Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaa harrastaa seksiä uuden kumppanin kanssa vasta sitten, kun seurustelu (lue: todellinen seurustelu, jolloin kumpikaan osapuoli EI tapaile muita) on jatkunut vähintään 12 kuukautta.

Jos mies on liikkeellä p*llunkuvat silmissä, hän ei kykene sitoutumaan seksittömään seurusteluun. 

Miksi pitäisi kyetä seksittömään seurusteluun?

Olen itse nainen, ja tietysti minäkin "kykenisin" seksittömään seurusteluun, kykenenhän olemaan ilman seksiä sinkkuaikanakin. Mutta se muuttaisi omaa tunnettani kyseistä suhdetta kohtaan, ja alkaisin kokea sen enemmän hyvänä ystävyytenä. Sitten toimisin kuten sinkkunakin, eli harrastaisi paljon itsetyydytystä, fantasioisin muista miehistä ja etsisin seksistä kiinnostuneempaa miestä varsinaiseen suhteeseen.

En tarkoita, että täytyy aina ekoilla treffeillä mennä sänkyyn, mutta ihmettelisin kyllä, jos molemmat olisiva ihastuneita, kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa olisi, ja kumpikin haluaisi olla yhdessä - mutta silti jostain kumman syystä kumpikaan ei haluaisi seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt muutaman kerran deiteillä, niin se on deittailua ei "tapailua".

Deittailusta kun tulee vakavampaa, niin seurustellaan. Joillekin naisille on lisäksi tullut jonkinlaiseksi välivaiheeksi "tapailu", jossa vielä nainen katsoo, josko löytyisi parempaa miestä - en ole siis koskaan kuullut kenenkään miehen "tapailevan".

Ihan jokainen tuntemani mies tapailee. Se on juuri sitä vaihetta että nähdään useamman kerran kuin vain pari kolme, jatkuu siis viikkoja tai kuukausia, mutta ei olla parisuhteessa (jossa esiteltäisiin toinen tyttö- tai poikaystävänä).

Samoin ihan jokainen tuntemani mies katselee alussa vielä, olisko parempaa tarjolla. En ole koskaan tavannut miestä joka heti ensitreffien tai edes ensimmäisten viikkojen aikana olisi valmis sitoutumaan.

Mä olen tavannut miehen, joka ensi treffien puolessavälissä kertoi, ettei enää aio edes käydä Tinderissä. Se oli siinä. Muutaman tapaamisen ja jälkeen ehdotti sitten seurustelua. Oli kyllästynyt kaiken maailman säätöihin ja halusi vaan MUT. Ollaan edelleen yhdessä.

No hyvä teille. Mulle tuo olisi pahimpia painajaisia - jos ensitreffeillä jo ruvetaan väläyttelemään sitoutumista ja muutaman tapaamisen jälkeen pitää olla jo hänen. Teillä kävi hyvä tuuri mutta normaalielämässä tuollainen on todennäköisesti omistushaluinen narsisti tai muu stalkkeri. Päättäisin tutustumisen tasan tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Valehtelu ja tavallinen harhaanjohtaminen on tietysti pyllystä. Mutta en silti oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua seksiä kuin pitkäaikaiseksi parisuhteeksi muodostuvassa suhteessa, mutta ovat silti valmiita harrastamaan sitä jo tapailun alkutaipaleella. Minulle seksi on itsessäänkin kivaa, ja jos kevyenä alkanut tapailu ei jatkuukaan en koe harrastaneeni seksiä turhaan vaan päinvastoin iloitsen että sainpahan seksiä vaikkei rakkautta löytynytkään. Siksi minulle ei ole ongelma harrastaa sitä vaikka ekoilla treffeillä. Mutta sitten on tämä ihmistyyppi, yleensä naisia, jotka kokevat tulleensa hyväksikäytetyksi ellei suhde etenekään. En ymmärrä, miksei tämä ihmistyyppi vaadi sitä seurusteluun sitoutumista ensin ja mene sänkyyn vasta sitten? Ihan kohtuutonta olettaa toiselta sellaista mitä ei ole koskaan luvattukaan ja suuttua ellei nämä omat odotukset sopeudu. Eikös se ole melkoista veren kerjäämistä nenästä?

No mulla ainakin seksuaslisuus ja tunteet on hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Kiinnostun seksistä nopeasti ihmisen kanssa, josta kiinnostun myös tunnetasolla. Niinpä kevyttä seksiä mulle ei ole. Toisaalta vahvan tunne-elämän ansiosta en kyllä jää myöskään roikkumaan ihmiseen, jolle seksi oli vain kevyttä kivanpitoa. Silloin tunnen voimakasta vihaa ja haluan nopeasti poistaa tuon ihmisen täysin elämästäni. Näissä tapauksissa oon ihmetellyt, miksi toinen jää itkemään, kun ei voitu erota kavereina? Luulisi heillekin olevan sama, jos yhteys yhdentekevään ihmiseen katkeaa täysin.

