Tuli kutsu työhaastatteluun - teenkö väärin..

Ymmärtäisin tämän JOS työnantajalla olisi oikeus perheen perustamisesta kysellä. Vaan kun ei ole!!! Eli teidän naisten mielestä työnantajan työhaastattelussa esittämään laittomaan kysymykseen PITÄÄ vastata rehellisesti?!? MIKSI?



Eikö työnantaja tee teidän mielestänne väärin kysyessään? Jos tekee, niin miksi naisen pitäisi tehdä ns. oikein vastauksen suhteen?

eli ei koeajallakaan työsuhdetta saa päättää ihan tosta vaan. ja raskaus ei ole riittävä syy työsuhteen katkaisemiseen.



näissä tapauksissa työnantajan vastuulla on näyttää että löytyy joku oikea syy koeajalla irtisanomiseen.

Mikä tahansa pätevä syy riittää työnantajan puolelta. Silloin jos epäillään että työnantaja purkaa työsuhteen raskauden vuoksi, voidaan toki tulkita syrjimiseksi. Miten sitten saa oikeutta näissä tapauksissa? Oikeustaistelu on pitkä ja kivinen tie, ja haluaako joku tosiaan vetää työnantajan oikeuteen, ja sitten kuvitella pitävänsä työpaikkansa tällaisen jälkeen...?



Musta voisi pikkuisen käyttää tervettä järkeä näissä asoissa, ja miettiä asioita pitkällä tähtäimeillä. Jos etsii vakituista työpaikkaa, niin ei varmaankaan ole hyvä perustaa työsuhdetta, tai sen hakemista valheelle.



Itseltäni kysyttiin työhaastattelussa tätä lapsenteko-asiaa. Enkä ihmettele yhtään. Kaiken lisäksi se oli nainen joka kysyi. Vastasin, että juuri nyt ei ole ajankohtaista, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja sain paikas. Työnantaja tiesi ihan varmasti, että lähitulevaisuudessa on kohdallani ajankohtaista. Sain silti työpaikan, nyt olen ollut työssä vajaa kaksi vuotta ja jäämässä äitiyslomalle. Ja siihen suhtaudutaan ihan luonnollisesti.



Näistä kaikista kirjoituksista saa kuvan, että oikeastaan työntekijällä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia työnantajaa kohtaan. Musta se on väärin. Työsuhde on molemminpuolinen sopimus, ja ihan yhtälailla työntekijällä on velvollisuus tuoda työhaastattelussa ilmi kaikki työsuhteeseen vaikuttavat asiat, se on rehellistä peliä puolin ja toisin...



Mutta kukin toimii niin kuin katsoo omatuntonsa puolesta sopivaksi ;)



Mitä tulee noihin työhaastattelussa sallittuihin kysymyksiin, tuo laki yksityisyydestä, jota siinä sovelletaa, on melko löyhä ja tulkinnan varainen. Totta on, että pakko ei ole vastata mihinkään kysymyksiin, jos ei halua. Kuvitteleeko joku että työnantaja palkkaa sellaisen työntekijän, joka kieltäytyy vastaamasta, vaikka kysymys ei sovelias olisikaan...? Eiköa tämä kerro jo siitä, että jotain salattavaa on...itse asiassa tästä kyseisestä asiasta on olemassa vain yksi ennakkopäätös, ja siinäkin on kyseessä mies (joka työtä haki).



En ymmärrä tällaisia neuvoja, että kehotetaan hakemaan työtä valheellisin perustein, oma moraalini ei ainakaan antaisi periksi. Totta on, että lapsi täytyy naisen saada, että yhteiskunta pyörii, mutta jos tekee lapsen tiettyyn elämäntilanteeseen (esim. kun ei ole työtä), niin silloin se vastuu täytyy kantaa itse, ja myöskin miettiä mitä kaikkea se raskaus ja lapsi tuo tullessaan...se on sitä vastuunkantoa ;)



Itse hain töitä työttömäksi jäätyäni, ja tämä omatyönantajani ainakin palkkasi minut persoonani ja osaamiseni perusteella, eikä haitannut vaikka olen riski. Rehelliseltä pohjalta kun lähtee, niin työllistyminen on helpompaa.

