Mä en jaksa enää tätä negatiivisuutta, kateus, jurous ja tunnekylmyyttä.

Vinkki: Keskity läheisiisi ja heidän kanssaan arjen läsnäoloon. Laita puhelin kiinni. Katso vain iltauutiset, jos sitäkään aluksi, jos kovasti ahdistaa.

Some ja tällaiset palstat sekä poliittiset asiaohjelmat tuovat vain turhaa mielipahaa asioista, joihin et voi suoraan mitenkään vaikuttaa.

Keksi jokin mukava uusi harrastus tai opettele jokin uusi taitoa. - Tämä toimii myös somettamisen sijasta parisuhteessa oleville ja perheellisille, koska sitä voi tehdä myös yhdessä.

Jos sitä vähemmän keskittyisi puhelimeen ja enemmän esim. kumppaniin, se seksikin voisi kiinnostaa ja tuo useimmiten myös paremman olon ;)

Sitten ihmiset. En tiedä johtuuko äidinkielestä, mutta suomalaiset ihmiset voivat olla periaatteessa ystävällisiä, mutta puheissa on veemäinen takavire ja ihmisten saaminen huonolle tuulelle tuntuu olevan hyvin monen ihmisen motiivi. Oma lukunsa on narsistimaiset ihmiset, joiden touhu tuntuu olevan jatkuvaa hätää ettei häntä nyt arvosteta ja muisteta tarpeeksi.

Muutamassa muutamassa ulkomaassa asuneena elämä sujui siellä melko tasapainoisesti, ihmiset eivät veetuilleet tahallaan toisilleen, tervehdittiin aina, vanhahkoilla yhteiskuntatoiminnoilla asiat sujuivat ja yleensä nopeammin kuin Suomessa. Lisäksi tulosi sait pitää melko hyvin ja hintataso pysyi kurissa kilpailulla jopa rajojen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: Keskity läheisiisi ja heidän kanssaan arjen läsnäoloon. Laita puhelin kiinni. Katso vain iltauutiset, jos sitäkään aluksi, jos kovasti ahdistaa.

Some ja tällaiset palstat sekä poliittiset asiaohjelmat tuovat vain turhaa mielipahaa asioista, joihin et voi suoraan mitenkään vaikuttaa.

Keksi jokin mukava uusi harrastus tai opettele jokin uusi taitoa. - Tämä toimii myös somettamisen sijasta parisuhteessa oleville ja perheellisille, koska sitä voi tehdä myös yhdessä.

Jos sitä vähemmän keskittyisi puhelimeen ja enemmän esim. kumppaniin, se seksikin voisi kiinnostaa ja tuo useimmiten myös paremman olon ;)

EI ystäviä oo olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: Keskity läheisiisi ja heidän kanssaan arjen läsnäoloon. Laita puhelin kiinni. Katso vain iltauutiset, jos sitäkään aluksi, jos kovasti ahdistaa.

Some ja tällaiset palstat sekä poliittiset asiaohjelmat tuovat vain turhaa mielipahaa asioista, joihin et voi suoraan mitenkään vaikuttaa.

Keksi jokin mukava uusi harrastus tai opettele jokin uusi taitoa. - Tämä toimii myös somettamisen sijasta parisuhteessa oleville ja perheellisille, koska sitä voi tehdä myös yhdessä.

Jos sitä vähemmän keskittyisi puhelimeen ja enemmän esim. kumppaniin, se seksikin voisi kiinnostaa ja tuo useimmiten myös paremman olon ;)

EI ystäviä oo olemassa.

Surullista, että koet niin. Olen pahoillani puolestasi. Yksinäisyys tekee mielen ja kehon sairaaksi.

Suomalainen kulttuuri on aina ollut varsin tunnekylmä. Ennen sitä ei vain tunnistettu, koska ei ollut somea ja muutenkin kanssakäyminen oli pidättyvämpää. Toisaalta esimerkiksi lasten kasvattamista väkivallalla ja runsasta alkoholinkäyttöä pidettiin normaaliin elämään kuuluvina asioina eikä niinkään tunnekylmyytenä. Nykytilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut myös korona-ajan eristäytyminen ja voimakas poteroituminen. Kaikkien mielenterveys ja sosiaaliset taidot eivät sitä kestäneet vaan osalla jäi hyökkäysvalmius päälle. Vihollisia ja erilaisia salaliittoja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole. Samalla inhimillinen kärsimys ja toisaalta ihmisten hyvyys jäävät huomaamatta.

