Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Istutaan alas keskustelemaan. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei mitään muita ulkoisia ärsykkeitä. vain te kaksi, käytte epäkohdat läpi. "en tykkää, että jätät likaset sukkas ympäri kämppää." Toista kertaa ei asiaan palata.
Jos ei onnistu, niin tyyppi vaihtoon. Nämä asiat luonnollisesti käydään jo seurusteluvaiheessa läpi, että saa valikoitua parhaan asuinkumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on kyllä jänniä monesti. Mulle kävi nuorempana niin että mieheni jäi kiinni peliriippuvuudestaan, johon olis siis mennyt ne minun hänelle antamat "vuokra"rahatkin. Tämä peliriippuvuus tuli minulle puskista.
Kun hän jäi toisen kerran kiinni valehtelusta pelaamiseen liittyen, ja aneli armoa, sanoin että saat vielä yhden mahdollisuuden. Jos tulee vielä seuraava kerta niin muutan pois. Seuraava kerta tulikin aika piakkoin,, ja mies oli ymmyrkäisenä ihmetyksestä että miksi pakkaan kamojani ja olen muuttamassa pois. Liekö vika ollut älyssä vai kuulossa.
Riippuvuutta hoiditte kiristyksellä? just just. :D
Riippuvainen voi hakea apua omaan riippuvuuteensa ihan itse. Ei kaikkea voi ulkoistaa, mutta oma halu täytyy löytyä.
Tietenkin. Muttei se kiristämällä parane.
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eli se sun tapa ottaa rennosti ja sikailla kämppä karseeseen kuntoon on oikea, toinen vaan ei osaa ottaa rennosti? Mutta on myös asioita mitkä on vaan hoidettava. Jos toinen vaan ei hoida niitä lukuisista toivomisista huolimatta, niin pitääkö löysätä pipoa ja hoitaa ne kaikki asiat sitten vaan itse? Miten pitkälle sit toisen osuus pitää hoitaa itsensä kustannuksella, kun toinen ei viitsi?
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eli se sun tapa ottaa rennosti ja sikailla kämppä karseeseen kuntoon on oikea, toinen vaan ei osaa ottaa rennosti? Mutta on myös asioita mitkä on vaan hoidettava. Jos toinen vaan ei hoida niitä lukuisista toivomisista huolimatta, niin pitääkö löysätä pipoa ja hoitaa ne kaikki asiat sitten vaan itse? Miten pitkälle sit toisen osuus pitää hoitaa itsensä kustannuksella, kun toinen ei viitsi?
Eikö noin ääriesimerkki tule jo seurusteluvaiheessa ilmi ?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Tämä!
Monesta lähipiirin naisesta on kuoriutunut aivan järjetön nalkuttaja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia on tullut taloon.
Kaikki pitäisi tehdä vaimon tahdon ja aikataulun mukaan. Jos mies ei sillä sekunnilla pomppaa, kun vaimo pyytää, niin alkaa aivan jäätävä motkotus ja sättiminen.
Ihan vaan nykyään joutuu kuuntelemaan seinänaapurin aamutoimia kello 06.00. Akka kirkuu ja lapset itkee. Mies on unisempi ja hänellä kestää hommat. Mies monesti on huutanut, että mene, lähde jo, hän hoitaa aamutoimet ja lapset hoitoon. Mutta ei... kaikki pitää tehdä naisen aikataulussa ja sitten ne pihalla lähtee eri suuntiin. En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Istutaan alas keskustelemaan. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei mitään muita ulkoisia ärsykkeitä. vain te kaksi, käytte epäkohdat läpi. "en tykkää, että jätät likaset sukkas ympäri kämppää." Toista kertaa ei asiaan palata.
Jos ei onnistu, niin tyyppi vaihtoon. Nämä asiat luonnollisesti käydään jo seurusteluvaiheessa läpi, että saa valikoitua parhaan asuinkumppanin.
Ja keskustelun jälkeen sukat on oikeassa paikassa pari päivää, ja sitten sama meno jatkuu. Melkein aina se nalkutus alkaa vasta parin vuoden jälkeen, kun alkuhuuma hellittää ja ärsytyksen kohteita ei enää katso läpi sormien. Siinä vaiheessa sitä kumppania ei vaan vaihdeta tuosta vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Onnellinen parisuhde? Ongelma oli juuri ettei sellaista ole, mutta pian on onnellinen sinkku. Sotkekoon yksinään ja eläköön sotkussaan. Mä voin jatkaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Nalkuttaminen on syyllistämistä, moittimista ja vaatimista. Puhuminen on neuvottelua, kuuntelemista, yhteisymmärryksen etsimistä, kompromisseja puolin ja toisin. Nalkuttamisella pyritään saamaan toiselle huono olo, puhumisella pyritään saamaan molemmille parempi olo. Nalkuttaminen on paha tapa, puhuminen on harjoiteltavissa oleva hyödyllinen kyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on kyllä jänniä monesti. Mulle kävi nuorempana niin että mieheni jäi kiinni peliriippuvuudestaan, johon olis siis mennyt ne minun hänelle antamat "vuokra"rahatkin. Tämä peliriippuvuus tuli minulle puskista.
