Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eli se sun tapa ottaa rennosti ja sikailla kämppä karseeseen kuntoon on oikea, toinen vaan ei osaa ottaa rennosti? Mutta on myös asioita mitkä on vaan hoidettava. Jos toinen vaan ei hoida niitä lukuisista toivomisista huolimatta, niin pitääkö löysätä pipoa ja hoitaa ne kaikki asiat sitten vaan itse? Miten pitkälle sit toisen osuus pitää hoitaa itsensä kustannuksella, kun toinen ei viitsi?
Eikö noin ääriesimerkki tule jo seurusteluvaiheessa ilmi ?
Eri
Ei tule. Moni mies jaksaa teeskennellä seurusteluajan, ja usein vielä siihen asti kun lapsi on hankittu ja nainen on mukavasti nalkissa. Sitten voi heittäytyä passattavaksi, kun nainen ei niin hevillä voikaan lähteä. Siihen astikin on "otettu rennosti" aina välillä mutta ei ole päästetty asioita aivan mahdottomaksi, ja on vannottu että kyllä sitten kun lapsi tulee niin sitten tehdään ja autetaan, ymmärretään ihan hyvin että jotkut asiat joissa on voinut perheettömänä vielä "ottaa rennosti" on tehtävä lapsen kanssa toisin mutta tietenkin niin tehdään koska lapsi on haluttu. Ja nainen tietenkin kuvittelee että mies tulee yhtä lailla muuttamaan niitä joitakin "rentoja" tapojaan koska naiselle on itsestään selvää että lapsen tullessa mm. vuorokausirytmi ja siivoaminen on siirrettävä eri tasolle kuin millä ne ovat ennen olleet. Mutta p*skan marjat siinä mitään muutu kuin huonompaan suuntaan. Naisesta tulee äiti, ja miehen mielestä äidin tehtävä on passata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
No mutta miksi sinun mielestä sinun ei tarvi laittaa sitä keittiötä kuntoon??? Onko se jotenkin sinun alapuolellasi? Onko siivoaminen naisten hommaa? Vai jättääkö vaimosikin kaittiön ihan levälleen kun on kokannut, ja se vaan kuuluu teidän työnjakoon, että toinen kokkaa ja toinen siivoaa? Eli sinä siivoat keittiön kun vaimosi on saanut ruoan valmiiksi? Jos et, niin miksi sinä jätät sen levälleen? Millä v* t u n oikeudella? Vai pitäisikö sulle olla niin v* t u n kiitollinen, että olet tehnyt edes jotain? Et sä ole mikään mies, vaan miehen muotoinen hukkatila.
Olen joskus ollut paikalla tällaisessa tilanteessa:
Nainen: alan tekemään ruokaa, voitko siirtää tietokoneesi pois keittiön pöydältä, että saadaan syödyksi?
Mies: Joo, siirrän kohta. = eli siis selkeästi ymmärsi pyynnön. Katsoo urheilua, joka päättyi ennen kuin oli ruoka valmista
Nainen: Ruoka on ihan kohta valmista, tuon koneen voisi siirtää. = nainen toistaa pyynnön muutaman kerran, mainoskatkon aluksi ja ohjelman loputtua.
Mies: Joo, kohta
Nainen: tää olisi nyt valmista ja en pääse kattamaan pöytää kun tuo tietokone on tuossa.
Mies: Joo, mä tulen.
Nainen siirtää tietokonetta sivuun, kattaa pöydän ja : tuletko syömään?
Mies istuu pöytään, siirtää tietokonetta pois tieltä.
Lapsi kaataa maitolasin ja maitoa osuu vähän tietokoneeseen.
Mies, raivostuneena: Etkö voinut laittaa tuota minun tietokonetta muualle kuin lapsen paikalle? Nyt se on varmana pilalla. Miten ei voi nainen tajuta yksinkertaista asiaa.
Nainen huokaa ja hakee rätin. Mies marttyyrina lähtee viemään tietokonettaan omalle työpisteelleen.