Dirah:

Mikä tahansa pätevä syy riittää työnantajan puolelta. Silloin jos epäillään että työnantaja purkaa työsuhteen raskauden vuoksi, voidaan toki tulkita syrjimiseksi. Miten sitten saa oikeutta näissä tapauksissa? Oikeustaistelu on pitkä ja kivinen tie, ja haluaako joku tosiaan vetää työnantajan oikeuteen, ja sitten kuvitella pitävänsä työpaikkansa tällaisen jälkeen...?

______________________________



Harvemmin oikeesti istuimeen asti mennään. Useimmiten eri puolet istuvat pöytään ja sopivat asian, jos kyse on oikeasti siitä ettei työnantajalla oikeita perusteita ole.



Ja totta, harvemmin tuohon työhön ihminen enää jää. Laiton irtisanominen on kuitenkin laiton irtisanominen. Ja raskaana olevan syrjiminen on syrjimistä.

________________________



Musta voisi pikkuisen käyttää tervettä järkeä näissä asoissa, ja miettiä asioita pitkällä tähtäimeillä. Jos etsii vakituista työpaikkaa, niin ei varmaankaan ole hyvä perustaa työsuhdetta, tai sen hakemista valheelle.



_________________

Tämä on jokaisen ihmisen harkittava itse. Luonnollisesti siinä on oma ongelmansa. Minä hain määräaikaista työtä vaikka tiesin olevani raskaana. Toisaalta minulla on 6 keskenmenoa takana joten tiedän että yli 80% todennäköisyydellä kesken menisi tämäkin. No ei ole vielä mennyt kuitenkaan. Ja työnantaja tietää mistä on kyse. Kerkeän kuitenkin olla työssä jokusen vuoden, vaikka äippälomallekin jään.

_______________________





Itseltäni kysyttiin työhaastattelussa tätä lapsenteko-asiaa. Enkä ihmettele yhtään. Kaiken lisäksi se oli nainen joka kysyi. Vastasin, että juuri nyt ei ole ajankohtaista, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja sain paikas. Työnantaja tiesi ihan varmasti, että lähitulevaisuudessa on kohdallani ajankohtaista. Sain silti työpaikan, nyt olen ollut työssä vajaa kaksi vuotta ja jäämässä äitiyslomalle. Ja siihen suhtaudutaan ihan luonnollisesti.

___________________________



No työnantajasi esitti laittoman kysymyksen. (puitu oikeusasteissa tämä asia) Sinun oma asiasi on vastata jos haluat.



Nykyään monet työnantajat kysyvät tulevaisuudesuunnitelmista, mikä on kauniimpi tapa kysellä myös perhesuunnitelmia. Ja jokaisen oma asia miten vastaa.



__________________



Näistä kaikista kirjoituksista saa kuvan, että oikeastaan työntekijällä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia työnantajaa kohtaan. Musta se on väärin. Työsuhde on molemminpuolinen sopimus, ja ihan yhtälailla työntekijällä on velvollisuus tuoda työhaastattelussa ilmi kaikki työsuhteeseen vaikuttavat asiat, se on rehellistä peliä puolin ja toisin...

_________________________



Kyllä se on suomen lainsäätäjä joka ne yhteiset pelisäännöt luo ja joita on noudatettava. Eli raskaudesta kerrottava se 2kk ennen lomaa. Käytännössä ihmiset kuitenkin kertovat usein aiemmin, mikä on kohteliasta työnantajaa kohtaa.



Laissa ja työsoppareissa on määritelty työnantajan ja työntekijän velvollisuudet toisiaan kohtaan.

____________________________





Mutta kukin toimii niin kuin katsoo omatuntonsa puolesta sopivaksi ;)



Mitä tulee noihin työhaastattelussa sallittuihin kysymyksiin, tuo laki yksityisyydestä, jota siinä sovelletaa, on melko löyhä ja tulkinnan varainen. Totta on, että pakko ei ole vastata mihinkään kysymyksiin, jos ei halua. Kuvitteleeko joku että työnantaja palkkaa sellaisen työntekijän, joka kieltäytyy vastaamasta, vaikka kysymys ei sovelias olisikaan...? Eiköa tämä kerro jo siitä, että jotain salattavaa on...itse asiassa tästä kyseisestä asiasta on olemassa vain yksi ennakkopäätös, ja siinäkin on kyseessä mies (joka työtä haki).



