Kuinka olemme edelleen siinä pisteessä, jossa miehet yrittävät jakaa laskun ensimmäisillä treffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kaksi naista tai miestä käy keskenään treffeillä, kuka silloin maksaa?

Se maskuliinisempi osapuoli.

Patriarkaatti ei enää määrää. 

Käytiin kerran porukalla syömässä, 6 miestä ja 1 nainen. Nainen maksoi firman luottokortilla. Patriarkkia ei näkynyt.

Tästä on siis 18 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 17-vuotias poika, jolle olemme opettaneet deittailuun kuuluvina tapoina, että kun on haluaa ilmaista jollekin tytölle, että haluaa tutustua paremmin niin 

a) ensinnäkin pyydetään deiteille, ei vaan jäädä viestittelemään pitkiksi ajoiksi, vaan täytyy olla miehekkään aloitteellinen ja uskaltaa pyytää

b) tarjotaan kyyti: haetaan kotoa, jossa myös esitellään itsensä vanhemmille ja viedään kotiin.

c) tyttö viedään johonkin kivaan kahvilaan (ei abc, vaikka maalla asutaankin) ja tarjotaan. Ei kysellä, maksaisinko sunkin oman, vaan ihan vaan maksetaan menemällä edellä linjastolla kassalle tai tarjoamalla ensimmäisenä kortti tarjoilijalle.

Lisäksi ovet aukaistaan, takki autetaan päälle. 

Nämä opetetaan meillä ihan samanlaisina ikään kuuluvina asioina, kuten töiden hakeminen, käyttäytyminen työpaikalla, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvä opastaminen ja muut aikuistuvan ihmiset tarpeelliset elämäntaidot.

Ja ei, ei pelota yhtään että poikapolo joutuu naisten hyväksikäyttämäksi. Hän on nähnyt kotona tarvetta tasa-arvoa, jossa isä pyykkää ja äiti tekee metsätöitä. Mutta deiteillä halutaan ilmaista; olet mielestäni kiinnostava, erityinen, vaivan arvoinen. Jos tyttö ei sitä ole, niin sitten voikin jättää maksamatta.

Jos teillä olisi tyttö, niin opettaisitteko samat asiat? Tai entä jos poikanne haluaisi deittailla poikia?

Eli miten ne käytöstavat ja elämäntaidot riippuvat sukupuolesta?

Meillä on tyttö, nuorempi. Hänelle tullaan opettamaan, että hänen tulee odottaa saavansa arvostavaa kohtelua deittailussa. Kerromme, että hän ei välttämättä tule näkemään ihan samanlaisia asioita, kuin meidän omassa lähipiirissä on tapana esim juuri tuo maksaminen, mutta aina pitää varmistua, että deittikumppani näkee jonkinlaista vaivaa, ilmaisee arvostusta ja kunnioitusta. Ellei näistä näy selkeitä merkkejä, sitten ei kannata jatkaa tutustumista. Nainen taas ilmaisee kiinnostusta ja vaivannäköä perinteisillä feminiinisillä keinoilla; pukeutuminen ( ei kuitenkaan ikinä hutsahtava), meikki, jne. Osin voi verrata siihen, että tärkeisiin juhliin panostetaan huolitellulla ulkoasulla, mutta tietysti asun täytyy sopia aikaan ja paikkaan. Ja hyvillä käytöstavoilla! 

Jos deittailee samaa sukupuolta, niin sitten neuvoisin, että maskuliinisempi osapuoli tarjoaa, hakee kotoa, jne. Tai sitten se, joka on pyytänyt. Varmaan korostaisin, että kun perinteisiä sukupuolten välisiä signaaleita on mahdoton tai vaikeampi käyttää, täytyy sitä arvostusta ja vaivannäköä etsiä enemmän muista merkeistä. Olen ihan varma, että hyvät deittailun käytöstavat on sovellettavissa muihinkin kuin heterosuhteisiin. 

Olen itse biseksuaali nainen, ja mistä tiedän, kumpi on maskuliinisempi osapuoli? Itse arvostan sekä naisessa että miehessä myös hyvää ulkonäköä, eli minuun kyllä tehoaisi paremmin seksikkyys ja se, että on laittautunut minua varten, kuin tarjoaminen. Asun Helsingissä, jossa monella ei ole autoa, niin haettaisiinko toinen sitten niin, että ajetaan bussilla soittamaan ovikelloa ja mennään sitten yhdessä samalla bussilla?

