Sukuni salat official - julkkisten sukua tutkitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lempi Irene Nieminen oli Ullan syntyessä (1924) noin 30-vuotias ja naimaton.

Nieminen muutti pienen Ulla-tyttärensä kanssa Porista Sörnäisten seurakuntaan vuonna 1928.

Nieminen ja Kustaa Martti Laurila kuulutettiin avioliittoon Sörnäisten seurakunnassa lokakuussa 1929. Ulla oli 5-vuotias.

Avioliittoa ei koskaan solmittu. Kihlaus purkautui.

Laurila tapettiin n. 38-vuotiaana vuonna 1939. Tuolloin lehdissä kirjoitettiin, että Nieminen "oli ollut kihloissa" uhrin kanssa ja että uhri oli "perheetön", "poikamies", "naimaton".

Tappaja Rosenqvist oli vapautunut vankilasta jo vuotta aiemmin.

"Saadun tiedon mukaan Rosenqvist oli jo aikaisemminkin uhkaillut Laurilaa käyden mm. aivan äskettäin parikin kertaa soittelemassa hänen asuntonsa ovikelloa. Rosenqvist kantoi kaunaa Laurilaa kohtaan vankilassaoloajoiltaan saakka aj toteutti nyt raa'asti kostosuunnitelmansa. Pidätettäessä hän oli aivan selvä, vaatteet veren tahrimat ja esiintyi sangen rauhallisesti alustavassa kuulustelussa myöntäen tekonsa. Iältään hän on n. 30-vuotias."

Mutta kuitenkin Nieminen oli Laurilan lapsen äiti ja oli vaatinut korvauksia käräjillä lapsensa isän murhasta. Vaikka eivät asuneet yhdessä tai olleet naimisissa. Ei ennenvanhaankaan kaikki halunneet olla naimisissa. Ja jos Laurila kuitenkin oli vähän sellainen naisiin menevä kun hänestä todistettiin että on naisia ollut ja asunnosta kaksi naista poistui kun murhaaja tuli tekemään tekonsa.

No ei tätä kyllä todistettu missään vaiheessa! Laurila oli tunnustanut isyytensä, mutta se ei tarkoita että kyseessä olisi oikeasti biologinen isä. Toki lain edessä hän oli isä, jolloin voi korvauksia käräjillä vaatiakin. Toivoisin kyllä, että DNA:n avulla tällaiset tänä päivänä tarkistettaisiin, eikä vain suin päin mentäisi sanomaan, että juu, tämä se isä nyt on!

Onko sillä väliä tässä tapauksessa kun mies oli tunnustanut isyyden ja lapsen tosiasiallinen sosiaalinen isä?

Minulle ainakin olisi väliä, jos olisi minun sukuni ja haluaisin jatkaa sen tutkimista. Ei järkeä tutkia sosiaalisen isän juuria.

Vierailija kirjoitti:

Kakkosjaksossa Jukka Jalonen tärisi onnesta, kun kahdenkymmenen sukupolven takaa löytyi liettualainen suurmies. Olisihan ohjelmassa ollut reilua kertoa, että Jukalla on kahdenkymmenen sukupolven takaa yli miljoona muutakin esivanhempaa.

Ja oikeasti, noin kaukaisista esivanhemmista ei ole mitään varmuutta: mahtuu monta väärää isää ja virhettä lähteissä siihen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lempi Irene Nieminen oli Ullan syntyessä (1924) noin 30-vuotias ja naimaton.

Nieminen muutti pienen Ulla-tyttärensä kanssa Porista Sörnäisten seurakuntaan vuonna 1928.

Nieminen ja Kustaa Martti Laurila kuulutettiin avioliittoon Sörnäisten seurakunnassa lokakuussa 1929. Ulla oli 5-vuotias.

Avioliittoa ei koskaan solmittu. Kihlaus purkautui.

Laurila tapettiin n. 38-vuotiaana vuonna 1939. Tuolloin lehdissä kirjoitettiin, että Nieminen "oli ollut kihloissa" uhrin kanssa ja että uhri oli "perheetön", "poikamies", "naimaton".

Tappaja Rosenqvist oli vapautunut vankilasta jo vuotta aiemmin.

