Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Meilläkin ero tuli miehelle puskista, vaikka olin puhunut suhteen epäkohdista ja myös ehdottanut pariterapiaa ennenkuin lopulta lähdin. Ristiriitaisesti hän tosin väittää että "sinä teit aivan yksin päätöksen hylätä meän parisuhde" ja toisella kerralla nyyhki että katuu ettei suostunut pariterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi miten kovia sanoja täällä lauotaan. Kaikkea hyvää niille kaikille lapsille, jotka elää riitaisissa kodeissa tai kodeissa, joissa ei ole rakkautta. Aika monella tänne kirjoittavalla onkin varmaan sellaisia muistoja omasta lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te naiset uskallatte erota miehestä, joka ei osaa pukea, tai ruokkia lastaan teidän mielenne mukaan. Lapsethan on monesti myös isällään . Suomessa pitäisi olla täten tuhansia väärin puettuja, paleltuneita ja kurasia lapsia. Lähes nälkään nääntyneitä ipanoita jne... Tuntuu että naiset on itse tehneet miehet avuttomiksi, omalla toiminnallaan. Kun ero tulee, monesti miehet oppii vastuuta . Eli tilanne muuttuu kun nainen lähtee.
Juuri näin. Se muuttuu, yritin kovasti että vastuuta jaetaan liiton aikana mutta ei. Eron jälkeen todellakin oli pakko miehen tehdä vähitellen jotain, tietenkin vastuu yhä vaatehankinnoista jäi minulle ja moni asia oli vähän rempallaan isän luona esim tyttären hiuksia ei oltu harjattu kunnolla viikkoon (hirveät takut ja itkut), isän koti oli todella likainen, keittiö haisi ja kuivunutta ruokaa pitkin pöytiä ja lattioita... en tiedä vaihdettiinko siellä lakanoita saati pyyhkeitä, mun piti vaan kestää ja antaa miehen vihdoin kasvaa isoksi pojaksi. Vähitellen kehittyi, huolehtivaa empaattista vanhempaa hänestä ei ikinä tulekaan.
Sen porsaan jälkiä sain siivota kunnes sain tarpeekseni. Sitten joutui huomaamaan ettei siistiä tulekaan itsestään.
No mutta mitä sä hiillostat jostain hiusten harjaamisesta? Rastat on mageet.
t. Rela-Isi
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille miehille parisuhde tarkoittaa sitä, että se täyttää HÄNEN tarpeensa. Puolison tarpeista viis. Kun hänen tarpeensa täyttyvät ihan OK - poislukien toi sun nalkutus, joka olisi tehnyt suhteesta paremman - niin se riittää hänelle.
Näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde eikä se ole heille koskaan yhteinen tiimiprojekti. Se on vaan miehen elämän oma juttu, jota nainen täydentää, mutta ainoastaan miehen haluamalla tavalla. Naisella ei saa eikä ole omaa tunnemaailmaa, tarpeita, toiveita jne. miehelle, koska mies ei ole parisuhteessa naisen toiveiden takia.
Ihan puhtaasti minä-minun-minulle mies. Ja näitä on paljon! Se on ainakin joidenkin psykologien mukaan yksi henkisesti väkivaltaisen suhteen muoto, jossa kaikki pyörii miehen ja hänen toiveidensa ympärillä ja nainen on siinä lähinnä esinettä muistuttavassa asemassa, jonka tehtävä on pitää miehen elämä hänen haluamallaan mallilla. Mies itse ei halua laittaa yhtään mitään panosta naista kohtaan, koska ei sohvaakaan tarvitse ajatella.
Minulla oli kuvailemasi mies. Mietin pitkään eroa ja miten asian esitän hänelle, kun ei mikään mene perille. Olen hänen siskonsa hyvä ystävä edelleen ja hän kerran kysyi minulta miten teillä menee. Sitten avauduin hänelle kuinka kypsä olen ja mietin eroa. Sanoin hänelle, että romahtaakohan hän ja aikooko tehdä itselleen jotain, kun ilmotan erosta. Kävin kaikki asiat läpi jne. Hänen sisko sanoi, että veljeni ei tule reagoimaan mitenkään, koska hän on sellainen ihminen ettei välitä edes mistään. Kun ilmoitat hänelle asian, niin hänen elämä muuttuu sekunnissa omassa päässä ja hänestä tulee kylmempi mitä on jos jotain negatiivista sattuu hänelle. Molemmat siskot on myös sanonut, että veljensä on täysin tunteeton ihminen oikeasti. Hän sanoo ja tekee asioita toiselle, mutta se ei tarkoita yhtään mitään. Molemmat on sanonut myös ettei ole nähneet veljensä esim itkevän ikinä. Ei edes lapsena.
