Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on tapailun ja seurustelun ero?
Niin, missä kulkee raja? Tapailu on varmaan astetta vähemmän vakavaa ja edeltää seurustelua (?), mutta milloin tapailusuhde muuttuu seurusteluksi?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
En päätä. Havainnoin vain ajan muuttumista, ennen mun kanta oli se yleisempi ja nyt ei. Eli nimenomaan nykyään tuosta asiasta pitää keskustella ja se selvittää. Henkilökohtaisesti pidin enemmän siitä vanhasta ajasta, mutta kykenen kyllä elämään tässä nykyisessäkin. Sulle ilmeisesti sen sijaan on vaikeaa se, että meitä toisenlaisiakin on?
Joo, pakko myöntää, on jollain tasolla vaikea ajatus että tämän ketjun perusteella on ilmeisesti olemassa aikuisia ihmisiä, jotka sitkeästi kieltäytyvät puhumasta omista odotuksistaan tapailukumppanin kanssa ja sitten raivostuvat kun se kumppani ei vastannutkaan kuvitelmia. Minusta aivan käsittämätöntä oman vastuun ulkoistamista.
Kieltäytyvät vai eivät vain tajua, että toinen voisi olla erilainen ja kun se selviää, pettyvät ja suuttuvat? Toisaalta, eikö se ole elämää, että ihmiset on erilaisia ja joskus arvomaailmat on niin totaalisen erilaiset, ettei vaan voi tulla toisen kanssa toimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tapailu-> seurustelu ->parisuhde
Kyllä mulle ainakin seurustelu tarkoittaa parisuhdetta ja siitä seuraava askel on avoliitto. En edes ymmärrä miten joku voi pitää seurustelua ja parisuhdetta kahtena eri asiana. Miten nuo edes eroaa toisistaan.
Tätä ihmeellistä tapailusysteemiä en myöskään ymmärrä. En mä ole sellaista harrastanut. Esim. nykyisen miehen kanssa juttu oli seurustelua eli parisuhdetta heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Alle vuoden jälkeen muutimme yhteen, parin vuoden päästä ostimme talon ja nykyään melkein 10 vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Molemmilla oli siis lapsia ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tapailu-> seurustelu ->parisuhde
Kyllä mulle ainakin seurustelu tarkoittaa parisuhdetta ja siitä seuraava askel on avoliitto. En edes ymmärrä miten joku voi pitää seurustelua ja parisuhdetta kahtena eri asiana. Miten nuo edes eroaa toisistaan.
Tätä ihmeellistä tapailusysteemiä en myöskään ymmärrä. En mä ole sellaista harrastanut. Esim. nykyisen miehen kanssa juttu oli seurustelua eli parisuhdetta heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Alle vuoden jälkeen muutimme yhteen, parin vuoden päästä ostimme talon ja nykyään melkein 10 vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Molemmilla oli siis lapsia ennestään.
Tapailuvaihe liittyy varmaan enemmän sellaiseen, jos tapaa toisen vaikka deittipalstalla tai Tinderissä. Silloin ei tunne ennestään, joten tapailu on se alkututustumisvaihe. Jos taas alkaa seurustella jo ennestään tutun tai puolitutun (työkaverin, opiskelukaverin, kaverinkaverin) kanssa, ollaan yleensä jo valmiiksi sen verran kiinnostuneita toisesta ja ihastuneita, että tiedetään jo, että halutaan seurustella.
Deittailu- eli Tindervaiheessa kaikki on vielä auki. Silloin saa olla vaikka kuinka monta prospectia ja peitto saa heilua vaikka joka yö eri partnerien kanssa. Lupailu- eli amorivaiheessa ilmassa on kaikenlaista ikuisen ja yksinoikeudellisen rakkauden tunnustusta. Tasaantumis- eli seurusteluvaiheessa alkaa todellisuus pikku hiljaa paljastua. Kettinki- eli vakiintumisvaiheessa alkaa tehdyt lupaukset kaduttaa ja vankilapaon suunnittelu alkaa.
M-kaiken ikäinen
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta mitä järkeä on mennä kihloihin? Onko se epävarmuutta? Jos ollaan toistensa kanssa tosissaan, niin miksei suoraan naimisiin?
