Lapsuudenystävällä ei ole koskaan aikaa tavata edes kävelylenkin verran

Mulla oli myös kaveri joka eli kiireistä elämänvaihetta, ei ehtinyt nähdä, hän olisi vaan halunnut viestitellä. Ei  sellainen ole oikein minun juttu. Tai siis kyllä tapaamiset vaikka olisikin harvoin on se oikea tapa pitää yhteyttä. En oikein näe pointtia että vaan viestitellään eikä koskaan enää nähdä. Toivon hänelle kaikkea hyvää mutta nyt meni elämät eri suuntaan.

Mitä ihmeen lapamatoja täällä vastailee? Ei voi olla noin energiattomia, selkärangattomia vetelyksiä. Ap, ystävästäsi on tullut raukkamainen. Jollei halua tavata, sitten ei sovita tapaamisia. Nyt on parempi vaan yrittää unohtaa. Ei tuosta mitään tule. Oli hyvä ja rakas ystävä, mutta paino sanalla oli. Enää ei ole. Ottakoon yhteyttä, jos haluaa joskus tavata, mutta en usko, että teistä enää tulee ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kaverisi haluaa noudattaa koronasuosituksia eikä sen takia halua nähdä ketään? Loukkaantuisitko enemmän jos hän sanoisi tapaamisen olevan riski hänen terveydelleen?

Miten ja missä kävelylenkit ulkoilmassa on koronariski tai kielletty?

Ystäväni käytös on vain hieman ristiriitaista. Hän lähettää (luulen, että muutaman viinilasillisen jälkeen) viestejä aina silloin tällöin, että olen hänelle tärkeä ja kuinka hän välittää. Mutta näitä ohareita tulee niin paljon, että tosiaan alkaa kyllästyttää.

Luulen, että hän tekee kyllä kaikille näitä ohareita.. en usko, että olen ainoa.

Ap

Se on kyllä surullista kun ihmiset eivät enää tapaa toisiaan. Yksinäisille varsinkin.

Vaikuttaa mielenterveyteen ja jaksamiseen.

Tämäkö se on, aikamme kuva?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni käytös on vain hieman ristiriitaista. Hän lähettää (luulen, että muutaman viinilasillisen jälkeen) viestejä aina silloin tällöin, että olen hänelle tärkeä ja kuinka hän välittää. Mutta näitä ohareita tulee niin paljon, että tosiaan alkaa kyllästyttää.

Luulen, että hän tekee kyllä kaikille näitä ohareita.. en usko, että olen ainoa.

Ap

Tuo on kyllä rasittavaa. Lienee ihmistyyppi joka lupailee kaikille kaikenlaista. Neuvoin aiemmin että ota etäisyyttä. Neuvoni on yhä sama. Ei ehkä kannata katkaista välejä, mutta ota etäisyyttä. Eli et ehdota mitään mutta juttelet normaalisti jos ehdit ja hän soittaa. Ehkä hän havahtuu.

Voiko tällä kaverilla olla puoliso, joka rajoittaa hänen menemisiään?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni käytös on vain hieman ristiriitaista. Hän lähettää (luulen, että muutaman viinilasillisen jälkeen) viestejä aina silloin tällöin, että olen hänelle tärkeä ja kuinka hän välittää. Mutta näitä ohareita tulee niin paljon, että tosiaan alkaa kyllästyttää.

Luulen, että hän tekee kyllä kaikille näitä ohareita.. en usko, että olen ainoa.

Ap

Pidä taukoa ja ota etäisyyttä, sittenhän sen tärkeyden oikeasti näkee. Minä dumppasin tuollaisen lapsuudenystävän, mutta hän itse kertoi minulle että oli lapsuudesta asti ollut minulle kateellinen. 

Sun pitää miettiä mihin itse olet valmis taipumaan.

Itsellä muutama kaukana (300km) asuva kaveri. Yhtä kävin vuosikymmeniä katsomassa yksipuolisesti. Hän ei jostain syystä ikinä pääse minua katsomaan. Tietenkin se tuntuu että hän ei piittaa minusta.Mutta hän on niin samanhenkinen kuin minä että olen tyytynyt viestisuhteeseen. Ajatukset ja jutut käy yksiin ja tunnen että hän välittää minusta kuitenkin. En kuitenkaan enää koe olevani hänellekään velkaa sitä yksipuolista bussilla ajelua.

Toinen tuli vähän aktiivisemmin minua tapaamaan, mutta ei oikein viestitellyt mistä seurasi että läheisyyden tunne katosi

Se ystävyys lopahti. Pääsyynä se etten hänestä niin tykännyt, puuttui asioihini, ihmeellisiä vaatimuksia. En nähnyt mitään järkeä velvollisuudesta tavata sitä paria kertaa vuodessa kun oltiin vieraannuttu.

Mutta siis pointtini on: jos hän on ihan mahtava tyyppi, voit ehkä tyytyä siihen mitä hänellä on tarjota. Ja jos siis koet että hän välittää sinusta ja on kiinnostunut asioistasi. Kukaan ei ole kuitenkaan kenellekään ystävyydessä mitään velkaa ja vaatimukset tuhoaa suhteen aika helposti.

