Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö kuolemaa? miksi ,jos et ,miksi et?
06.01.2021 |
Itse hyväksyn elämän ja kuoleman sattumanvaraisuuden.
Uskon että elämällä ei ole merkitystä.
Myös uskonto on sattumusten summa (minne syntyy vaikuttaa siihen)
Silti elämä on silmissäni kaunis ja hyvä, kuin perhonen.
En tieten tahtoen loukkaa toisia ja noudatan lakia.
En tajua miksi en pelkää kuolemaa , vaikka tiedän että tietoisuuteni sammuu...
Kommentit (68)
Olen ollut valmis kuolemaan jo teini-iästä, jo pari vuosikymmentä. En pelkää sitä, vaan suorastaan odotan. Kerran erehdyin sanomaan ääneen huonolla hetkellä, että ei kai minua kukaan kaipaa vaikka täältä lähtisinkin, puoliso totesi siihen että elämä jatkuu. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa sinänsä. Jatkan kuolemani ja hautaukseni jälkeen elämää jossain toisessa muodossa, sillä mihinkään en täältä kuoltuani katoa. Minusta se on kaunis ja rauhoittava ajatus.
En pelkää kuolemaa, mutta pelkään, miten kuolen. Ja sitä, että eläessä jättäisin jotain ikävää selvittämättä, et se hiertäis jotain.
Keski-ikään tullessa olen alkanut hahmottaa kuoleman eri tavalla ja tajunnut oman elämäni lyhyyden. Ideaali olisi että vanhemmat menisi ensin ja sitten itse. Mutta voihan se olla niinkin että joku lapsistani kuolee ennen minua. Isoisoäitini ehti haudata 10 lastaan. Toinen isoäideistäni 4 ennen omaa kuolemaansa. Nyt kuolema on vain jotain mikä erottaa elävät kuolleista. En usko kuoleman jälkeiseen elämään kuitenkaan. On vain hetki kun minunkin on aika mennä tyhjyyteen.
Pelkään kivuliasta kuolemaa. Sairauksia. Ja hukkumista, tukehtumista, kolaria...
Ja kauhean pelottava ajatus on joutua arkkuun ja krematorion uuniin tuhannen asteen liekkeihin. Sitten vain tuhka jäljellä. Elämä on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman, koska minulla on vielä alaikäisiä lapsia ja vanhemmatkin elossa.
Kuolemani nyt aiheuttaisi surua ja vaikeuksia monelle.
Kiitos hyvästä kysymyksestä, Ap! En oikeastaan pelkää, ehkä aavistuksen verran, koska se on uusi asia. Olen uskova kristitty ja itsessäni vajavainen, mutta turvaudun Jeesuksen sovitustyöhön puolestani. Sen ansiosta tiedän pääseväni Taivaan kotiin. Rukoilen, että lähdön hetki olisi kivuton (riittävä kivunlievitys) ja että olisin ehtinyt sopia kaikkien kanssa mahdolliset erimielisyydet.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin hengellisistä asioista voi ottaa selvää Uudesta testamentista ja sopia välit Taivaan Isän kanssa. Parhainkin ihminen on ajatellut pahasti tai tehnyt vaikka pientäkin pahaa, mikä erottaa Jumalasta.
On tavallaan kaunis ajatus, että kuoleman jälkeen on rauha, tyhjyys jne. mutta Taivaan Isä on kyllä ilmoittanut nämä asiat Uudessa testamentissa. Jokainen päättää itse, mihin uskoo ja ottaa samalla vastaan tämän valintansa seuraukset. Rakastava Jumala haluaisi pelastaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää, koska Jeesus kuoli mun puolesta jo. Alkaa tää maapallo olla jo niin sekasin että vois lähteä vaikka heti, mutta se tuska mikä vanhemmille tulis.... Kauheeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sitä. Sitä pelkään, mitä sen jälkeen tapahtuu. Jatkuvasti kannan syntini taakkaa, ja kristittynä tiedän että oikeudenmukaisuus toteutuu. Entä jos oikeudenmukaisuus ei ole sitä mitä haluaisin sen olevan? Tiedän, että olen syntinen, ja tiedän myös että vain armosta pelastutaan.
Ja jo ylipäätään tuo pelko on syntiä. Pitäisi luottaa Herraan. Mutta olen oma vajavainen itseni.
Ap tässä
En pidä itseäni syntisenä, olen kiltti ihminen.
Mitä minulle mielestäsi tapahtuu kun kuolen? :)
Kaikki jotka kieltävät Jeesuksen joutuvat kadotukseen.
Palat ikuisessa tulessa syntiesi tähden j.umalan kieltäjä.
Suurin osa maailman ihmisistä kieltävät jeesuksen. Aika julma tuo sinun uskosi. Ei rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sitä. Sitä pelkään, mitä sen jälkeen tapahtuu. Jatkuvasti kannan syntini taakkaa, ja kristittynä tiedän että oikeudenmukaisuus toteutuu. Entä jos oikeudenmukaisuus ei ole sitä mitä haluaisin sen olevan? Tiedän, että olen syntinen, ja tiedän myös että vain armosta pelastutaan.
Ja jo ylipäätään tuo pelko on syntiä. Pitäisi luottaa Herraan. Mutta olen oma vajavainen itseni.