Niin me mentiinkin oltiin yhdessä vuosikausia, ostettiin talo, ei ikinä oltu kihloissa ...ei ole sormuksiakaan.Sormukset on vaarallisia kummankin työn takia sekä myös harrastuksissa. Enkä minä ole kiiltävän perään muutenkaan. Ei ole edes korviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".
Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.
Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.
No tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, en tietääkseni tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka vihaisi muita ihmisiä tuolla perusteella. Minun tuttavapiirissäni tapailu- ja seurustelusuhteissa pettymiset on tapana käsitellä vähän toisella tavalla.
Eroja varmasti on. Mä olen sillä tavoin introvertti, etten pidä laajoja joukkoja ihmisiä lähipiirissäni. Exät on exiä ja eron yhteydessä tunnen vihaa. Se ei ole pysyvä tunne, mutta auttaa suhteen katkaisemisessa. En koskaan katsele taaksepäin enkä kaveeraa exien kanssa.
Taidat olla mun vanha exä! Mikä on nyt tilanteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".
Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.
Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.
No tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, en tietääkseni tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka vihaisi muita ihmisiä tuolla perusteella. Minun tuttavapiirissäni tapailu- ja seurustelusuhteissa pettymiset on tapana käsitellä vähän toisella tavalla.
Eroja varmasti on. Mä olen sillä tavoin introvertti, etten pidä laajoja joukkoja ihmisiä lähipiirissäni. Exät on exiä ja eron yhteydessä tunnen vihaa. Se ei ole pysyvä tunne, mutta auttaa suhteen katkaisemisessa. En koskaan katsele taaksepäin enkä kaveeraa exien kanssa.
Taidat olla mun vanha exä! Mikä on nyt tilanteesi?
No jos olen, tiedät, etten vastaa "mitä kuuluu" kyselyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2021 seksi on vähän samaa kuin pusu huulille muinaisella 90-luvulla. Ihmiset on lähestyneet toisiaan Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.
Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.
Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.
Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.
Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.
Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.
Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.
No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".
Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.
Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.
No tähän en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, en tietääkseni tunne yhtäkään aikuista ihmistä joka vihaisi muita ihmisiä tuolla perusteella. Minun tuttavapiirissäni tapailu- ja seurustelusuhteissa pettymiset on tapana käsitellä vähän toisella tavalla.
Eroja varmasti on. Mä olen sillä tavoin introvertti, etten pidä laajoja joukkoja ihmisiä lähipiirissäni. Exät on exiä ja eron yhteydessä tunnen vihaa. Se ei ole pysyvä tunne, mutta auttaa suhteen katkaisemisessa. En koskaan katsele taaksepäin enkä kaveeraa exien kanssa.
Taidat olla mun vanha exä! Mikä on nyt tilanteesi?
No jos olen, tiedät, etten vastaa "mitä kuuluu" kyselyihin.
Joo olet, kunhan testasin, et ole muuttunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt muutaman kerran deiteillä, niin se on deittailua ei "tapailua".
Deittailusta kun tulee vakavampaa, niin seurustellaan. Joillekin naisille on lisäksi tullut jonkinlaiseksi välivaiheeksi "tapailu", jossa vielä nainen katsoo, josko löytyisi parempaa miestä - en ole siis koskaan kuullut kenenkään miehen "tapailevan".
Ihan jokainen tuntemani mies tapailee. Se on juuri sitä vaihetta että nähdään useamman kerran kuin vain pari kolme, jatkuu siis viikkoja tai kuukausia, mutta ei olla parisuhteessa (jossa esiteltäisiin toinen tyttö- tai poikaystävänä).
Samoin ihan jokainen tuntemani mies katselee alussa vielä, olisko parempaa tarjolla. En ole koskaan tavannut miestä joka heti ensitreffien tai edes ensimmäisten viikkojen aikana olisi valmis sitoutumaan.
Mä olen tavannut miehen, joka ensi treffien puolessavälissä kertoi, ettei enää aio edes käydä Tinderissä. Se oli siinä. Muutaman tapaamisen ja jälkeen ehdotti sitten seurustelua. Oli kyllästynyt kaiken maailman säätöihin ja halusi vaan MUT. Ollaan edelleen yhdessä.
