Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Tapailu on deittailua. Käydään kerran kaksi kävelyllä tai missä lie. Seurustelu on sitoutumista.

Tapailussa pannaan kumin kanssa, seurustelussa voi olla pillereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos käyt muutaman kerran deiteillä, niin se on deittailua ei "tapailua".

Deittailusta kun tulee vakavampaa, niin seurustellaan. Joillekin naisille on lisäksi tullut jonkinlaiseksi välivaiheeksi "tapailu", jossa vielä nainen katsoo, josko löytyisi parempaa miestä - en ole siis koskaan kuullut kenenkään miehen "tapailevan".

Ihan jokainen tuntemani mies tapailee. Se on juuri sitä vaihetta että nähdään useamman kerran kuin vain pari kolme, jatkuu siis viikkoja tai kuukausia, mutta ei olla parisuhteessa (jossa esiteltäisiin toinen tyttö- tai poikaystävänä).

Samoin ihan jokainen tuntemani mies katselee alussa vielä, olisko parempaa tarjolla. En ole koskaan tavannut miestä joka heti ensitreffien tai edes ensimmäisten viikkojen aikana olisi valmis sitoutumaan.

Mä olen tavannut miehen, joka ensi treffien puolessavälissä kertoi, ettei enää aio edes käydä Tinderissä. Se oli siinä. Muutaman tapaamisen ja jälkeen ehdotti sitten seurustelua. Oli kyllästynyt kaiken maailman säätöihin ja halusi vaan MUT. Ollaan edelleen yhdessä.

Samaa mieltä. Voi tapailla tai tavata useampia ihmisiä, mutta jos sieltä sopiva löytyy niin mitä sitä enää muita ”tapailemaan”. En itse ainakaan kovin monia treffejä tarvitse, että tietää onko jatkoa saman kanssa.

Kyllä se niin on, että kun on jostakusta riittävän kiinnostunut, ei muiden tapailu enää jaksa kiinnostaa. Ja sen kyllä huomaa aika nopeasti.

Tiedän kuitenkin, että on olemassa miehiä (varmaan naisiakin), jotka tapailevat naisia pelkästään seksin takia, ja silloin suhteita voi olla monia yhtä aikaa. Jos et tuollaista miestä halua, niin kannattaa katsoa tarkkaan, miten mies toimii.

Tapailen poliisia ja vaimoni kanssa seurustelen usein. 

Poliisi on veljeni. Vaimoni ja työkavereideni kanssa seurustelen. Se on sellaista lämminhenkistä ajatustenvaihtoa. 

Jos taas on kyse toisenlaisista ihmiskontakteista, niin tapailu voi olla pelkkää kaveriperiaatteella satunnaista hengailua. Kaljalla, pelamassa, salilla... 

Seurustelussa ollaan edetty pidemmälle ja silloin ollaan tiiviimmin yhdessä. Ei välttämättä aina, mutta juttujen aiheet ja tekemiset muuttuu intiimeimmiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaa harrastaa seksiä uuden kumppanin kanssa vasta sitten, kun seurustelu (lue: todellinen seurustelu, jolloin kumpikaan osapuoli EI tapaile muita) on jatkunut vähintään 12 kuukautta.

Jos mies on liikkeellä p*llunkuvat silmissä, hän ei kykene sitoutumaan seksittömään seurusteluun. 

Tuolla metodilla nainen päätyy parisuhteeseen miehen kanssa, jolla yhdet moraaliset vaatimukset naisille ja toiset miehille. Ja lisäksi joutuu itse kärvistelemään puutteessa. Parempi suht nopeasti edetä seksiin ja jos suhde ei siitä syvene, päättää se ja siirtyä eteenpäin. Kyllä niitäkin miehiä on, jotka naisen seksuaalisuuden kanssa ok ja kykenevät rakastumaan naiseen, joka avoimesti ilmaisee myös seksuaalista halua.

Vierailija kirjoitti:

No se muuttuu seurusteluksi silloin, kun siitä sovitaan.

Minä en koskaan sopinut seurustelusta. Nyt oltu 16 vuotta yhdessä ja kaksi lastakin. Kai tämä sitten on edelleen tapailusuhde, Toisaalta ihan sama, ei kai se termi olennainen ole.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa pannaan kumin kanssa, seurustelussa voi olla pillereillä.

Älkää naiset sekoittako kehoanne pillereillä, jollei siihen ole terveydellinen syy (kivuliaat menkat, akne, endometrioosi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Nimenomaan. Jos toinen on sanonut etsivänsä vakavaa parisuhdetta, niin kyllä sen pitää riittää. Ei ole velvollisuutta pihtaamalla asiaa varmistella, vaan kyllä se on sen ei-vakavissaan olevan velvollisuus sanoa kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se muuttuu seurusteluksi silloin, kun siitä sovitaan.