_____________________



Tsekkaa finlex. Eduskunnan sivuilta voit käydä katsomassa myös hallituksen esityksiä laiksi- sieläkin lisää.

______________________



En ymmärrä tällaisia neuvoja, että kehotetaan hakemaan työtä valheellisin perustein, oma moraalini ei ainakaan antaisi periksi.

________________________



Mä en ymmärrä mitä valheellista on hakea raskaana ollessa. Naisen palkkaaminen on työnantajalle aina tietoinen riski. Ja tulevaisuudessa miehenkin palkkaaminen, mikäli kustannuksia aletaan jakaa tai isät alkavat käyttää enemmän oikeuttaa olla vapaalla työstä lapsen kanssa.

__________________



Totta on, että lapsi täytyy naisen saada, että yhteiskunta pyörii, mutta jos tekee lapsen tiettyyn elämäntilanteeseen (esim. kun ei ole työtä), niin silloin se vastuu täytyy kantaa itse, ja myöskin miettiä mitä kaikkea se raskaus ja lapsi tuo tullessaan...se on sitä vastuunkantoa ;)



___________________



Yritätkö tällä sanoa että äiti siirtäisi lapsen hankkimalla tuon vastuun työnantajalle? Katsos laajempaa mittakaavaa ja yhteiskuntarakenteita.



Eiköhän tässä ole kyse oikeasti siitä että meidän yhteiskuntaamme on koitettu muokata siihen suuntaan että myös yritykset ja muu yhteskunta maksaa oman osansa siitä että naiset saavat lapsia.



Tällä pyritään saamaan jotain aikaa laajemmassa mittakaavassa ihan tonne kansantalouteen asti...

__________________



Itse hain töitä työttömäksi jäätyäni, ja tämä omatyönantajani ainakin palkkasi minut persoonani ja osaamiseni perusteella, eikä haitannut vaikka olen riski. Rehelliseltä pohjalta kun lähtee, niin työllistyminen on helpompaa.



_____________________



Jokainen nainen on riski. Paitsi ehkä 50v, mutta sitten alkaakin jo tulla enemmän ehkä sairauspoissaoloja.



No joo, mun pointti loppujen lopuksi on se, että tilanne ei olisi tällainen ja naisia ei syyllistettäisi mikäli miesten työnantajat joutuisivat osallistumaan enemmän.



Kuvitelkaa tilanne jossa mies on työhaastattelussa ja hänen mahaansa tuijotetaan arvioivasti. Kysyttäisiinkö häneltä että mikä on vaimosi tilanne ja haluaako vaimosi lapsia?



aika asiatonta kun sen näin päin esittää eikö vain?

Itse olin toista lasta odottaessani määräaikaisessa työsuhteessa, joka päättyi ennen kuin raskaus oli puolivälissä. Olin rehellinen ja kerroin raskaudesta jo paljon aikaisemmin kun se näkyi (suunilleen rv 10) kysyessäni jatkoa määräaikaiseen työsuhteeseen. Olisinhan voinnut vielä salata raskaudenkin, mutta minusta oli tärkeää olla rehellinen, koska jäisin äitiyslomalle ennen uuden työsuhteen päättymistä ja voisimme sopia työsuhteen vaikka vain äitiysloman alkuun.



No, kuinka suhtautui kunnallinen työnantaja? Kertoi, ettei jatkoa ole luvassa määrärahojen takia. Kuitenkin sain myöhemmin kuulla toista kautta, että samaan tehtävään oli palkattu vain hetkeä myöhemmin toinen työntekijä, itseasiassa hänelle oli luvattu paikka vielä silloin kun itse olin töissä. Että se siitä rehellisyydestä ja sen kannattavuudesta!



Meidän perheen taloudelle se oli kova isku, koska näkyvästi raskaana olevana en saannut muitakaan paikkoja, en saannut ansiosidonnaista päivärahaa, koska olin ollut alle 10kk töissä ja työmarkkinatukeen vaikuttivat puolison tulot, vaikkei ne kovin korkeat olleetkaan. Tästä opin, ettei kannata liian aikaisin paljastaa tulevaa perheenlisäystä.