No hyvä teille. Mulle tuo olisi pahimpia painajaisia - jos ensitreffeillä jo ruvetaan väläyttelemään sitoutumista ja muutaman tapaamisen jälkeen pitää olla jo hänen. Teillä kävi hyvä tuuri mutta normaalielämässä tuollainen on todennäköisesti omistushaluinen narsisti tai muu stalkkeri. Päättäisin tutustumisen tasan tuohon.
No, mä olin itsekin yhtä innoissani. Eka mies avioeron jälkeen, jonka kanssa kolahti heti. En voinut ensin uskoa sitä todeksi. Mutta me ollaan jo kuusikymppisiä, ja mies tiesi, ettei meidän seurustelu tule koskaan johtamaan yhteen muuttoon, koska haluan asua yksin. Ja ei - ei ole narsisti eikä millään tavalla omistushaluinen tuo miekkonen, vaan omistautuva ja minua arvostava. Aika hassua olisi ollut jättää tutustuminen heti alkuunsa vain sen takia, että mies oli varma tunteistaan.
Tapailu perustuu seksiin ja saattaa olla useampi jota tapailee. Tapailun voi lopettaa selittämättä. Seurustelussa sitoutuu toiseen ja on tunteita. Seurustelusuhde päätetään juttelemalla. Seurustelusuhteessa esitellään toinen kavereille ja mahdollisesti vanhemmille viimeistään sit kun alkaa olla vakavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulle enää mitään kevytseurustelua tai tapailusuhdetta, jossa tapaillaan muitakin. Ei sovi mulle, sydän särkyy. Selkeys on parasta, mieluummin olen kokonaan yksin. Olen demiseksuaali enkä halua seksiä tuolla ja siellä, vaan sen seurustelukumppanin kanssa. Pahinta oli, kun mies puhui mulle, että ollaan yhdessä ja samaan aikaan muille, että ollaan fwb-suhteessa. H*lvettiin ainakin mun puolesta kaikki fb- ja fwb-suhteet.
Munkin pitää varmaan alkaa määritellä itseni demiseksuaaliksi. Ennen olin se tavanomainen, nykyään kevyt -, fb- ja fwb-suhteilijat ovat kai se perustyyppi ja jos siitä poikkeaa, se pitää erityisesti selittää ja sanoa, että olen tällainen outo, joka yhdistää seksin, tunteet ja sitoutumisen.
Miten niin nykyään? Minä aloitin ensimmäsen seurustelusuhteeni 80-luvulla, ja kyllä me silloinkin sovittiin, että nyt ollaan tyttö- ja poikaystävä eikä kumpikaan katsele muita. Ei se sen vaikeampaa ole nytkään.
No mä alotin 90-luvulla eikä silloin aikuisten seustelusuhteita aloitettu niin. Kun oltiin edetty seksiin, molemmille oli selvää, että seurusteltiin. Jos toinen oli eri mieltä, siinä vikaa. Nyt vika on siinä, joka luulee, että seksi on muutakin kuin seksiä.
Sinäkö sen päätät kenessä on vikaa? Ihan yhtä typerää se on hoitaa parisuhteitaan keskustelematta asioista, oli se sitten kasaria tai ysäriä tai nykypäivää. Saati sitten kipata sitä omaa keskustelukyvyttömyyttään kumppanin niskaan.
En päätä. Havainnoin vain ajan muuttumista, ennen mun kanta oli se yleisempi ja nyt ei. Eli nimenomaan nykyään tuosta asiasta pitää keskustella ja se selvittää. Henkilökohtaisesti pidin enemmän siitä vanhasta ajasta, mutta kykenen kyllä elämään tässä nykyisessäkin. Sulle ilmeisesti sen sijaan on vaikeaa se, että meitä toisenlaisiakin on?