Minä en koskaan sopinut seurustelusta. Nyt oltu 16 vuotta yhdessä ja kaksi lastakin. Kai tämä sitten on edelleen tapailusuhde, Toisaalta ihan sama, ei kai se termi olennainen ole.

Ajat on muuttuneet. 16 vuotta sitten oli iha eri kulttuuri näissä asioissa.

Tapailu on pelureiden keksimä älytys tyhmille bimboille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Tätä minäkin ihmettelen, että miksi sitä tapailua pelkän seksin vuoksi ei voi harrastaa niiden kanssa jotka on itsekin samalla asialla liikenteessä eivätkä ole kiinnostuneita parisuhteesta? Mikä siinä on, ettei nämä "omanlaiset" ihmiset tunnu kelpaavan vaan sitä pelkkää seksiä pitäisi nimenomaan saada niiltä jotka ei sitä kaikkien kanssa ole harrastamassa ja sen eteen olla tosiaan valmiita tekemään ihan liki mitä hyvänsä paitsi sitoutumaan siihen yhteen ihmiseen.

Lika barn leka bäst.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa ei panna muita mun mielestä. Eikä tapaillakaan muita. Silti on mahdollisuus lähteä pois koska ei vielä seurustella.

Seurustelustako ei enää pääse ikinä pois?

Nykyäänhän on vaikea määritellä yhtään mitään termiä, kun jokaisella lumihiutaleella on oma mielestään originelli käsityksensä sen sisällöstä ja sitten aletaan kurkku suorana huutamaan, jos joku jotain ehdottaa. "Ei minulle seurustelu sitä tarkoita! Voi tapailla, vaikka on naimisissa! Parisuhde on tapailua!"

Tapailun ja seurustelun määrittävät viime kädessä ulkopuoliset. Et sinä, eikä se jota tapailet tai jonka kanssa seurustelet tai olet parisuhteessa. Vanhempasi ovat sitä mieltä, että seurustelet, jos ovat seuralaisesi nähneet mutta ette asu yhdessä. Jos ovat nähneet useamman kuin pari kertaa, niin sitten teillä on jo parisuhde. Tapailutyyppejä eivät vanhempasi ja tuttusi koskaan edes näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa on paljon seksiä.

Seurustelussa on kohtuullisesti seksiä.

Avioliitossa seksi loppuu.

T. Kokenut mies

Miten se avioliitto ja seksi liittyvät toisiinsa?

No näemmä ei mitenkään. Niinhän tuossa sanottiin.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Valehtelu ja tavallinen harhaanjohtaminen on tietysti pyllystä. Mutta en silti oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua seksiä kuin pitkäaikaiseksi parisuhteeksi muodostuvassa suhteessa, mutta ovat silti valmiita harrastamaan sitä jo tapailun alkutaipaleella. Minulle seksi on itsessäänkin kivaa, ja jos kevyenä alkanut tapailu ei jatkuukaan en koe harrastaneeni seksiä turhaan vaan päinvastoin iloitsen että sainpahan seksiä vaikkei rakkautta löytynytkään. Siksi minulle ei ole ongelma harrastaa sitä vaikka ekoilla treffeillä. Mutta sitten on tämä ihmistyyppi, yleensä naisia, jotka kokevat tulleensa hyväksikäytetyksi ellei suhde etenekään. En ymmärrä, miksei tämä ihmistyyppi vaadi sitä seurusteluun sitoutumista ensin ja mene sänkyyn vasta sitten? Ihan kohtuutonta olettaa toiselta sellaista mitä ei ole koskaan luvattukaan ja suuttua ellei nämä omat odotukset sopeudu. Eikös se ole melkoista veren kerjäämistä nenästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata aloittajan kysymykseen mutta itsellä kyllä menee fiilikset jos saan kuulla että tapailukumppani tapailee myös muita. Nökee vaan sen toisen ihmisen jotenkin eri tavalla sitten. Olen siis myös varmaan hieman vanhanaikainen. En ymmärrä muutoinkaan noita koko kylän ympäri polkemis -juttuja.

Sama täällä. Minusta jo tapailu tarkoittaa, ettei tapailla muita, mutta olenkin varmaan vanhanaikainen.

Kyllä olisin äärimmäisen pettynyt, surullinen ja vihainenkin, jos puoli vuotta tapailemani (tai onko tää nyt seurustelua, en tiedä) mies tapailisi muitakin.

