Ero tuli miehelle "ihan puskista"

Mä en tajua miten aikuinen ihminen kehtaa jättää asioita tekemättä. Eikö se ymmärrä, että sitten sen toisen osapuolen pitää tehdä ne asiat? Vai mikä kotitonttu se aattelee niitä tekevän?

Seurustellessa ei ole lapsia. Lasten synnyttyä monesta naisesta kuoriutuu nalkuttaja, koska mies ei kanna omaa osuuttaan vastuusta. Ja kun mies ei hoida jotain, naisen on pakko, koska se tekemättä jättäminen ei kosahda mieheen vaan niihin yhteisiin lapsiin. Eikä lapsille voi kostaa sitä että mies lusmuilee. Sitten asioista keskustellaan, mutta mikään ei muutu. Eikä nalkutus lopu. Ja jossain vaiheessa yllättävää kyllä tulee ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:

Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.

Tämä!

Monesta lähipiirin naisesta on kuoriutunut aivan järjetön nalkuttaja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia on tullut taloon.

Kaikki pitäisi tehdä vaimon tahdon ja aikataulun mukaan. Jos mies ei sillä sekunnilla pomppaa, kun vaimo pyytää, niin alkaa aivan jäätävä motkotus ja sättiminen.

Ihan vaan nykyään joutuu kuuntelemaan seinänaapurin aamutoimia kello 06.00. Akka kirkuu ja lapset itkee. Mies on unisempi ja hänellä kestää hommat. Mies monesti on huutanut, että mene, lähde jo, hän hoitaa aamutoimet ja lapset hoitoon. Mutta ei... kaikki pitää tehdä naisen aikataulussa ja sitten ne pihalla lähtee eri suuntiin. En tajua.

Eli nainen on luultavasti ihan kyllästynyt siihen, että mies ei saa itseään ylös ajoissa ja sen takia tulee aina kiire. Päiväkodissa on aamupala tiettyyn aikaan ja sitä ei saa jos ei ehdi ajoissa. Mutta mitäpä lasten aamupalasta, kyllä mies saa hoitaa asiat omaan rauhalliseen tahtiinsa eikä siitä saisi huomauttaa? Luojan kiitos minä lähden nykyään töihin tuntia ennen miestä ja lapsia, muuten meillä ois just tuommoista. Mies nousee ylös vasta viiden torkutuksen jälkeen ja yllätys yllätys, sitten ei olekaan enää aikaa millekään lasten aiheuttamille viivytyksille.

Ei se ole niin vakavaa, kyllä se lapsi pärjää ja jää eloon, vaikka mies ei aina saa sitä lasta ajoissa matkaan. Naisten pitäisi suhteuttaa näitä ongelmia, pitää vaan nalkuttaa turhasta kun ei ole todellisia ongelmia, kun menee todellisuudessa ihan hyvin . Relatkaa äipät.

Siis lapsihan jää ilman aamupalaa tuossa tilanteessa isänsä takia. Just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

Ihanat stereotyyppiset esimerkit. Mua mies syyttää myös ettei "mikään kelpaa". Olen sanonut mm

- vauvaa ei voi viedä nollakeliin vaunuihin pelkässä vaipassa ja makuupussissa

- vauvan kanssa ei pakkasella tarvi mennä postilaatikolle sisävaatteissa varsinkin kun mä olen myös kotona

- vauvaa ei voi pakkasella viedä ihan vaan nopeasti sisävaatteissa kylmään autoon kun lyhyt matka vaan parkkikselle ja kyllä auto nopeasti lämpenee (mies kuitenkin tarvii ulkovaatteet mutta nehän on nopea pukea)

Mutta toki kuulostaa kivan dramaattiselta ettei vaimo anna edes valita vaatteita lapselle.

No mikä on pahinta mitä voi sattua? Se vauva sairastuu? Meillä on terveyskeskusket sitä varten.

t. Rela-Isi

Kai tämä oli sarkasmia?

Tietysti. Olen oikeasti nainen ja tajuan, että lapsen palelluttamisessa ei ole kyse vanhemmuuden tyylieroista, vaan suorastaan rikollisen huonosta, objektiivisesti katsottuna vääränlaisesta vanhemmmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:

Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.

Tämä!

Monesta lähipiirin naisesta on kuoriutunut aivan järjetön nalkuttaja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia on tullut taloon.