Nyt olin työhaastattelussa suunnilleen rv 6, tietämättä vielä oliko kohdussa elävä sikiö ja ylipäätään tuossa vaiheessa km-riski on vielä suuri. En kertonut raskaudesta, ei minulta mitään siihen suuntaan kysyttykään. Jos olisi, olisin vastannut jotain ympäripyöreää. Tosin työnantaja oli ennestään tuttu ja toinen haastattelijoista entinen työkaverini, jonka kanssa oli aikaisemmin puhuttukin vauvakuumeesta jne. Eipä se sitten tainnut vaikuttaa päätökseen, koska kuitenkin uskalsivat palkata minut. Ainahan hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaaminen on riski ja loppujen lopuksi monella alalla se, jääkö työntekijä pois 6kk vai vuoden-parin kuluttua työhönotosta äitiyslomalle on melko sama asia, jos hän kuitenkin äitiyslomien jälkeen palaa hyvänä työntekijänä paikallensa.



Tuosta koeajasta, itselläni se oli 3kk ja ehdin kertoa ennen sen päättymistä raskaudesta. Tiesin, että oli olemassa riski irtisanomisesta koeajalla, mutta se riski nyt on otettava koska aika mahdotonta olisi ollut niin pitkälle salatakaan asiaa raskauden jo näkyessä ja työnatajakin pääsi tekemään päätöksiä uuden työntekijän palkkaamisesta. Riippuu työnantajasta kuinka suhtautuu raskausilmoitukseen koeajalla, omani ainakin onnitteli iloisena perheenlisäyksestä eikä missään yhteydessä ole ilmituonnut minkäänlaista paheksuntaa. Hän on itsekin kahden lapsen äiti, joka on pitänyt pitkät hoitovapaat ja suhtautuu niihin hyvin myönteisesti.



Jos olisin saannut potkut koeajalla raskauden takia (koska mitään muuta syytä ei olisi ollut näyttää) niin tietenkin olisin viennyt asian eteenpäin ja vaatinut oikeuksiani oikeusteitse, mutta tuskin olisin ko paikkaan enää äitiysloman jälkeen palannut, en haluaisi olla sellaisessa työssä missä perhettä ei arvosteta.



Tälläisiä mietteitä



Mayella rv 32

(morena?) Mä haluaisin tähän sun litaniaan vastata, että kysehän tässä koko alkuperäisen kirjoituksessa oli siitä, onko muiden mielestä väärin jättää tällainen asia kertomatta, tai valehdella. Näkisin että tämä on mielipidekysymys(omatunnon), ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen on väärin, itse en näin toimisi.



Olen ihan samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa turhaan syrjitään naisia, varsinkin hedelmällisesstä iässä olevia. Ihan samalla tavalla syrjitään 50+ ikäisiä...jostain luinkin, että se naisen " hyvä työikä" taitaa työantajien mielestä rajoittua ikään 18-25 ;)



Biologinen tosiseikka vaan nyt on, että naiset saa lapsia, ja tähän asiaan ei mikään lakialoite oikeastaan auta :) Olen samaa mieltä myös siitä, että kustannuksia tulisi jakaa. Ja miksi ihmeessä naisten pitäisi vain jäädä kotiin lapsen sairastaessa...? Meillä on jo etukäteen sovittu, että sairaspoissaolot hoidetaan puoliksi.



Mutta kaiken kaikkiaan kun puhutaan tästä alkuperäisesta, mikä on oikein/väärin, niin varmasti ihan jokaisen omatunnon kysymys. Ja

pidän suorastaan aika huvittavana sitä,. että jos joku hakee työtä tällaisestä lähtökohdasta, ja sitten ihmettelee työnantajan nuivaa suhtautumista. Rehellisyys jo haastattelutilanteessa kertoo paljon ihmisestä työntekijänä...



Lasten saaminen on biologinen tosiseikka, jolle ei voi kukaan mitään. ja jos hakee työtä tilanteessa, että on raskaana, niin täytyy omassa pääkopassaan miettiä se asia, että missä elämän tilanteessa on jne jne.



Mä olen itse henkilökohtaisesti joutunut irtisanotuksi ihan ensimmäisten joukossa, Yt-neuvotteluiden tulossa, enkä vähiten sen vuoksi että pomo nyt sattui tietämään, että haluamme lapsia. Mutta se vaan on näin, eikä sille mitään voi, mies kun ei voi synnyttää, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.