Ap

Samoin. Olen aina pitänyt hassuna amerikkalaisissa leffoissa tapaa sanoa "seeing other people".  Omassa nuoruudessa ei kyllä koskaan tullut sellaista nähtyä, vaan se oli tapaamisesta käytännössä heti seurustelua tai ainakin niin, että tutustuessa tähän yhteen ei tapailtu muita. 

Ehkä tää on sitten muuttunut, mun nuoruudesta on jo hetki aikaa ;)

Oma mies melkein heti oli roudaamassa mua kotiinsa ja kavereille näytille. Kyllä sitä selkeästi tyttöystäväksi itsensä tunsi, vaikka ei sitä seurustelua koskaan sanallisesti sovittu. Meille se vaan oli ihan selvää <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu = deittailu. Tapaillaan ihmisiä joiden kohdalla pohditaan voisiko tästä tulla "vakavampaa" eli seurustelua = parisuhde. Ei ole kannattavaa alkaa heti seurustella jos ei tiedä haluaako edes jakaa elämäänsä sen enempää toisen kanssa. Tapailu on tutustumista.

Tapailu muuttuu parisuhteeksi kun siitä sovitaan. Sopiminen on tärkeää koska kukaan ei voi päättää yksin, että nyt me seurustellaan. Tapailun muuttaminen seurusteluksi ei katso aikaa, tapailla voi vaikka vuoden jos se on hitaasti etenevää. Varsinaista seurustelupäätöstä ei tarvita jos suhteen tila ei tarvitse erityisiä päätöksiä vaan keskustelu on enemmän "muutetaanko yhteen" -tyylistä. Seurustelu eli parisuhde on sitä, että sovitaan suhteen säännöistä jollakin tavalla. On tärkeää ja reilua että molemmat tietävät missä mennään ja mikä toiselle on ok ja mikä puolestaan loukkaa.

Esim. itse tapailin reilun puoli vuotta, harrastimme seksiä toistemme ja alussa myös muiden kanssa. Jossain kohtaa sovimme ettemme tapaile muita. Seurusteluksi homma muuttui kun aloimme puhua vakavammin tulevaisuudesta. 1,5 vuoden jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon.

Näinpä, miten sitä edes uskaltaisi alkaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa jonka on tuntenut vasta vähän aikaa.

Johtuisiko tämä hämmenys tapailu/seurustelu termeistä myös siitä että ennen se kumppani löydettiin paikoista joissa tämän kanssa tuli vietettyä luonnollisesti enemmän aikaa, molemmanpuoleinen kiinnostus kieli siitä että kummatkin haluaa enemmän. Jos ei kiinnostanut niin sitten ei vietetty aikaa sen ihmisen kanssa tai sanottiin lähestymisyrityksiin ei kiitos.

Nykyään sitä tutustumista (eli tapailua) tapahtuu tinderin ja muiden tällaisten kautta vähän eri tahdissa, se alkaa sillä mentaliteetillä että tuo henkilö kiinnostaa. Tapailu on hengaamista sillä ajatuksella että tuo henkilö voisi olla kiva seurustelumielessä, mutta ensin kaveerataan ja katsotaan että millainen se on.

En minäkään, mutta haluan kyllä että tapailukin on sellaista, että ei silloin ei tapailla muita. En pystyisi koskaan luottamaan ja luomaan syvää suhdetta mieheen, joka fiilaa mun lisäksi jotakuta muuta.

Sama juttu. Jos toinen haluaa tapailla muita vielä sen jälkeen kun on tavannut minut, ajattelen sen kertovan suoraan hänen kiinnostuksensa tasosta minua kohtaan. Se ei ole kovin korkealla eikä ainakaan mitään ihastumisen tunteita ole mukana. Kun olen ihastunut, minua ei ihan luonnostaan kiinnosta enää kukaan muu vaan haluan keskittyä vain siihen yhteen ihmiseen. Ja se ihastuminen tulee kyllä jo ekalla tapaamisella jos on tullakseen. Tätä samaa odotan toiselta. Suhde on täysin epätasapainoinen eikä sille voi kunnolla antautua, jos toinen on mukana sellaisella kattellaan-meiningillä ja selaa edelleen tinderiä, siinä missä itse on jo piilottanut profiilinsa.

Miten voi ihastua noin nopeasti? Tulee sellainen olo että sekin tarkoittaa nyt eri ihmisille eri asioita. Eihän ekalla tapaamisella vielä edes tunneta sitä ihmistä, mihin siinä voi ihastua?

