämän? Takana ovat ne ajat, kun ostit kämpän/talon sadalla rahalla ja myit kahdellasadalla viiden vuoden päästä.
Onhan se näinkin. Mutta huonokin sijoitus on sijoitus. Eihän logiikka niinkään voi mennä, että jos asunnon arvo on laskenut, täytyy kumppanin kompensoida sitä maksamalla enemmän. Eihän se sen kumppanin syy ole, että toinen on ostanut tai omistaa sellaisen asunnon, joka on vaikea myydä.
Kumppani kompensoi sitä että toisen (mahdollisesti huonon) sijoituksen ansiosta säästää huomattavasti rahaa joka kuukausi vuokralla asumiseen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sanoisin, että niin kauan kun joutuu miettimään tällaisia asioita, ei parisuhde ole vielä syventynyt ja kypsynyt riittävästi yhteenmuuttoa varten.
Seurustellessa ja erillään asuessa voi niin ikään viettää vaikka melkein koko ajan yhdessä. Siitä on hyötynä se, etteivät asumismenot, kulujen jakaminen yms rasita suhdetta ja aiheuta turhia jännitteitä. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten, kun ei tarvitse miettiä, miten "kehtaa" asua toisen kanssa.
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn vaan ehdottomasti haluaisin maksaa pientä kulukorvausta juoksevien kulujen lisäksi. Ja näin olen tehnytkin ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sanoisin, että niin kauan kun joutuu miettimään tällaisia asioita, ei parisuhde ole vielä syventynyt ja kypsynyt riittävästi yhteenmuuttoa varten.
Seurustellessa ja erillään asuessa voi niin ikään viettää vaikka melkein koko ajan yhdessä. Siitä on hyötynä se, etteivät asumismenot, kulujen jakaminen yms rasita suhdetta ja aiheuta turhia jännitteitä. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten, kun ei tarvitse miettiä, miten "kehtaa" asua toisen kanssa.
Eikö se ole järkevää, että ne asumiskulut jaetaan niin, että molemmat siitä hyötyvät eikä vain niin, että toinen säästämällä saa paljon suuremman hyödyn asuen lähes ilmaiseksi toisen asunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Tuntuisiko reilulta myös jos kumppanilla olisi täysin vastaava asunto, josta nostaisi koko ajan vuokratuloja?
Ehkä siinä tilanteessa, jos kummallakin kerran on omakotitalo, olisi fiksumpaa omistaa yhteinen asunto puoliksi ja vuokrata yhdessä sitä toista, josta jaettaisiin vuokratuotto. Olen olettanut, että nämä tilanteet, joissa vain toinen omistaa asunnon, liittyvät tilanteisiin, joissa varattomalla osapuolella tosiaan ei ole omaisuutta tai yhtä isoja tuloja. Itse ainakin ajattelen, että parisuhteessa ei ole niinkään kyse asumisjärjestelyistä ja omaisuudesta, vaan kahden ihmisen yhteisestä elämästä, jossa pyritään hyvään kummankin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kerryttää omaisuuttaan (maksaa lainaa eli itselleen taloa) ja nainen maksaa kuluja joista ei jää mitään muuta kuin hymy huulille. Ja se hyytyy kun huomaa muutaman vuoden päästä, että mies on pystynyt lyhentämään taloansa aggressiivisesti kun muut kulut on pienet ja itsellä on lähinnä tuulen huuhtoma peräpää, jota mies osoittaa ovesta ulos.
Mikäs siinä. Lopussa kiitos seisoo.
Mies kerryttää omaisuutta, jonka arvo laskee. Siis mies menettää rahaa siinä, että hän tarjoaa asumisen molemmille.
Samalla nainen voi laittaa vastaavat rahat vaikka osakkeisiin, joiden tuotto-odotus on 7-8 prosenttia vuodessa.
Tuulen huuhtoma peräpää jää silloin, jos nainen tuhlailee kaikki asumiskuluista säästyneet rahansa. Muuten nainen hyötyy tästä valtavasti.
Ei kannata muuttaa yhteen, jos kokee, että parisuhde on "asumisen tarjoamista toiselle", ja että sillä lailla "menettää rahaa". Parisuhteen idea on normaalisti ihan muu kuin asumisratkaisut tai rahoitussuunnitelmat. Mies ei menetä yhtään sen enempää rahaa verrattuna siihen, jos asuisi yksin - paitsi toki hän silloin maksaisi kaikki juoksevat kulutkin yksin.
No kyllähän se toinen tarjoaa sen asumisen toiselle. Minä aloin säästää ja ostin lopulta sijoitusasunnon. Erottuamme muutin sijoitusasuntooni. Maksoin kyllä eksälle silloin vastikkeen kokonaan ja puolet juoksevista kuluista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sanoisin, että niin kauan kun joutuu miettimään tällaisia asioita, ei parisuhde ole vielä syventynyt ja kypsynyt riittävästi yhteenmuuttoa varten.
