SYYSKEIJUT; keskiviikko ja torstai :)

Tänään olikin aikainen herätys, kun olin sopinut neuvolan ennen lomille jäämistä ja tietoa sairaslomasta heti aamutuimaan. Nythän sinne olisi ehtinyt myöhemminkin päivällä :)



Neuvolakuulumiset, kaikki ihan ok



-Painoa +560g/vko

yhteensä raskausaikana 9kg

-verenpaine 120/69

-hemoglobiini 137 !!

ekalla kerralla oli 136, viimeksi 131 eli jopa noussut vaikken rautalisää syö

-kohdunpohjan korkeus 29cm

hieman yli keskikäyrän menee kauniissa kaaressa

-tarjonta RT

-syke 140

-virtsa ok, samoin lapsivedenmäärä ja liikkeet - Onni potkiskeli kovasti kun kuunneltiin sydänääniä



Tuo vauvanasento minua vähän jo mietitytti, Onni kun oli 3pvää sitten selkeästi poikittain. Sen jälkeen en ollutkaan enää asennosta varma. Mutta on kiltisti kääntynyt takaisin pääalaspäin ja toivottavasti siten pysykin loppuun saakka. Nyt neuvolakäynnit vähän tihenee eli 2vkon välein, edellisestä olikin jo 5vkoa.



TURVAKAUKALO on nyt hankittu tähänkin perheeseen, mies eilen soitti anoppilasta että lähdenkö sittenkin kaupoille ja menimme ihan vain sovittamaan Gracon AUTOBABY istuinta, sopiiko se meidän Citroenin keskipaikalle. Ja kun se siihen näpsäkästi menee, tosin kovin ahdasta on kun on isompienkin istuimet, niin mentiin ja ostettiin. En tiedä " markkinahintaa" istuimelle, mutta eipä sitä jaksanut lähteä vertailemaankaan, maksoimme tuosta 149€. Onhan se kova hinta, mutta kun ei meillä ole muitakaan vaihtoehtoja kun keskipaikalle ei lantiovyöhön isompien lasten istumia saa ja en halua kumpaakaan vielä ilman istuinta autossa pitää.



FEMMAMMA ikävän tutulta kuulostaa yöt, täällä ihan samanlaista. Viimeyönä nukuin -taas- tosi huonosti ja tänään taitaa olla päiväunien paikka. Vaikken millään malttaisi, se kun vaikeuttaa nukahtamista illalla.



Tänään grillataan pitkästä aikaa, kanan laitoin jo illalla marinoitumaan ja nyt pitäisi keittää perunat salaattia varten ja lisäksi valkosipuli-tuorejuusto-seosta joka on aivan ihanaa... harmi vaan, että aiheuttaa närästystä, mutta sen saa onneksi kuriin Renniellä.



Mayella ja Onni 32+1

Todella surullista lukea teidän vauvanne menettäneiden kokemuksista ja peloista. Vaikea kuvitella, millaista se on, kun itsellä kaikki on mennyt hyvin. Toisaalta, kun kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka ovat esim. raskautuneet heti paikalla ilman keskenmenoja ja takana on jo yksi kaikin puolin onnistunut raskaus ja synnytys, sitä sitten pelkää, että jossain vaiheessa kai jotakin murhetta vielä tulee. Minussa ainakin on tämmöistä peripessimistiä.



Murhetta tai pikemminkin huolta ja stressiä meidän perheessä on kyllä ollutkin ilmassa. Ensinnäkin viikonloppuna mies loukkasi pahasti toisen hartiansa. Vamma vaatii todennäköisesti leikkausta ja tällä hetkellä mies on sairauslomalla ja aika lailla kyvyttömänä kotitöihin, esikoisen nosteluun ym. Samoin autolla ajoon, mikä on meidän tilanteessa pienoinen katastrofi, koska asumme korvessa ja mulla ei ajokorttia ole. Kipuja ei pahemmin ole, kunhan välttää kaikkia sitä aiheuttavia liikkeitä, ja luojan kiitos kyseessä on vasen puoli, eli oikealla pystyy kuitenkin aika paljon tekemään. Vaan kun tämän piti tulla juuri nyt! Mitäs jos synnytys käynnistyy ennen kuin mies on toipunut, kuka ajaa autoa, miten se pystyy tukemaan mua synnytyksessä ja kantelemaan vauvaa, milloin se leikkaus tulee jos tulee ja kuinka kauan siitä toivutaan, mitä jos mä joudun jostain syystä sektioon ja ollaan molemmat petipotilaina...? No, yritän vaan ajatella päivän kerrallaan. Onneksi ollaan saatu apua kavereilta. Yksi on kuljettanut esikoista hoitoon, kolmas hoitopäivä menossa tällä erää.