Miten se tulkitaan, että kumpi on pyytänyt treffeille? Jos tavataan vaikka jossain Tinderissä, niin eikö silloin tavallaan kumpikin ole ilmaissut halukkuutensa tapaamiseen jo laittamalla sinne profiilin ja viestittelemällä. Mutta sitten siitä viestittelystä. Kumman katsotaan ehdottaneen treffejä, jos keskustelu menee vaikka näin:

Henkilö A: Olisi mukava tavata livenä.

Henkilö B: Niin olisi. Mentäisiinkö vaikka jonnekin kahvilaan?

Henkilö A: Mennään vaan. Olisiko vaikka kahvila X tai Y sopiva paikka?

Henkilö B: Kahvila X kuulostaa hyvältä. Nähdään siellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 17-vuotias poika, jolle olemme opettaneet deittailuun kuuluvina tapoina, että kun on haluaa ilmaista jollekin tytölle, että haluaa tutustua paremmin niin 

a) ensinnäkin pyydetään deiteille, ei vaan jäädä viestittelemään pitkiksi ajoiksi, vaan täytyy olla miehekkään aloitteellinen ja uskaltaa pyytää

b) tarjotaan kyyti: haetaan kotoa, jossa myös esitellään itsensä vanhemmille ja viedään kotiin.

c) tyttö viedään johonkin kivaan kahvilaan (ei abc, vaikka maalla asutaankin) ja tarjotaan. Ei kysellä, maksaisinko sunkin oman, vaan ihan vaan maksetaan menemällä edellä linjastolla kassalle tai tarjoamalla ensimmäisenä kortti tarjoilijalle.

Lisäksi ovet aukaistaan, takki autetaan päälle. 

Nämä opetetaan meillä ihan samanlaisina ikään kuuluvina asioina, kuten töiden hakeminen, käyttäytyminen työpaikalla, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvä opastaminen ja muut aikuistuvan ihmiset tarpeelliset elämäntaidot.

Ja ei, ei pelota yhtään että poikapolo joutuu naisten hyväksikäyttämäksi. Hän on nähnyt kotona tarvetta tasa-arvoa, jossa isä pyykkää ja äiti tekee metsätöitä. Mutta deiteillä halutaan ilmaista; olet mielestäni kiinnostava, erityinen, vaivan arvoinen. Jos tyttö ei sitä ole, niin sitten voikin jättää maksamatta.

Pitääkö teinien treffien muistuttaa keski-ikäisten treffejä?

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuja maksaa. Tämä kuuluu normaaleihin käytöstapoihin.

Ei pakosti ole mitään erillistä kutsujaa. Yhdessä sovimme menojamme, niin kavereiden kesken kuin treffikumppanien kanssa. Yhdessä sovittu, että perjantaina voisi illalla nähdä. Toinen ehdottaa ruokailua, toinen ehdottaa paikkaa. Kumpi maksaa?

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Puhukaa ja sopikaa etukäteen maksuasiat.

Jos mies ei maksa , niin hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Entisaikaan oli jo ravintoloita ja kahviloita. Eritoten Amerikassa tuotettiin etikettivideoita 40-60-luvulla. Mies maksoi joka kerta seuralaisensa illan. Suomessa tietenkin eri meno.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei maksa , niin hyvästi.

Saksalaiset on mielissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Entisaikaan oli jo ravintoloita ja kahviloita. Eritoten Amerikassa tuotettiin etikettivideoita 40-60-luvulla. Mies maksoi joka kerta seuralaisensa illan. Suomessa tietenkin eri meno.

Mielessäni ei ollut 40-60-luvun Amerikka. Kun oli puhe ajasta, jolloin "miehellä oli rahat" niin tämähän kuulosti siltä, että tarkoitettiin aikaa, jolloin naisella ei ollut oikeutta omistaa mitään. Ja silloin puhutaan jo aika historiallisista ajoista, ja silloin taas ei mitään deittailukulttuuria ollut. Ja en muutenkaan ymmärrä, miten 40-60-luvun Amerikka liittyy tähän - eikö pitäisi pikemmin miettiä, millainen suomalainen yhteiskunta oli tuolloin? Vähän haittaa keskustelua, jos aina vedetään joku ulkomainen esimerkki - silloinhan minkä tahansa asian voisi perustella ihan miten vaan, kun aina löytyy jonkin maan historiasta omaan agendaan sopiva ajanjakso.