Jotta tänne saataisiin luotua myönteisempää, rohkaisevampaa ja luottavaisempaa ilmapiiriä, pitäisi traumatietoisuuden ja hoitomenetelmien olla nykyistä huomattavasti edistyneemmällä tasolla. Suomi on pitkälti traumatisoitunut yhteiskunta, jota ei sisulla ja itseään niskasta kiinni ottamisella paranneta. Positiivisuuden vaatiminen ja keinotekoiset yhteisöllisyyskampanjat eivät auta, jos juurisyytä kaiken pahoinvoinnin ja huonon käytöksen taustalla ei hoideta.

Ryhdy itse valopilkuksi, äläkä marise.

Samat fiilikset

Up

Niinpä! Paljon tuntuvat tyypit painavan toisiaan maahan ja välttelevän vastuitaan, pahoittavan muiden mieltä, koska joku on " rasittava vääntäjä"  vaikka itse kilpailevat ja syrjivät muita. Nuorempana sitä ajattelin että kivaa, joku vaan kadehtii, mut vanhemmiten se vie voimat!

Ainoat Tahiti jotka on ystävällisiä ovat myyjät ja jotkut viran/ työn puolesta niin tekevät. Ja tietäähän sen että oikeasti nekään eivät :/

Pitäisikö muuttaa pois Suomesta? 

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on aina ollut varsin tunnekylmä. Ennen sitä ei vain tunnistettu, koska ei ollut somea ja muutenkin kanssakäyminen oli pidättyvämpää. Toisaalta esimerkiksi lasten kasvattamista väkivallalla ja runsasta alkoholinkäyttöä pidettiin normaaliin elämään kuuluvina asioina eikä niinkään tunnekylmyytenä. Nykytilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut myös korona-ajan eristäytyminen ja voimakas poteroituminen. Kaikkien mielenterveys ja sosiaaliset taidot eivät sitä kestäneet vaan osalla jäi hyökkäysvalmius päälle. Vihollisia ja erilaisia salaliittoja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole. Samalla inhimillinen kärsimys ja toisaalta ihmisten hyvyys jäävät huomaamatta.

Jotta tänne saataisiin luotua myönteisempää, rohkaisevampaa ja luottavaisempaa ilmapiiriä, pitäisi traumatietoisuuden ja hoitomenetelmien olla nykyistä huomattavasti edistyneemmällä tasolla. Suomi on pitkälti traumatisoitunut yhteiskunta, jota ei sis

Ai että miten sun näkemys keikahtaa kun salaliitot konkretisoituu.

Ap, aktivoidu. Kansalaisvaikuttaminen, yhdistykset, paikallispolitiikka.

Miniät ne varsinkin on ihan kamalia, eikä ole tyttäretkään paljon parempia.

t. Boomeri 79 v

Suosittelen, että kiinnität huomiota positiivisiin asioihin.

Ei ehkä onnistu, jos olet teini-ikäinen, aikuiselle hyvin todennäköisesti onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: Keskity läheisiisi ja heidän kanssaan arjen läsnäoloon. Laita puhelin kiinni. Katso vain iltauutiset, jos sitäkään aluksi, jos kovasti ahdistaa.

Some ja tällaiset palstat sekä poliittiset asiaohjelmat tuovat vain turhaa mielipahaa asioista, joihin et voi suoraan mitenkään vaikuttaa.

Keksi jokin mukava uusi harrastus tai opettele jokin uusi taitoa. - Tämä toimii myös somettamisen sijasta parisuhteessa oleville ja perheellisille, koska sitä voi tehdä myös yhdessä.

Jos sitä vähemmän keskittyisi puhelimeen ja enemmän esim. kumppaniin, se seksikin voisi kiinnostaa ja tuo useimmiten myös paremman olon ;)

 

Toisaalta elämän tarkoitus ei voi olla vain feel good.

Netistä löytää molemmat maailmat: huonojen fiilisten (vaikeat globaalit kysymykset mm teknologian kehitys) ja mielihyvän, siis todellisuuspaon. Se häiritsee että yleistetään kaikkien vain pakenevan realiteetteja netissä tai vaikka tällä palstalla. 

Sen lisäksi: moni elää tosi yksin juuri nyt. Kyllähän se pitäisi ratkaista tosielämässä ihmisiä löytämällä mutta toisaalta yksinäisyys ilman MITÄÄN kontaktia kehenkään (mikä oli asiaintila vuosikymmeniä) on kaikkein puuduttavinta (koettu on). Että tuo mustavalkoisuus on vähän huono asenne. 