Olen itsekin suhteessa miettinyt, että onkohan sillä tunteita oikeasti vai tekeekö jotain huvikseen miellyttääkseen ja saamaan minut hiljaiseksi ja unohdan asiat. Toi kaikkki vaan kasautu ja se tuli kerralla ulos sitten. Kun ilmoitin erosta, niin ilme ei muuttunut. Sanoi vaan ok, no kai me erotaan sit. Olin suu auki, että tossako se nyt oli. Ei halunnut edes tietää miksi olin ottamassa eron. Sitten hän lähti yksi päivä pois. Hänen sisko soitti pari päivää myöhemmin ja kysyin häneltä oletko kuullut miehestä mitään. Joo se oli käyny meidän äidin luona jonkun uuden naisen kanssa. Niinkun sanoin sinulle, niin ei hänellä ole tunteita eikä jää vatvomaan asioita, koska asia oli häntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Koti on naisen reviiriä. Luuletteko että miestä motivoi olla siellä käskytettävänä ?
Jos koti on mun reviiriä, niin miksi se sit tulee sinne sotkemaan? Pysyisi omalla reviirillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa tulee mieleen, että naisen kuuluu hoitaa lapset ja koti kun ne kerran Parhaiten osaa, niin myös erotilanteessa lastensuojelussa ajatellaan, kun lapset jää lähes aina äidille. Se vaan on niin. Hyväksykää se, naiset on naisia, miehet miehiä. Ei luontoa voi huijata . Älkää tehkö miehistä tossukoita.
Kumma kun se pippeli ei estä yh- ja vuoroviikkoisejä hoitamasta lapsiaan. Eiköhän tässä ole kyse vaan miesten luontaisesta taipumuksesta vastuunsiirtoon ja lusmuiluun, ei siitä että vastuulliseen vanhemmuuteen tarvittaisiin väistämättä tissit ja pimppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille miehille parisuhde tarkoittaa sitä, että se täyttää HÄNEN tarpeensa. Puolison tarpeista viis. Kun hänen tarpeensa täyttyvät ihan OK - poislukien toi sun nalkutus, joka olisi tehnyt suhteesta paremman - niin se riittää hänelle.
Näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde eikä se ole heille koskaan yhteinen tiimiprojekti. Se on vaan miehen elämän oma juttu, jota nainen täydentää, mutta ainoastaan miehen haluamalla tavalla. Naisella ei saa eikä ole omaa tunnemaailmaa, tarpeita, toiveita jne. miehelle, koska mies ei ole parisuhteessa naisen toiveiden takia.
Ihan puhtaasti minä-minun-minulle mies. Ja näitä on paljon! Se on ainakin joidenkin psykologien mukaan yksi henkisesti väkivaltaisen suhteen muoto, jossa kaikki pyörii miehen ja hänen toiveidensa ympärillä ja nainen on siinä lähinnä esinettä muistuttavassa asemassa, jonka tehtävä on pitää miehen elämä hänen haluamallaan mallilla. Mies itse ei halua laittaa yhtään mitään panosta naista kohtaan, koska ei sohvaakaan tarvitse ajatella.
Minulla oli kuvailemasi mies. Mietin pitkään eroa ja miten asian esitän hänelle, kun ei mikään mene perille. Olen hänen siskonsa hyvä ystävä edelleen ja hän kerran kysyi minulta miten teillä menee. Sitten avauduin hänelle kuinka kypsä olen ja mietin eroa. Sanoin hänelle, että romahtaakohan hän ja aikooko tehdä itselleen jotain, kun ilmotan erosta. Kävin kaikki asiat läpi jne. Hänen sisko sanoi, että veljeni ei tule reagoimaan mitenkään, koska hän on sellainen ihminen ettei välitä edes mistään. Kun ilmoitat hänelle asian, niin hänen elämä muuttuu sekunnissa omassa päässä ja hänestä tulee kylmempi mitä on jos jotain negatiivista sattuu hänelle. Molemmat siskot on myös sanonut, että veljensä on täysin tunteeton ihminen oikeasti. Hän sanoo ja tekee asioita toiselle, mutta se ei tarkoita yhtään mitään. Molemmat on sanonut myös ettei ole nähneet veljensä esim itkevän ikinä. Ei edes lapsena.