Joo, pakko myöntää, on jollain tasolla vaikea ajatus että tämän ketjun perusteella on ilmeisesti olemassa aikuisia ihmisiä, jotka sitkeästi kieltäytyvät puhumasta omista odotuksistaan tapailukumppanin kanssa ja sitten raivostuvat kun se kumppani ei vastannutkaan kuvitelmia. Minusta aivan käsittämätöntä oman vastuun ulkoistamista.
Kieltäytyvät vai eivät vain tajua, että toinen voisi olla erilainen ja kun se selviää, pettyvät ja suuttuvat? Toisaalta, eikö se ole elämää, että ihmiset on erilaisia ja joskus arvomaailmat on niin totaalisen erilaiset, ettei vaan voi tulla toisen kanssa toimeen?
No muutama kirjoittaja tuolla aiemmin ketjussa tuntui vähän passiivis-aggressiivisesti julistavan, että ei ole heidän asiansa ottaa sitä vakavaa seurustelua ja muiden tapailun poissulkua puheeksi, vaan suhteen laadusta keskustelun pitäisi olla sen vastuulla joka ei ole niin vakavissaan tai on vielä epävarma. Täysin samaa mieltä kanssasi, että ihmiset on erilaisia eikä kaikki vaan sovi yhteen. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että kummassakaan olisi mitään vikaa. En vaan pysty ymmärtämään ajatusmaailmaa, jossa vieritetään vastuu omista kuvitelmista ja olettamisista toiselle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tapailu perustuu seksiin ja saattaa olla useampi jota tapailee. Tapailun voi lopettaa selittämättä. Seurustelussa sitoutuu toiseen ja on tunteita. Seurustelusuhde päätetään juttelemalla. Seurustelusuhteessa esitellään toinen kavereille ja mahdollisesti vanhemmille viimeistään sit kun alkaa olla vakavampaa.
Siis onko tämä ihan yleinen ajattelutapa että tapailu perustuisi seksiin? Onko sen edes tarkoitus johtaa mihinkään?
Päästät toisen ihmisen niin lähelle kuin fyysisesti voit päästää ja sitten on ok jos jompi kumpi vain katoaa kuin tuhka tuuleen... Huomaan että olen tainnut tehdä täysin oikean ratkaisun kun lopetin kokonaan etsimästä kumppania. Ei ole minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet käy bordelleissa vai miten luulette millä rahalla ne pysyy pystyssä ja ostavat osakkeita ,taloja ? Mies ei osta tavalliselle naiselle mitään mutta prostituoitujen tilisaldot kasvaa satoihin tuhansiin ja vielä naiset antaa niille rahaa kynsi studioissa ,pimeää verotonta tuloa kuulkaa . Thai nainen budha voi periä mieheltä taloja mökkejä autoja mutta tavalliset ei saa mitään edes ruokaa ei tarjoa ulkona . On hienoa että Suomen miesten raha omaisuus menee Thaimaahan kuin että se olisi tänne. Samoin on käynyt joidenkin naisten huonosti että ulkomaille on mennyt omaisuus.
Yhden illan juttu voi olla monen illan juttu ja säännöllinen tapaaminen silloin tällöin mutta ei sido mihinkään kumpaakaan . Joku on silti pielessä sillä turvakodit on täynnä väkivaltaa kokeneita mikä tarkoittaa vapauden riistoa ei kunnioiteta toisen vapautta elää valita ja erota , vaihtaa kumppania jos ei enää tykkää ,se on oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyt muutaman kerran deiteillä, niin se on deittailua ei "tapailua".
Deittailusta kun tulee vakavampaa, niin seurustellaan. Joillekin naisille on lisäksi tullut jonkinlaiseksi välivaiheeksi "tapailu", jossa vielä nainen katsoo, josko löytyisi parempaa miestä - en ole siis koskaan kuullut kenenkään miehen "tapailevan".
Ihan jokainen tuntemani mies tapailee. Se on juuri sitä vaihetta että nähdään useamman kerran kuin vain pari kolme, jatkuu siis viikkoja tai kuukausia, mutta ei olla parisuhteessa (jossa esiteltäisiin toinen tyttö- tai poikaystävänä).