Taidat ajatella aika mustavalkoisesti. Kyllä täysin yhdentekevän ihmisen ja sen ainoan oikean väliin mahtuu ihan hemmetin laaja skaala tunteita. Ihmisestä voi tykätä ja häntä voi haluta, vaikkei se vuosisadan rakkaus sitten syttyisikään. Ihmettelisin kyllä itsekin, jos joku raivostuisi siitä ettei nopeasti alkanut suhde lopulta kehitykään vakavaksi. Mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Valehtelu ja tavallinen harhaanjohtaminen on tietysti pyllystä. Mutta en silti oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua seksiä kuin pitkäaikaiseksi parisuhteeksi muodostuvassa suhteessa, mutta ovat silti valmiita harrastamaan sitä jo tapailun alkutaipaleella. Minulle seksi on itsessäänkin kivaa, ja jos kevyenä alkanut tapailu ei jatkuukaan en koe harrastaneeni seksiä turhaan vaan päinvastoin iloitsen että sainpahan seksiä vaikkei rakkautta löytynytkään. Siksi minulle ei ole ongelma harrastaa sitä vaikka ekoilla treffeillä. Mutta sitten on tämä ihmistyyppi, yleensä naisia, jotka kokevat tulleensa hyväksikäytetyksi ellei suhde etenekään. En ymmärrä, miksei tämä ihmistyyppi vaadi sitä seurusteluun sitoutumista ensin ja mene sänkyyn vasta sitten? Ihan kohtuutonta olettaa toiselta sellaista mitä ei ole koskaan luvattukaan ja suuttua ellei nämä omat odotukset sopeudu. Eikös se ole melkoista veren kerjäämistä nenästä?

No mulla ainakin seksuaslisuus ja tunteet on hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Kiinnostun seksistä nopeasti ihmisen kanssa, josta kiinnostun myös tunnetasolla. Niinpä kevyttä seksiä mulle ei ole. Toisaalta vahvan tunne-elämän ansiosta en kyllä jää myöskään roikkumaan ihmiseen, jolle seksi oli vain kevyttä kivanpitoa. Silloin tunnen voimakasta vihaa ja haluan nopeasti poistaa tuon ihmisen täysin elämästäni. Näissä tapauksissa oon ihmetellyt, miksi toinen jää itkemään, kun ei voitu erota kavereina? Luulisi heillekin olevan sama, jos yhteys yhdentekevään ihmiseen katkeaa täysin.

Taidat ajatella aika mustavalkoisesti. Kyllä täysin yhdentekevän ihmisen ja sen ainoan oikean väliin mahtuu ihan hemmetin laaja skaala tunteita. Ihmisestä voi tykätä ja häntä voi haluta, vaikkei se vuosisadan rakkaus sitten syttyisikään. Ihmettelisin kyllä itsekin, jos joku raivostuisi siitä ettei nopeasti alkanut suhde lopulta kehitykään vakavaksi. Mutta kukin tyylillään.

Nimenomaan. Ei mulla toisaalta ole velvollisuutta pitää välejä ihmiseen, josta en enää pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt muutaman kerran deiteillä, niin se on deittailua ei "tapailua".

Deittailusta kun tulee vakavampaa, niin seurustellaan. Joillekin naisille on lisäksi tullut jonkinlaiseksi välivaiheeksi "tapailu", jossa vielä nainen katsoo, josko löytyisi parempaa miestä - en ole siis koskaan kuullut kenenkään miehen "tapailevan".

Ihan jokainen tuntemani mies tapailee. Se on juuri sitä vaihetta että nähdään useamman kerran kuin vain pari kolme, jatkuu siis viikkoja tai kuukausia, mutta ei olla parisuhteessa (jossa esiteltäisiin toinen tyttö- tai poikaystävänä).

Samoin ihan jokainen tuntemani mies katselee alussa vielä, olisko parempaa tarjolla. En ole koskaan tavannut miestä joka heti ensitreffien tai edes ensimmäisten viikkojen aikana olisi valmis sitoutumaan.

Mä olen tavannut miehen, joka ensi treffien puolessavälissä kertoi, ettei enää aio edes käydä Tinderissä. Se oli siinä. Muutaman tapaamisen ja jälkeen ehdotti sitten seurustelua. Oli kyllästynyt kaiken maailman säätöihin ja halusi vaan MUT. Ollaan edelleen yhdessä.