Olen itsekin suhteessa miettinyt, että onkohan sillä tunteita oikeasti vai tekeekö jotain huvikseen miellyttääkseen ja saamaan minut hiljaiseksi ja unohdan asiat. Toi kaikkki vaan kasautu ja se tuli kerralla ulos sitten. Kun ilmoitin erosta, niin ilme ei muuttunut. Sanoi vaan ok, no kai me erotaan sit. Olin suu auki, että tossako se nyt oli. Ei halunnut edes tietää miksi olin ottamassa eron. Sitten hän lähti yksi päivä pois. Hänen sisko soitti pari päivää myöhemmin ja kysyin häneltä oletko kuullut miehestä mitään. Joo se oli käyny meidän äidin luona jonkun uuden naisen kanssa. Niinkun sanoin sinulle, niin ei hänellä ole tunteita eikä jää vatvomaan asioita, koska asia oli häntä vastaan.
Mun on kyllä pakko kysyä, että mikä sun elämässä meni pieleen tai mitä sun vanhemmat teki sulle, että päädyit suhteeseen psykopaatin kanssa? Siis oikeasti kiinnostaa että miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa, mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.
Sinä otit eron, ei sinulla siinä vaiheessa ole enää varaa vaatia mitään.
Miehen viimeinen yritys aiheuttaa pahaa mieltä. Huoh. Joo ei voibvaatia mutta voisi toinen käyttäytyä kuin aikuinen vastuuntuntoinen ihminen edes tuossa tilanteessa, mutta ei koska luontonsa ei anna periksi.
Minusta se siinä ei vaan ole mitään lapsellista tai vastuutonta, ettei halua jäädä enää vatvomaan suhdetta siinä vaiheessa, kun toinen on jo tehnyt selväksi ettei toivoa ole. Sinä olisit vaan halunnut päästä lyömään lyötyä nalkuttamalla vielä kerran vaikka olet itse jo miehen jättänyt. Minusta se on kohtuuton vaatimus.
En siis ollut tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Ymmärrän toki loukkaantumisen, mutta tuossa on molempien sydämet särkyny.
Ehkä ajan kanssa asioista pystyy juttelemaan, tai sitten ei. Pakkohan siinä on kunnioittaa sen päätöstä joka ei halua jutella. Kukin tavallaan, juttelu vain voisi auttaa molempia selventämään ajatuksia. Mutta aina siihen ei kyetä.
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen parisuhteessa naisen kanssa syystä ,että saan siistin kodin, lasten hoitajan ja seksiä.
En tiedä mitä naiset parisuhteelta odottaa.
Mutta nämä kun hoidatte hyvin, niin mies pysyy vierelläsi.
Ja sinä raasu kuvittelet, että joku haluaa tuollaisen miehen pysyvän vierellä?
No, sopiipahan mainiosti ketjuun, jonka aiheena on erouutisista yllättyvät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.Okei, eli naisen ei tarvitse enää käydä töissä vaan mies elättää tämän. Kuinkakohan moni mies suostuisi tuohon nykypäivänä? Ilman kahden ihmisen tuloja saadaan unohtaa heti haaveet omasta talosta, matkustelusta, useasta lapsesta...
En tiedä muista naisista, mutta oma vaimo sanoi, että saan pitää muita naisia jos vaan rahaa tulee reilusti perheen elatukseen. Naisille tärkeintä on raha ja toimeentulo ja konrollointi. Miehille riittää vähempikin esim.yhdessä olo ja läheisyys.
Vastasit ohi aiheen. Sinulle on siis täysin ok ettei vaimosi käy ollenkaan töissä ja olet itse yksin täysin vastuussa perheen tuloista? Jäädessäsi työttömäksi keksit toki heti uuden tulonlähteen, onhan se sinun vastuusi.
Ensin kirjoitat, että et tiedä muista naisista ja sitten kuitenkin myöhemmin rinnastat sen yhden eli oman naisesi kaikkiin naisiin. Kirjoitit, että "Naisille raha on tärkeintä jne." Sille sinun vaimollesi se tuntuu sitä olevan. Ja muista ET TIEDÄ.