Siitä aiheesta kolmanteen eli esikoisen hoitotilanteeseen. Meillä poika jatkaa tutussa hoitopaikassa kolmena (täytenä) päivänä viikossa. Se on meidän tapauksessa kaikille paras ratkaisu, kun ottaa huomioon, että minä en pääse päivisin kulkemaan täältä skogesta mihinkään, naapureita ei juuri ole eikä sen puoleen mitään kerho- tms. toimintaa. Pimahtaisimme täällä kaikki, jos pyörisimme kaikki päivät jumissa täällä kotona minä, vauva ja supersosiaalinen uhmaikäinen esikoinen.



Toinen, pienempi murhe on se, että olen pari päivää mittaillut neuvolan ohjeen mukaan sokereita kotona ja osa arvoista on ollut selvästi koholla. Terkkari halusi selvittää asiaa, kun painoni on ainakin viimeisen kuukauden noussut hurjaa kilo viikossa -vauhtia. Kaikki muu onkin sitten ollut kunnossa, pissat ja paineet. Esikoiselta painoni nousi reilusti myös, mutta tasaisesti, tämmöistä loppuspurttia ei ollut ollenkaan, ja sokerirasituksessa kaikki arvot jäivät reilusti alle riskirajojen. Niinpä en ole tälläkään kertaa stressannut painosta: esikoinen oli vielä syntyessään pienehkö, kilot lähtivät nopeasti jne. Mutta näyttää siltä, että nyt niissä sokereissa onkin jotain vialla, ja sitä myöten alkaa pelottaa, että tästä vauvasta tuleekin se jättiläinen, synnytyksestä vaikea, minulle diabetes...Yritin etsiä netistä perustietoa sokeriarvoista, mutta en oikein löytänyt. Iltapäivällä soitan neuvolaan ja kyselen sieltä. Jos ongelma hoituu lopettamalla karkinsyönti, niin ookoo, mutta kun ne arvot ovat olleet koholla lähinnä aamulla ennen aamupalaa tai tyyliin aamupuuron jälkeen - mitäs sille sitten mahtaa?



No, semmoista täällä. Eilen tuli täyteen rv 36 (terkkari on ennen laittanut aina omiaan pari ekstrapäivää, nyt lasken viikot oikean LA:n mukaan) ja en todellakaan enää toivo kovin pikaista säpinää, ehtisi tuo kultaparka saada hartiansa johonkin kuntoon ensin...



Njoammil 36+1

ajattelin kysellä teiltä muilta että mitä olette tai olette pakkaamassa sairaalakassiin?vauvelin laukku odottelee makkarisssa turvaistumessa,mutta mietin vielä että pitäisikö kassiin laittaa kevyttoppis vai otanko mukaan vauvalle viltin kotimatkaa varten...

itelleni pakkailen illalla kassia,prismasta lähden ostamaan siteitä ja liivinsuojia ym.

kaikki on valmiina vauvaa varten:sänky,hoitopöytä.voi kun vaan sais sen pienen nyytin sykkyyn.....

hyvää päivänjatkoa muille mammoille!

Hihhei! Kävin neuvolassa siina sf-mitan seuranaassa...



Ja kaikki oli hyvin! Neuvolantäti epäili että vauva on vaan ollu jotenkin suoraselkäisessä asennossa ja se nosti mittaa niin hurjasti, koska mitta oli pudonnut viikossa 1,5cm. Eli nyt mennään niillä käyrillä missä " pitääkin" meikäläisen mahassa mennä. Onhan tää isompi silti kun edelliset, muttei yllä edes keskikäyrälle, on loogisesti omallaan, mitta nyt 34+3 himpun vajaat 30cm.



