Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
On se joo uskomatonta. Mulle alettiin siinä vaiheessa, kun sanoin jo ihan lopussa että jos tilanne ei muutu, lähden , kertomaan että uhkailen ja kiristä, mikä on henkistä väkivaltaa. Toki olin aikoja aiemmin sanonut asioita nätisti tyyliin toivoisin, että.. tai minusta tuntuu pahalta, kun... Nämä meni aivan kuuroille korville. Siinä vaiheessa kun ilmoitan suoraan, mitä on tapahtumassa aletaan sitten syyttää henkisestä väkivallasta. No, eipähän nyt lopulta yllätyksenä tullut miehelle. Syy oli tottakai minun tarkoittamani uhkailu. Ei voi kun ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?
Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu,niin eksä totesi siihen "et sä mitään eroamassa ole, kunhan aina puhut ". Varmaan useat miehet ajattelevat näin. Eksällekin eromme tuli yllätyksenä.
Joo, sama juttu. Mies sanonut päin naamaa että et sä kuitenkaan eroa ota. Minusta tuollainen mitätöinti on yksi pahimmista asioista mitä suhteessa voi tehdä, ei ihme että näistä sankareista erotaan "yllätyksenä".
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Mutta AP ei ole kertaakaan sanonut noin suorasti. Lukuun ottamatta tuon peliriippuvaisen kumppania, koko ketju on vain "yritin sanoa", tai "puhuin epäkohdista mutta mies vain piti sitä nalkuttamisena".
Entinen esimieskin ihmetteli kun ojensin irtisanomisilmoituksen, että mikäs sulle tuli :D Olin vain viimeisen puolen vuoden aikana neljä kertaa pyytänyt koolle palaverin, missä käsitellään sietämätöntä työtilannettani, ja viimeisimmässä kutsussa sanoin, että jos ei NYT OIKEASTI tilanne muutu, minä lähden. Ei muuttunut. Sinne jäi pää peffassa ihmettelemään :D No siitä uppoavasta laivasta lähtivät muutkin pikkuhiljaa...
Ei näistä miehistä ole mihinkään :( järkyttävän surullista todeta niin! En olisi ikinä uskonut sanovani näin.
Meille naisille pitäisi vain olla se hauska panoadonis eikä muuta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Mutta AP ei ole kertaakaan sanonut noin suorasti. Lukuun ottamatta tuon peliriippuvaisen kumppania, koko ketju on vain "yritin sanoa", tai "puhuin epäkohdista mutta mies vain piti sitä nalkuttamisena".
Eli mies ei kuuntele, mitä nainen hänelle sanoo. Jos nainen sanoo joka viikko miehelle, että hän rakastaa punaisia ruusuja, niin mies ei ymmärrä tuoda niitä koskaan, koska nainen ei käske suoraan "osta minulle punaisia ruusuja". Asioista voi keskustella eli mies olisi voinut kysyä, tykkäisikö nainen, jos hän ostaisi punaisia ruusuja ensi perjantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Mutta AP ei ole kertaakaan sanonut noin suorasti. Lukuun ottamatta tuon peliriippuvaisen kumppania, koko ketju on vain "yritin sanoa", tai "puhuin epäkohdista mutta mies vain piti sitä nalkuttamisena".
Mistä sinä tiedät miten suoraan on asioista sanottu? On täysin mahdollista, että joku on sanonut lähtevänsä jos ei tietyt asiat korjaannu, mutta mies on vaan pitänyt sitä nalkuttamisena.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo yritti muutaman kuukauden kuluttua katuvaisena takaisin mutta sopparit oli jo tehty ja joutui etsimään uuden elättäjän. Lapset jäi minulle kun sossu tajusi millainen perseilijä eukko oli.
Nyt on voimikset. XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin exälle tuli puskista. Tosin aina kun sanoin jostain epäkohdasta niin tämä alkoi velloa niin pahasti itsesäälissä että unohti kokonaan mistä oli edes puhe. Eli kaikki lopulta vaan lakaistiin maton alle. Elämä on paljon parempaa nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?
Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu,niin eksä totesi siihen "et sä mitään eroamassa ole, kunhan aina puhut ". Varmaan useat miehet ajattelevat näin. Eksällekin eromme tuli yllätyksenä.