Tosi kiva kuulla että olet sellaisessa yrityksessä jossa asiaa ymmärretään. Meillä on jäänyt juuri minua ennen kaksi naista äitiyslomalle, muutama mies-puolinen on saanut perheelisäystä, lisäksi pomoni sai juuri toisen lapsensam toinen pomoni odottaa esikoista. Eli äitiys- ja isyyslomia piisaa :) Onneksi näitä yrityksiäkin vielä on.....

Dirah:

Mutta se vaan on näin, eikä sille mitään voi, mies kun ei voi synnyttää, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.

siis sitä että kaikki työnantajat osallistuisivat tasaveroisesti maksamaan äitiyden aiheuttamia työnantajakustanuksia. ainut ongelma mikä naisen työnantajalle jäisi olisi sijaisen löytäminen.

Voi olla, että tuo " kuuluu lähitulevaisuuden suunnitelmiin, mutta..." on liiankin rehellinen vastaus, joten jotakin ympäripyöreämpää sitten. Pääasia, ettei valehtele selkeästi. Se voi kyllä jäädä kummittelemaan taustalle. Sillä kyllähän tosissaan työnantaja tietää riskistä, joten oikeastaan turha alkaa vakuuttelemaan muuta.

Tärkeintä on, että on itse vakuuttunut, ja vakuuttaa haastattelijan siitä, että on oikea henkilö työhän. Hyvä työntekijä saa kyllä pitää paikkansa ja töitä löytyy äitiyslomankin jälkeen.

Ei ole meidän hedelmällisessä iässä olevien naisten syytä, että meitä syrjitään/yritetään syrjiä. Tietyt asiat on laissa säädetty ja niiden mukaan pitää työnantajan elää ja yritystään pyörittää.



Onneksi nyt sentään edes herätetään julkisuudessa keskustelua vanhempainvapaiden kustannusten jakamisesta tasapuolisemmin. Ehkä se joskus myös toteutuu... Mutta niin kauan kuin tilanne on tämä mikä se on ei raskaana olevalla/sitä suunnittelevalla naisella paljoa vaihtoehtoja ole.



Minä esim. sain vakipaikkani (valtiolla), vaikka esimies tiesi varmasti, että lisää lapsia meille tulee. Minut vain oli " pakko" palkata siinä tilanteessa, julkisella puolella nämä virkoihin valinnat on vähän enemmän säädeltyjä kuin yksityisellä. Mutta nyt raskaana ollessani hain ylempää virkaa, enkä saanut. Harmitti vietävästi, sillä monilla muilla ei siinä vaiheessa (raskaus alle puolivälin) olisi maha vielä edes näkynyt eikä työnantajalle olisi ollut vielä pakko edes kertoa. Ilman raskautta olisin paikan saanut, sen tiedän itse ja sen tietävät kaikki työyhteisön jäsenet. Näin se vaan menee. Tällä kertaa työnantajalla oli kuitenkin ns. pätevä peruste palkata joku muu (täysin keksitty, mutta silti), joten asialle ei mitään voi. En siis missään muodossa kannusta ketään raskaana olevaa kertomaan tilastaan työnhaun yhteydessä, jos se ei vielä näy.



Ihan oikeasti raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella työnantajan etua. Vain omaansa. Samoinhan työnantaja ajattelee vain omaa etuaan työntekijää palkatessaan; valitsee työn kannalta juuri sen sopivimman ja pätevimmän, eikä säälin vuoksi palkkaa esim. työhön sopimatonta pitkäaikaistyötöntä, vaikka tämä sitä työpaikkaa ehkä eniten tarvitsisi.



Jos raskaana oleva nainen on työhön paras ja pätevin, ei hänen raskautensa asiaa mihinkään muuta. Vakipaikka on vakipaikka. Siinä on tarkoitus olla vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Äitiysloma on tässä mittakaavassa mitätön pikku juttu. Mutta koska työnantaja ei asiaa tällä tapaa välttämättä ajattele, niin mahdollisesta raskaudesta ei todellakaan kannata puhua. Se ei naisen pätevyyteen, koulutustaustaan ja muuhun sopivuuteen vaikuta millään tapaa.