Itellä kävi jo mielessä että onko sokerit sittenkin ihan persiellään ja tulossa joku nelikiloinen (mikä aiheutti paniikin että miten mie sen sieltä pihalle pynnään kun edelliset on ollu nippa nappa kolmikiloisia) vauva, mutta paastosokeri oli 4,9 eli oikein hyvä kuitenkin. Mutta johan se kai oma melko hyvä olo ja todella pieni painontuleminen puhuu sokeriarvojen korkeutta vastaan. Painoa oli tullu reippaassa viikossa 300g eli yhteensä alusta asti 5.8kg.



Olo on siis huojentunut näiltä osin.



Njoammil: jopa se nyt teille sopan keitti vielä viime hetkillä! Toivottavasti kaikki menee kuitenkin ihan nappiin ja mies toipuu edes ajokuntoiseksi enne h-hetkeä. Itellä on kortti ollut nyt reippaan vuoden (ja ikää nyt 31v) ja ihmettelen kyllä että miten ihmeessä miun pää on kestäny ilman korttia...mies kun on liikkuvaista sorttia ja usein törötin kotona, auto käytettävissä, mutta ilman korttia. Huomattavasti helpompaa nyt.



HOITOKESKUSTELUUN KOMMENTTIA: Meillä esikoinen jatkoi hoidossa kun toinen syntyi. Ihan kiva systeemi oli, sain rauhassa käydä vauvan kanssa käydä neuvolakäynnit jne. Nyt esikoinen lähtee eskariin, toinen jää synnytyksen jälkeen kotiin. Ja mietin kyllä että saanpa olla kekseliäs että saan tuon pojan vintiön energiaa purettua sallituilla keinoilla. Jotenkin mulle jäi kuitenkin siitä esikoisen hoidossa olosta jälkeenpäin sellanen kurja olo, etenkin kun eräässä hoitotädin kanssa käydyssä keskustelussa tuli selkeästi (joskin vahingossa) ilmi, että eesikoinen oli ollu sitten hoidossa melko mustasukkainen kun toinenkin sinne tuli. Ja hoitohenkilökuntaan kuuluvana koin omalta esimiestaholtani paheksuntaa moista toimintaa kohtaan. Eihän tuollasten tarviis antaa vaikuttaa, mutta kun olin ajatellu että jos jäisin äitiysloman jälkeen pidemmäksi aikaa kotiin, niin smahan se on sitten toisen jäädä jo suoraan kotiin, ei mulla hoitovapaalla taitas olla vara maksaa hoitomaksuja kuitenkaan. Eli taloudellisetkin syyt painaa.



Minjuska

Eli on pelko iskenyt meihinkin... Kaikki on tähän asti mennyt niin loisvatasti, ettei paremmin voisi mennä ja tänään sitten lääkäri huomasi, että napanuora on kaulanympärillä. Kuulemma niin on 20% raskauksista, mutta tietenkin se laittoi pelottamaan. Lääkäri näki vauvan sydänäänistä, että joku ei ole kohdallaan ja sitten ultrassa huomasi, että napanuora on siis kaulanympärillä. Ultrasta lääkäri katsoi/mittasi napanuoren pulssin ja sen kuinka se veri siellä virtaa ja tutki jotenkin vasemman ja oikean puolen ja se oli kaikki normaalia. Sillä on ihan uskomattomat laitteet, ei normaalilla ultralla noin näe. Olin maanantaina toisella lääkärillä (synnytyssairaalassa) eikä se mitään poikkeavaa huomannut. Ei sydänäänistä eikä ultrasta.



Joka tapauksessa tilanne ei tästä muutu, eli vauva tuskin enää mitenkään kääntyy kun on jo pää alaspäin. Synnytyksessä sitten sydänäänistä pitäisi huomata, että onko napanuora alasynnytykseen tarpeeksi pitkä. Yleensä on. Ja ellei ole, niin sitten hätäkeisarinleikkaukseen.