"Saadun tiedon mukaan Rosenqvist oli jo aikaisemminkin uhkaillut Laurilaa käyden mm. aivan äskettäin parikin kertaa soittelemassa hänen asuntonsa ovikelloa. Rosenqvist kantoi kaunaa Laurilaa kohtaan vankilassaoloajoiltaan saakka aj toteutti nyt raa'asti kostosuunnitelmansa. Pidätettäessä hän oli aivan selvä, vaatteet veren tahrimat ja esiintyi sangen rauhallisesti alustavassa kuulustelussa myöntäen tekonsa. Iältään hän on n. 30-vuotias."

Mutta kuitenkin Nieminen oli Laurilan lapsen äiti ja oli vaatinut korvauksia käräjillä lapsensa isän murhasta. Vaikka eivät asuneet yhdessä tai olleet naimisissa. Ei ennenvanhaankaan kaikki halunneet olla naimisissa. Ja jos Laurila kuitenkin oli vähän sellainen naisiin menevä kun hänestä todistettiin että on naisia ollut ja asunnosta kaksi naista poistui kun murhaaja tuli tekemään tekonsa.

No ei tätä kyllä todistettu missään vaiheessa! Laurila oli tunnustanut isyytensä, mutta se ei tarkoita että kyseessä olisi oikeasti biologinen isä. Toki lain edessä hän oli isä, jolloin voi korvauksia käräjillä vaatiakin. Toivoisin kyllä, että DNA:n avulla tällaiset tänä päivänä tarkistettaisiin, eikä vain suin päin mentäisi sanomaan, että juu, tämä se isä nyt on!

Onko sillä väliä tässä tapauksessa kun mies oli tunnustanut isyyden ja lapsen tosiasiallinen sosiaalinen isä?

Minulle ainakin olisi väliä, jos olisi minun sukuni ja haluaisin jatkaa sen tutkimista. Ei järkeä tutkia sosiaalisen isän juuria.

Ei tässä tutkittu isän juuria vaan hänen elämäntarinaansa ja sitä, mitä hänelle tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Hyvin harvassa suvussa tiedetään yksityiskohtia suvun valkoisten teoista. Suurin osa punaisista kuolleista kuoli vasta sodan päätyttyä vankileirillä ja pikateloituksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Eiköhän kummallakin puolella tehty hävettäviä tekoja. Tee oma ketju kiihkoilullesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lempi Irene Nieminen oli Ullan syntyessä (1924) noin 30-vuotias ja naimaton.

Nieminen muutti pienen Ulla-tyttärensä kanssa Porista Sörnäisten seurakuntaan vuonna 1928.

Nieminen ja Kustaa Martti Laurila kuulutettiin avioliittoon Sörnäisten seurakunnassa lokakuussa 1929. Ulla oli 5-vuotias.

Avioliittoa ei koskaan solmittu. Kihlaus purkautui.

Laurila tapettiin n. 38-vuotiaana vuonna 1939. Tuolloin lehdissä kirjoitettiin, että Nieminen "oli ollut kihloissa" uhrin kanssa ja että uhri oli "perheetön", "poikamies", "naimaton".

Tappaja Rosenqvist oli vapautunut vankilasta jo vuotta aiemmin.

"Saadun tiedon mukaan Rosenqvist oli jo aikaisemminkin uhkaillut Laurilaa käyden mm. aivan äskettäin parikin kertaa soittelemassa hänen asuntonsa ovikelloa. Rosenqvist kantoi kaunaa Laurilaa kohtaan vankilassaoloajoiltaan saakka aj toteutti nyt raa'asti kostosuunnitelmansa. Pidätettäessä hän oli aivan selvä, vaatteet veren tahrimat ja esiintyi sangen rauhallisesti alustavassa kuulustelussa myöntäen tekonsa. Iältään hän on n. 30-vuotias."

Mutta kuitenkin Nieminen oli Laurilan lapsen äiti ja oli vaatinut korvauksia käräjillä lapsensa isän murhasta. Vaikka eivät asuneet yhdessä tai olleet naimisissa. Ei ennenvanhaankaan kaikki halunneet olla naimisissa. Ja jos Laurila kuitenkin oli vähän sellainen naisiin menevä kun hänestä todistettiin että on naisia ollut ja asunnosta kaksi naista poistui kun murhaaja tuli tekemään tekonsa.

No ei tätä kyllä todistettu missään vaiheessa! Laurila oli tunnustanut isyytensä, mutta se ei tarkoita että kyseessä olisi oikeasti biologinen isä. Toki lain edessä hän oli isä, jolloin voi korvauksia käräjillä vaatiakin. Toivoisin kyllä, että DNA:n avulla tällaiset tänä päivänä tarkistettaisiin, eikä vain suin päin mentäisi sanomaan, että juu, tämä se isä nyt on!