No hyvä teille. Mulle tuo olisi pahimpia painajaisia - jos ensitreffeillä jo ruvetaan väläyttelemään sitoutumista ja muutaman tapaamisen jälkeen pitää olla jo hänen. Teillä kävi hyvä tuuri mutta normaalielämässä tuollainen on todennäköisesti omistushaluinen narsisti tai muu stalkkeri. Päättäisin tutustumisen tasan tuohon.

Joo, itsellenikin tulisi sellainen olo, että voitaisko nyt kuitenkin tutustua ensin... Siis saatan itse kiinnostavan tyypin tavattuani kyllä jättää Tinderin selaamatta ja jättää muut tapaamatta, mutta en silti mitään sitoutumispäätöstä tekisi vielä - vaan lähtisin sillä ajatuksella, että "tuo vaikuttaa kiinnostavalta ja todella lupaavalta, haluan tutustua paremmin, että tiedän, voiko tästä tulla jotain". Joku seurustelupäätös ekoilla treffeillä kuulostaisi tosi omituiselta - ihan kuin olisi vaan kiire saada "joku", ja "ihan sama kuka, kunhan nyt on edes jotenkin normaalin oloinen". Ja tuntuisi kyllä myös, että jatkossa se voisi nökyä omituisen pakkomielteisenä ja ehdottomana käyttäytymisenä suhteessa, omistushalua yms.

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteessa ei suunnitella yhteenmuuttoa vaan tapaillaan vaan ja kummallakin on muuten omat elämät.

Miksi se oma elämä pitäisi unohtaa, vaikka aloittaisikin seurustelusuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

Toisaalta voisi kysyä, mitä on kevyt seksi? Jos kumpikin tuntee seksuaalista vetoa toista kohtaan, onko se kevyttä? Jos tykkää seksistä ja tekee parhaansa, että toinenkin osapuoli tykkäisi, onko se kevyttä?

Itseäni vähän häiritsee se ajatus, että seksi itsessään olisi kevyttä, turhaa ja tarkoituksetonta, ja se täytyisi aina "oikeutta" jollain lupauksella suhteesta tai rakkaudella. Itse en harrasta yhden illan juttuja, eli en nyt siitä näkökulmasta tätä kirjoita, mutta minulle esim. ihastumisessa keskeinen tunne on juuri seksuaalinen halu toista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".

Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

No miksei nämä ihmiset sitten kysy tapailun alussa, onko kumppani koskaan harrastanut irto/kevyt/fwb-suhteita? Sillähän se selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

Toisaalta voisi kysyä, mitä on kevyt seksi? Jos kumpikin tuntee seksuaalista vetoa toista kohtaan, onko se kevyttä? Jos tykkää seksistä ja tekee parhaansa, että toinenkin osapuoli tykkäisi, onko se kevyttä?

Itseäni vähän häiritsee se ajatus, että seksi itsessään olisi kevyttä, turhaa ja tarkoituksetonta, ja se täytyisi aina "oikeutta" jollain lupauksella suhteesta tai rakkaudella. Itse en harrasta yhden illan juttuja, eli en nyt siitä näkökulmasta tätä kirjoita, mutta minulle esim. ihastumisessa keskeinen tunne on juuri seksuaalinen halu toista kohtaan. 

Niin minäkin sen käsitän. Mulle seksi itsessään syventää suhdetta ja mitä parempaa seksiä, sitä syvemmät tunteet. Niinpä jos selviää, että toinen ei suhtaudu seksiin samoin, on se niin syvä loukkaus, että tunteet mun puoleltani tuota ihmistä kohtaan kuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

No miksei nämä ihmiset sitten kysy tapailun alussa, onko kumppani koskaan harrastanut irto/kevyt/fwb-suhteita? Sillähän se selviää.

Totta kai nykymaailmassa pitää kysyä. Mutta sama kysymisvelvollisuus on molemmilla,sitä tässä painotan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

No, olen kyllä tästäkin siinä mielessä eri mieltä, että jos mennään nopeasti sänkyyn ilman puhettakaan seurustelusta tai sitoutumisesta, niin minusta on ihan kohtuullista päätellä ettei kumpikaan harrasta seksiä "vain merkityksellisissä suhteissa".

Toiseksi, jos näissä väärinkäsityksissä se yliolettaja ottaa turpiinsa ja se kevein aikein liikkeellä ollut selviää aika naarmuitta, niin sen ensiksi mainitun kannalta olisi ihan tervettä itsesuojelua olla työntämättä vastuuta sille kumppanille.