Ja nyt en saa nukkua enää selälläänkään, vaikka se on tähän asti ollut hyvä asento. Lääkäri sanoi, ettei mun nyt kannata liikaa murehtia asiaa, mutta käski tulla huomenna uudelleen. Sitten katsotaan taas tilanne.



Kyllä vaan alkoi pelottamaan ihan hirveästi, tähän asti jotenkin on tuntunut kaikki niin normaalilta ja olen ollut ns. varma, että kaikki menee hyvin.



Vauva on nyt n. 2.500g eli hiukan vähemmän kuin mitä se maanantain lääkäri arvioi. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että se on ihan sama minkä kokoinen vauva sieltä tulee ja milloin, pääasia, että tulee elossa.



Tänään on viimeinen synnytysvalmennus kerta.



Mun on kanssa tehnyt ihan hirveästi herneitä mieli, niitä ei täällä saksassa vaan myydä. Pyysin torikauppiasta katsomaan, jos niitä vain saisi ostettua tukusta, käyn tiistaina kysymässä, että löytyikö.



Taas löytyi yksi kissa lastenvaunuista nukkumasta. Laitoin sinne paperin, jossa on kissakarkotetta ja nyt kissa nukkui sitten sikeästi ihan toisessa nurkassa, niin kaukana hajupaperista kuin mahd. Nostan kissat aina pois, vaikka hiukan tekee pahaa, ne kun yleensä nukkuu niin tyytyväisenä ja ei voi ymmärtää miksei saisi vaunuissa nukkua. En kuitenkaan haluisi että ne siihen oppii. Mutta nyt tänään jopa tämä tuntui ihan yhdentekevältä, pääasia nyt vain olisi, että vauva elossa syntyisi. Kissaongelmat on sitten pieniäongelmia.



Onko joku muu tietoinen kaulanympäri olevasta napanuorasta? Se näytti 4d kuvissa aika pahalta, meni kyllä suun kohdalta, mutta näytti olevan tiukassa ja puristavan.



Seirana

Voi elämä, nyt se sitten alkoi, nää tuskaiset yöt ja lonkka säryt joilta luulin välttyväni. Ekassa raskaudessa nuo kivut alkoivat jo muistaakseni rv 33 ja nyt mulla menee rv 34+5. Ja tänään kun olin esikoisen kanssa puistossa iski aivan hirveen huono olo tuon kuumuuden takia ja käsiä ja ja jalkoja turvottaa, mitä mulla ei ole ollut koko raskauden aikana eikä ollut edellisenkään kanssa. Tässä taas huomaa että raskaudet ovat niin erillaisia. Vaikka viikkoja on vielä näin vähän toivoisin että pian alkaisi tapahtua jotain, mutta toisaalta onhan se aika itsekästä, kun parempihan sen vauvan on pysyä mahassa vielä jonkin aikaa. Joo iloisempiin aiheisiin....

Lapsen hoitoon laittamisesta täällä on ollut puhetta. Me haettiin esikoiselle hoitopaikkaa ja saatiinkin syyskuun alusta, mutta sitten jostain syystä mulle iski katuma päälle ja peruin paikan ja nyt taas toisaalta harmittaa, koska olishan se sittenkin kiva tytölle (2v 2kk)leikkiä kavereitten kanssa kuin tosiaan kattelle äitiä ja vauvaa joista ei paljoa seuraa olisi. Itsellä on ainakin sellainen tunne että jaksaako sitä sitten viedä lasta puistoon ja tehdä kaikkea, kun on se pieni vauva siinä. Toisaalta myös tarviihan se kuopuskin sitä 100% huomioo jota esikoinen on saanut? Että tällaisten kysymysten kanssa painiskelen joten kertokaa te joilla kokemusta kahdesta tai useammasta lapsesta, kuinka olette kotona jaksaneet vai onko tosiaan parempi laittaa lapsi vaikka vain muutamaksi päiväksi hoitoon. Niin ja meillä on vielä se, että molempien vanhemmat eivät asu samalla paikkakunnalla, että sieltäkään ei apua ole.



