Asumisero muttei avioero, lasten kanssa jaksamisen vuoksi

Entäs tukiperhe?

Ihan hyvältä kuulostava ja fiksu ratkaisu. Kyllähän tuollaisia ratkaisuja on tosi monessa perheessä, mutta ilman että niitä varsinaisesti avataan ulkopuolelle tai tilanne on ehkä järjestetty jotenkin toisin.

Tiedän monia perheitä, jossa jommalla kummalla vanhemmalla on muualla työhuone, jossa saattaa välillä olla yötä että saa nukuttua kunnolla tai että isovanhemmat auttavat lastenhoidossa tosi paljon esim. niin, että lapset ovat viikonloppuja usein mummolassa. 

Kokeilkaa, ette ainakaan häviä mitään!

Mielestäni kuulostaa ihan ymmärrettävältä, ja voi olla teille hyväkin ratkaisu. Täällä vaan saa kakkaa niskaan, jos kertoo rahoittavansa tällaisen ratkaisun Kelan kautta, mikä on sinänsä odotettavaa. (Muutenkin jotkut keskustelut täällä pysyvät asiallisina, ja jotkut keräävät trolleja kuin kärpäsiä ja menevät huutamiseksi.) Mutta jos tästä oikeasti on apua ja tämä mahdollistaa läsnäolevana vanhempana jaksamisen, voi miettiä kuinka paljon yhteiskunnan tulevia varoja sillä säästetään, jos esim. yksikin osapuoli säästyy pitkiltä terapioilta tms. Toki tällainen järjestely on aika lailla viimeinen vaihtoehto ja tulee hoitaa niin edullisesti kuin mahdollista. Olen samaa mieltä siitä, että lasten kannalta en näe kovin isoa eroa tällaisessa järjestelyssä kolmivuorotyöläisen arkeen tai vastaavaan.

Voin kyllä hyvin ymmärtää sen, että muutaman päivän hiljaisuus ja oma rauha lataavat akkuja ja auttavat jaksamaan eteenpäin vaikeissa tilanteissa, joita joskus voi syntyä erityistarpeisten lasten kanssa. Lapsia hankkiessa ei ole kristallipalloa, ja jos tulisi olla täysi varmuus kaikesta tulevasta ja omista voimavaroista, eipä lapsia oikein voisi hankkiakaan. Sellaistakaan elämä ei oikein voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, tämä on kyllä omaan logiikkaan kummallisinta mitä olen hetkeen lukenut. Oma mies tekee paljon matkustavaa työtä (tai siis ennen korona-aikaa), ja on kyllä aikamoinen setti pyörittää työmatkojen ajan sirkusta itse, kun se on alunperin mitoitettu kahden ihmisen voimin hoidettavaksi, itsestäni tuollainen kuulostaisi vielä kuormittavammalta kuin se, että tilanteissa sentään on kaksi aikuista. Jos olisin yksinhuoltaja, en todellakaan jaksaisi tätä samaa settiä yksin, vaan jostain pitäisi karsia - harrastuksia vähemmän, pienempi asunto jne. Ymmärtäisin, että teillä ei kuitenkan ole muutoin tarkoitus karsia mitään?

Ja kuten joku tuolla ehdotti, ettekö voisi sitten vaikka jakaa vastuuta siellä kotona samaan tapaan, vaikka joka toinen ilta toiselle täysi koppi kaikesta ja toisena iltana toisin päin? Se lepäävä osapuoli menee vaikka lukollisen oven taakse vastamelukuulokkeiden kanssa tms.

Ja sitten vielä viimeisenä - vaikka tämä kuulostaa aika ikävältä, niin silti: itsellänikin on ahdistushäiriötaustaa, ja välillä olisi ihana vaan vetäytyä vastuusta ja levätä kunnolla. Mutta kun, olen aikuinen ihminen, ja minulla on perhe, lapsi, työ ja asuntolaina, ja aivan kaikkien lapset kiristävät joskus hermoja, ja silloin ollaan aikuisia ja purraan hammasta. Sori nyt vaan että tämä kuulosti karulta, mutta näin se nyt vähän on. Yhteiskunnan tuilla asunnon hankkiminen ei kyllä ratkaise tuota ongelmaa.

Hampaita on jo purtu niin paljon ettei paljoa ole jäljellä. Siksi tätä mietitäänkin, viimeisenä vaihtoehtona ettei tarvitsisi oikeasti erota.

Jotenkin tuntuu että tässä eniten jäytää ihmisiä se, että kelan tuilla olisi varaa 200e maksavaan opiskelijasoluun. En edes miettinyt mitään yh-korotuksia. Oletteko todella sitä mieltä että tuo on iso hinta yhteiskunnalle siitä että perherauha pitäisi? Mä en osaa nyt erottaa täältä puhtaita trolleja ja niitä joiden mielestä tuo on oikeasti kohtuutonta. 

Opiskelijasoluun? Siellä bilettävien nuorten keskellä te perheelliset työssäkäyvät ihmiset kävisitte lepäämässä?! Oletko sä ihan seonnut? Miten edes ajattelit, että saatte mitään opiskelijasolua (tai että olisi moraalinen oikeus!) noilla tiedoilla, kun niitä ei riitä kaikille opiskelijoillekaan? Miksi yhteiskunta ylipäätään olisi vastuussa teidän perherauhasta? Sama kuin sanois, että ei se ole paha jos vaan vähän varastaa tai pahoinpitelee. Ihan vinkkinä, rauhallinen mieli alkaa rehellisyydestä!

Miten lapsen erityisherkkyys ilmenee? 

Tuo opiskeluhan olisi hyvä peruste myös lapsille, opiskelukämpässä olisi rauha opiskella.

Periaatteessa tykkään ideasta, itsekin hiljaisuutta ja rahaa kaipaavana ymmärrän hyvin. En kyllä olekaan hankkinut lapsia koska uskon että en jaksaisin niitä, jos ne käyttäytyisivät kuin suurin osa lapsista, eli huutaisivat, juoksentelisivat äänekkäästi ja vaatisivat koko ajan huomiota.

Mutta kyllä tuo yhteiskunnan tuilla - juttu vähän mietityttää. Sitä paitsi älkää sitä virhettä tehkö että joku opiskelijasolu, ei todellakaan. Siellä ei sitä rauhaa välttämättä todellakaan ole, ja erityisherkkää voi etenkin kuormittaa asua samassa kämpässä ihan vieraan ihmisen kanssa joka elää ihan eri tavalla ja rytmissä kuin sinä. Itse asiassa varmaan suurinta osaa aikuisista kuormittaisi.