Vierailija kirjoitti:

Puhukaa ja sopikaa etukäteen maksuasiat.

Eipä ole kyllä tullut mieleen ruveta erikseen sopimaan. Esim. jos juttelen kavereideni kanssa, että mennäänkö viikonloppuna baariin tai vaikka kesällä rokkifestareille, niin en koe tarvetta erikseen mainita, että en aio maksaa koko porukan kuluja. Vielä vähemmän tulisi mieleenkään, että joku maksaisi minulle yhtään mitään ensimmäistä kertaa tavatessamme. Kuka hullu sellaista edes kuvittelisi?

No ei tietenkään kukaan kuvittelekaan, paitsi av-palstan vakiotrollit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Entisaikaan oli jo ravintoloita ja kahviloita. Eritoten Amerikassa tuotettiin etikettivideoita 40-60-luvulla. Mies maksoi joka kerta seuralaisensa illan. Suomessa tietenkin eri meno.

Jos Suomessa kerran "tietenkin" eri meno, niin miksi tuo Amerikka edes otettiin tähän esimerkiksi? Suomessa 40-luvulla merkittävä osa väestöstä asui maaseudulla, jossa ei kahviloissa istuskeltu. Ja sitten taas 60-luvulla oli jo tavallista, etä naisetkin olivat töissä. Joten miksi ottaa amerikkalaista deittailukulttuuria ensinkään eniin "todistelemaan", miten asiat olivat "ennen", kun se "ennen" käsittää oikeasti hyvin paljon laajemman ajanjakson kuin muutaman vuosikymmenen, ja toisaalta amerikkalainen yhteiskunta ei muutenkaan kuvasta koko maailmaa, Suomeakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 17-vuotias poika, jolle olemme opettaneet deittailuun kuuluvina tapoina, että kun on haluaa ilmaista jollekin tytölle, että haluaa tutustua paremmin niin 

a) ensinnäkin pyydetään deiteille, ei vaan jäädä viestittelemään pitkiksi ajoiksi, vaan täytyy olla miehekkään aloitteellinen ja uskaltaa pyytää

b) tarjotaan kyyti: haetaan kotoa, jossa myös esitellään itsensä vanhemmille ja viedään kotiin.

c) tyttö viedään johonkin kivaan kahvilaan (ei abc, vaikka maalla asutaankin) ja tarjotaan. Ei kysellä, maksaisinko sunkin oman, vaan ihan vaan maksetaan menemällä edellä linjastolla kassalle tai tarjoamalla ensimmäisenä kortti tarjoilijalle.

Lisäksi ovet aukaistaan, takki autetaan päälle. 

Nämä opetetaan meillä ihan samanlaisina ikään kuuluvina asioina, kuten töiden hakeminen, käyttäytyminen työpaikalla, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyvä opastaminen ja muut aikuistuvan ihmiset tarpeelliset elämäntaidot.

Ja ei, ei pelota yhtään että poikapolo joutuu naisten hyväksikäyttämäksi. Hän on nähnyt kotona tarvetta tasa-arvoa, jossa isä pyykkää ja äiti tekee metsätöitä. Mutta deiteillä halutaan ilmaista; olet mielestäni kiinnostava, erityinen, vaivan arvoinen. Jos tyttö ei sitä ole, niin sitten voikin jättää maksamatta.

Jos teillä olisi tyttö, niin opettaisitteko samat asiat? Tai entä jos poikanne haluaisi deittailla poikia?

Eli miten ne käytöstavat ja elämäntaidot riippuvat sukupuolesta?