Mukavaa torstaita kaikille!



mami ja " erkki" 34+5

Eipä ole meikäläinen jaksanut kirjoitella sitten muutamaan päivään. Kasassa edelleen ollaan ;) Ihmeen vähän on tullut syntymäilmoituksia keijukaisilta, hyvä kuitenkin näin, että viikkoja saadaan vielä kertymään =)



SUPPARIT: Mulla tulee edelleen kymmeniä päivässä, aivan sama liikkeellä/levossa. Ovat aikaslailla kivuliaita jo, selässä tuntuu tosi inhalta.



PINNASÄNGYSTÄ ISOJEN SÄNKYYN: Meidän tyttö siirtyi isojen sänkyyn tuossa n.1.5vuotiaana. Nukkuu siinä tällä hetkellä ihan hyvin, mutta kömpii aamutunneilla aina isin ja äidin turvalliseen kainaloon. Tämä ei meitä haittaa, pääasia, että " sydänyön" nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssään. Vaatii nukahtaakseen vanhemman viereensä, mikä on kyllä aika rassaavaa..toiveena olisi, että oppisi nukahtamaan itsekseen.



KIRSIKALLE ja RUUSUSELLE myös minulta pahoittelut. Kaikki on mahdollista ja vaikka näin pitkällä raskaus onkin, tulee varautua kaikkeen, ei tosin liikaa ressata.



HOITOASIAA: Esikoistyttömme (1v 10kk) meni tarhaan ollessaan 1v 3kk ikäinen, eli tammikuussa. Ehti siellä olla toukokuun loppuunn eli 5kk. Tarkoituksena oli, että käväisen työelämässä ennen tätä seuraavaa lasta, jotta saadaan rahaa säästöön ja jotta työasiat muistuisivat mieleen taas ja ettei olisi niin iso kynnys palata seuraavan kerran töihin. Ehdin olla töissä 5kk ja otimme samantien tyttömme tarhasta pois. Hän oli max. 2 päivää viikossa tarhassa, sillä hoitoapua saimme isovanhemmilta ja minun ja mieheni työvuoroni menivät sen verran ristiin, ettei hoitajaa tarvinnut. Toinen kun tuli töistä, toinen lähti. Olen itse sitä mieltä, etten halua viedä lasta hoitoon, kun olen itse kotona. Erityisesti siksi, kun uusi tulokas saapuu, saisi esikko yhtälailla huomiota kotona ollessaan. Tämä myös siksi, että tyttömme on vielä sen verran nuori ja ettei tarvitse maksaa hoitomaksua. Kuitenkin jokaisella on oma yksilöllinen tilanteensa ja varmasti jokainen tekee omalle perheelleen sopivimman ratkaisun näissä hoitoasioissa.



SEIRANA: Tsemppiä loppuodotukseen, toivon että kaikki menee hyvin eikä napanuora aiheuttaisi ongelmia.



Oma olo on aika tuskainen parturireissun jälkeen. Jalkoja turvottaa, en voi sietää helteitä! La olisi ystäväpariskunnan häät ja rankka mutta, ihana päivä olisi tiedossa. Mieheni kun tuppaa olemaan bestman, joten joudun yksin kaitsemaan uhmaikäistä tyttöämme lähes koko ajan..etukäteen jo hirvittää!



-frodo 35+2 ja tyttö 1v 10kk-

Keskustelu on kääntynyt vakavamieliseksi, olen pahoillani että jotkut ovat joutuneet kestämään oman lapsen tai lapsenalun menettämisen. Kyllä itsellänikin sellainen mahdollisuus, tai mahdollisuus että lapsi on elossa mutta ei olekaan terve, tulee välillä mieleen. Minä kun olen nähnyt masuuni ultrassa viimeksi helmikuussa eli en tosiaan tiedä mahdollisista näkyvistä poikkeavuuksistakaan. Ei voi kuin toivoa parasta, itselleen ja muille. Toivottavasti nämä menossa olevat raskaudet päättyvät meillä kaikilla onnellisesti terveen vauvan syntymään.



Hankinnoissa on tapahtunut piristymistä ja olohuonettamme kansoittavat nyt pinnasänky, vaunut, sitteri ja muu pienempi tarvikesuma. Erityisen ihastunut olen snug as a bug - multipurpose baby wrapiin (lyhyesti tämä on vissiin matkapeitto) jonka hankin alkuviikolla. Se on syötävän suloinen jopa ilman vauvaa! Saa nähdä tuleeko käyttöä, hinta oli aikamoinen joten toivottavasti tulee. No, kai nyt ekaa odottaessa saa vähän hössöttää... Ja sitä paitsi olen ostanut kaikki vaatteet tähän mennessä alennusmyynnistä.