Kaikki pitäisi tehdä vaimon tahdon ja aikataulun mukaan. Jos mies ei sillä sekunnilla pomppaa, kun vaimo pyytää, niin alkaa aivan jäätävä motkotus ja sättiminen.

Ihan vaan nykyään joutuu kuuntelemaan seinänaapurin aamutoimia kello 06.00. Akka kirkuu ja lapset itkee. Mies on unisempi ja hänellä kestää hommat. Mies monesti on huutanut, että mene, lähde jo, hän hoitaa aamutoimet ja lapset hoitoon. Mutta ei... kaikki pitää tehdä naisen aikataulussa ja sitten ne pihalla lähtee eri suuntiin. En tajua.

Eli nainen on luultavasti ihan kyllästynyt siihen, että mies ei saa itseään ylös ajoissa ja sen takia tulee aina kiire. Päiväkodissa on aamupala tiettyyn aikaan ja sitä ei saa jos ei ehdi ajoissa. Mutta mitäpä lasten aamupalasta, kyllä mies saa hoitaa asiat omaan rauhalliseen tahtiinsa eikä siitä saisi huomauttaa? Luojan kiitos minä lähden nykyään töihin tuntia ennen miestä ja lapsia, muuten meillä ois just tuommoista. Mies nousee ylös vasta viiden torkutuksen jälkeen ja yllätys yllätys, sitten ei olekaan enää aikaa millekään lasten aiheuttamille viivytyksille.

Ei se ole niin vakavaa, kyllä se lapsi pärjää ja jää eloon, vaikka mies ei aina saa sitä lasta ajoissa matkaan. Naisten pitäisi suhteuttaa näitä ongelmia, pitää vaan nalkuttaa turhasta kun ei ole todellisia ongelmia, kun menee todellisuudessa ihan hyvin . Relatkaa äipät.

Siis lapsihan jää ilman aamupalaa tuossa tilanteessa isänsä takia. Just.

No mutta ei se lapsen nälkä isin massussa kurni. Eli mikä ongelma? Kun ei tarvi edes itse sitä nälkäkiukkua kestää kun siellä on ne hoitajat.

t. Rela-Isi

Vierailija kirjoitti:

Nää miehet on jänniä. Niiden korvat on vissiin toisella kanavalla. Mulla on myös ex jolle meidän ero tuli puskista. Ei asuttu edes yhdessä, mutta oltiin oltu pari 3 vuotta. Miehen mielestä meillä meni iha hirmu hyvin. Mun mielestä meillä meni hyvin kun mies oli selvänä, mutta sitä tapahtui suhteen viimeisenä vuotena harvoin ja oli myös syy miksi ei asuttu yhdessä. Pitkään sille sanoin, että mua huolettaa se sen alkoholin käyttö ja hän on kännissä aivan kamala kaikille ympärillään ja hän ei ole mikään joviaali hassunhauska juoppo vaan ilkeä ja pahasuinen ja minä en halua muuttaa yhteen ellei hän oikeasti ryhdistäydy. Lähdin kotiin aina tai hääsin miehen kotiinsa, kun hän joi. Mies ei ikinä ryhdistäytynyt ja minä ilmoitin että tämä loppuu nyt tähän. Mies jäi katselemaan sillä yllättynyt pikachu naamalla, että mistäs tämä nyt johtuu ku meillähän menee ihan hyvin ja on kivaa yhdessä. Niin... Silloin kun mies oli selvänä, siinä kohtaa 2kk sitten.

Mun tuttu jätettiin kanssa yllättäen. Se oli tosi katkera sille naiselle että kun hän olisi tarvinnut vaan tukea ja noin vaan hänet yhtäkkiä hylättiin. Se mun kaveri "yritti vähentää" mikä siis tarkoitti et se alkoi juoda salaa. Se piti juomapäiväkirjaa mitä se väärensi, ja sitse esitteli sitä sille naiselle "viikkoon en ole juonut yhtään." Tietysti se jäi kiinni, koska se oli siis kännissä silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

1) Vastuista.

Tuon kirjoittajalla ei selvästikkään ole kokemusta parisuhteesta, yhdessä asumisesta tai oerhe- elämästä. En tiedä, että mistä nämä mututietosi oikein saa?