Jos puhut asiasta tosiaan taas kerran ja ainoa ratkaisusi ongelmaan on ero (mitä et kuitenkaan toteuta) Jos tämä on toistunut esim. 5 vuoden ajan, saattaisin minäkin reagoida jotenkin tuohon tyyliin: "joo, joo... taas tämä keskustelu" Ja olisihan ero ainakin puolittain yllätys, jos se lopulta toteutuisi.
Tosin meillä ei ole kumpikaan puhunut erosta 20 vuoden aikana ja jos puhuisi, niin ottaisin sen tosissaan. Ei nyt laukkuja heti samana iltana pakattaisi, mutta ehkä kolme viikkoa voisi miettiä asiaa ja jos mieli ei muutu, niin en minä ketään ala "pelkästään lasten vuoksi" roikottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Mutta AP ei ole kertaakaan sanonut noin suorasti. Lukuun ottamatta tuon peliriippuvaisen kumppania, koko ketju on vain "yritin sanoa", tai "puhuin epäkohdista mutta mies vain piti sitä nalkuttamisena".
Eli mies ei kuuntele, mitä nainen hänelle sanoo. Jos nainen sanoo joka viikko miehelle, että hän rakastaa punaisia ruusuja, niin mies ei ymmärrä tuoda niitä koskaan, koska nainen ei käske suoraan "osta minulle punaisia ruusuja". Asioista voi keskustella eli mies olisi voinut kysyä, tykkäisikö nainen, jos hän ostaisi punaisia ruusuja ensi perjantaina.
Ei se suora käskeminenkään auta. Minä pidän kukista ja vihjailin silloiselle miehelle miten olisi joskus kiva saada kukkia. Lopulta jopa yhdessä kaupassa käydessä menin leikkokukkahyllylle ja sanoin että ostaisi minulle kukkia. Ex jatkoi matkaa hymistellen "ei nyt". Suhde ei kestänyt kauaa tuon jälkeen, siinä jotenkin heräsi suhteen muihinkin ongelmakohtiin. Ja yllättäin: mies oli yllättynyt että halusin erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?
Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu,niin eksä totesi siihen "et sä mitään eroamassa ole, kunhan aina puhut ". Varmaan useat miehet ajattelevat näin. Eksällekin eromme tuli yllätyksenä.
Jos puhut asiasta tosiaan taas kerran ja ainoa ratkaisusi ongelmaan on ero (mitä et kuitenkaan toteuta) Jos tämä on toistunut esim. 5 vuoden ajan, saattaisin minäkin reagoida jotenkin tuohon tyyliin: "joo, joo... taas tämä keskustelu" Ja olisihan ero ainakin puolittain yllätys, jos se lopulta toteutuisi.
Tosin meillä ei ole kumpikaan puhunut erosta 20 vuoden aikana ja jos puhuisi, niin ottaisin sen tosissaan. Ei nyt laukkuja heti samana iltana pakattaisi, mutta ehkä kolme viikkoa voisi miettiä asiaa ja jos mieli ei muutu, niin en minä ketään ala "pelkästään lasten vuoksi" roikottamaan.
Kirjoitin tuon aiemman kommentin. Tässä keskusteltiin siitä, että ero tulee yllätyksenä miehelle. Ei siitä mitä kaikkea sitä ennen on ehdotettu, yritetty kompromisseja, ymmärretty ja joustettu. Kuten ilmi tuli, että kyse ei ollut pelkästä uhkailusta vaan avioerosta. Itse taas pidän kohtuuttomana tuollaista 3 viikon aikarajaa toiselle. Vaikeat ongelmat kun vaativat aikaa ja joskus pariterapiaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa johdonmukaisia, niin kuin koiraa kouluttaessa. Pätee niin lapsiin kuin puolisoonkin, jne. Kun toinen tekee ns. oikein eli teidän toivomallanne tavalla, palkitkaa. Ilmaiskaa ilahtuneisuutenne ja kiitollisuutenne edes jollain tavalla. Ilman mitään ironiaa tyyliin että no jo oli aikakin ja mistäs nyt tuulee.