Kotiinlähtö/ensiviikkojen vaatteista olisi kysyttävää. Olen ostanut monta 50-56cm bodya, mutta luin jostain että body ei olekaan hyvä napatyngän kannalta kun se tulee niin tiukasti masun päälle. Kietaisumallisia bodyja ja kietaisupaitoja jotka tulisivat vähän löysemmin siihen navan päälle en ole nähnyt missään. Aiotteko kaikki laittaa vauvan bodyyn vai oletteko hankkineet jotain muuta vaatetta?



Mitäs muuta tässä. ÄP-rahapäätös tuli ja tulos oli odotettu. Onneksi verottaja on lempeämpi pienituloisille, niin nettopuolella romahdus ei tunnu niin pahalta.



Ja sitten kohti viikonloppua!

Heips keijut!



Täällä ollaan edelleen ihan hyvässä hapessa ja yhtenä kappaleena! On ollut tosi " kiireitä" lomalla maalla, josta palasimme sunnuntaina sekä koko alkuviikon kotona, kun oli vieraita muutaman päivän.



Nyt sitten alkaa odottelu, että koska vauva tulisi! Hui! Minua huolestuttaa lähinnä se, että en osaa pelätä synnytystä, kas kun en tiedä, mitä se on... Ens viikolla on neuvolalääkäri ja häneltä pitää vaatia pelvimetriaa eli lantion kuvia, ettei käy niin kuin siskolle aikoinaan kävi: synnytyslääkäri uskoi 16 tunnin " aherruksen" jälkeen, ettei vauva mahdu ulos...



Mitään vaivoja ei hirveästi ole ollut viime aikoina, ne supistelutkin ovat rauhoittuneet kummasti (johtuivat silloin pari viikkoa sitten ehkä siitä, että maha " valahti" alaspäin silloin reilusti, eli vatsalihakset antoivat periksi). Tokihan iltaisin muutama suppari tulee, mutta se on normaalia.



Ihanaa, kun ei ole enää NIIN kuuma kuin oli pari viikkoa sitten. Jaksaa paljon paremmin, eikä ole enää ihan hirmuinen janokaan, vaikka kyllä sitä juotavaa kuluu ihan tasaisesti. Suolen toiminta sekoilee, välillä olen ihan vesiripulilla ja välillä taas kovalla, mutta sekin taitaa vain olla tyypillistä minua.



Mutta hei PK-SEUDUN KEIJUT: KOSKA SAISIMME AIKAAN TAPAAMISEN?!?! Nyt on jo monella työrupeamat takana päin, joten voisimmeko jo treffata? Olisi sitten muutamia kavereita valmiina, ettei vaan tule " mökkihöperöksi" sen vauvan kanssa 4 seinän sisällä. Olisko ens viikolla kenelläkään aikaa esim. iltapäivällä? Mulla ei oo kalenterissa muuta kuin se neuvola-aika ti klo 9.20.



Onkos kukaan käynyt Kättärillä sairaalakierroksella? Mitä siellä tapahtuu? Pitäisi varmaan ilmoittautua pian. Valmennuksetkin ovat meillä vasta nyt elokuussa, tosi myöhään minun mielestäni.



Mukavaa viikon jatkoa toivottelee Rizzu & Untamo rv 34+5

Kyllä tuli itselle itku,kun luin lapsensa menettäneiden kertomuksia! Itse olen hyvillä viikoilla lapseni saanut (vaikka meinanneet keskosina syntyä) ja terveinä,joten hyvät mahdollisuudethan tässäkin on. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, miten se elämä kutakin riepottelee.



