Oletko isäsi näköinen nainen?

Alkujaan kyllä. Siis nuorempana näytin hyvin paljon siltä kuin isäni nuorena näytti enkä juuri ollenkaan äidiltäni, mutta nyt neljänkympin rajapyykin tultua vastaan olen alkanut muistuttaa äitiäni samassa iässä. Kun iho vähän valahtaa jne., niin uudet piirteet pääsevät esiin.

Kyllä, olen enemmän isäni kuin äitini näköinen. Vanhana näyttänen isäni äidiltä (silloin kuin hän vielä eli). Olisin mieluummin ottanut äitini suvun kevyemmät piirteet, mutta minkäs teet.

Kyllä:( siksi näytänkin ihan t ransulta, veljeni taas on ihan äitini näköinen eli ns pretty boy ja saa naisen kuin naisen. Itse en ole yhdellekkään miehelle kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Valitettasti joo. Isäni on oikein komea mies, ja äitini kaunis, mutta minä ollen ruma ja kolho koska olen perinyt monia isäni "supermaskuliinisia" piirteitä kuten laatikkoleuan ja vahvan nenän. Kroppakin on enemmän iso ja vahva kuin äitini siro ja keskipituinen.

Onko sinulla myös vahva libido, tyyliin pitäisi harrastaa päivittäin ja monta kertaa? Maskuliiniset ulkonäköpiirteet naisella kertovat elimistön synnynnäisesti korkeasta testosteronipitoisuudesta, jonka myötä libidonkin pitäisi olla hyvinkin "vaativa".

Meillä on samat naamat!

Olen, valitettavasti. Kaikkein ikävintä on, että perin isäni surkean hiuslaadun. Lapsena minulle sanottiin, että isän näköiset tytöt on onnellisia. Vanhemmiten tajusin, että sen oli kai tarkoitus ottaa osaa.

Isän siskon näköinen ja rehevä kroppa on isän äidiltä, äitiin en kyllä ole tullut mitenkään.

Olen isän näköinen. Joskus se on harmittanut, koska äitini on todella kaunis ja isä ihan mukiinmenevä varmaankin. Ei nuo nyt mitään naista kaunistavia piirteitä ole minulla olleet, mitkä ehkä ovat tehneet isän vain persoonallisen ja vekkulin näköiseksi nuorena miehenä. On isältä jotain "hyviäkin" piirteitä periytynyt. Kelpaan itselleni näin :)

Paljon isäni näköinen. Lisäksi on piirteitä ja taipumuksia jostain, ei kummaltakaan vanhemmalta tai isovanhemmilta.

On meissä paljon samaa. Tosin on äidinkin kanssa. Isäni oli aika kivannäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Alkujaan kyllä. Siis nuorempana näytin hyvin paljon siltä kuin isäni nuorena näytti enkä juuri ollenkaan äidiltäni, mutta nyt neljänkympin rajapyykin tultua vastaan olen alkanut muistuttaa äitiäni samassa iässä. Kun iho vähän valahtaa jne., niin uudet piirteet pääsevät esiin.

Sama mulla,  passikuvasta näyttääkin katsovan äiti, vaikka isän näköinen olen ollut nuoruuteni. Onneksi isän pitkät sääret ovat säilyneet :)

Äitini oli nuorena todella kaunis. Kauniit piirteet, luonnostaan suorat ja hyvät hampaat, vartaloin oli vielä joka miehen unelma eli hoikka mutta rinnakas. Itsekin katson häntä usein kuvista, että onpa kaunis. Sellainen nainen, josta miehenä pitäisin, niin luonteen kuin ulkonäön puolesta.

Itse en ole kaunis, en rinnakas enkä suorahampainenkaan. Mielestäni meistä lapsista kenestäkään ei tullut samalla tavalla kaunis kuin äitini eli voi sanoa, että todellakin isä pilasi geenipoolin. :D No, oli hänellä hyvä luonne. :D

Minä olen isän näköinen. Nuorena en tätä oikein tajunnut, mutta joskus myöhemmin näin isäni kuvan armeija-ajoilta ja kun vertasin sitä omaan kuvaani parikymppisenä, niin todella paljon samaa näköä meissä on. 

Isäni oli minua 55 vuotta vanhempi ja siksi tuntui nuorena oudolta, kun kahteen kertaa minulta entuudestaan vieras ihminen kysyi, olenko isäni tytär. Sellaiset ihmiset, jotka tunsivat isäni, näkivät heti paikalla että olen tytär. Isäni oli silloin jo vanha mies ja siksi oudoksuin. Mutta se nuoruudenkuvan näkeminen auttoi paljon.

Omassa tyttäressäni en osaa nähdä oikein meitä kumpaakaan, paitsi että tytär on perinyt isänsä paksut ja lainehtivat hiukset ja kulmakarvojen mallin, mitä molempia jaksan aina ihailla. Mutta minut tuntevat ihmiset näkevät tyttäressäni minun näköä ja mieheni sukulaiset näkevät tyttäressä miehen näköä. 

Isältä enemmän näytän.. :) Kroppaki enempi isän puolen suvulta.. :)

Pääpiirteittäin en ole isän vaan äidin näköinen. Isältä olen perinyt vaaleat hiukset ja siniset silmät. Piirteeni sen sijaan ovat äidin tai tarkemmin sanottuna äidin veljen.

Olen enemmän isäni kuin äitini näköinen. Vanhemmiten olen alkanut muistuttaa yhä enemmän isäni äitiä ja isänpuoleista tätiäni niin kasvoiltani kuin kropaltani.

Isän sukuun ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Valitettasti joo. Isäni on oikein komea mies, ja äitini kaunis, mutta minä ollen ruma ja kolho koska olen perinyt monia isäni "supermaskuliinisia" piirteitä kuten laatikkoleuan ja vahvan nenän. Kroppakin on enemmän iso ja vahva kuin äitini siro ja keskipituinen.

Itsellä sama ongelma. Isä todella komea ja äiti tosi kaunis. Minä perin molemmilta paljon huonoja puolia.

Olen. Veljeni on sitten ihan kuin kopio äidistä. Taitaa olla biologiaa, ettei luonto tuota vain kopioita samasta sukupuolesta. Tosin minussakin on äidin piirteitä, kuten nenä ja hiuslaatu, mutta muutoin olen enemmän isän näköinen.

Olen, jopa hämmästyttävän paljon. Joskus olen kuullut sanottavan, että äidistä voi olla aina varma ja isästä ei niinkään, mutta minun kohdallani se on kyllä toisinpäin 😁