Tämän jälkeen jätän jo aiheen :)

Dirah:

Mä haluaisin tähän sun litaniaan vastata, että kysehän tässä koko alkuperäisen kirjoituksessa oli siitä, onko muiden mielestä väärin jättää tällainen asia kertomatta, tai valehdella. Näkisin että tämä on mielipidekysymys(omatunnon), ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen on väärin, itse en näin toimisi.

Itse näen tässä taas selkeä eron, minusta kertomatta jättäminen ja valehteleminen on kaksi ihan eri asiaa. Eli en menisi kertomaan raskaudesta, joka on vasta ihan alullaan -alkuperäisellä kysyjällä toisella kuulla- etenkään jos asiaa ei kysytä.

Sen sijaan raskaudesta valehteleminen on eri asia, siis että suoraan päin naamaan sanoo, että ei ole luvassa perheenlisäystä lähivuosina. Tämä etenkin silloin, kun tietää työnantajan hakevan esim tiettyyn projektiin työntekijää, jolloin siis keskenkaiken joutuu vaihtamaan henkilöä.

Tosin, koska työnantaja ei saa kysyä suoraan raskaudesta vaan kierrellen tulevaisuuden suunnitelmista niin sitähän voi pysyä samalla linjalla ja kertoa yhtä kierrellen, että kyllä meilläkin toiveissa lapsia on, emme ihan kahdestaan haluaisi jäädä :)

Ja tuosta sairastavan lapsen hoidosta, itseltäni siitä kysyttiin työhaastattelussa (koska meillä siis kaksi lasta) ja kerroin ihan rehellisesti, että varmaan minulle poissaoloja niistä tulee, mutta olemme sopineet että vuorotellaan ja se joustaa kummalla parempi tilanne töissä -esim sovituista koulutuksista on aika mahdotonta olla pois. Näin ollaan toimittu ja itseasiassa jos päiviä lasketaan niin miehelle tulee enemmän lasten sairastamisesta johtuvia poissaoloja, minä taas olen meistä kahdesta sairastaunut itse enemmän :)

Mayella

...vastasin siis tuohon momentin kirjoittamaan " litaniaan" , en sulle :) Kun kerkesit siihen väliin....:)

Meillä suhtaudutaan tosi nihkeästi lasten sairasteluun...tai yksi pomo suhtautuu. Tavallaan ymmärrän tämän, kyseessä on hänen yrityksensä. Työnantajani ei maksa edes palkkaa kuin 2 päivältä kun kyseessä on sairaan lapsen hoitovapaa (on lakisääteinen minimi).



Ja tämä pomoni myös kiukuttelee siitä, että

äh, lähti liian aikaisin....siis kiukutteli mm. minulle siitä, että yksi työkaverini jäi sairaslomalle ennen äitiyslomaa supistusten vuoksi. Itse asiassa otimme siitä yhteen oikein huolella :) Ja nyt sitten olin itse supistusten takia pois 2,5 viikkoa....ilmoitin pomolle mikä on tilanne, ja että tällaisessa tilanteessa menee taatusti vauvan terveys kaiken edelle. Nyt onkin sitten muuttanut vähän suhtautumistaan, kun on oma lapsi tulossa ;)



Mä ainakin omalla työpaikalla yritän puuttua epäkohtiin. Kaikilla ei tietenkään ole sellaista mahdollisuutta.

MARRASTOIVE:

" Ihan oikeasti raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella työnantajan etua. Vain omaansa. Samoinhan työnantaja ajattelee vain omaa etuaan työntekijää palkatessaan; valitsee työn kannalta juuri sen sopivimman ja pätevimmän, "





Musta tämä on aika koomisesti sanottu. Siis työntekijä saa ajatella vain omaa etuaan, mutta suomitaan työnantajaa, jos hän ajattelee omaa tai yrityksensä etua :) :) :) :)



Jokainen tästä aiheesta kirjoittaja, olisi varmasti pikkuisen eri mieltä, jos esim. olisi itse yrittäjä :=) Minä ainakin taatusti ajattelisin yrityksen etua, jos kyseessä olisi oma yritykseni.



Joo, minäkin lakkaan asiasta vääntämisen....asiaan on varmasti monta eri näkökulmaa ;)

Työnantaja ajattelee omaa parastaan valitsemalla työhön parhaimman hakijan. Se on työnantajan oikeus. Hänen ei tarvitse sääliä jotain ressukkaa hakijaa, jolla olisi työn ja rahan tarve, vaan voi ajatella vain oman yrityksensä etua palkkaamalla PARHAAN.