Seirena: Hyvä, että jo ennen synnytystä ollaan tietoisia napanuoran tilanteesta! Esikoisen kohdalla huomattiin vasta synnytyksessä, että napanuora oli 3 kertaa kaulan sekä vartalon ympärillä ja lisäksi vielä oli tulossa yläsuisessa tarjonnassa. Sydänäänet romahtivat ja päädyttiin imukuppi-synnytykseen ja tuloksena kuitenkin terve poika!! Toisella oli myöskin 3 krt vartalon sekä kaulan ympärillä kun syntyi. Hänet pelasti se että matkustin ambulanssissa makuu-asennossa ja hänkin syntyi terveenä 3 min. sairaalaan saapumisesta. Tästäkään ei tiedetty ennen synnytystä mitään. Tosin muistan jossain vaiheessa raskauksissa, että kävin joissain napavirtaus-ultrissa... Oli kyllä hyvät vehkeet ja napanuora näkyi aika vinhana ;D



Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin ja nyt kun lääkärit ovat tietoisia asiasta niin seuraavat tilannetta kohdallasi tarkasti!!

Yleensähän kai aika vaaratonta kuitenkin(?)



Omaan napaan ei kummempia, yölliset suonenvedot jääneet pois magnesiumilla! Ihanaa!! Lonkka ja pakara särkyjä täälläkin, sekä alapäätä kirvelee! (?) Vatsa on tippunut ihan alas ja tuttavat jo kauhistelevat pysyykö vauva enää matkassa kauankaan mukana...

Jonkinlainen pesänrakennusvietti on nyt ilmaantunut.



Hoidosta: Pojat menevät myös puolipäivä hoitoon kaksi krt viikossa ja se olisi tarkoitus aloittaa nyt tässä kuussa. Ovat tällähetkellä kesälomalla päiväkodista ja suosittelivat siellä, ettei jätettäisi kokonaan hoitoa pois, kun ovat siellä niin hyvin viihtyneet ja kavereitakin saaneet. Isompi menee lisäksi kerran viikossa seurakunnan järjestämään kerhoon, joka kestää noin kaksi tuntia. Sinne tulee muutama hänen leikkikaverinsa naapureistakin, niin on tuttua seuraa! Lisäksi saan hieman omaa aikaa järjestellä uusiksi meneviä päivärutiineja ;) Ja vielä kaiken päälle, meillä on tuo talonrakennusprojekti aluillaan..... Nyt kaadellaan metsästä puita tien tieltä ja siitä homman olisi tarkoitus jatkua kunnes talokin on pystyssä...





Mutta nyt menen poikia viihdyttämään...tappelu taas käynnissä.



*tiitiäinen rv.33+2*

Täällä on vietetty ansaittua vapaapäivää ja käyty hummailemassa kaupungilla. Äitini ja poitsun kans olimme shoppaamassa ja käytiin samalla syömässä paikallisessa Rossossa. Söin pizzaa ja nyt on aivan karmea jano eikä paljon ole ruokaa sen jälkeen tehnyt mieli. Mutta oli se vaan hyvää. :)



Pahoittelut minultakin pienensä menettäneille. Voimahalit!



Hoitoon viemisestä on ollut puhetta. Meillä poika jatkaa samassa hoitopaikassa missä on ollutkin mutta siten että on 1-9 päivää/kk hoidossa. Ja siis koko päivän on kun hoitoon menee. Ajateltiin ihan minun jaksamisen kannalta mutta myös sitä että poika saa oman ikäistensä seuraa ja sosiaalista kontaktia. Ja kun satuttiin aikanaan saamaan erittäin hyvä hoitaja, niin harmi olisi hänestä luopua. :)



Sairaalakassia en ole vielä pakannut, ajattelin että pakkaan sitten kun jään äippälomalle muutaman viikon päästä. Jos ei siis mitään ihmeempiä tuntemuksia ala tulla. Viime päivinä ei ainakaan mitään suppareita tms. ole kuulunut, selkä vähän äksyilee mutta ei muuta. Tosin parina viime yönä kun olen vessaan herännyt, niin silloin sängystä rakko täynnä noustessa on masua kivistänyt hetken verran oikein kunnolla. Mutta muuten ei. Tänäänkin imuroin ja siivoilin jonkin verran, niin ei mitään.