Osa meistä ollut jo lapsesta asti yksinäisiä. Eli kyllä yksinäisten tarinoissa ja etenkin syissä taustalla on eroja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vinkki: Keskity läheisiisi ja heidän kanssaan arjen läsnäoloon. Laita puhelin kiinni. Katso vain iltauutiset, jos sitäkään aluksi, jos kovasti ahdistaa.

Some ja tällaiset palstat sekä poliittiset asiaohjelmat tuovat vain turhaa mielipahaa asioista, joihin et voi suoraan mitenkään vaikuttaa.

Keksi jokin mukava uusi harrastus tai opettele jokin uusi taitoa. - Tämä toimii myös somettamisen sijasta parisuhteessa oleville ja perheellisille, koska sitä voi tehdä myös yhdessä.

Jos sitä vähemmän keskittyisi puhelimeen ja enemmän esim. kumppaniin, se seksikin voisi kiinnostaa ja tuo useimmiten myös paremman olon ;)

EI ystäviä oo olemassa.

Surullista, että koet niin. Olen pahoillani puolestasi. Yksinäisyys tekee mielen ja kehon sairaaksi.

Eri mieltä.

Täällä yksi, jolla ei ole ollut muuta kuin hyväksikäyttäviä ihmissuhteita ja luonnehäiriöiset vanhemmat. Minulle yksinäisyys on elämän perusta ja onneksi senkin nyt osaan etten tavan vuoksi roiku jossain ihmisessä kun väistelen omia tunnetilojani. Eli ihmissuhteet eivät ole nykyään kyllä mikään tae psyyken tasapainosta saati  -terveydestä. Moni pelkurimainen luonne saattaa olla hyvin sosiaalinen eikä halua pysähtyä katsomaan itseään peiliin kun voi suojautua ja naamioitua supliikillaan.

En välitä olla itse tuollainen. Keskustelupalstat eivät ole mielestäni pahinta höttöä mitä virtuaali tarjoaa. Siis tyyliin tälläinen pohdiskelu. Onnistuuko livenä helposti nykyään?

Voi olla pikemmin niin että todellinen eheytyminen voi alkaa vasta kun minäkäsitystä vääristävät ja tunnekylmät ihmissuhteet raivataan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen kulttuuri on aina ollut varsin tunnekylmä. Ennen sitä ei vain tunnistettu, koska ei ollut somea ja muutenkin kanssakäyminen oli pidättyvämpää. Toisaalta esimerkiksi lasten kasvattamista väkivallalla ja runsasta alkoholinkäyttöä pidettiin normaaliin elämään kuuluvina asioina eikä niinkään tunnekylmyytenä. Nykytilanteeseen on todennäköisesti vaikuttanut myös korona-ajan eristäytyminen ja voimakas poteroituminen. Kaikkien mielenterveys ja sosiaaliset taidot eivät sitä kestäneet vaan osalla jäi hyökkäysvalmius päälle. Vihollisia ja erilaisia salaliittoja nähdään sielläkin, missä niitä ei ole. Samalla inhimillinen kärsimys ja toisaalta ihmisten hyvyys jäävät huomaamatta.

Jotta tänne saataisiin luotua myönteisempää, rohkaisevampaa ja luottavaisempaa ilmapiiriä, pitäisi traumatietoisuuden ja hoitomenetelmien olla nykyistä huomattavasti edistyneemmällä tasolla. Suomi on pitkälti traumatisoitunut yhteiskunta, jota ei sis

 

Ei varmasti ole yhtä kaikille yhteistä juurisyytä saati jotain suomaisille yhteistä tunnekylmyyttä. Jo maakuntien tunneilmastoissa on eroja. Tietysti on haaste saada lisättyä kaikkea sitä, mikä edistää elämänhalua ja tulevaisuususkoa, mutta toisaalta se ei voi perustua höttöpsykologisoinnille tai valheellisille lupauksille/maalailuille. Eli välillä tuntuu että puuttuu täysin jokin yhteinen käsitys siitä, mitä esim maana olemme ja tavoittelemme. Ikäänkuin nykyisenkaltainen pseudoindividualismi jo itsessään olisi tuhoavaa. Kenen tavoitteita tämä taas ajaa..? 

Apatialla ei tasan varmasti mitään muuteta parempaan, terveempään suuntaan.