Kun hän jäi toisen kerran kiinni valehtelusta pelaamiseen liittyen, ja aneli armoa, sanoin että saat vielä yhden mahdollisuuden. Jos tulee vielä seuraava kerta niin muutan pois. Seuraava kerta tulikin aika piakkoin,, ja mies oli ymmyrkäisenä ihmetyksestä että miksi pakkaan kamojani ja olen muuttamassa pois. Liekö vika ollut älyssä vai kuulossa.
Riippuvuutta hoiditte kiristyksellä? just just. :D
Riippuvainen voi hakea apua omaan riippuvuuteensa ihan itse. Ei kaikkea voi ulkoistaa, mutta oma halu täytyy löytyä.
Tietenkin. Muttei se kiristämällä parane.
Jokaisella on oikeus lähteä suhteesta, jos itse voi siinä huonosti. Peliriippuvaisen jättäminen on yksi esimerkki, siinä vain velkaantuu itse.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Tämä!
Monesta lähipiirin naisesta on kuoriutunut aivan järjetön nalkuttaja viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia on tullut taloon.
Kaikki pitäisi tehdä vaimon tahdon ja aikataulun mukaan. Jos mies ei sillä sekunnilla pomppaa, kun vaimo pyytää, niin alkaa aivan jäätävä motkotus ja sättiminen.
Ihan vaan nykyään joutuu kuuntelemaan seinänaapurin aamutoimia kello 06.00. Akka kirkuu ja lapset itkee. Mies on unisempi ja hänellä kestää hommat. Mies monesti on huutanut, että mene, lähde jo, hän hoitaa aamutoimet ja lapset hoitoon. Mutta ei... kaikki pitää tehdä naisen aikataulussa ja sitten ne pihalla lähtee eri suuntiin. En tajua.
Mäkään en tajua tätä. Käy niin sääliksi noita miehiä. Kenenkään ei kuuluisi joutua kestämään tuollaista. T: nelikymppinen rouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eksän kanssa asuessani tämä ei pyykännyt kuin ehkä 5 kertaa. Pyysin lukemattomat kerrat voisiko tämä heittää pyykkiä koneeseen. Vastaus oli aina joo, mutta mitään ei tapahtunut.
Eron tullessa tämä suuttui kun kerroin kyllästyneeni pesemään tämän vaatteita. Väitti kovasti pyykkäävänsä, muttei osannut vastata mitään kun kysyin milloin tämä on viimeeksi fyysisesti koskenut pyykkikoneeseemme :D takerteli hetken ja väite usein pyykkäämisestä vaihtui siihen että "no oon mä joskus pyykännyt". Mielestäni pyyntö pestä omia vaatteitaan joskus ei ollut liikaa, mutta kai minäkin olin sitten vaan kamala nalkuttava akka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Istutaan alas keskustelemaan. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei mitään muita ulkoisia ärsykkeitä. vain te kaksi, käytte epäkohdat läpi. "en tykkää, että jätät likaset sukkas ympäri kämppää." Toista kertaa ei asiaan palata.
Jos ei onnistu, niin tyyppi vaihtoon. Nämä asiat luonnollisesti käydään jo seurusteluvaiheessa läpi, että saa valikoitua parhaan asuinkumppanin.
Ja keskustelun jälkeen sukat on oikeassa paikassa pari päivää, ja sitten sama meno jatkuu. Melkein aina se nalkutus alkaa vasta parin vuoden jälkeen, kun alkuhuuma hellittää ja ärsytyksen kohteita ei enää katso läpi sormien. Siinä vaiheessa sitä kumppania ei vaan vaihdeta tuosta vaan.
Ehkä mulla vaan on ollut niin hyviä tyyppejä sitten. Yleensähän ne sukat otetaan pois samalla paikalla, kun ulkoa tullaan. Puoliso hankki korin siihen paikkaan. Jep, sohvan viereen. Eipä ole enää sukat ympäriinsä. Myöhemmin äkkäs hommata pesupussin siihen koriinsa, että saa sitten suoraan pyykkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on kyllä jänniä monesti. Mulle kävi nuorempana niin että mieheni jäi kiinni peliriippuvuudestaan, johon olis siis mennyt ne minun hänelle antamat "vuokra"rahatkin. Tämä peliriippuvuus tuli minulle puskista.
Kun hän jäi toisen kerran kiinni valehtelusta pelaamiseen liittyen, ja aneli armoa, sanoin että saat vielä yhden mahdollisuuden. Jos tulee vielä seuraava kerta niin muutan pois. Seuraava kerta tulikin aika piakkoin,, ja mies oli ymmyrkäisenä ihmetyksestä että miksi pakkaan kamojani ja olen muuttamassa pois. Liekö vika ollut älyssä vai kuulossa.
Riippuvuutta hoiditte kiristyksellä? just just. :D
Riippuvainen voi hakea apua omaan riippuvuuteensa ihan itse. Ei kaikkea voi ulkoistaa, mutta oma halu täytyy löytyä.
Tietenkin. Muttei se kiristämällä parane.
