Tuli kutsu työhaastatteluun - teenkö väärin..
jos menen pokkana hakemaan sitä paikkaa. Sillä, kyseessä on mahdollisesti vakipaikka ja olen raskaana toisella kuukaudella. Elikkäs tiedän,etteivät he saa kysyä perheenperustamissuunnitelmista saatikka että olenko raskaana (vaikkakin varadun tähän sitä kyllähän sitä paljon kuitenkin kysellään....), mutta onko minulta väärin viedä paikka, jäädä 6 kuukauden kuluttua äikkärille ja viedä siis paikka joltain sellaiselta joka voisi sitoutua työhön heti alkuun ihan pitkällä tähtäimellä?? Sekin, että jos saan paikan, he kouluttavat minut pitkän kaavan mukaan, sitten kerkeän tehdä itse työtä vain hetken. Mahdollisesti matkaan mahtuu myös poissaoloja raskauden takia tai pahimmassa tapauksessa pakkosairaslomia esim. keskenmenoriskin takia.
Niin,että onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Tiedän että minulla on oikeus hakea töitä,ja sehän olisi hienoa jos saisin viran - olisi siis töitä taas äikkärin jälkeen automaattisesti, mutta onko tämä hieman noloa...?? hieman kahtalainen olo...
Kommentit (43)
Tuosta että entä jos työnantaja kysyy perheasioista, vaikka ei saisi. Olen itse pitänyt linjaa, että vastaan ystävällisesti ja asiallisesti, että koska tuota ei lain mukaan voi kysyä, niin jätän valitettavasti vastaamatta. Ja korostan vielä, että vastaus on ollut ystävällinen (ei ehkä tuo vaikutelmaa, että voi ei, tuo on joku femujyrä). Mielestäni luo työnhakijasta napakan ja sivistyneen vaikutelman (on " perillä asioista" ). Eri asia tietysti, jos työnantaja ei arvosta sellaista työntekijää. Ja entäpä, jos tuollaisen kysymyksen esittäminen onkin työnantajan taholta testi, että antaako työnhakija pompotella itseään miten vain...
Kaverilleni kävi niin inhottavasti, että häntä haastatteli kaksi työnantajan edustajaa. Haastattelu sujui hyvin asiallisesti. Toinen heistä lähti hetkeksi pois huoneesta ja sillä aikaa toinen kysyi jokseenkin tökeröön sävyyn, että " jokos se biologinen kello tikittää" . Mielestäni todella likaista. Kun huoneessa oli vain nuo kaksi henkilöä, oli siinä " sana sanaa vastaan" eli juridisesti ei olisi kai pitänyt jos siitä olisi valitusta tehnyt. Kaveri sai paikan, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)
niin minäkin tein.
En tosin hakiessa tiennyt raskaudesta, mutta haastatteluvaiheessa tiesin. Ei kysytty, enkä puhunut. Nyt toki pelottaa kertoa, mutta ei näitä asioita voi kukaan etukäteen suunnitella ja kun ei tosiaan koskaan tiedä mitä voi tapahtua. Eikä tätä raskautta ollut mitenkään suunniteltu.
Ed. raskauden aikana kävi samoin, hain vakkaripaikkaa ja sen saatuani, huomasin olevani raskaana. Siloinen esimies suhtautui ihanasti; kyllä maailmaan lapsia tarvitaan ja työt ei tekemällä lopu. Silloin sovittiin, että minulle opetettaisiin vain perusasioita, koska uusi työ oli vaikeaa ja jäisin kuitenkin melko pian " lomalle" .
Tsemppiä.
En valitettavasti ehtinyt lukea kommentteja, mutta kommentoin omasta näkökulmastani.
Viime syksynä olin raskaana ja sain keskenmenon viikolla 10. Tuon raskauden takia jätin hakematta hyvää talon sisäistä sijaisuutta, johon olisin mitä todennäköisimmin tullut valituksi. Sijaisuus olisi kestänyt syyskuun 2006 loppupuolelle (ä-lomansijaisuus, alk.10.2005). Jätin siis hakematta, koska olin raskaana kun kilttinä tyttönä ajattelin, että on väärin hakea, jos ei pysty kuitenkaan olemaan loppuun saakka (oma ä-lomani olisi alkanut huhtikuun 2006 alussa). Muutaman viikon päästä, hakuajan umpeuduttua, sain keskenmenon ja aiempi pätkätyöni oli päättymässä. Keskenmenon aiheuttaman tuskan lisäksi todella pahalta tuntui se, että työkuvio oli taas ihan auki. Tuolloin päätin, että vaikka kuinka olisin raskaana ja kaikki näyttäisi hyvältä, en enää koskaan jätä yhtään paikkaa sen takia hakematta. Päätin myös, että vaikka olisinkin työhaastattelussa, en kerro mahdollisesta raskaudesta ellei se ole " näkyvillä" viikoilla.
Ymmärrän toki työnantajan näkökulman ajattelun, mutta toisaalta jokainen työnantaja tietää, että hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaus on samalla " äitiyslomariski" . Tietysti on työnantajia, jotka arvostavat rehellisyyttä ja sitä, että kertoo raskaudestaan, mutta valitettavasti monet taitavat ajatella raadollisesti rahan kannalta. Ja sitten toisaalta tasa-arvolaki on hyvin tiukka tämän suhteen eli jos tuntee tulleensa raskauden vuoksi syrjityksi, on hyvät perusteet valittaa päätöksestä.
Summa summarum: olosi on varmasti kahtalainen. Sinuna kuitenkin " kovettaisin itseni" ja en kertoisi raskaudesta ja jättäisin siis miettimättä työnantajan näkökulman ja ajattelisin ihan itsekkäästi. Kun työnantajakin joutuu useimmiten miettimään omaa etuaan (money talks...) niin kukas sitä työntekijän/hakijan etua ajattelee ja ajaa jos ei hän itse?
Lopuksi vielä ajatusleikki: Ajatelkaapa tuoretta isää, joka suunnittelee jäävänsä jossain vaiheessa (esim. vuoden päästä) hoitovapaalle. Hän on menossa työhaastatteluun. Kertooko hän jäävänsä hoitovapaalle vuoden päästä? Varmasti ei!
Sympatiahalit ja tsemppiä päätöksentekoon!