Jep, itse pidin taukoa. Kaveri ei enää ottanut yhteyttä. Ja kun aloin miettimään käytös minua kohtaan oli ollut välillä vähän tylyä. Lisäksi kohteli minua kuin varakaveria. 

Tuossa voi käydä niinkin että sinun kaveri ottaakin yhteyttä. Itselle on käynyt eri kaverin kanssa myös niin, kun on vähän pitänyt taukoa.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää miettiä mihin itse olet valmis taipumaan.

Itsellä muutama kaukana (300km) asuva kaveri. Yhtä kävin vuosikymmeniä katsomassa yksipuolisesti. Hän ei jostain syystä ikinä pääse minua katsomaan. Tietenkin se tuntuu että hän ei piittaa minusta.Mutta hän on niin samanhenkinen kuin minä että olen tyytynyt viestisuhteeseen. Ajatukset ja jutut käy yksiin ja tunnen että hän välittää minusta kuitenkin. En kuitenkaan enää koe olevani hänellekään velkaa sitä yksipuolista bussilla ajelua.

Toinen tuli vähän aktiivisemmin minua tapaamaan, mutta ei oikein viestitellyt mistä seurasi että läheisyyden tunne katosi

Se ystävyys lopahti. Pääsyynä se etten hänestä niin tykännyt, puuttui asioihini, ihmeellisiä vaatimuksia. En nähnyt mitään järkeä velvollisuudesta tavata sitä paria kertaa vuodessa kun oltiin vieraannuttu.

Mutta siis pointtini on: jos hän on ihan mahtava tyyppi, voit ehkä tyytyä siihen mitä hänellä on tarjota. Ja jos siis koet että hän välittää sinusta ja on kiinnostunut asioistasi. Kukaan ei ole kuitenkaan kenellekään ystävyydessä mitään velkaa ja vaatimukset tuhoaa suhteen aika helposti.

Miksi olit kaveri tuon toisen kanssa jos et edes pitänyt hänestä? Tai missä vaiheessa tajusit ettet edes pidä? Miten hän puuttui asioihisi?

Tulee vähän mieleen että sen seuraa haluaa jota ei saa, mutta se joka haluaisi olla ystävä molemminpuolisesti ei sitten kelpaa. Jotenkin alitajuisesti. 

Kysy ystävältäsi kohteliaasti miksi hän peruu aina tapaamiset viime hetkellä. Tee selväksi, että olipa syy mikä vain, luultavasti ymmärrät sen, mutta tuo myös oma näkökulmasi esille: pidät hetkiä ystäväsi kanssa tärkeinä ja olet mielelläsi hänen seurassaan. jos syynä on vain "en jaksa", sano hänelle, että sitten seuraava tapaaminen on hänen aloitteestaan riippuvainen.

Sen jälkeen alat elämään elämääsi ilman ystäväsi lupauksia: alat olla enemmän muiden ystävien kanssa tai etsit uusia ystäviä. ystäväsikin olisi hyvä ymmärtää, että ystävyyssuhteitakin pitää hoitaa, sinun tehtäväsi ei ole pitää häntä pinnalla. Tuo voi kuulostaa julmalta, mutta sillä tavalla se vain elämässä on. Jos alat kannatella ystävääsi, olette pian molemmat samassa kuopassa. Ainoa asia minkä sinä voit tehdä on tuoda ystävällesi julki, että sitten kun hän kokee, että nyt on hyvä hetki, niin ottakoot yhteyttä. 

Kannattaa tietysti myös kysyä tuolta ystävältä (jos et ennen ole jo ottanut selvää), että odottaako hän että toinen on aloitteellinen osapuoli, siis että onko asia hänelle sillä tavalla helpompaa vai kuormittuuko jos vaikka sinä lähetät hänelle viestejä esim. joka kerran ulkoilemaan lähtiessäsi, että lähdetkö mukaan.

minä kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka kuormittuu siitä, jos ystävien kanssa pitää sopia päiviä etukäteen, että tiistaina tehdään sitä ja torstaina tätä ja kahden viikon päästä tuota. Ahdistaa jo pelkkä ajatus, eikä minulla ole mitään masennusta tai sellaista, olen vain impulsiivisempi enkä välttämättä tiistaina tiedä onko minulla fiilistä lähteä torstaina juuri tiettyyn paikkaan. olemmekin sopineet ystävien kanssa, että minulta kysytään aikalaill viime tipassa, että kiinnostaako lähteä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää miettiä mihin itse olet valmis taipumaan.

Itsellä muutama kaukana (300km) asuva kaveri. Yhtä kävin vuosikymmeniä katsomassa yksipuolisesti. Hän ei jostain syystä ikinä pääse minua katsomaan. Tietenkin se tuntuu että hän ei piittaa minusta.Mutta hän on niin samanhenkinen kuin minä että olen tyytynyt viestisuhteeseen. Ajatukset ja jutut käy yksiin ja tunnen että hän välittää minusta kuitenkin. En kuitenkaan enää koe olevani hänellekään velkaa sitä yksipuolista bussilla ajelua.