Tälle miehelle ero tulisi varmasti täysin yllätyksenä. Kuulemma on kaikkien kotona tehtävien asioiden kanssa sama meno heillä. En ottanut kaverin selityksiä ääliömiehestä totena ennen kuin itse näin. Oletin naisen vaan olevan huono kommunikoimaan tai liioittelevan.
Minulle kävi myös noin. Puhuin paljon mikä mättää, mies tsemppasi joskus viikoksi mutta ei enempää. Ero tuli aivan yllätyksenä. Vaikka olin monesti puhunut että meidän täytyy erota. En ymmärrä miksi hän minussa halusi roikkua kun ei me sovittu ollenkaan toisillemme. Minä olin se p*ska joka jätti aivan yllättäen ja tätä levitti kaikille tutuille.
Olen kuullut muiltakin näitä miten se ero tulee aivan yllätyksenä miehille. Joku niillä on aivoissa vikana kun ei voi ottaa toisen puheita tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Nykyisen kanssa meinasi tulla ero ennen kuin älysi että ei voi olla itsekäs kusipää parisuhteessa. Meillä on lapsia ja minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus eikä minulla ollut voimia erota. Siksi me olemme vielä yhdessä. Nykyään puhumme yhdessä noita vanhoja asioita läpi että pääsemme niistä yli. Mieskin huomasi että on pakko puhua eikä voi vain odottaa että menee emännällä kriisi ohi, kuten aiemmin teki. Kai hän on sitten pikkuisen parempi kuin entiset vai saiko aikaa tarpeeksi sitten ja huomasi että ero tulee jos ei asiat muutu. En tiedä... tästä jos eroan En enää koskaan miestä haitoiksi ota.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Tämä!
Monesta lähipiirin naisesta on kuoriutunut aivan järjetön nalkuttaja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia on tullut taloon.
Kaikki pitäisi tehdä vaimon tahdon ja aikataulun mukaan. Jos mies ei sillä sekunnilla pomppaa, kun vaimo pyytää, niin alkaa aivan jäätävä motkotus ja sättiminen.
Ihan vaan nykyään joutuu kuuntelemaan seinänaapurin aamutoimia kello 06.00. Akka kirkuu ja lapset itkee. Mies on unisempi ja hänellä kestää hommat. Mies monesti on huutanut, että mene, lähde jo, hän hoitaa aamutoimet ja lapset hoitoon. Mutta ei... kaikki pitää tehdä naisen aikataulussa ja sitten ne pihalla lähtee eri suuntiin. En tajua.
Niin, valitettavasti se kauhea "naisen aikataulu" on useimmiten yhteiskunnan tarjoama raami johon se perhe-elämä on saatava sovitettua. Rennon iskän "aamu menee miten menee" johtaa yleensä siihen että ainakin osa aamutoimista on tekemättä, ainakin osa mukaan otettavista tavaroista jäi matkasta ja kaikki ovat myöhässä päiväkodista, koulusta ja työstään. Ekstrahupia tähän kaikkeen tuo vielä se, että päiväkodin tädit hymyilevät kyllä maireasti sille rennolle iskälle ja äiti saa sitten haukut ja valitukset osakseen tämän isän rennon meiningin seuraamuksista.
