Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Ja tämä valheen keksit ketjusta jossa vaimo oli huutanut, että miehen seksuaalisuus inhotti vaimoa. Sanatarkasti sieltä kopioitu.
Oletpa typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerä kopiointi toisesta jo poistetuista ketjusta. Nolo ap. Sanatarkka kopio yhden vastauksesta tuohon toiseen ketjuun. 👎🏻
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä valheen keksit ketjusta jossa vaimo oli huutanut, että miehen seksuaalisuus inhotti vaimoa. Sanatarkasti sieltä kopioitu.
Oletpa typerä.
Koska ap ja ketjuun kirjoittaja eivät voi olla sama ihminen? Kuten vastaajat 27 ja 28 eivät myöskään voi olla :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä valheen keksit ketjusta jossa vaimo oli huutanut, että miehen seksuaalisuus inhotti vaimoa. Sanatarkasti sieltä kopioitu.
Oletpa typerä.Koska ap ja ketjuun kirjoittaja eivät voi olla sama ihminen? Kuten vastaajat 27 ja 28 eivät myöskään voi olla :D
Ja 29...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimaantunutta miesvihaa torstain kunniaksi!
Tunnettu tosiasia on, että miehet oikeasti ihmettelevät eroja, kun kaikki on hyvin, kunhan hän saa vaan mennä omia menojaan. Ei mitään miesvihaa.
Entä tuo sianjättö-kommentti sitten? Ihan turhaa haukkumista on muissakin ketjun kommenteissa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimaantunutta miesvihaa torstain kunniaksi!
Nyt on kyllä keskiviikko.
Meillä vaimo yritti muutaman kuukauden kuluttua katuvaisena takaisin mutta sopparit oli jo tehty ja joutui etsimään uuden elättäjän. Lapset jäi minulle kun sossu tajusi millainen perseilijä eukko oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?
Puhuin taas kerran suhteen ongelmakohdista ja halustani erota mikäli asiat ei muutu,niin eksä totesi siihen "et sä mitään eroamassa ole, kunhan aina puhut ". Varmaan useat miehet ajattelevat näin. Eksällekin eromme tuli yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toi on jo ihan aiheellinen ero. Mutta miksi sä suret exän asioita? Eihän niiden enää pitäis sua liikuttaa.
Ihan tosi alanuolettajat. Miksi exän asiat pitäis liikuttaa eron jälkeen?
Siksi, kun takana saattaa olla vuosia, vuosikymmeniä ja ei niitä tunteita sammuteta noin vain, se tuskin aitoa rakkautta ja välittömistä olisikaan.
Joskus on vaan paha olla yhdessä, vaikka rakkautta olisikin.
Kun on erottu, exän asiat ei kuulu enää millään toiselle. PISTE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se tulee puskista, koska naiset eivät osaa koskaan sanoa asioita suoraan. Joskus jopa omassa päässään vaan miettineet asioita, ja ihmettelvät miksi toinen ei tiedä jotain, mitä hän on miettinyt jo pitkään.
Minulla on muuten ollut useampi tyttöystävä, joka kirjaimellisesti jatkaa keskustelua kanssani, jonka alkuosaa hän on käynyt vain omassa mielikuvituksessaan. Sitten pitäisi arvata, että mistähän tässä nyt on kysymys.
Miksi aina sanotaan että mies jättää vain silloin kun on jo uusi valmiina? Se ei nimittäin pidä paikkaansa. Ärsyttävää yleistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi kans noin! Mikähän siinä on että vaikka yritin vuosia kaikin mahdollisin tavoin keskustella, muodostaa kompromisseja, esittää eri vaihtoehtoja miten parisuhteesta saisi sellaisen että kummallakin olisi siinä hyvä olla, miehen mielestä ainoa ongelma oli juurikin se kun minä nalkuta, keksin ongelmia, enkä ole onnellinen.
No, pääsinpä siitä eroon ja nykyiselle en ole nalkuttanut, kun yhdellä keskustelulla päästään eteenpäin erimielisyyksistä.
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet luulee, että naiset huomauttaa asioista huvikseen ja siis nalkuttaa. Ei oteta tosissaan, kun nalkutus nyt vain kuuluu asiaan.
Ehkä naisten ei pitäisi nalkuttaa, vaan toimia. Jättää miehen asiat hoitamatta esim pyykkihuolto ja ruoanlaitto.
Kunnon herätyksen voi antaa sillä, että joku päivä vain ottaa ja lähtee ovesta ja menee vaikka hotelliin lepäämään kertomatta paikkaa miehelle. Takaisin tullessa sitten varmasti mies kuuntelee ja ymmärtää. Jos ei kuuntele niin hällä ei oikeasti kiinnosta.
Miehet eivät todellakaan näytä ymmärtävän puhetta. Ne pitää kaikkea itsestään selvänä ja sitten ihmettelee mikä naista vaivaa. Minäkin yritin puhumalla saada asioita perille, mutta lopulta ainoa mikä auttoi oli, että todella vaan häivyin vähäksi aikaa. Jätin miehen yksin pyörittämään perhettä. Vasta sen jälkeen hän tajusi ne asiat mistä olin yrittänyt hänelle puhua jo pitkään. Ja ettei ne ollut mitään turhaa nalkutusta. Ylipäätään se asenne että nalkuttaminen jotenkin "kuuluu naisille" on alentavaa, suorastaan henkistä väkivaltaa.