Raha ei ole siinä SUHTEESSA tärkeintä. Se on tärkeintä noin yleensä toimeentulon ja elämisen kannalta. Muuta siitä ei varmaan kannata sanoa, pitäisi tulla selväksi jo tuosta.
Minä en asuisi yhdessä päivääkään edes miljonäärin kanssa, jos tämä loukkaisi minua ja ihmisarvoani moisella käytöksellä. Jos joku nainen sen hyväksyy, se on hän, eikä kaikki naiset.
Suhteessa on kaikkein tärkeintä välittävyys ja toisen kunnioittaminen. Ne asiat kuuluu rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
No mutta miksi sinun mielestä sinun ei tarvi laittaa sitä keittiötä kuntoon??? Onko se jotenkin sinun alapuolellasi? Onko siivoaminen naisten hommaa? Vai jättääkö vaimosikin kaittiön ihan levälleen kun on kokannut, ja se vaan kuuluu teidän työnjakoon, että toinen kokkaa ja toinen siivoaa? Eli sinä siivoat keittiön kun vaimosi on saanut ruoan valmiiksi? Jos et, niin miksi sinä jätät sen levälleen? Millä v* t u n oikeudella? Vai pitäisikö sulle olla niin v* t u n kiitollinen, että olet tehnyt edes jotain? Et sä ole mikään mies, vaan miehen muotoinen hukkatila.
LUKEKAA SE EDELLINEN TEKSTI ENNEN KUIN VASTAATTE SIIHEN!
T. Eri, ärsyyntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa, mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.
Siis hetkinen? Eikö mies olisi nimenomaan halunnut keskustella, mutta kuittasit tuon keskusteluavauksen vaan tuolla "enköhän ole hokenut asioista" ? Miksi miehen olisi pitänyt jäädä odottelemaan, jos myöhemmin haluatkin jutella? Täytyy sanoa, että tässä yksi harvoista tilanteista tässä ketjussa, kun olen miehen puolella.
Vierailija kirjoitti:
tästä jos eroan En enää koskaan miestä haitoiksi ota.
Näin sivusta: Tämä on kaikkien parisuhteellisten naisystävieni yleinen ja ehdoton mielipide, minun myös.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen parisuhteessa naisen kanssa syystä ,että saan siistin kodin, lasten hoitajan ja seksiä.
En tiedä mitä naiset parisuhteelta odottaa.
Mutta nämä kun hoidatte hyvin, niin mies pysyy vierelläsi.Ja sinä raasu kuvittelet, että joku haluaa tuollaisen miehen pysyvän vierellä?
No, sopiipahan mainiosti ketjuun, jonka aiheena on erouutisista yllättyvät miehet.
Tässähän on kyse naisista, jotka ei halua sen miehen pysyvän vierellään, tietyistä päivänselvistä syistä. Luuletko sinä, että saat olla ihan minkälainen tahansa, kunhan nainen hoitaa lapset ja kodin ja saat seksiä, niin sinä pysyt hänen kanssaan, vaikka olisit minkälainen?
Eikö sulla ole minkäänlaisia odotuksia itseäsi kohtaan, että millainen sinun pitää olla, että se nainen pysyy vierelläsi?
Siitä sinun pitäisi olla huolissani, eikä siitä, onko vaimo nyt mielestäsi täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa, mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.
Sinä otit eron, ei sinulla siinä vaiheessa ole enää varaa vaatia mitään.
Miehen viimeinen yritys aiheuttaa pahaa mieltä. Huoh. Joo ei voibvaatia mutta voisi toinen käyttäytyä kuin aikuinen vastuuntuntoinen ihminen edes tuossa tilanteessa, mutta ei koska luontonsa ei anna periksi.
Minusta se siinä ei vaan ole mitään lapsellista tai vastuutonta, ettei halua jäädä enää vatvomaan suhdetta siinä vaiheessa, kun toinen on jo tehnyt selväksi ettei toivoa ole. Sinä olisit vaan halunnut päästä lyömään lyötyä nalkuttamalla vielä kerran vaikka olet itse jo miehen jättänyt. Minusta se on kohtuuton vaatimus.
En siis ollut tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Ymmärrän toki loukkaantumisen, mutta tuossa on molempien sydämet särkyny.
Ehkä ajan kanssa asioista pystyy juttelemaan, tai sitten ei. Pakkohan siinä on kunnioittaa sen päätöstä joka ei halua jutella. Kukin tavallaan, juttelu vain voisi auttaa molempia selventämään ajatuksia. Mutta aina siihen ei kyetä.