Ihastumisessa on eri tasoja. Mutta jo ensimmäisellä tapaamisella voi esim. huomata, onko toisen kanssa seksuaalista vetovoimaa. Jos ei ole, on ymmärrettävää, että jatkaa etsimistä, josko löytyisi joku, jonka kanssa sitä on - tosin silloin herää kysymys, miksi jatkaa kaverillista kahvittelua ihmisen kanssa, jonka kanssa ei mitään kemiaa ole. Sitten taas jos sitä seksuaalista vetovoimaa on ja toinen vaikuttaa kiinnostavalta ja KIEHTOVALTA ihmiseltä, niin ainakin minulle motiivi tapailuun on tutustua tarkemmin. Sanoisin, että itselleni se seksuaalinen vetovoima ja se, että koen toisen kiehtovaksi ihmiseksi, on riittävä ihastumisen alkutila. Varsinainen ihastuminen ja rakastuminen on toki voimakkaampia tunteita.

Mutta olen kyllä ihastunut voimakkaasti ensimmäisellä tapaamisella. Tällöin seksuaalinen vetovoima on ollut suuri, toinen on tuntunut seksikkäältä ja kiehtovalta, mielenkiintoiselta ihmiseltä, ja meillä on synkannut hyvin. Silloin ei kyllä kauheasti ole kiinnostanut enää mennä tapaamaan jotain randomia.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on keksitty nimike sille, että voi njussia muidenkin kanssa.

Olen alkanut kallistua vähän samaan suuntaan. Jaksan epäillä että näistä "tapailijoista" tietyllä osalla ei ole edes aikomustakaan sitoutua, vaikka saattavat toiselle uskotella etsivänsä tosissaan parisuhdetta. Ideana on vaan käydä mahdollisimman monta läpi ilman että tarvii olla tilivelvollinen kenellekään.

Kyllä, osalla ihmisistä ei ole halua monogamiseen parisuhteeseen ja se on ihan hyvä tiedostaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Jos haluaa harrastaa seksiä vain sitoutuneessa suhteessa, niin sitten pitää tehdä niin, eikä olla heti tapailuvaiheen alussa sakset levällään ja suuttua kun ei sillä letulla saanutkaan sormusta.

Joo, jokainen saa etsiä mitä haluaa, mutta suotavaa olisi olla siitä toiselle osapuolelle rehellinen. Tokihan sitä seksiä voi olla tietyiltä ihmisiltä vaikeaa (tai mahdotonta) saada jos suoraan kertoo etsivänsä vain sitä. Tietenkin pitäisi saada sänkyyn just se ihminen joka hakee jotain muuta kuin pelkkää seksiä, ja sitten ollaan ihan pokerilla valmiita valehtelemaan. Säälittävää porukkaa.

Valehtelu ja tavallinen harhaanjohtaminen on tietysti pyllystä. Mutta en silti oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät halua seksiä kuin pitkäaikaiseksi parisuhteeksi muodostuvassa suhteessa, mutta ovat silti valmiita harrastamaan sitä jo tapailun alkutaipaleella. Minulle seksi on itsessäänkin kivaa, ja jos kevyenä alkanut tapailu ei jatkuukaan en koe harrastaneeni seksiä turhaan vaan päinvastoin iloitsen että sainpahan seksiä vaikkei rakkautta löytynytkään. Siksi minulle ei ole ongelma harrastaa sitä vaikka ekoilla treffeillä. Mutta sitten on tämä ihmistyyppi, yleensä naisia, jotka kokevat tulleensa hyväksikäytetyksi ellei suhde etenekään. En ymmärrä, miksei tämä ihmistyyppi vaadi sitä seurusteluun sitoutumista ensin ja mene sänkyyn vasta sitten? Ihan kohtuutonta olettaa toiselta sellaista mitä ei ole koskaan luvattukaan ja suuttua ellei nämä omat odotukset sopeudu. Eikös se ole melkoista veren kerjäämistä nenästä?

No mulla ainakin seksuaslisuus ja tunteet on hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Kiinnostun seksistä nopeasti ihmisen kanssa, josta kiinnostun myös tunnetasolla. Niinpä kevyttä seksiä mulle ei ole. Toisaalta vahvan tunne-elämän ansiosta en kyllä jää myöskään roikkumaan ihmiseen, jolle seksi oli vain kevyttä kivanpitoa. Silloin tunnen voimakasta vihaa ja haluan nopeasti poistaa tuon ihmisen täysin elämästäni. Näissä tapauksissa oon ihmetellyt, miksi toinen jää itkemään, kun ei voitu erota kavereina? Luulisi heillekin olevan sama, jos yhteys yhdentekevään ihmiseen katkeaa täysin.