Täten kun nalkutatte toisen oma-aloitteisuuden puuttumisesta, palkitkaa toista kun hän toimii oma-aloitteisesti. Ei tyyliin että eiköhän se nyt ole jo liian myöhäistä maalata tuota aitaa, sehän on jo aika purkaa ja rakentaa uusi. Tai että mitä sinä sitä puuta nyt aloita kaatamaan, olisit ajanut nurmikon ensin.
Kun nalkutatte toisen oma-aloitteisuuden puutteesta, nalkutatte usein myös siitä, että toinen ei ole ajatustenne lukija. Nalkutatte siitä, että toinen oma-aloitteisesti tekee jotakin kysymättä ensin teiltä, ja nalkutatte myös siitä, jos toinen kysyy ensin teiltä että mitä hänen nyt kannattaisi tehdä. Nalkutuksenne uhri on jumissa, eli tekee väärin vaikka tekisi mitä.
Helpointa olla siis tekemättä mitään.
Nalkuttajan kanssa ei voi myöskään keskustella, koska tuo ottaa vain lisää kierroksia vaikka mitä vastaisit. Parasta vaan myötäillä että juu juu niinhän se on.
Joillekin se nalkuttaminen vaan on tapa hoitaa uloshengitys, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että jätit sen sian.
Sika voi ollakin tyytyväinenkin, kun lehmä jätti. Ei tarvinnut itse ottaa syytä niskoilleen.
Meille ero ei tullut ihan puskista. Mutta mies sanoi siinä loppuselvittelyssä, että hän luuli, ettei millään muulla ole väliä (kaikki riidat ja käytännön epäkohdat, joista olin sanonut), kunhan on rakkautta. Johon minä taas totesin, että rakkaus hiipuu, kun asiat ovat jatkuvasti toisin, kuin haluaisit.
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Olkaa johdonmukaisia, niin kuin koiraa kouluttaessa. Pätee niin lapsiin kuin puolisoonkin, jne. Kun toinen tekee ns. oikein eli teidän toivomallanne tavalla, palkitkaa. Ilmaiskaa ilahtuneisuutenne ja kiitollisuutenne edes jollain tavalla. Ilman mitään ironiaa tyyliin että no jo oli aikakin ja mistäs nyt tuulee.
Täten kun nalkutatte toisen oma-aloitteisuuden puuttumisesta, palkitkaa toista kun hän toimii oma-aloitteisesti. Ei tyyliin että eiköhän se nyt ole jo liian myöhäistä maalata tuota aitaa, sehän on jo aika purkaa ja rakentaa uusi. Tai että mitä sinä sitä puuta nyt aloita kaatamaan, olisit ajanut nurmikon ensin.
Kun nalkutatte toisen oma-aloitteisuuden puutteesta, nalkutatte usein myös siitä, että toinen ei ole ajatustenne lukija. Nalkutatte siitä, että toinen oma-aloitteisesti tekee jotakin kysymättä ensin teiltä, ja nalkutatte myös siitä, jos toinen kysyy ensin teiltä että mitä hänen nyt kannattaisi tehdä. Nalkutuksenne uhri on jumissa, eli tekee väärin vaikka tekisi mitä.
Helpointa olla siis tekemättä mitään.
Nalkuttajan kanssa ei voi myöskään keskustella, koska tuo ottaa vain lisää kierroksia vaikka mitä vastaisit. Parasta vaan myötäillä että juu juu niinhän se on.
Joillekin se nalkuttaminen vaan on tapa hoitaa uloshengitys, ei sen kummempaa.
Onpa hyvä kirjoitus. Minun ex-mieheni oli myös nalkuttaja. Lopulta minusta tuntui, että teet niin tai näin, on se aina väärin päin. Nalkuttajaa ei voi koskaan miellyttää.
Myönnän, että minusta tuli avioliittoa loppua kohden nainen, joka käyttäytyi kuin nämä passiiviset miehet. Oli syvä toivottomuus, etten kuitenkaan osaa. Miksi siis yrittää. Yrittämisestä ei ole hyötyä.
Jos haluaa toisen ihmisen muuttuvan, niin saa huomauttaa vain yhdestä asiasta kerrallaan. Ei niin, että sinussa on vikaa tämä, tuo ja se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?
Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu,niin eksä totesi siihen "et sä mitään eroamassa ole, kunhan aina puhut ". Varmaan useat miehet ajattelevat näin. Eksällekin eromme tuli yllätyksenä.
Jos puhut asiasta tosiaan taas kerran ja ainoa ratkaisusi ongelmaan on ero (mitä et kuitenkaan toteuta) Jos tämä on toistunut esim. 5 vuoden ajan, saattaisin minäkin reagoida jotenkin tuohon tyyliin: "joo, joo... taas tämä keskustelu" Ja olisihan ero ainakin puolittain yllätys, jos se lopulta toteutuisi.
Tosin meillä ei ole kumpikaan puhunut erosta 20 vuoden aikana ja jos puhuisi, niin ottaisin sen tosissaan. Ei nyt laukkuja heti samana iltana pakattaisi, mutta ehkä kolme viikkoa voisi miettiä asiaa ja jos mieli ei muutu, niin en minä ketään ala "pelkästään lasten vuoksi" roikottamaan.
Kirjoitin tuon aiemman kommentin. Tässä keskusteltiin siitä, että ero tulee yllätyksenä miehelle. Ei siitä mitä kaikkea sitä ennen on ehdotettu, yritetty kompromisseja, ymmärretty ja joustettu. Kuten ilmi tuli, että kyse ei ollut pelkästä uhkailusta vaan avioerosta. Itse taas pidän kohtuuttomana tuollaista 3 viikon aikarajaa toiselle. Vaikeat ongelmat kun vaativat aikaa ja joskus pariterapiaakin.
Uskon, että on olemassa varmasti "kuuroja" miehiä, joille ilmiselvä ero tulee puskista. Juurikin niitä, joille tässäkin ketjussa tuhahdellaan.
Kirjoitit tuossa aiemmin: "Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu" Tämän voi myös tulkita sellaiseksi käytökseksi, että ainoa "aseesi" ja ratkaisukeino konfliktitilanteessa on ero. Silloin voi tosiaan eron tapahtuessa se olla täysi yllätys, vaikka "koko ajanhan mä siitä erosta puhuin" Tämä ei ollut syytös omaa käytöstäsi kohtaan ja uskon, että olet ollut rakentavampi mitä annoit tuossa alussa ymmärtää.
Tuo sinun tulkintasi kolmen viikon aikarajasta on myös hieman yksisilmäinen. Halusin vain tuoda esille sen, että itse suhtaudun eroon hyvin vakavasti, enkä oikeastaan koskaan ajautuisi tuohon yllä kuvattuun "taas se on siitä erosta puhumassa, mutta ei kuitenkaan lähde mihinkään..."
Mennessäni vaimoni kanssa naimisiin, halusin, että hän kanssani onnellinen. Jos hän kokee, että minä olen hänen onnensa tiellä, hän on täysin vapaa lähtemään. Toki sen verran minulla on itsekunnioitusta, että kovin kauaa en "löysässä hirressä" roikkuisi. Konkreettisia parannusehdotuksia kuuntelen ja toteutan, mutta "me olemme kasvaneet erillemme" tai "kaipaan vain muutosta" en kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
Jos se keittiön sotkija itse siivoaa sen kuntoon ruuan jälkeen, niin toisella ei ole mitään syytä huomauttaa siitä. Silloin on, jos tapana on, että toinen kokkaa ja toinen siivoaa jäljet.
Oi, muistanpa nuorena kun asustelin viimeiset kolmisen kuukautta yhdessä poikaystäväni kanssa ja jossain vaiheessa lopetin hänelle puhumisen, vastasin kyllä jos hän aloitti jotain jne. mutta itse en ottanut mitään kontaktia, en puhuen en koskettaen. Ihmettelin kyllä kun hän ei huomannut mitään outoa ja ajattelin ettei häntä kiinnosta.
Havahduin sitten, kun vaihdoin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jotenkin olo keveni ja nopeasti päättelin, että suhteemme on nyt loppuun kaluttu ja soitin hänelle.
Hän oli ensin kanssani samaa mieltä, että kannattaa erota. Myöhemmin sitten yritti, että josko kuitenkin vielä yritetään. Mut viimeinen niitti erolle oli "mutta mä luulin, että meillä meni hyvin, kun et enää nalkuttanut".