Onko sillä väliä tässä tapauksessa kun mies oli tunnustanut isyyden ja lapsen tosiasiallinen sosiaalinen isä?

Minulle ainakin olisi väliä, jos olisi minun sukuni ja haluaisin jatkaa sen tutkimista. Ei järkeä tutkia sosiaalisen isän juuria.

Ei tässä tutkittu isän juuria vaan hänen elämäntarinaansa ja sitä, mitä hänelle tapahtui.

Kyllä, kyllä. Mutta JOS se kiinnostus sattuisi ulottumaan aiempiinkin polviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Itse luen onneksi puolueettomien tutkijoiden kirjoittamia kirjoja aiheesta. Niissä kerrotut faktat on niin valkoisten kuin punaistenkin jälkeläisten syytä hyväksyä.

Olisipa ikävää saada tuollaista selville. Kun jää kuitenkin myös se pieni epäilys, että josko r.aiskaussyyte olikin totta.

Vihdoin tästä on tehty Suomi-versio!! Olen vuosikausia katsellut alkuperäisversiota, sekä amerikkalaista Finding your roots-sarjaa. Kyllä suomalaisistakin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista!

Yhden Kristan esiäidin mainittiin olleen kuuromykkä. Sekin jälkeläisenä kiinnostaisi minua.

Kyllä nämä asiat on jo etukäteen selvitetty. Ei mikään tule yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vankilahistoroitsijahan sanoi, että vartijat saivat käyttää aika laajasti valtaansa, esm pahoinpidellä vankeja karkauksen ym takia, joten en oikeastaan epäilisi vartijana olleen Laurilan mahdollista käytöstä syytettyä kohtaan.

En usko, että pelkkä kauna olisi saanut tällaisen kostotoimenpiteen aikaiseksi, kyllä on täytynyt olla vakavammasta kyse, eli juuri siitä mitä sellissä on tapahtunut, syytetyn kertoman mukaan.

Ota huomioon, että homoseksuaalisuus oli rikollista tuohon aikaan, puhumattakaan siitä häpeästä ja muusta haitasta minkä teko olisi aiheuttanut paljastuessaan. Historioitsija mainitsi tämänkin, mutta taisi mennä ohi... Ei mahdotonta toki, että vartija kohteli tekijää kaltoin tuolla tai jollakin muulla tavalla. Mutta kaunaa voi vinksahtaneessa mielessä syntyä ilman noin dramaattista syytäkin. Pitkän tuomion lusiminen sen aikaisissa vankilaoloissa ei varmasti lle mielenterveyttä hellinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Hyvin harvassa suvussa tiedetään yksityiskohtia suvun valkoisten teoista. Suurin osa punaisista kuolleista kuoli vasta sodan päätyttyä vankileirillä ja pikateloituksissa.

Missä purkissa sinä asustat? Suojeluskuntien paperit piti aikoinaan hävittää, arvaa kahdesti, tehtiinkö niin. Niitä on maalaistaloissa vintillä jemmassa ja sieltä on voitu lukea aika yksityiskohtaisesti, miten torppari Mäkinen teloitti maanomistaja Uusitalon ampumalla niskaan. Tai siitä, miten valkoiset hiihti punaisten linjojen läpi lähellä Tamperetta. Lisäksi on kirjeenvaihtoa, meilläkin pieni lappunen, jossa punaisten vangiksi jäänyt kertoo rakastavansa tuoretta vaimoaan ikuisesti, kävi miten kävi. No hän pääsi pakoon ja eli vielä 42 vuotta tuon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Itse luen onneksi puolueettomien tutkijoiden kirjoittamia kirjoja aiheesta. Niissä kerrotut faktat on niin valkoisten kuin punaistenkin jälkeläisten syytä hyväksyä.

Minä luen alkuperäistä materiaalia eli kirjeitä ja päiväkirjoja, en vasemmistolaisten tutkijoiden tulkintoja. Kirjat ovat aina toisen käden tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Eiköhän kummallakin puolella tehty hävettäviä tekoja. Tee oma ketju kiihkoilullesi.