Ei nalkuttaminen ole kivaa. Se on oire siitä ettei ole tullut kuulluksi ja kaikkea sanomaasi ja pyyntöjäsi on väheksytty.
Toisin sanoen hermot on mennyt.
Millaisen miehen kanssa olette menneet naimisiin alkaneet laittaa vielä lapsiakin? Onko mies ollut nahjus tai nyhverö jo yhteen mennessänne ja mikä on muuttanut miehen?
Palatkaa siihen aikaan kun menitte yhteen. Oletteko itse samanlaisia ja miten olette muuttuneet?
Kuka vie ketäkin ja mihin suuntaan yhteiselämässä?
Kuka on saanut määrätä " kaapinpaikan" ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet luulee, että naiset huomauttaa asioista huvikseen ja siis nalkuttaa. Ei oteta tosissaan, kun nalkutus nyt vain kuuluu asiaan.
Ehkä naisten ei pitäisi nalkuttaa, vaan toimia. Jättää miehen asiat hoitamatta esim pyykkihuolto ja ruoanlaitto.
Kunnon herätyksen voi antaa sillä, että joku päivä vain ottaa ja lähtee ovesta ja menee vaikka hotelliin lepäämään kertomatta paikkaa miehelle. Takaisin tullessa sitten varmasti mies kuuntelee ja ymmärtää. Jos ei kuuntele niin hällä ei oikeasti kiinnosta.
Miehet eivät todellakaan näytä ymmärtävän puhetta. Ne pitää kaikkea itsestään selvänä ja sitten ihmettelee mikä naista vaivaa. Minäkin yritin puhumalla saada asioita perille, mutta lopulta ainoa mikä auttoi oli, että todella vaan häivyin vähäksi aikaa. Jätin miehen yksin pyörittämään perhettä. Vasta sen jälkeen hän tajusi ne asiat mistä olin yrittänyt hänelle puhua jo pitkään. Ja ettei ne ollut mitään turhaa nalkutusta. Ylipäätään se asenne että nalkuttaminen jotenkin "kuuluu naisille" on alentavaa, suorastaan henkistä väkivaltaa.
Ei nalkuttaminen ole kivaa. Se on oire siitä ettei ole tullut kuulluksi ja kaikkea sanomaasi ja pyyntöjäsi on väheksytty.
Toisin sanoen hermot on mennyt.
Aamen.
Juuri näin. Kaikkien naisten pitäisi jättää perseilevät itsekeskeiset miehet oman onnensa nojaan, oikeasti. Jos ei kunnioiteta toista sen vertaa että on valmis huomioimaan toista niin ei todellakaan ole parisuhteen arvoinen. Mitä järkeä PARIsuhteessa on jos elää itsekkäästi eikä koskaan huomioi toista.
Sehän on koko suhteen ydinasia ja tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Teihin heikompiin astioihin eli naisiin vaan ei ole luottamista. On koettu ja nähty monen kohdalla moneen kertaan.
Siksi naiset on parempi ottaa vain hetkellisesti hauskanpidon merkeissä tai vaan kaveripohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nuo erouhkailut kirjallisena.
"Ymmärrän, että x ottaa minusta eron, jos asia y vielä toistuu"
Allekirjoitus, paikka ja päiväys.
Kyllä pitäisi mennä kaaliin, että on puoliso tosissaan.
Jos asia y toistuu, voit sitten vaan selityksittä erota ja lähteä ja jättää ko paperin pöydälle.
Minä tein juuri näin. Ei se auttanut, mies ei ottanut silti vastuuta ja oli edelleen epäreilu ja kohteli minua huonosti. No yllätyksenä se ero tuli. En tajua en..
Vierailija kirjoitti:
Millaisen miehen kanssa olette menneet naimisiin alkaneet laittaa vielä lapsiakin? Onko mies ollut nahjus tai nyhverö jo yhteen mennessänne ja mikä on muuttanut miehen?
Palatkaa siihen aikaan kun menitte yhteen. Oletteko itse samanlaisia ja miten olette muuttuneet?
Kuka vie ketäkin ja mihin suuntaan yhteiselämässä?
Kuka on saanut määrätä " kaapinpaikan" ?
Mun mies oli alussa ihan hyvä mies, kun lapset oli pieniä. Hoiti oman osuutensa siivouksista, lasten hoidosta ja ruuanlaitosta. Pikkuhiljaa lopetti kaiken ja lopuksi minä olin se, joka huolehti ja teki aivan kaiken. Sen lisäksi ilkkui ja ivasi minua, hänen kanssaan ei voinut enää keskustella. Hän huusi ja haukkui ja uhkaili. Sitten olin pari vuotta hiljaa, en valittanut mistään mutta eipä tämä asetelma muuttunut. Lopulta kävin paljon keskusteluja parisuhteemme tilasta, annoin hänelle kuukausia aikaa ymmärtää, mitä olin vailla ja mitä tältä parisuhteelta halusin. Hän ei ymmärtänyt ja ero tuli puun takaa.
Kai se on pakko johtua siitä ettei mies usko et nainen oikeasti on lähdössä mihinkään. Miten muka muuten voi jotenkin ignorata toisen pahan olon suhteessa, vaikka siitä usein ja selkeästi kertoo?