Lisäksi lasten kanssa on muutenkin tarpeen ylläpitää ainakin jonkinlaista päivärytmiä, se että rento iskä jaksaa odottaa ruokansa ja päivänokostensa kanssa useammankin tunnin ei tarkoita että se kaksivuotias voisi tehdä samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Joo, ymmärrän, että joskus se homma menee niin pitkälle, että vaatteiden väri on se kritiikin aihe. Mutta onko pitsa sinun mielestäsi hyvää ravintoa kasvavalle lapselle? Miksi se isä saa omalla vuorollaan syöttää lapselle helppoa p*skaa, kun taas ravintoarvot ja terveellisyys jää äidin huolehdittavaksi? Ja joskus ne vaatteet eivät pelkästään ole väärän väriset, vaan vuodenaikaan vääränlaiset, ei tarpeeksi lämpimät tai ei kestä vettä? Pitäisikö isiä ymmärtää ja todeta, että se nyt on vain hänen rento tyylinsä kun lapsi on kylmissään ja märkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Paskat. Miehet ovat usein todella itsekkäitä ja täysin kyvyttömiä ymmärtämään omia heikkouksiaan ennen kuin on liian myöhäistä. Ja sekin on heidän mielestään naisten vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Eli seuraava yllätyseron kokija ilmoittautui. Nainen on kantanut päävastuun kodista ja lapsista, kyllä, sellaisissa yhteiskunnissa joissa nainen on saanut olla kotona. Silloin miehen työ on tuoda leipää pöytään ja naisen työ on hoitaa koti. Näin on kuitenkin Suomessa vain aniharvoin tilanne. Yleensä se nainenkin käy kokopäivätyössä, jolloin kotivastuiden kaatamisessa pelkästään naisen niskaan ei ole mitään luonnollista, reilua tai normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Okei, eli naisen ei tarvitse enää käydä töissä vaan mies elättää tämän. Kuinkakohan moni mies suostuisi tuohon nykypäivänä? Ilman kahden ihmisen tuloja saadaan unohtaa heti haaveet omasta talosta, matkustelusta, useasta lapsesta...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Hyvä, suora toimintatapa, miehekästä tyyliä. Tämän varmasti yksinkertaisempikin mies ymmärtää. Siinä mennään suoraan asiaan, ei mitään vihjailuja eikä pitkiä sepustuksia, joita ei jaksa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
1) Vastuista.
Tuon kirjoittajalla ei selvästikkään ole kokemusta parisuhteesta, yhdessä asumisesta tai oerhe- elämästä. En tiedä, että mistä nämä mututietosi oikein saa?
Kyllä Suomessa vastuut menee niin, että tsloudellisesti se menee puoliksi, mutta kotitöissä ja lasten hoidossa vastuu on naisilla ja nainen tekee suurimman osan
2) Avo- tai avioero: nainen ottaa eron, nainen tiedostaa parisuhteen ongelmat ja pn yleensä yrittänyt tilannetta ratkaista, mutta kyllästyy kun mies ei tee mitään. Puhumattomuus, nimenomaan miehen on se yleisin syy. Jos mies ottaa eron, niin syy on se, että miehellä on uusi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.Okei, eli naisen ei tarvitse enää käydä töissä vaan mies elättää tämän. Kuinkakohan moni mies suostuisi tuohon nykypäivänä? Ilman kahden ihmisen tuloja saadaan unohtaa heti haaveet omasta talosta, matkustelusta, useasta lapsesta...
En tiedä muista naisista, mutta oma vaimo sanoi, että saan pitää muita naisia jos vaan rahaa tulee reilusti perheen elatukseen. Naisille tärkeintä on raha ja toimeentulo ja konrollointi. Miehille riittää vähempikin esim.yhdessä olo ja läheisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni sanoi minulle heti suhteen alussa ” muista, että minä olen mies. Minulle pitää sanoa asiat suoraan, jos haluaa johonkin muutosta”.
En kyllä tiedä, miten suoraan miehelle pitäisi sanoa, kuin se suora ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Nalkuttaminen on syyllistämistä, moittimista ja vaatimista. Puhuminen on neuvottelua, kuuntelemista, yhteisymmärryksen etsimistä, kompromisseja puolin ja toisin. Nalkuttamisella pyritään saamaan toiselle huono olo, puhumisella pyritään saamaan molemmille parempi olo. Nalkuttaminen on paha tapa, puhuminen on harjoiteltavissa oleva hyödyllinen kyky.
Ei minkään suhteen ongelma ole vain nalkutus. "Jos nalkutus loppuisi kaikki olisi hyvin." Ei sille toiselle. Kukaan ei nalkuta huvikseen ja kiusallaan. Siinä vaiheessa kun suhde on muuttunut nalkutukseksi siinä on kyllä jo paljon pidempään jatkuvia ongelmia ja paljon pahaa oloa joka on jäänyt huomiotta jo kauan. On uskomatonta että se kuitataan vaan nalkutuksena.