Kommentoin viestiä, jossa epäiltiin, että sukujen salaisuudet liittyvät vuoden 1918 tapahtumiin, siksi niistä ei puhuta. Tosin olisihan se monelle ikävää kuultavaa, että esivanhempi on ollut raukkamainen tappaja, joka on ampunut jonkun 14v oppikoululaisen junassa vain siksi, että niin voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Krista edelleenkään voi olla varma kuka Ulla-mummun isä oli, jos ei tehty DNA-testiä. Erikoista tuollainen monen vuoden viive isyyden tunnustamisessa.

Kyllä sitä ennenkin on ollut kaikenlaista säätöä, ei ole kaikki menneet naimisiin ja se isyyden tunnustaminenkin on voinut jäädä tuonnemmaksi monesta eri syystä. Ennen oli yllättävän paljon avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia vaikka sitä niin kovin paheksuttiinkin tietyissä piireissä, siitä oltiin sitten vaan hyshys. 

Mitähän ne "monet eri syyt" jättää lapsi tunnustamatta ja menemättä vihille sitten ovat? Kyllä se yleensä tapahtui heti, jos oli kyse miehen lapsesta ja tämä halusi ottaa siitä vastuun. Aviottomuus oli häpeä niin äidille kuin lapsellekin ja mies halusi varmastikin säästää heitä siltä, jos välitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Itse luen onneksi puolueettomien tutkijoiden kirjoittamia kirjoja aiheesta. Niissä kerrotut faktat on niin valkoisten kuin punaistenkin jälkeläisten syytä hyväksyä.

Minä luen alkuperäistä materiaalia eli kirjeitä ja päiväkirjoja, en vasemmistolaisten tutkijoiden tulkintoja. Kirjat ovat aina toisen käden tietoa.

Voi voi, kun niillä tutkijoilla (heidän poliittisesta suuntautuneisuudestaan riippumatta) on myös pääsy aikalaiskertomuksiin, kirjeisiin ym. alkuperäislähteisiin ja varmasti laajemmassa mittakaavassa kuin sinulla. Jokainen itseään kunnioittava tieteentekijä myös pyrkii totuuteen ja objektiivisuuteen materiaalin tulkinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Krista edelleenkään voi olla varma kuka Ulla-mummun isä oli, jos ei tehty DNA-testiä. Erikoista tuollainen monen vuoden viive isyyden tunnustamisessa.

Kyllä sitä ennenkin on ollut kaikenlaista säätöä, ei ole kaikki menneet naimisiin ja se isyyden tunnustaminenkin on voinut jäädä tuonnemmaksi monesta eri syystä. Ennen oli yllättävän paljon avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia vaikka sitä niin kovin paheksuttiinkin tietyissä piireissä, siitä oltiin sitten vaan hyshys. 

Mitähän ne "monet eri syyt" jättää lapsi tunnustamatta ja menemättä vihille sitten ovat? Kyllä se yleensä tapahtui heti, jos oli kyse miehen lapsesta ja tämä halusi ottaa siitä vastuun. Aviottomuus oli häpeä niin äidille kuin lapsellekin ja mies halusi varmastikin säästää heitä siltä, jos välitti.

Tarkoitan, että minusta todennäköisempää on, ettei Laurila ollut biologinen isä, mutta oli valmis ottamaan tytön nimiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ymmärrettävää, ettei ole tarinoita vuodelta 1918. Siinä sitä on salaisuuksia monessa suvussa, joita ei kyllä kukaan halua kaivella.

Punaisilla on salaisuuksia, heillä on paljon hävettävää. Valkoiset on kertoneet asiat lapsilleen ja lapsenlapsilleen, suojeluskuntien historiikeissa nämä asiat on jo pitkään olleet esillä, punaiset vain kieltävät kerätyt faktat.

Eiköhän kummallakin puolella tehty hävettäviä tekoja. Tee oma ketju kiihkoilullesi.

Kommentoin viestiä, jossa epäiltiin, että sukujen salaisuudet liittyvät vuoden 1918 tapahtumiin, siksi niistä ei puhuta. Tosin olisihan se monelle ikävää kuultavaa, että esivanhempi on ollut raukkamainen tappaja, joka on ampunut jonkun 14v oppikoululaisen junassa vain siksi, että niin voi tehdä.

Olisi järkyttävää kuulla, mutta toisaalta esivanhempien teoilla ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme. Ei ole syytä tuntea häpeää eikä ylpeyttä siitä, että polveutuu jostakusta.