Toinen tuli vähän aktiivisemmin minua tapaamaan, mutta ei oikein viestitellyt mistä seurasi että läheisyyden tunne katosi

Se ystävyys lopahti. Pääsyynä se etten hänestä niin tykännyt, puuttui asioihini, ihmeellisiä vaatimuksia. En nähnyt mitään järkeä velvollisuudesta tavata sitä paria kertaa vuodessa kun oltiin vieraannuttu.

Mutta siis pointtini on: jos hän on ihan mahtava tyyppi, voit ehkä tyytyä siihen mitä hänellä on tarjota. Ja jos siis koet että hän välittää sinusta ja on kiinnostunut asioistasi. Kukaan ei ole kuitenkaan kenellekään ystävyydessä mitään velkaa ja vaatimukset tuhoaa suhteen aika helposti.

Miksi olit kaveri tuon toisen kanssa jos et edes pitänyt hänestä? Tai missä vaiheessa tajusit ettet edes pidä? Miten hän puuttui asioihisi?

Tulee vähän mieleen että sen seuraa haluaa jota ei saa, mutta se joka haluaisi olla ystävä molemminpuolisesti ei sitten kelpaa. Jotenkin alitajuisesti. 

Siis kyllä hänestä pidin, mutta ei mennyt ihan niin hyvin jutut yksiin. Hän halusi esim.puhua töistä aika paljon ja suhtautui vähän moralisoivasti asioihin, kun taas sen sielunsiskon kanssa tykkäämme jutella tietyntyyppisistä asioista ja vaan ymmärrämme toisiamme. Huumorista esim.on vaikea selittää miksi se joidenkin kanssa vaan menee yksiin.

Asioihini puuttuminen oli tivaamista ja neuvomista esim.työhön, asumisjärjestelyihin ja lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Siis vaikka sanoin että meidän asiat on näin päätetty, hän alkoi painaa päälle mielipiteillään. En vain halunnut enää panostaa siihen ystävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kysy ystävältäsi kohteliaasti miksi hän peruu aina tapaamiset viime hetkellä. Tee selväksi, että olipa syy mikä vain, luultavasti ymmärrät sen, mutta tuo myös oma näkökulmasi esille: pidät hetkiä ystäväsi kanssa tärkeinä ja olet mielelläsi hänen seurassaan. jos syynä on vain "en jaksa", sano hänelle, että sitten seuraava tapaaminen on hänen aloitteestaan riippuvainen.

Sen jälkeen alat elämään elämääsi ilman ystäväsi lupauksia: alat olla enemmän muiden ystävien kanssa tai etsit uusia ystäviä. ystäväsikin olisi hyvä ymmärtää, että ystävyyssuhteitakin pitää hoitaa, sinun tehtäväsi ei ole pitää häntä pinnalla. Tuo voi kuulostaa julmalta, mutta sillä tavalla se vain elämässä on. Jos alat kannatella ystävääsi, olette pian molemmat samassa kuopassa. Ainoa asia minkä sinä voit tehdä on tuoda ystävällesi julki, että sitten kun hän kokee, että nyt on hyvä hetki, niin ottakoot yhteyttä. 

Kannattaa tietysti myös kysyä tuolta ystävältä (jos et ennen ole jo ottanut selvää), että odottaako hän että toinen on aloitteellinen osapuoli, siis että onko asia hänelle sillä tavalla helpompaa vai kuormittuuko jos vaikka sinä lähetät hänelle viestejä esim. joka kerran ulkoilemaan lähtiessäsi, että lähdetkö mukaan.

minä kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka kuormittuu siitä, jos ystävien kanssa pitää sopia päiviä etukäteen, että tiistaina tehdään sitä ja torstaina tätä ja kahden viikon päästä tuota. Ahdistaa jo pelkkä ajatus, eikä minulla ole mitään masennusta tai sellaista, olen vain impulsiivisempi enkä välttämättä tiistaina tiedä onko minulla fiilistä lähteä torstaina juuri tiettyyn paikkaan. olemmekin sopineet ystävien kanssa, että minulta kysytään aikalaill viime tipassa, että kiinnostaako lähteä mukaan.

TÄMÄ! Minuakin on alkanut ahdistamaan jo aika päiviä sitten ystäväni, jolla tuo sama tyyli konkreettisten tapaamisten suhteen. Kalenterista sovitaan tietty päivä kelloajalla ja hyvissä ajoin, ja todellakin itsellä onkin tullut juuri sovittuna päivänä jotain muuta tai fiilis lähteä kohtauspaikalle onkin ollut huono.

Itsekkin tykkäisin tavata spontaanisti parin tunnin valmisteluajalla ystäväni kanssa.

Kävelylle nyt voi lähteä ilman mitään sen kummempia valmisteluja. Ei minun tarvitse meikata naamaani ja tukkaa pestä jonnekin kävelykierrokselle.

Nämä mielipiteet ovat olleet mielenkiintoisia ja avaaviakin. Olen aina ajatellut olevani hyvä ystävä... mutta kenties sittenkin olen ollut "riippakivi" ja kuormittava