Kyllä Suomessa vastuut menee niin, että tsloudellisesti se menee puoliksi, mutta kotitöissä ja lasten hoidossa vastuu on naisilla ja nainen tekee suurimman osan

2) Avo- tai avioero: nainen ottaa eron, nainen tiedostaa parisuhteen ongelmat ja pn yleensä yrittänyt tilannetta ratkaista, mutta kyllästyy kun mies ei tee mitään. Puhumattomuus, nimenomaan miehen on se yleisin syy. Jos mies ottaa eron, niin syy on se, että miehellä on uusi nainen.

Kun nainen rupeaa nalkuttamaan väärin tehdyistä asioista ja mies rupeaa omalla tavallaan korjaamaan asioita ja ottamaan vastuuta se ei tunnu naisille riittävän jos pikku hiljaa muuttuu, pitäisi kaikki muuttua heti oikein . Jos yrittää,heti mollaataan ,ei tosta mitään tuu. Pitääkö korottaa itsensä.

Pikkuhiljaa? Mikä siinä on niin hillittömän vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää, kun sanotaan, että "Lapsille pitää olla syksyllä kuravaatteet päikkyyn, ne pitää hakea klooo x ja ruokkia kello x hyvällä, ravitsevalla ruoalla"? Mikä tuossa on niin vaikea sisäistää? Miksi sinulta ei voi odottaa, että ymmärrät koko rimpsun heti? Onko sulla joku aivovamma?

Jos nuo asiat ovat sellaisia, että mies ei pidä niitä tärkeinä? Siksi ei toimi.

Ohis

Näin käyttäytyvälle miehelle lasten hyvinvointi ei ole kovinkaan tärkeää. Asioiden hoitaminen jää sille, joka haluaa pitää lapset hengissä ja terveinä. Osa vanhemmista ei vain välitä, niin kivuliasta kuin se onkin todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

Ihanat stereotyyppiset esimerkit. Mua mies syyttää myös ettei "mikään kelpaa". Olen sanonut mm

- vauvaa ei voi viedä nollakeliin vaunuihin pelkässä vaipassa ja makuupussissa

- vauvan kanssa ei pakkasella tarvi mennä postilaatikolle sisävaatteissa varsinkin kun mä olen myös kotona

- vauvaa ei voi pakkasella viedä ihan vaan nopeasti sisävaatteissa kylmään autoon kun lyhyt matka vaan parkkikselle ja kyllä auto nopeasti lämpenee (mies kuitenkin tarvii ulkovaatteet mutta nehän on nopea pukea)

Mutta toki kuulostaa kivan dramaattiselta ettei vaimo anna edes valita vaatteita lapselle.

Näin käyttäytyvälle miehelle lasten hyvinvointi ei ole kovinkaan tärkeää. Asioiden hoitaminen jää sille, joka haluaa pitää lapset hengissä ja terveinä. Osa vanhemmista ei vain välitä, niin kivuliasta kuin se onkin todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

Ihanat stereotyyppiset esimerkit. Mua mies syyttää myös ettei "mikään kelpaa". Olen sanonut mm

- vauvaa ei voi viedä nollakeliin vaunuihin pelkässä vaipassa ja makuupussissa

- vauvan kanssa ei pakkasella tarvi mennä postilaatikolle sisävaatteissa varsinkin kun mä olen myös kotona

- vauvaa ei voi pakkasella viedä ihan vaan nopeasti sisävaatteissa kylmään autoon kun lyhyt matka vaan parkkikselle ja kyllä auto nopeasti lämpenee (mies kuitenkin tarvii ulkovaatteet mutta nehän on nopea pukea)

Mutta toki kuulostaa kivan dramaattiselta ettei vaimo anna edes valita vaatteita lapselle.

No mikä on pahinta mitä voi sattua? Se vauva sairastuu? Meillä on terveyskeskusket sitä varten.

t. Rela-Isi

Näin käyttäytyvälle miehelle lasten hyvinvointi ei ole kovinkaan tärkeää. Asioiden hoitaminen jää sille, joka haluaa pitää lapset hengissä ja terveinä. Osa vanhemmista ei vain välitä, niin kivuliasta kuin se onkin todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

1) Vastuista.

Tuon kirjoittajalla ei selvästikkään ole kokemusta parisuhteesta, yhdessä asumisesta tai oerhe- elämästä. En tiedä, että mistä nämä mututietosi oikein saa?