Seurustellessa ja erillään asuessa voi niin ikään viettää vaikka melkein koko ajan yhdessä. Siitä on hyötynä se, etteivät asumismenot, kulujen jakaminen yms rasita suhdetta ja aiheuta turhia jännitteitä. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten, kun ei tarvitse miettiä, miten "kehtaa" asua toisen kanssa.
Eikö se ole järkevää, että ne asumiskulut jaetaan niin, että molemmat siitä hyötyvät eikä vain niin, että toinen säästämällä saa paljon suuremman hyödyn asuen lähes ilmaiseksi toisen asunnossa?
On toki sinänsä. Tosin minulle on vähän vieras ajatus miettiä avoliittoa ja yhdessä asumista, tai parisuhdetta yleensäkin, siitä näkökulmasta, miten kukakin hyötyy rahallisesti. Näkisin, että jos toinen maksaa puolet juoksevista kuluista, se kuitenkin hyödyttää myös asunnon omistajaa, joka yksin asuessaan maksaisi nekin yksin. Jos toinen osapuoli on pienituloinen, hän saattaisi yksin asuessaan saada esim. asumistukea, jolloin hänen saamansa rahallinen hyöty toisen asunnossa asumisesta ei olekaan niin suuri, miltä äkkiseltään näyttäisi.
Muutin puolison omistamaan omakotitaloon. Hän maksaa yksin lainan ja korot, kaikki muu yhteinen (kiinteistövero, vakuutus, sähkö, vesi, jäte, netti, ruoka yms) menee puoliksi. Ei lapsia yhdessä eikä erikseen. Molemmilla noiden yhteisten kulujen jälkeen täysin omat rahat ja molemmat hoitavat omat kulunsa(esim. autot, vaateostokset jne) omista rahoistaan. Toisella ei ole mitään sanomista niihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asuntolaina: mies 100%
sähkö: 50-50
jätemaksu: 50-50
kiinteistövero: 50-50
polttopuut: 50-50
kotivakuutus: 50-50
ruoka: 50-50* (miehet syövät enemmän, lapsen osuus tasauksena. Ap maksaa kaiket tuttelit sun muut pelkästään lapselle menevät)
Tuo tuntuisi itsestä reilulta. En tosin uskaltaisi muutta toisen omistamaan taloon, jos ei tule erohässäkkää niin ainakin jatkuvaa jännitettä koko suhteen ajaksi.
Ei taitaisi tuntua niin reilulta jos olisit se asunnon omistaja :-)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse kyllä asunnon omistajana pitäisin ihan reiluna sitä, että kanssani asuva kumppani maksaisi puolet asumismenoista. Itselleni parisuhteessa ei ole kyse vuokrasuhteesta, enkä ajattele suhdetta sen mukaan, miten paljon rahallista hyötyä se kenellekin tuottaa. Ajattelen, että yhdessä asuessa on ASUMINEN yhteistä, jolloin on ihan reilua, että se maksetaan yhdessä puoliksi. Jos vain minä omistan asunnon, ei asunnon omistaminen ole yhteistä, jolloin maksaisin kyllä itse siihen liittyvät menot, kuten veron ja lainan lyhennyksen. Itse kokisin yhdessäasumisen "hyödyn" olevan molemmille se, että saa asua yhdessä ja jakaa elämänsä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vuokrasuhteet on asia erikseen. Jos kyseessä olisi kämppis, hän voisi maksaa jotain vuokraa. Koska hänen kanssaan asuisin siksi, että se helpottaisi omia asumiskulujani. Parisuhteessa yhdessä asumisen motiivi on eri.
Minä en taas kehtaisi karkuttaa omaa omaisuutta maksamalla vain puolet kuluista. Tulisi sellainen olo, että käyttäisin toisen asunnonomistamista hyväksi, koska niin paljon saisin säästöön.
Sanoisin, että niin kauan kun joutuu miettimään tällaisia asioita, ei parisuhde ole vielä syventynyt ja kypsynyt riittävästi yhteenmuuttoa varten.
Seurustellessa ja erillään asuessa voi niin ikään viettää vaikka melkein koko ajan yhdessä. Siitä on hyötynä se, etteivät asumismenot, kulujen jakaminen yms rasita suhdetta ja aiheuta turhia jännitteitä. Yhteen kannattaa muuttaa vasta sitten, kun ei tarvitse miettiä, miten "kehtaa" asua toisen kanssa.
En ikinä suostuisi tuollaiseen järjestelyyn vaan ehdottomasti haluaisin maksaa pientä kulukorvausta juoksevien kulujen lisäksi. Ja näin olen tehnytkin ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä.