Ymmärrän tavallaan tuonkin. Itse olen varmaan niitä, jotka eivät jää eron jälkeen turhaan vatvomaan. Minusta ne keskustelut käydään ennen eroa, siinä vaiheessa kun yhdessä jatkaminen on vielä yhtenä vaihtoehtona pöydällä. Sitten kun toinen lyö lopullisesti hanskat tiskiin ei minulla ole enää mitään sanottavaa. Koska kaikki mitä haluaisin sanoa tähtäisi kuitenkin siihen että toinen jäisi. Jos se päätös on jo tehty, niin mitä sairasta tyydytystä hän enää minun yhteenpaluuaneluistani saisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
No mutta miksi sinun mielestä sinun ei tarvi laittaa sitä keittiötä kuntoon??? Onko se jotenkin sinun alapuolellasi? Onko siivoaminen naisten hommaa? Vai jättääkö vaimosikin kaittiön ihan levälleen kun on kokannut, ja se vaan kuuluu teidän työnjakoon, että toinen kokkaa ja toinen siivoaa? Eli sinä siivoat keittiön kun vaimosi on saanut ruoan valmiiksi? Jos et, niin miksi sinä jätät sen levälleen? Millä v* t u n oikeudella? Vai pitäisikö sulle olla niin v* t u n kiitollinen, että olet tehnyt edes jotain? Et sä ole mikään mies, vaan miehen muotoinen hukkatila.
LUKEKAA SE EDELLINEN TEKSTI ENNEN KUIN VASTAATTE SIIHEN!
T. Eri, ärsyyntynyt.
Mikä edellinen? Ei se lainaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen parisuhteessa naisen kanssa syystä ,että saan siistin kodin, lasten hoitajan ja seksiä.
En tiedä mitä naiset parisuhteelta odottaa.
Mutta nämä kun hoidatte hyvin, niin mies pysyy vierelläsi.Ja sinä raasu kuvittelet, että joku haluaa tuollaisen miehen pysyvän vierellä?
No, sopiipahan mainiosti ketjuun, jonka aiheena on erouutisista yllättyvät miehet.
Tässähän on kyse naisista, jotka ei halua sen miehen pysyvän vierellään, tietyistä päivänselvistä syistä. Luuletko sinä, että saat olla ihan minkälainen tahansa, kunhan nainen hoitaa lapset ja kodin ja saat seksiä, niin sinä pysyt hänen kanssaan, vaikka olisit minkälainen?
Eikö sulla ole minkäänlaisia odotuksia itseäsi kohtaan, että millainen sinun pitää olla, että se nainen pysyy vierelläsi?
Siitä sinun pitäisi olla huolissani, eikä siitä, onko vaimo nyt mielestäsi täydellinen.
Nämä on kyllä huvittavia nämä miehet, jotka kuvittelevat, että "vieressä pysyminen" (eli käytännössä se, että mies nukkuu ja on kirjoilla perheensä kanssa samassa osoitteessa) on joku naisen kannalta tavoiteltava asia. Mitä väliä sillä on missä sä yösi vietät, jos susta ei ole vaimollesi mitään käytännön iloa tai hyötyä elämässä?
Vierailija kirjoitti:
No toi on jo ihan aiheellinen ero. Mutta miksi sä suret exän asioita? Eihän niiden enää pitäis sua liikuttaa.
Sä pystyt veitsellä leikaten lopettamaan rakastamisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa, mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.
Siis hetkinen? Eikö mies olisi nimenomaan halunnut keskustella, mutta kuittasit tuon keskusteluavauksen vaan tuolla "enköhän ole hokenut asioista" ? Miksi miehen olisi pitänyt jäädä odottelemaan, jos myöhemmin haluatkin jutella? Täytyy sanoa, että tässä yksi harvoista tilanteista tässä ketjussa, kun olen miehen puolella.
Samat sanat, sympatiat täysin miehen puolella. Sen ymmärrän, että äkkijättäminen ilman selityksiä voi olla traumatisoivaa sille jätetylle, mutta näin päin en voi käsittää. Jätetyn pitäisi jotenkin jäädä huolehtimaan, että jättäjä on varmasti saanut puhuttua suunsa puhtaaksi ja voi lähteä hyvillä mielin uusiin seikkailuihin?
Noilla ehdoilla, ei niin väliä, vaikka ei pysyisikään vierellä 😁