Usko pois, aika moni nalkuttaa huvikseen ja kiusallaan, vaikkei sitä itse suostukaan tajuamaan.
Höpsö! Tottakai hän tajuaa nalkuttavansa, jos hän kerran tekee sitä huvikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
Kai sä tajuat, että jossain vaiheessa vaimosi jättää sut? Jos olet tarpeeksi saamaton looseri, sulle ei voi antaa lapsia edes vuoroviikoin (ei sillä, et sä niitä todellisuudessa varmaan haluaisikaan kun niistä on niin kovasti työtä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille erEeroo ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Minusta tuntuu , että miehet kestää ongelmia pidempään, eikä suinpäin ole eroamassa, pienten ongelmien takia. Tuntuu naisilla olevan vallitsevana ajatuksena minä minä ja minulle kaikki heti ajatus. Jos esim. lapsia, koiria jne ...Arjen pyöritys on raskasta ja niin se menee, että naisella suurin vastuu lapsista ja kodista . Aina se on ollut luonnostaan näin.
Miehellä yleensä taloudellinen vastuu. Jos nainen töissä, ristiriitoja tulee varmasti .
Mies kyllä tekee asioita, mutta useimmiten naisen mielestä väärin ja vääriä asioita väärään aikaan. Esim. Kerho vaatteet väärän väriset, imuroitu väärin, tiskikone täytetty väärin, lapset syötetty vasta kun niillä nälkä ja pitsalla. Teet mitä vain vähän eritavalla, kuin tämä pikku natsimutsi, niin nalkutuksen määrä on loputonta. Ei huvita kyllä tehdä enää mitään, kun mikään ei riitä, tehkööt itse, jos kerran osaa niin hyvin.
On se ihmeellistä että miehet jaksavat pidempään olla perheessä vapaamatkustajina, missä ainoa ikävyys on se että akka ei ymmärrä pitää päätään kiinni. Kerhoon voi laittaa talvella kesävaatteet, imurointi on suoritettu kun on vähän keskilattialla pyörähdetty, tiskikone jyllää puolityhjänä ja palauttaa vettä täynnä olevia ja edelleen likaisia astioita valmistuttuaan, lapset on ensin riidelleet nälkäkiukkuansa ja sitten syöneet jotain epäterveellistä pikaruokaa, ja iskä on edelleen sitä mieltä että hyvin meni. Kyllä nainen sitten taas paikkaa iskän rennon meiningin: pahoittelee kerhoon tilannetta ja lupaa hoitaa vaatetuksen ensi kerraksi kuntoon, imuroi kunnolla koko kämpän, täyttää tiskikoneen toiseen kertaan ja asettelee osan astioista suoraan pestäväksi uudestaan ja pitää huolen siitä että lasten ruokailu tapahtuu oikeaan aikaan ja he syövät terveellisesti. Kaikki toimii koska se natsimutsi korjaa aina tilanteen ja paikkaa kaikki ne löysäilyt ja hutiloinnit, ja mies voi taas miettiä että turhaan tuo taas mesoaa, ihan siistiähän täällä on (koska joka toinen siivousvuoro joku muu siivoaa kunnolla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Nalkuttamista on sanoa ikäviä asioita joita mies ei halua kuulla.
Puhumista on sanoa kivoja asioita joita mies haluaa kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni sanoi minulle heti suhteen alussa ” muista, että minä olen mies. Minulle pitää sanoa asiat suoraan, jos haluaa johonkin muutosta”.
En kyllä tiedä, miten suoraan miehelle pitäisi sanoa, kuin se suora ei riitä.
Ehkä huomion saisi kiinnitettyä, jos aloitat keskustelun kysymällä, onko hän mies.
Ja kun hän myöntää olevansa, muistutat, että miehelle pitää sanoa asiat suoraan, kun haluaa johonkin muutoksen.
Lopuksi täräytät lyhyesti ja yksinkertaisesti viestin, minkä haluat menevän perille. ”Älä jätä alushousujasi lattialle. Vie ne pyykkikoriin.”
Sinä otit eron, ei sinulla siinä vaiheessa ole enää varaa vaatia mitään.