Samoin työntekijä saa ajatella omaa etuaan: hänen ei tarvitse murehtia siitä, että mitä vaikeuksia työnantajalle tulee hänestä, tuleekohan sairaslomaa, mitä kuluja, löytyykö sijainen jne.

Tätä siis tarkoitin. Kumpikin pelaa omaan pussiin. Työnhakija (raskaana oleva) omaansa ja työnantaja omaansa. Työnhakijan ei tarvitse antaa työnantajalle valttikorttia, jolla menettään hyvän työpaikan.

Yrityksen/työnantajan etu on pitkällä tähtäimellä valita työhön paras mahdollinen. Ja se paras mahdollinen voi olla raskaana oleva. Ei se raskaus muuta työntekijän taitoa, koulutusta, kokemusta. Hän on edelleen se sama, kaikista paras siihen työhön. Piste.

Eikä enempää asiasta täältä...

Dirah:

MARRASTOIVE:

" Ihan oikeasti raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella työnantajan etua. Vain omaansa. Samoinhan työnantaja ajattelee vain omaa etuaan työntekijää palkatessaan; valitsee työn kannalta juuri sen sopivimman ja pätevimmän, "

Musta tämä on aika koomisesti sanottu. Siis työntekijä saa ajatella vain omaa etuaan, mutta suomitaan työnantajaa, jos hän ajattelee omaa tai yrityksensä etua :) :) :) :)

Jokainen tästä aiheesta kirjoittaja, olisi varmasti pikkuisen eri mieltä, jos esim. olisi itse yrittäjä :=) Minä ainakin taatusti ajattelisin yrityksen etua, jos kyseessä olisi oma yritykseni.

Joo, minäkin lakkaan asiasta vääntämisen....asiaan on varmasti monta eri näkökulmaa ;)

Minusta tässä ketjussa esitettyjen seikkojen valossa on oleellista miettiä hakemista myös siltä kannalta missä tilanteessa olet nyt.



Jos olet jo nyt vakipaikassa jossa suht hyvin viihdyt, en hakisi uutta paikkaa nyt koeajan yms. riskien vuoksi.



Jos olet nyt määräaikaisena ja jatko näyttää epävarmalta, et viihdy, opiskelet, olet vanhempainavapaalla tms. voisin sinuna hakeakin.



Eiköhän me kaikki olla samaa mieltä siitä, että raskauden vuoksi ei saa syrjiä ja omia puoliaan on pidettävä. Olen varmaan jonkin sortin kyynikko, mutta joskus maailma on tyly. Vaikka raskauden takia koeajalla (tai muulloinkaan) irtisanominen on laitonta, voi sitä silti tapahtua. Itse en raskaana tai tuoreena äitinä missään nimessä haluaisi joutua liiton ja juristien kanssa tällaista asiaa selvittämään. Olisin oikeassa, mutta mikään ei takaa, että saisin oikeutta.



Tämä nyt on tietty tällainen kauhuskenaario eikä elämäänsä voi elää aina kaikkia riskejä välttäen. Kokonaisuus ja oma riskinottohalukkuus mielestäni ratkaisee. Miettisin myös työnantajan imagoa/ mainetta sekä toimialaa.

ensinnäkin, aihe on herättänyt laajaa keskustelua,kiitos kaikille osallistuneille! Olen saanut monta näkökulmaa, hyödyllistä sellaista, joita tulen käyttämään haastattelussa tarpeen mukaan! :)



Mutta siis tilanteeni:

Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle.Edellisellä paikkakunnalla minulla oli loppuun asti töitä. Joten nyt siis olen työtön ja yrittänyt katsella töitä. Rahaa en saa pennin senttiä,en ansiosidonnaista koska 10kk ei ole tullut täyteen ja työttömyyspäivärahaan vaikuttaa puolison tulot ---> ei mistään rahaa vaimon tilille! Mies elättää tällä hetkellä.



Raskaus oli sinänsä yllätys mutta sinällään toivottu ja tervetullut. Ajattelin muuttaessamme,että kait saan heti töitä mistä jatkaa...ei ole vielä tärpännyt kuitenkaan.