Mun havaintojen mukaan ne kevyin aikein olevat eivät oikein kestä sitä, että heitä vihataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Juuri näin. Eikä kaikki edes tiedä suhteen alussa tuleeko siitä kevyttä seksiä tai vuosisadan rakkaus. Iso osa ihmisistä alkaa tapailemaan uutta ihastusta avoimella mielellä ja katsoo mihin suhde kehittyy. Joskus ihastus ja himo kuivuu kasaan ja siitä tuli vain kevyttä hauskanpitoa ja seksiä, toisinaan taas ihastus kasvaa rakastumiseksi ja rakkaudeksi. Minua ahdistaa ajatus, että heti ensitapaamisella pitäisi tietää millä aikeilla suhteessa ollaan liikkeellä, ja myöhemmin toinen raivostuu jos olenkin arvioinut väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Olen eri mieltä. Pihtaamisesta en toki sanonut mitään, vaan siitä, että sitoutumista vaativa osapuoli varmistaa ihan itse kysymällä ollaanko vakavassa suhteessa jossa ei tapailla muita. Jos kokee, ettei suhde ole sellainen jossa näistä asioista voisi puhua kuin aikuiset, niin senkin pitäisi kertoa teille jo ihan riittävästi - ei se silloin ole mikään vakava ja luottamuksellinen suhde. Sitten kun näin on sovittu, ei kyse ole enää väärinymmärryksestä vaan pettämisestä, joka on jo ihan eri asia kuin omien kuvitelmien ja oletusten varassa eläminen.

Muotoilisin vähän eri tavoin. Jo alussa molempien kannattaa varmistaa, onko toinen ihminen, joka harrastaa seksiä vain merkityksellisissä suhteissa vai sellainen,jolle seksi on kevyt juttu. Ekan tyypin ihmisten velvollisuus selvittää tämä asia ei ole suurempi kuin toisen.

Ei asia ihan noin yksinkertainen ole. Sama ihminen voi harrastaa yhden kanssa kevyempää seksiä, mutta silti kokea toisen kanssa parisuhteen sekä siihen sisältyvän seksin syvästi merkitykselliseksi. Pointtihan on se toinen ihminen.

Totta, mutta monille ekan tyypin ihmisille syvällinen suhde ihmisen kanssa, joka kykenee kevyeen seksiin ylipäänsä, ei ole mahdollinen.

No miksei nämä ihmiset sitten kysy tapailun alussa, onko kumppani koskaan harrastanut irto/kevyt/fwb-suhteita? Sillähän se selviää.

Totta kai nykymaailmassa pitää kysyä. Mutta sama kysymisvelvollisuus on molemmilla,sitä tässä painotan.

Jokainen on kuitenkin viime kädessä vastuussa vain itsestään ja itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymykseen mutta itsellä kyllä menee fiilikset jos saan kuulla että tapailukumppani tapailee myös muita. Nökee vaan sen toisen ihmisen jotenkin eri tavalla sitten. Olen siis myös varmaan hieman vanhanaikainen. En ymmärrä muutoinkaan noita koko kylän ympäri polkemis -juttuja.

Sama täällä. Minusta jo tapailu tarkoittaa, ettei tapailla muita, mutta olenkin varmaan vanhanaikainen.

Kyllä olisin äärimmäisen pettynyt, surullinen ja vihainenkin, jos puoli vuotta tapailemani (tai onko tää nyt seurustelua, en tiedä) mies tapailisi muitakin.

Ap

Ei se ole vanhanaikaisuutta. Kyllä voi haluta puolison, jolla on integriteettiä, ja sitten jättää sellaisen tyypin, jonka käsitys ihmissuhteista on ihan erilainen. Pitää olla itsekunnioitusta ja rehellinen itselleen siitä, mitä haluat. Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että et ole kumppanistasi täysin varma, eli nyt on aika kysyä suoraan, mitä hän hakee, ja kertoa, mitä itse haet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Tätä minäkin ihmettelen, että miksi sitä tapailua pelkän seksin vuoksi ei voi harrastaa niiden kanssa jotka on itsekin samalla asialla liikenteessä eivätkä ole kiinnostuneita parisuhteesta? Mikä siinä on, ettei nämä "omanlaiset" ihmiset tunnu kelpaavan vaan sitä pelkkää seksiä pitäisi nimenomaan saada niiltä jotka ei sitä kaikkien kanssa ole harrastamassa ja sen eteen olla tosiaan valmiita tekemään ihan liki mitä hyvänsä paitsi sitoutumaan siihen yhteen ihmiseen.

Lika barn leka bäst.

Juuri näin. Mutta tämä ei tunnu pelailijamiehille käyvän. Ilmeisesti saalistaminen on niin kiva harrastus, muiden tunteista vähät.