Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on tapailun ja seurustelun ero?
Niin, missä kulkee raja? Tapailu on varmaan astetta vähemmän vakavaa ja edeltää seurustelua (?), mutta milloin tapailusuhde muuttuu seurusteluksi?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.
Juuri näin. Eikä kaikki edes tiedä suhteen alussa tuleeko siitä kevyttä seksiä tai vuosisadan rakkaus. Iso osa ihmisistä alkaa tapailemaan uutta ihastusta avoimella mielellä ja katsoo mihin suhde kehittyy. Joskus ihastus ja himo kuivuu kasaan ja siitä tuli vain kevyttä hauskanpitoa ja seksiä, toisinaan taas ihastus kasvaa rakastumiseksi ja rakkaudeksi. Minua ahdistaa ajatus, että heti ensitapaamisella pitäisi tietää millä aikeilla suhteessa ollaan liikkeellä, ja myöhemmin toinen raivostuu jos olenkin arvioinut väärin.
Jos se ahdistaa sinua, niin ehkäpä asia kannattaa selvittää jo ennakkoon,säästyt tuolta toisen tunteiden kuulemisen ahdistavuudelta silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".
Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.
Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.
No tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, en tietääkseni tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka vihaisi muita ihmisiä tuolla perusteella. Minun tuttavapiirissäni tapailu- ja seurustelusuhteissa pettymiset on tapana käsitellä vähän toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.
Juuri näin. Eikä kaikki edes tiedä suhteen alussa tuleeko siitä kevyttä seksiä tai vuosisadan rakkaus. Iso osa ihmisistä alkaa tapailemaan uutta ihastusta avoimella mielellä ja katsoo mihin suhde kehittyy. Joskus ihastus ja himo kuivuu kasaan ja siitä tuli vain kevyttä hauskanpitoa ja seksiä, toisinaan taas ihastus kasvaa rakastumiseksi ja rakkaudeksi. Minua ahdistaa ajatus, että heti ensitapaamisella pitäisi tietää millä aikeilla suhteessa ollaan liikkeellä, ja myöhemmin toinen raivostuu jos olenkin arvioinut väärin.
Jos se ahdistaa sinua, niin ehkäpä asia kannattaa selvittää jo ennakkoon,säästyt tuolta toisen tunteiden kuulemisen ahdistavuudelta silloin.
Ei tarvitse, naisena on onneksi ihan sallittua haluta tutustua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".
Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.
Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.
No tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, en tietääkseni tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka vihaisi muita ihmisiä tuolla perusteella. Minun tuttavapiirissäni tapailu- ja seurustelusuhteissa pettymiset on tapana käsitellä vähän toisella tavalla.
Eroja varmasti on. Mä olen sillä tavoin introvertti, etten pidä laajoja joukkoja ihmisiä lähipiirissäni. Exät on exiä ja eron yhteydessä tunnen vihaa. Se ei ole pysyvä tunne, mutta auttaa suhteen katkaisemisessa. En koskaan katsele taaksepäin enkä kaveeraa exien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Valehtelu ja tavallinen harhaanjohtaminen on tietysti pyllystä. Mutta en silti oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua seksiä kuin pitkäaikaiseksi parisuhteeksi muodostuvassa suhteessa, mutta ovat silti valmiita harrastamaan sitä jo tapailun alkutaipaleella. Minulle seksi on itsessäänkin kivaa, ja jos kevyenä alkanut tapailu ei jatkuukaan en koe harrastaneeni seksiä turhaan vaan päinvastoin iloitsen että sainpahan seksiä vaikkei rakkautta löytynytkään. Siksi minulle ei ole ongelma harrastaa sitä vaikka ekoilla treffeillä. Mutta sitten on tämä ihmistyyppi, yleensä naisia, jotka kokevat tulleensa hyväksikäytetyksi ellei suhde etenekään. En ymmärrä, miksei tämä ihmistyyppi vaadi sitä seurusteluun sitoutumista ensin ja mene sänkyyn vasta sitten? Ihan kohtuutonta olettaa toiselta sellaista mitä ei ole koskaan luvattukaan ja suuttua ellei nämä omat odotukset sopeudu. Eikös se ole melkoista veren kerjäämistä nenästä?
No mulla ainakin seksuaslisuus ja tunteet on hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Kiinnostun seksistä nopeasti ihmisen kanssa, josta kiinnostun myös tunnetasolla. Niinpä kevyttä seksiä mulle ei ole. Toisaalta vahvan tunne-elämän ansiosta en kyllä jää myöskään roikkumaan ihmiseen, jolle seksi oli vain kevyttä kivanpitoa. Silloin tunnen voimakasta vihaa ja haluan nopeasti poistaa tuon ihmisen täysin elämästäni. Näissä tapauksissa oon ihmetellyt, miksi toinen jää itkemään, kun ei voitu erota kavereina? Luulisi heillekin olevan sama, jos yhteys yhdentekevään ihmiseen katkeaa täysin.