Nyt siis haussa erittäin mielenkiintoinen,koulutustani vastaava paikka,joita harvoin tarjolla.Tämä raskaus on todellakin vasta toisella kuulla, ensimmäinen neuvolakäyntini on vasta haastattelun jälkeen. Joten,sitäkin olen miettinyt, uskallanko sanoa juuta tai jaata mahdollisiin lapsi-perhekysymyksiin,sillä enhän edes tiedä onko alkio/sikiö edes hengissä. Saatikka tuleeko keskenmeno suunnilleen hyvässä lykyssä haastattelua seuraavana päivänä...

Eli olen ajatellut, että jos sanon raskaudestani (joka on vielä täysin ammattihenkilöstön tutkima ja varmistama) jonka johdosta menetän mahdollisuuden, JA sitten tulisikin keskenmeno tai neuvolassa ilmi että sikiö ei ole hengissä. Ei kait minun pidä laskea kaikkea tämän raskauden mukaan, koska kaikki on vielä erittäin epätodennäköistä, sanoisin epätodellistakin...

Mielestäni se, että olisin esimerkiksi käynyt ennen tätä tulevaa haastattelua neuvolassa ja raskauteni olisi hieman pidemmällä,voisin jopa pienesti sanoa. VAIKKEI MINUN OLISI VELVOLLISUUS EDES SANOA !!! Mutta kun.......mitään kunnon tutkimuksia ja takeita tälle raskaudelle ei ole vielä tehty.



Huhheijaa,eilis illan mietin ja mietin, miten selvitän tilanteen jos joudun vastaamaan. TAI jos ei edes kysytä, kuinka suhtautuvat sitten myöhemmin kun ilmoitan asiasta...

Tosiaan, JOS paikan saan, siinä on muistaakseni kolmen tai neljän kuukauden koeaika. Että maha näkyy jo silloin!!!



Cucci

" Eli olen ajatellut, että jos sanon raskaudestani (joka on vielä täysin ammattihenkilöstön tutkima ja varmistama) jonka johdosta menetän mahdollisuuden, JA sitten tulisikin keskenmeno tai neuvolassa ilmi että sikiö ei ole hengissä. "



Siis että " RASKAUDESTANI, JOKA ON VIELÄ TÄYSIN AMMATTIHENKILÖSTÖN TUTKIMATTA JA VARMISTAMATTA !!!!!!! "



Näin :)

Yhdyn siihen, että aihe vaikea ja varmasti kaikki sitä mieltä, että omaa etuaan sitä ensin miettii (eloonjäämisvietti). Mutta yhtä lailla, vaikka ei tässä ehkä saisi, miettii työnantaja omaansa! Onhan se syrjimistä, jos raskaana olevaa ei raskauden vuoksi palkata. Maailma vaan nyt pyörii aika lailla niin, raha ratkaisee. Tosi hienoa kuitenkin, että löytyy niitäkin työnantajia, jotka eivät perhesuunnitelmien anna vaikuttaa.



Itse olen ollut työtön kaikkien raskauksieni ajan. Juuri sen vuoksi. Olen töitä etsinyt, mutta kappas vain, kun aina satun olemaan *väärään aikaan* raskaana ja meikäläisestä sen näkee heti jo alkukuukausina, eli työnantajan ei edes asiaa tarvitse kysyä. Ja milläs sen osoitat, että jäit ilman paikkaa raskautesi takia?!? Aina voi työnantaja vedota niihin muihin päteviin kohtiin.



Toki ymmärrän työnantajia, mutta itsestä se tuntuu pahalta. Olen sen ikäinen, etten ole voinut jättää lapsia tekemättä siksi, että JOS töitä löytyy. Ja sitten en saisikaan lapsia, kun olisin jo niin vanha tms...



No, oma mielipiteeni on se, että valehdella ei saa, mutta aivan raskauden alussa voi miettiä, kuinka vastata kysymyksenasettelusta riippuen.



Itse olen miettinyt, että ajatellaanko sitä ollenkaan, että se samalla viivalla oleva mieskin saattaa pian jäädä kotiin vanhempainvapaalle! Ehkäpä äiti pitää vain sen minimin... Ja toisaalta tuntuu pahalle, että lapsia tekevä ja omaava nainen on huono vaihtoehto työnantajalle, mutta lapsia tekevä ja omaava mies on paras vaihtoehto!