Kyllä Suomessa vastuut menee niin, että tsloudellisesti se menee puoliksi, mutta kotitöissä ja lasten hoidossa vastuu on naisilla ja nainen tekee suurimman osan

2) Avo- tai avioero: nainen ottaa eron, nainen tiedostaa parisuhteen ongelmat ja pn yleensä yrittänyt tilannetta ratkaista, mutta kyllästyy kun mies ei tee mitään. Puhumattomuus, nimenomaan miehen on se yleisin syy. Jos mies ottaa eron, niin syy on se, että miehellä on uusi nainen.

Kun nainen rupeaa nalkuttamaan väärin tehdyistä asioista ja mies rupeaa omalla tavallaan korjaamaan asioita ja ottamaan vastuuta se ei tunnu naisille riittävän jos pikku hiljaa muuttuu, pitäisi kaikki muuttua heti oikein . Jos yrittää,heti mollaataan ,ei tosta mitään tuu. Pitääkö korottaa itsensä.

Pikkuhiljaa? Mikä siinä on niin hillittömän vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää, kun sanotaan, että "Lapsille pitää olla syksyllä kuravaatteet päikkyyn, ne pitää hakea klooo x ja ruokkia kello x hyvällä, ravitsevalla ruoalla"? Mikä tuossa on niin vaikea sisäistää? Miksi sinulta ei voi odottaa, että ymmärrät koko rimpsun heti? Onko sulla joku aivovamma?

Jos nuo asiat ovat sellaisia, että mies ei pidä niitä tärkeinä? Siksi ei toimi.

Ohis

Näin käyttäytyvälle miehelle lasten hyvinvointi ei ole kovinkaan tärkeää. Asioiden hoitaminen jää sille, joka haluaa pitää lapset hengissä ja terveinä. Osa vanhemmista ei vain välitä, niin kivuliasta kuin se onkin todeta.

Joo no niin kai se on. Nainen on turhautunut, koska odottaa mieheltä perheestään välttävän isän käytöstä, mutta miehelle se on hirvittävän vaikeaa, sillä tällainen käyttäytyminen ei tule luonnostaan, koska hän ei oikeasti välitä. Muiden perheenjäsenten hyvinvointi ei vain ole hänen maailmassaan tärkeä asia, niin siihen liittyvät jutut tahtoo unohtua.

Miten te naiset uskallatte erota miehestä, joka ei osaa pukea, tai ruokkia lastaan teidän mielenne mukaan. Lapsethan on monesti myös isällään . Suomessa pitäisi olla täten tuhansia väärin puettuja, paleltuneita ja kurasia lapsia. Lähes nälkään nääntyneitä ipanoita jne... Tuntuu että naiset on itse tehneet miehet avuttomiksi, omalla toiminnallaan. Kun ero tulee, monesti miehet oppii vastuuta . Eli tilanne muuttuu kun nainen lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

Ihanat stereotyyppiset esimerkit. Mua mies syyttää myös ettei "mikään kelpaa". Olen sanonut mm

- vauvaa ei voi viedä nollakeliin vaunuihin pelkässä vaipassa ja makuupussissa

- vauvan kanssa ei pakkasella tarvi mennä postilaatikolle sisävaatteissa varsinkin kun mä olen myös kotona

- vauvaa ei voi pakkasella viedä ihan vaan nopeasti sisävaatteissa kylmään autoon kun lyhyt matka vaan parkkikselle ja kyllä auto nopeasti lämpenee (mies kuitenkin tarvii ulkovaatteet mutta nehän on nopea pukea)

Mutta toki kuulostaa kivan dramaattiselta ettei vaimo anna edes valita vaatteita lapselle.

No mikä on pahinta mitä voi sattua? Se vauva sairastuu? Meillä on terveyskeskusket sitä varten.

t. Rela-Isi

Kai tämä oli sarkasmia?

Tietysti. Olen oikeasti nainen ja tajuan, että lapsen palelluttamisessa ei ole kyse vanhemmuuden tyylieroista, vaan suorastaan rikollisen huonosta, objektiivisesti katsottuna vääränlaisesta vanhemmmuudesta.

Niin arvelinkin. Tuossa kommentissa oli vaan pelottavan hento aste-ero siihen, miten jotkut miehet tuntuvat ihan oikeasti ajattelevan.