En minäkään muuttaisi toisen asuntoon, vaan mieluummin vaikka maksan vähän enemmän siitä, että asun itsekseni. En haluaisi mitään rahaan ja asumiseen liittyvää kitkaa ja jännitettä suhteeseen. Eli joko niin, että asunto on 50/50 molempien (joko oma tai sitten vuokrattu yhdessä) tai sitten asunto on kokonaan minun - koska itse en koe ongelmaksi, jos rakastamani ihminen asuu kanssani "ilmaiseksi" maksaen kuitenkin joko puoliksi tai tulojen mukaan suhteutettuna puolet juoksevista kuluista (sähkö, vesi, kotivakuutus yms). Tai varattomana ei tarvitsisi maksaa vaikka ollenkaan, ei minua haittaisi. Mutta toisen asuntoon en muuttaisi, koska en usko kovin monen muun ajattelevan samoin kuin minä. Itse en kokisi "elättäväni" tai "tarjoavani asunnon", vaan ajattelisin, että jaan elämän ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan olla.
Ihan reilulta kuulostaa teidän järjestely. Paitsi että ruoka kulut vois maksaa puoliks.
Mulla oli kerran (se ensimmäinen ja viimeinen kerta) vuoden ajan siipielijä mies elätettävänä. Minä maksoin kaikki kulut, koska asuntohan oli minun ja minulla on lapsia, jotka kuluttaa ja hänhän ei kuluta mitään. Mies ei osallistunut asumiskuluihin (sähkö-vesi-jäte), ei kotitöihin, ei pihatöihin, ei ruokakuluihin (edes niihin omiinsa). Eli huomasin saaneeni yhden ison lapsen elätettäväkseni. Tämä valio-yksilö kuvitteli, että kyllä yh-äidille riittää kun saa miehen taloon ja siitä ilosta ruokkii yhden suun lisää. Ja sitten ihmetteli että miksi suhde ei toiminutkaan. Ja vuoden verran oli siipeilemässä siksi, että en saanut mieheltä avainta pois aikaisemmin. Ihan normi tyypiltä vaikutti, ennenkuin erehdyin kotiavaimeni antamaan.
Lähtökohtaisesti kenenkään lainaa ei pidä mennä lyhentämään, jos oma omaisuus ei siinä kartu. Mielestäni tuo kuulostaa reilulta, että maksat puut, vakuutukset (65€/kk) ja osallistut ruokakuluihin. Tuo viikkotason ruokakulujen jaottelu on vähän hassua, ettekö voisi sopia jonkun könttäsumman minkä molemmat maksaa kuukaudessa ja ostatte sen mukaan safkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi maksaisit kiinteistöveron, puut ja vakuutukset?
Minun on helpompi maksaa työni vuoksi maksuja joiden ajankohdat ja summat on ennalta tiedossa. Ensin mietimme että hoitaisin yksin sähkölaskun, mutta talvisin laskut on liian isoja heitteleville tuloilleni.
Mutta miksi sinun pitäisi maksaa jotkut kuluista yksin? Mikä logiikka siinä on takana?
Hyvä kysymys. Olisin halunnut maksaa puolet lainasta/"vuokraa", mutta avoni ei halunnut sitä. Nämä kulut korvaavat sen ja ovat tuloilleni sopivampi ratkaisu.
Ap
Jos hän ei halua vuokraa, niin miksi pakotat hänen ottamaan vuokraa?
Se, että maksat ylimääräistä on käytännössä sama, kuin maksat vuokraa. Sama asia, kutsutaan vain eri nimillä.
Omistan talon 100%. Mies muutti luokseni ja hänen lapsi on noin puolet viikosta meillä.
Miehen muuton myötä laitettiin minulla ylimääräisenä olleeseen huoneeseen myös lämmöt päälle.
Minä maksan lainakulut + kiinteistöveron (650e/kk+160e/v). Mies maksaa sähkön (2300e/v). Puita joudutaan ostamaan nyt ensimmäisen kerran, luulen että ne maksetaan puoliksi.
Roskis ja jätevesi puoliksi (10e/kk+23e/6kk). Vakuutuksesta mies maksaa puolet koti- ja irtaimiston osuudesta (n.500e/v) ja minä maksan itse koiran osuuden (160e/v). Ruuat on tähän asti maksettu puoliksi, mutta jatkossa mies maksaa hieman enemmän (koska heidän vuoksi ruokamenoni nousivat useita satoja/kk). Maksan itse koirani erikoisruuan. Autot, puhelimet yms kumpikin hoitaa itse.
Miehen palkka on n.tuplat omaani verrattuna. Nyt olen ollut yli 6kk sairaslomalla ja jatkuu ainakin vielä 2kk (saan 2/3 palkkaa tältä ajalta, paitsi joulukuulta vain 1/4). Mies on ollut etätöissä saman ajan, joten ei juuri tule matkakuluja eikä työlounas maksuja.
Näin meillä.
En tarkoituksella kertonut aloituksessa sukupuolia, koska en halunnut sen vaikuttavan vastauksiin. Hauskaa, että yleisesti olettiin naisen muuttaneen lapsineen miehen luo. Mutta todellisuudessa se meni toisinpäin. Olen mies, lapseni on 13v ja avopuolisoni on nainen joka omistaa kotimme.
Ap
Ne vertautuvat asunnon myyntituloihin tai mahdolliseen arvonnousuun. Eihän hän vaadi niistäkään osuuttaan.