Sama juttu. Minusta on suorastaan röyhkeää edes ehdottaa mitään kaveruutta sen jälkeen, kun on käyttänyt minua vain hetken hupina, vaikka olen tehnyt selväksi että sellaista en ole missään tapauksessa ollut hakemassa. Tuo on sellainen ihmistyyppi jota en voi sietää ja jota en todellakaan elämääni halua. Hei hei, ei tule ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Tätä minäkin ihmettelen, että miksi sitä tapailua pelkän seksin vuoksi ei voi harrastaa niiden kanssa jotka on itsekin samalla asialla liikenteessä eivätkä ole kiinnostuneita parisuhteesta? Mikä siinä on, ettei nämä "omanlaiset" ihmiset tunnu kelpaavan vaan sitä pelkkää seksiä pitäisi nimenomaan saada niiltä jotka ei sitä kaikkien kanssa ole harrastamassa ja sen eteen olla tosiaan valmiita tekemään ihan liki mitä hyvänsä paitsi sitoutumaan siihen yhteen ihmiseen.
Lika barn leka bäst.
Ne omanlaiset ovat liian helppoja.
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelusuhteessa esitellään kumppani perheelle ja ystäville puolin ja toisin. Ei tapailla muita ja molemmat selvästi haluaa olla toisen kanssa eikä kattella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Juuri näin. Tapailusta sen verran vielä, että voit tapailla useampaa naista samaan aikaan. Seurustelussa olet "lukittu" yhteen ja samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
En päätä. Havainnoin vain ajan muuttumista, ennen mun kanta oli se yleisempi ja nyt ei. Eli nimenomaan nykyään tuosta asiasta pitää keskustella ja se selvittää. Henkilökohtaisesti pidin enemmän siitä vanhasta ajasta, mutta kykenen kyllä elämään tässä nykyisessäkin. Sulle ilmeisesti sen sijaan on vaikeaa se, että meitä toisenlaisiakin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka luulevat että miehille seksi on merkki sitoutumisesta. Ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka luulevat että miehille seksi on merkki sitoutumisesta. Ei todellakaan ole.
En mäkään ajattele noin. Ajattelen, että miehen sitoutuminen seksin jälkeen on merkki siitä, että on tavannut hyvän miehen, johon itsekin kannattaa sitoutua. Eli jos mies ei seksin jälkeen sitoudu, se joutaa mennä, ei ollut hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
En päätä. Havainnoin vain ajan muuttumista, ennen mun kanta oli se yleisempi ja nyt ei. Eli nimenomaan nykyään tuosta asiasta pitää keskustella ja se selvittää. Henkilökohtaisesti pidin enemmän siitä vanhasta ajasta, mutta kykenen kyllä elämään tässä nykyisessäkin. Sulle ilmeisesti sen sijaan on vaikeaa se, että meitä toisenlaisiakin on?
Joo, pakko myöntää, on jollain tasolla vaikea ajatus että tämän ketjun perusteella on ilmeisesti olemassa aikuisia ihmisiä, jotka sitkeästi kieltäytyvät puhumasta omista odotuksistaan tapailukumppanin kanssa ja sitten raivostuvat kun se kumppani ei vastannutkaan kuvitelmia. Minusta aivan käsittämätöntä oman vastuun ulkoistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
En päätä. Havainnoin vain ajan muuttumista, ennen mun kanta oli se yleisempi ja nyt ei. Eli nimenomaan nykyään tuosta asiasta pitää keskustella ja se selvittää. Henkilökohtaisesti pidin enemmän siitä vanhasta ajasta, mutta kykenen kyllä elämään tässä nykyisessäkin. Sulle ilmeisesti sen sijaan on vaikeaa se, että meitä toisenlaisiakin on?
Joo, pakko myöntää, on jollain tasolla vaikea ajatus että tämän ketjun perusteella on ilmeisesti olemassa aikuisia ihmisiä, jotka sitkeästi kieltäytyvät puhumasta omista odotuksistaan tapailukumppanin kanssa ja sitten raivostuvat kun se kumppani ei vastannutkaan kuvitelmia. Minusta aivan käsittämätöntä oman vastuun ulkoistamista.
Mä käsitän sen niin, että ne jotka raivostuvat, eivät ole tottuneet tähän nykyaikaan, vaan olettavat, että asiat toimivat samoin kuin ennen. Heille ei ole tullut edes mieleen, että on erilaisia tapoja toimia näissä asioissa. He ovat kasvaneet maailmassa, jossa vastataan moi kun toinen sanoo moi, ja nyt ollaankin ajassa jossa jotkut vastaa moi ja jotkut ei mitään.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä meneekö se noin. Mun kokemuksen mukaan kevytsuhteilijat suree sitä ihmissuhteen menetystä. He ovat monesti niitä, jotka tykkää syödä kakun ja pitää sen, harrastaa seksiä ja olla myöhemmin vain kavereita.