Tällaisille miehille parisuhde tarkoittaa sitä, että se täyttää HÄNEN tarpeensa. Puolison tarpeista viis. Kun hänen tarpeensa täyttyvät ihan OK - poislukien toi sun nalkutus, joka olisi tehnyt suhteesta paremman - niin se riittää hänelle.

Näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde eikä se ole heille koskaan yhteinen tiimiprojekti. Se on vaan miehen elämän oma juttu, jota nainen täydentää, mutta ainoastaan miehen haluamalla tavalla. Naisella ei saa eikä ole omaa tunnemaailmaa, tarpeita, toiveita jne. miehelle, koska mies ei ole parisuhteessa naisen toiveiden takia.

Ihan puhtaasti minä-minun-minulle mies. Ja näitä on paljon! Se on ainakin joidenkin psykologien mukaan yksi henkisesti väkivaltaisen suhteen muoto, jossa kaikki pyörii miehen ja hänen toiveidensa ympärillä ja nainen on siinä lähinnä esinettä muistuttavassa asemassa, jonka tehtävä on pitää miehen elämä hänen haluamallaan mallilla. Mies itse ei halua laittaa yhtään mitään panosta naista kohtaan, koska ei sohvaakaan tarvitse ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.

Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.

Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .

Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.

1) Vastuista.

Tuon kirjoittajalla ei selvästikkään ole kokemusta parisuhteesta, yhdessä asumisesta tai oerhe- elämästä. En tiedä, että mistä nämä mututietosi oikein saa?

Kyllä Suomessa vastuut menee niin, että tsloudellisesti se menee puoliksi, mutta kotitöissä ja lasten hoidossa vastuu on naisilla ja nainen tekee suurimman osan

2) Avo- tai avioero: nainen ottaa eron, nainen tiedostaa parisuhteen ongelmat ja pn yleensä yrittänyt tilannetta ratkaista, mutta kyllästyy kun mies ei tee mitään. Puhumattomuus, nimenomaan miehen on se yleisin syy. Jos mies ottaa eron, niin syy on se, että miehellä on uusi nainen.

Kun nainen rupeaa nalkuttamaan väärin tehdyistä asioista ja mies rupeaa omalla tavallaan korjaamaan asioita ja ottamaan vastuuta se ei tunnu naisille riittävän jos pikku hiljaa muuttuu, pitäisi kaikki muuttua heti oikein . Jos yrittää,heti mollaataan ,ei tosta mitään tuu. Pitääkö korottaa itsensä.

Pikkuhiljaa? Mikä siinä on niin hillittömän vaikeaa aikuisen ihmisen ymmärtää, kun sanotaan, että "Lapsille pitää olla syksyllä kuravaatteet päikkyyn, ne pitää hakea klooo x ja ruokkia kello x hyvällä, ravitsevalla ruoalla"? Mikä tuossa on niin vaikea sisäistää? Miksi sinulta ei voi odottaa, että ymmärrät koko rimpsun heti? Onko sulla joku aivovamma?

Jos nuo asiat ovat sellaisia, että mies ei pidä niitä tärkeinä? Siksi ei toimi.

Ohis

Näin käyttäytyvälle miehelle lasten hyvinvointi ei ole kovinkaan tärkeää. Asioiden hoitaminen jää sille, joka haluaa pitää lapset hengissä ja terveinä. Osa vanhemmista ei vain välitä, niin kivuliasta kuin se onkin todeta.

Joo no niin kai se on. Nainen on turhautunut, koska odottaa mieheltä perheestään välttävän isän käytöstä, mutta miehelle se on hirvittävän vaikeaa, sillä tällainen käyttäytyminen ei tule luonnostaan, koska hän ei oikeasti välitä. Muiden perheenjäsenten hyvinvointi ei vain ole hänen maailmassaan tärkeä asia, niin siihen liittyvät jutut tahtoo unohtua.

Just näin. Mies tekee aina TIETOISEN valinnan tehdä tai olla tekemättä jotain. Kaikki muu on selitystä tekosyyksi.

Valinta on aina tietoinen. Se pahakin valinta.

Ja valinta perustuu siihen, että mies kokee oikeudekseen valita niin.