Jokaisella on oikeus lähteä suhteesta, jos itse voi siinä huonosti. Peliriippuvaisen jättäminen on yksi esimerkki, siinä vain velkaantuu itse.
Tietenkin jokaisella on oikeus lähteä suhteesta. :D Sä et nyt vaan halua tajuta pointtia.
Taas nainen tekee itsestään tärkeämmän kuin riippuvuus. Kuvittelee, että kiristämällä pelit tai mä, mies valitsee naisen. Sehän ei ole valintatehtävä, kun kyseessä on sairaus. Ihan sama päihderiippuvaisten kanssa. Ei siinä auta sanoa, että mä tai viina. Viina määrää.
Naisilla (tai ihmisillä) on outo ajatus, että itse on se viehättävämpi, että kyllähän MUN on mentävä minkä vaan edelle parisuhteessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Nalkuttaminen on syyllistämistä, moittimista ja vaatimista. Puhuminen on neuvottelua, kuuntelemista, yhteisymmärryksen etsimistä, kompromisseja puolin ja toisin. Nalkuttamisella pyritään saamaan toiselle huono olo, puhumisella pyritään saamaan molemmille parempi olo. Nalkuttaminen on paha tapa, puhuminen on harjoiteltavissa oleva hyödyllinen kyky.
Ei minkään suhteen ongelma ole vain nalkutus. "Jos nalkutus loppuisi kaikki olisi hyvin." Ei sille toiselle. Kukaan ei nalkuta huvikseen ja kiusallaan. Siinä vaiheessa kun suhde on muuttunut nalkutukseksi siinä on kyllä jo paljon pidempään jatkuvia ongelmia ja paljon pahaa oloa joka on jäänyt huomiotta jo kauan. On uskomatonta että se kuitataan vaan nalkutuksena.
Vierailija kirjoitti:
Se tulee puskista, koska naiset eivät osaa koskaan sanoa asioita suoraan. Joskus jopa omassa päässään vaan miettineet asioita, ja ihmettelvät miksi toinen ei tiedä jotain, mitä hän on miettinyt jo pitkään.
Typerä kommentti. Jos ei miehellä (tai naisella) ole kykyä kohdella toista huomaavaisesti, miten hän voisi tajuta puolison pahaa oloakaan. Turha semmoiselle on puhua, koska päässä on niin paljon vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla paras kommunikoija, kun toinen ei ymmärrä vaikka vuoden ajan olet kertonut.
Se on tosiaan joillekin ihan vieras asia, että kommunikointi ei ole vain yksisuuntaista tekemistä. "Siinä se nyt kommunikoi (nalkuttaa), mutta minäpäs en kuuntele."
Naisten pitäisikin lopettaa se nalkutus ja alkaa puhumaan. Nalkutuksesta menee korvat kiinni.
Miten puhuminen ja nalkutus eroaa sinun mielestäsi? Antaisitko esimerkin.
Nalkuttaminen on syyllistämistä, moittimista ja vaatimista. Puhuminen on neuvottelua, kuuntelemista, yhteisymmärryksen etsimistä, kompromisseja puolin ja toisin. Nalkuttamisella pyritään saamaan toiselle huono olo, puhumisella pyritään saamaan molemmille parempi olo. Nalkuttaminen on paha tapa, puhuminen on harjoiteltavissa oleva hyödyllinen kyky.
Ei minkään suhteen ongelma ole vain nalkutus. "Jos nalkutus loppuisi kaikki olisi hyvin." Ei sille toiselle. Kukaan ei nalkuta huvikseen ja kiusallaan. Siinä vaiheessa kun suhde on muuttunut nalkutukseksi siinä on kyllä jo paljon pidempään jatkuvia ongelmia ja paljon pahaa oloa joka on jäänyt huomiotta jo kauan. On uskomatonta että se kuitataan vaan nalkutuksena.
Usko pois, aika moni nalkuttaa huvikseen ja kiusallaan, vaikkei sitä itse suostukaan tajuamaan.
Nalkuttavan miehen vaimo kirjoitti:
Jos nalkuttajat haluavat tulevaisuudessa elää onnellisessa parisuhteessa, höllätkää pipoanne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä ja nähdä asioita, eli juuri teidän tapanne. Siisteyskäsityksissäkin on eroja. Tulette olemaan ikuisesti pahantuulisia ja katkeria nalkuttajia, jos ette opettele ottamaan vähän rennommin. Ei asiat niin vakavia ole, ettekä te ole maailman napa.
Eli eläkää paskassa, passatkaa aikuista ihmistä ja muistakaa että olette vain palvelija. Ei kiitos, mielummin elän yksin. Kyllä alkaa näkymään erittäin hyvin miksi olet nalkutuksen kohteena, säälin puolisoasi todella paljon. Mitä jos itse nostaisit selkänahkasi sieltä sohvan pinnasta ja lakkaisit olemasta passattavana, aikuinen ihminen.
Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa, mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.
"Mä nalkutin liikaa".
Eli mies tässä on se voittaja, vaikka aloittaja nyt leikkiikin voimaantujaa ja voittajaa