Meillä on tyttö, nuorempi. Hänelle tullaan opettamaan, että hänen tulee odottaa saavansa arvostavaa kohtelua deittailussa. Kerromme, että hän ei välttämättä tule näkemään ihan samanlaisia asioita, kuin meidän omassa lähipiirissä on tapana esim juuri tuo maksaminen, mutta aina pitää varmistua, että deittikumppani näkee jonkinlaista vaivaa, ilmaisee arvostusta ja kunnioitusta. Ellei näistä näy selkeitä merkkejä, sitten ei kannata jatkaa tutustumista. Nainen taas ilmaisee kiinnostusta ja vaivannäköä perinteisillä feminiinisillä keinoilla; pukeutuminen ( ei kuitenkaan ikinä hutsahtava), meikki, jne. Osin voi verrata siihen, että tärkeisiin juhliin panostetaan huolitellulla ulkoasulla, mutta tietysti asun täytyy sopia aikaan ja paikkaan. Ja hyvillä käytöstavoilla! 

Jos deittailee samaa sukupuolta, niin sitten neuvoisin, että maskuliinisempi osapuoli tarjoaa, hakee kotoa, jne. Tai sitten se, joka on pyytänyt. Varmaan korostaisin, että kun perinteisiä sukupuolten välisiä signaaleita on mahdoton tai vaikeampi käyttää, täytyy sitä arvostusta ja vaivannäköä etsiä enemmän muista merkeistä. Olen ihan varma, että hyvät deittailun käytöstavat on sovellettavissa muihinkin kuin heterosuhteisiin. 

Olisin kyllä saanut teininä kylmiä väreitä, jos vanhempani olisivat tulleet selittämään millä tavalla minun täytyy deittailla poikia/miehiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Entisaikaan oli jo ravintoloita ja kahviloita. Eritoten Amerikassa tuotettiin etikettivideoita 40-60-luvulla. Mies maksoi joka kerta seuralaisensa illan. Suomessa tietenkin eri meno.

Jos Suomessa kerran "tietenkin" eri meno, niin miksi tuo Amerikka edes otettiin tähän esimerkiksi? Suomessa 40-luvulla merkittävä osa väestöstä asui maaseudulla, jossa ei kahviloissa istuskeltu. Ja sitten taas 60-luvulla oli jo tavallista, etä naisetkin olivat töissä. Joten miksi ottaa amerikkalaista deittailukulttuuria ensinkään eniin "todistelemaan", miten asiat olivat "ennen", kun se "ennen" käsittää oikeasti hyvin paljon laajemman ajanjakson kuin muutaman vuosikymmenen, ja toisaalta amerikkalainen yhteiskunta ei muutenkaan kuvasta koko maailmaa, Suomeakaan.

Koska jostainhan kumpuaa halu maksattaa miehellä kaikki. Varmaan seurattu liikaa jenkkiohjelmia. Jossain suomalaisessa ohjelmassa saatetaan läpällä heittää, et mä maksan ja eikä tätäkään näy joka jaksossa.

Mä en tunnista tuollaista ilmiötä ollenkaan. Päinvastoin. Tässä kun oon nyt pari vuotta sinkkuna treffaillut, joitain vain kerran, joitain useammin, niin ihan joka ikinen on halunnut maksaa ekoilla treffeillä koko laskun. Joka kerta olen yrittänyt omani maksaa, mutta kertaakaan en ole saanut. Paitsi kerran tosin kävi niin että ehdin maksaa koko laskun, niin mies vähän loukkaantui siitä. Mitä yksisarvisia mä treffaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku arveli että olen fyysisesti nainen ja henkisesti mies. Voi olla, en ainakaan typerä ylilaitettu pimatsu joka kuvittelee liikoja itsestään. Olen hyvin naisellisen näköinen ja älykkyyteni on keskitasoa korkeampi. Minulle ruokatarjoilua, sen maksajaa ja yleensäkin mielistelyä tärkeämpää on mielenkiintoiset keskustelut miehen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut huonoa miestä. Kahvilla ollaan aloitettu, huoltoasemalla. Kumpikin maksoi omansa.

Huh, onneksi ei olla osuttu samoille treffeille. Olen tavannut jonkin verran ihmisiä jotka kernaasti kertovat muille olevansa keskimääräistä älykkäämpiä ja voin sanoa, että tuo näkyy sekä heidän käytöksessään ja arvoissaan eikä todellakaan aina positiviisella tavalla. 