Samoin ihan jokainen tuntemani mies katselee alussa vielä, olisko parempaa tarjolla. En ole koskaan tavannut miestä joka heti ensitreffien tai edes ensimmäisten viikkojen aikana olisi valmis sitoutumaan.
Mä olen tavannut miehen, joka ensi treffien puolessavälissä kertoi, ettei enää aio edes käydä Tinderissä. Se oli siinä. Muutaman tapaamisen ja jälkeen ehdotti sitten seurustelua. Oli kyllästynyt kaiken maailman säätöihin ja halusi vaan MUT. Ollaan edelleen yhdessä.
No hyvä teille. Mulle tuo olisi pahimpia painajaisia - jos ensitreffeillä jo ruvetaan väläyttelemään sitoutumista ja muutaman tapaamisen jälkeen pitää olla jo hänen. Teillä kävi hyvä tuuri mutta normaalielämässä tuollainen on todennäköisesti omistushaluinen narsisti tai muu stalkkeri. Päättäisin tutustumisen tasan tuohon.
No, mä olin itsekin yhtä innoissani. Eka mies avioeron jälkeen, jonka kanssa kolahti heti. En voinut ensin uskoa sitä todeksi. Mutta me ollaan jo kuusikymppisiä, ja mies tiesi, ettei meidän seurustelu tule koskaan johtamaan yhteen muuttoon, koska haluan asua yksin. Ja ei - ei ole narsisti eikä millään tavalla omistushaluinen tuo miekkonen, vaan omistautuva ja minua arvostava. Aika hassua olisi ollut jättää tutustuminen heti alkuunsa vain sen takia, että mies oli varma tunteistaan.
Kuten sanoin, hyvä teille. Mutta kun itsellä ei voi olla mitään tunteita puolessa välissä ekoja Tinder-deittejä, tuollainen olisi aivan liikaa. Eli kyllä näin kolmekymppisenä juoksisin kovaa jos tuollaista alettaisiin heti selittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tapailu-> seurustelu ->parisuhde
Kyllä mulle ainakin seurustelu tarkoittaa parisuhdetta ja siitä seuraava askel on avoliitto. En edes ymmärrä miten joku voi pitää seurustelua ja parisuhdetta kahtena eri asiana. Miten nuo edes eroaa toisistaan.
Tätä ihmeellistä tapailusysteemiä en myöskään ymmärrä. En mä ole sellaista harrastanut. Esim. nykyisen miehen kanssa juttu oli seurustelua eli parisuhdetta heti ensimmäisen yhteisen yön jälkeen. Alle vuoden jälkeen muutimme yhteen, parin vuoden päästä ostimme talon ja nykyään melkein 10 vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Molemmilla oli siis lapsia ennestään.
No miten päädyitte sänkyyn? Millainen ja kuinka pitkä tutustuminen sitä edelsi?
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa on paljon seksiä.
Seurustelussa on kohtuullisesti seksiä.
Avioliitossa seksi loppuu.T. Kokenut mies
Paitsi meillä uskovaisilla se on toisinpäin ;)
Tapailussa mietitään, voisiko tuo olla mahdollinen elämänkumppani.
Seurustelussa tutustutaan ihmisen luonteeseen, arvoihin, toiveisiin, pelkoihin, historiaan...
Avioliitossa on seksiä, ai sitä naimisen loisketta <3
t. Kokenut yhden miehen rouva
Alue: Aihe vapaa
Tästähän tulikin mielenkiintoista pohdintaa ja paljon erilaisia näkemyksiä, kiitos! Minä en ole mitenkään katkera mistään, en oleta mitään eikä ole vaikea ottaa tätä asiaa puheeksi tapailukumppanini kanssa. Olen vain aidosti epätietoinen siitä, mitä nykyään ymmärretään käsitteillä tapailu ja seurustelu.
Olen tehnyt jo alussa selväksi, että muita ei tapailla, jos me tapaillaan. En harrasta mitään useampien tapailua ja haluan samanlaisella moraalilla varustetun tapailukumppanin. Se ei siis ole mulle mikään tapailun ja seurustelun erottava tekijä, ei myöskään seksi, koska sitä on ollut alusta saakka ja se on hyvin tärkeää mulle.
Ap