Vierailija kirjoitti:

Miten te naiset uskallatte erota miehestä, joka ei osaa pukea, tai ruokkia lastaan teidän mielenne mukaan. Lapsethan on monesti myös isällään . Suomessa pitäisi olla täten tuhansia väärin puettuja, paleltuneita ja kurasia lapsia. Lähes nälkään nääntyneitä ipanoita jne... Tuntuu että naiset on itse tehneet miehet avuttomiksi, omalla toiminnallaan. Kun ero tulee, monesti miehet oppii vastuuta . Eli tilanne muuttuu kun nainen lähtee.

Miksi naiset aina tekee miehet jonkinlaisiksi? Miksi mies ei ikinä ole omilla aivoillaan ajatteleva, aktiivinen toimija, vaan aina joku naisen toiminnan seuraus?

Ja tuota ekaa kysymystä voit miettiä, kun seuraavan kerran tulee vastaan mies, joka kiroaa kamalaa ex-vaimoaan ja Suomen oikeusjärjestelmää, jotka vei lapset häneltä.

Mieskin haluaa ihailua ja kiitosta. Välttäkää vastakkainasettelua. Olette samassa veneessä. Soutakaa samaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te naiset uskallatte erota miehestä, joka ei osaa pukea, tai ruokkia lastaan teidän mielenne mukaan. Lapsethan on monesti myös isällään . Suomessa pitäisi olla täten tuhansia väärin puettuja, paleltuneita ja kurasia lapsia. Lähes nälkään nääntyneitä ipanoita jne... Tuntuu että naiset on itse tehneet miehet avuttomiksi, omalla toiminnallaan. Kun ero tulee, monesti miehet oppii vastuuta . Eli tilanne muuttuu kun nainen lähtee.

Oon samaa mieltä. Moni nainen mahdollistaa miehen perseilyn tekemällä itse. TOSIN moni mies näkee eron jälkeen lapsia vaan joka toinen viikonloppu ja osan lomista, joten ei oo niin kriittistä. Päävastuu jää naiselle ja isä voi jatkaa rentoilua.

Vierailija kirjoitti:

Mieskin haluaa ihailua ja kiitosta. Välttäkää vastakkainasettelua. Olette samassa veneessä. Soutakaa samaan suuntaan.

Mies- kin????? Nainen tekee perheessä kaiken, ei saa koskasn kiitosta tai ihailua. Pitäis sitten ihailla ja kiitellä, kun mies vie omatoimisesti roskapussin ja likaiset sukat pyykkikoriin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa,  mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.

Sinä otit eron, ei sinulla siinä vaiheessa ole enää varaa vaatia mitään.

Miehen viimeinen yritys aiheuttaa pahaa mieltä. Huoh. Joo ei voibvaatia mutta voisi toinen käyttäytyä kuin aikuinen vastuuntuntoinen ihminen edes tuossa tilanteessa, mutta ei koska luontonsa ei anna periksi.

Jos osaa kommunikoida, nii ero ei voi tulla puskista. Nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa, mut sitä AP ei ilmeisesti haluu myöntää… Mut sit toi pariterapia… Miul ei oo kokemusta seurustelusta, mut jos toinen ehdottaa terapiaa, nii sit siihe myös suostutaan. Luulis et ees jotaki tiimipelii olis. Miten nuo epäkohdatki on sit tuotu esille? :o Molemmis on vikaa, eikä tuo oo kilpailu, et kumpi on enemmä vääräs, mut mikäs siinä, jos siitä tulee parempi mieli. :) Tsemppii tulevaan!

Vierailija kirjoitti:

Mieskin haluaa ihailua ja kiitosta. Välttäkää vastakkainasettelua. Olette samassa veneessä. Soutakaa samaan suuntaan.

No entä jos se toinen ei suostu soutamaan kun sen on ihan hyvä tässä? Ja itse olet sitä mieltä, että pakko olisi kuitenkin soutaa, sillä rannassa on ruokaa ja kyydissä oleville lapsille tulee kohta nälkä? Ja yrität selittää tämän sille, mutta se sanoo, että "joo joo, kohta. Älä aina nalkuta". Ja kokemuksesta tiedät, että jos odotat kunnes hän on valmis soutamaan, lapset itkevät nälkäänsä kun ollaan vasta puolivälissä? Eikö silloin ole helpompi heittää ukko järveen, ja soutaa lasten kanssa kevyemmällä veneellä rantaan? Ukko voi uida kunhan on valmis.