Ap tässä
En pidä itseäni syntisenä, olen kiltti ihminen.
Mitä minulle mielestäsi tapahtuu kun kuolen? :)
Kaikki jotka kieltävät Jeesuksen joutuvat kadotukseen.
Palat ikuisessa tulessa syntiesi tähden j.umalan kieltäjä.
Onpahan ainakin lämmintä toisin kuin nyt.
En pelkää, koske olemattomuudessa ei ole mitään pelättävää kun ei ole enää MITÄÄN. Mutta tietysti se aika juuri ennen sitä mietityttää, että mitenköhän se tapahtuu, miten tuskallista se on. Toivottavasti kuolen nopeasti ja mieluiten unessa edes tajuamatta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt kummankin vanhempani kuolevan (sairaalassa) enkä pelkää. Äidillä oli kovat kivut mutta niin paljon tuotiin lääkettä kun hän vain pyysi ja vaipui sitten uneen eikä enää herännyt. Kivut ei ehtineet kestää kuin pari tuntia. Uskon siis, että kipua hoidetaan kaikin mahdollisin tavoin. Isä kuoli nopeasti verenmyrkytykseen.
Ei kuoleman jälkeen ole mitään muuta kuin pimeää unta.
Pelkään koska olen pienen lapsen yh.Tukiverkkoa on mutta lähimmät jo iäkkäitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemista pelkään mutta en mitä sen jälkeen tulee. Minusta jää jälkeen lapseni ja kirja. Se tuntuu jotenkin hyvältä.
En pelkää. I've been through some shit.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt kummankin vanhempani kuolevan (sairaalassa) enkä pelkää. Äidillä oli kovat kivut mutta niin paljon tuotiin lääkettä kun hän vain pyysi ja vaipui sitten uneen eikä enää herännyt. Kivut ei ehtineet kestää kuin pari tuntia. Uskon siis, että kipua hoidetaan kaikin mahdollisin tavoin. Isä kuoli nopeasti verenmyrkytykseen.
Ei kuoleman jälkeen ole mitään muuta kuin pimeää unta.
Tuohon viimeiseen lauseeseen: Mistä tiedät? Et voi sanoa varmasti. Yhdenlaista uskoa tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kateellinen kuoleville ja kuolleille. He pääsevät henkimaailmaan, valoon ja rakkauteen tästä kammottavasta maanpäällistä elämästä.
Minulle tämä maapallolla tapahtuva elämä on sama kuin helvetti.
Olen todella iloinen kun täältä pääsee pois
Sama. Piti katsoa pvm onko tämä minun kirjoittamani.
En pelkää. Mutta menettämistä pelkään, en esim. omista lapsistani suostuisi päästämään irti ja siten pelkää heidän kuolemaansa. Omassa kuolemassa pelottaa lähinnä se, että lapset joutuisivat jäädä äidittä.
Pelkään kuolemaa. Olen 28-vuotias ja olen ajatellut asiaa paljon vuosien varrella. Nykyään ajattelen lähes joka päivä.
Olen 22-vuotiaana saatellut hautaan isäni, joka kuoli syöpään toisella paikkakunnalla, enkä osannut sen ikäisenä kysellä hänen ajatuksiaan koittavasta kuolemasta. En tiedä pelkäsikö isä. Tiedän, että isoäitini ei saattohoidossa ollessaan halunnut kuolla. Hän oli vuosia puhunut että "sitten kun aika koittaa...", mutta kun aika koitti, ei ollutkaan valmis.
Nyt, kun olen löytänyt rinnalleni hyvän puolison ja elämä on hyvää ja rullaa painollaan tasaisesti, pelkään kovasti että puolisoni kuolee, tai että minä kuolen.
Pelkään saada puolisosta puhelinsoiton. Se murskaisi maailmani pirstaleiksi.
Pelkään autolla ajaessani joutuvani rattijuopon kolaroimaksi, suistuvani tieltä ulos jostain syystä, kuolevani töissä tapaturmaisesti, pelkään kuolevani koronaan.
En halua kokea myöskään sitä hetkeä kun vanhan koirani aika koittaa.
Kuolemassa pelkään sitä lopullisuutta. Kertalaakista kaikki sen hetkinen päättyy osaltani. En pääse enää takaisin tähän maailmaan, näiden rakkaiden ihmisten luokse. En usko, että kuoleman jälkeen on mitään. Elämä loppuu ja ruumis laitetaan arkkuun, arkku multiin. Läheiset käyvät hautakivelleni tuomassa kynttilän ja kukkasen, minun ruumiini hajotessa samaan aikaan heidän jalkojensa alla. Isoäitini kuoleman jälkeen en ole pystynyt enää ajattelemaan muuta kuin, että siellä hän makaa maan alla, meidän valitsemissamme vaatteissaan ja hiljalleen hajoaa luurangoksi.
En tiedä muuttuuko ajatukseni ajan myötä. Tällä hetkellä ajatellessani vanhuutta, uskon pelkääväni vielä silloinkin kuolemista, enkä tiedä olisinko koskaan valmis lähtemään täältä.
En pelkää, kaksi parasta ystävääni on jo kuollut. Jos jotain kuoleman jälkeen on, he ovat vastassa.
Olen 55-v enkä edes haluaisi elää kauhean vanhaksi. Hetken vielä voisin katsella ja sitten pois.