Kerta halutaan toisenlaisia, miksei lähdetä niihin maihin joissa heitä on? Taitaa elättäjän rooli sittenkin pelottaa ;)

Korona on huono tekosyy. Aina voi odottaa ja treffata Skypessä, sekä lähettää lahjoja.

Koska olen normaalia älykkäämpi, pidän erittäin halpana olla vaikuttunut tarjotusta ravintolaruuasta, tai vaikka miehen autosta. Näitä naisia taitaa olla enemmistö, ainakin kirjoituksista päätellen. Heikko itsetunto vaatii sen ravintolaruoan miehen maksamana. Ei tee vaikutusta minuun, älykäs keskustelu ja nokkela sanailu tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku arveli että olen fyysisesti nainen ja henkisesti mies. Voi olla, en ainakaan typerä ylilaitettu pimatsu joka kuvittelee liikoja itsestään. Olen hyvin naisellisen näköinen ja älykkyyteni on keskitasoa korkeampi. Minulle ruokatarjoilua, sen maksajaa ja yleensäkin mielistelyä tärkeämpää on mielenkiintoiset keskustelut miehen kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut huonoa miestä. Kahvilla ollaan aloitettu, huoltoasemalla. Kumpikin maksoi omansa.

Huh, onneksi ei olla osuttu samoille treffeille. Olen tavannut jonkin verran ihmisiä jotka kernaasti kertovat muille olevansa keskimääräistä älykkäämpiä ja voin sanoa, että tuo näkyy sekä heidän käytöksessään ja arvoissaan eikä todellakaan aina positiviisella tavalla. 

Kerta halutaan toisenlaisia, miksei lähdetä niihin maihin joissa heitä on? Taitaa elättäjän rooli sittenkin pelottaa ;)

Korona on huono tekosyy. Aina voi odottaa ja treffata Skypessä, sekä lähettää lahjoja.

Koska olen normaalia älykkäämpi, pidän erittäin halpana olla vaikuttunut tarjotusta ravintolaruuasta, tai vaikka miehen autosta. Näitä naisia taitaa olla enemmistö, ainakin kirjoituksista päätellen. Heikko itsetunto vaatii sen ravintolaruoan miehen maksamana. Ei tee vaikutusta minuun, älykäs keskustelu ja nokkela sanailu tekee.

Älykäs ihminen voi olla laittautunut taikka luomu. Ei pitäisi tuijottaa liikaa kuoreen.

Reilun vuoden suhteessa en maksanut kuin vain sen ensimmäisen kahvikupillisen, mies maksoi kaikki ruoat, juomat jne. Olisi maksanut sen ensimmäisenkin kahvin jos olisin antanut siihen mahdollisuuden mutta itsenäisenä naisena en tullut edes ajatelleeksi, että hän tahtoisi tarjota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleen"?

Tuohan oli normitilanne aikana ennen tasa-arvoa kun miehillä oli rahat.

Meinaatko, että joskus entisaikaan käytiin treffeillä ravintolassa ja kahvilassa?

Entisaikaan oli jo ravintoloita ja kahviloita. Eritoten Amerikassa tuotettiin etikettivideoita 40-60-luvulla. Mies maksoi joka kerta seuralaisensa illan. Suomessa tietenkin eri meno.

Jos Suomessa kerran "tietenkin" eri meno, niin miksi tuo Amerikka edes otettiin tähän esimerkiksi? Suomessa 40-luvulla merkittävä osa väestöstä asui maaseudulla, jossa ei kahviloissa istuskeltu. Ja sitten taas 60-luvulla oli jo tavallista, etä naisetkin olivat töissä. Joten miksi ottaa amerikkalaista deittailukulttuuria ensinkään eniin "todistelemaan", miten asiat olivat "ennen", kun se "ennen" käsittää oikeasti hyvin paljon laajemman ajanjakson kuin muutaman vuosikymmenen, ja toisaalta amerikkalainen yhteiskunta ei muutenkaan kuvasta koko maailmaa, Suomeakaan.

Koska jostainhan kumpuaa halu maksattaa miehellä kaikki. Varmaan seurattu liikaa jenkkiohjelmia. Jossain suomalaisessa ohjelmassa saatetaan läpällä heittää, et mä maksan ja eikä tätäkään näy joka jaksossa.

Kahvikuppi ensitreffeillä = kaikki.