Aamulla olisi neuvola, jossa tarkistetaan onko Masukki kääntynyt oikein päin. Katsotaan asiaa ultralla, kivaa kun pääsee taas moikkaamaan pientä. :) Painoarviotakin meinasin vähän kysellä, kun en ole vielä kertaakaan sitä saanut.



Meilläkin kaikki alkaa olla valmiina tulokasta varten. Vaatteita tosin en ole vielä pessyt yhtään ja hoitopöytäkin pitää hakea vielä mummolasta mutta vaatteethan pesee kyllä nopsaan kun siihen puuhaan alkaa. Silittääkin ne tosin vielä pitäisi mutta tällä hetkellä tuntuu ettei ole vielä kiire. Näin kun sanon, niin kiirehän se tulee... ;) Mutta siis hankinnat on tehty pääasiassa. Pari tuttia pitää kyllä ostaa ja siteitä itselle mutta ne taidan napata mukaani huomenna kauppareissun yhteydessä.



Mutta nyt leikkimään pojan kanssa, miehellä ja pojalla kuulostaa olevan hauskaa. Täytyy mennä kattomaan mitä ne puuhaa. :)



T: Anmari rv 32+5

Tänään tuli kättäriltä kirje, vaavin kokoarvioon pääsen vasta 17.8. ja silloin on viikkoja kasassa jo 38+1. Mua pelottaa ihan kamalasti että vauva on iso. Joka yö asiaa tulee mietittyä ja synnytyskin on alkanut pelottamaan.



Sairaalakassi. En oo ees miettinyt mitä sinne laitan. Pitäis kait sitä alkaa pakkailemaan jossain vaiheessa. Vauvan vaatteet oon sentään saanut laitettua, mies tuskin osaisi itse oikean kokoisia tuoda. Laitoin vaatteet vauvan kaukaloon odottamaan.



Rizzu ja muut pk-seudun mammat sovitaan ihmeessä tapaaminen. Mulle ainakin sopi ens viikolla. Päivisin 2 jälkeen pääsisin ilman poitsua.



Kättärille tutustumiskäynnistä. Me käytiin siellä kierroksella pari viikkoa siiten. Paperissa luki että varaa käynti noin 6 viikkoa ennen laskettua aikaa. Mun mielestä se oli tosi kiva käynti. Ensin mentiin synnytyssaliin kätilön kanssa juttelemaa, se kertoi kivunlientyksistä, milloin sairaalaan ym asioista. Ja sen jälkeen mentiin vielä lapsivuode osastolle jossa toinen kätilö kertoi heidän osastostaan yms.



Mun pitäis vaaville vaippoja hankkia, itselle imetysliivit, liivinsuojia ja muitakin tollaisia pikku juttuja vielä.



Oon nykyään koko ajan pahalla tuulella. En voi sille mitään. Suutun ja räjähdän tosi helposti miehelle. Mies raukka. Sit on koko ajan sellainen ahdistava olo ja pitäis koko ajan siivota tai jotakin tehdä ja kun en saa mitään tehtyä niin se ottaa päähään.



Mitähän muuta oli, ei taas muista.



Öttis, Veeti ja masuasukki rv36+1

[color=green]Kaikille pienensä aiemmin menettäneille halauksia ja jaksamista nämä viimeiset viikot!



Täällä kirjoitteleepi eräs, joka kääntyi hieman ennen laskettua aikaa perätilaan ja onnistui pujottamaan napanuorankin kaulan ympärille. Sektiolla sitten synnyin ja kaikki meni hyvin (70-luvulla). Eli vaikka tilanne vaikuttaisikin loppuvaiheessa pahalta, toivoaan ei saa menettää! Toivotaan kuitenkin, ettei meille tulisi isoja vastoinkäymisiä ja syyskeijut pääsivät jokaikinen onnellisesti masujen ulkopuolelle!



NIMISTÄ: On ollut jo valmiina monta kk. Vaikka alunperin tytön nimi olikin varma, saatuamme tietää että poika tulossa aika nopeasti löydettiin sopivat vaihtoehdot pojalle. Päätetään parin vaihtoehdon välillä kun tavataan pieni nenutusten.



NAIMISISSA ollaan oltu reilu vuosi. Vauvaa yritettiin paljon kauemmin jo pitkälti ennen naimisiiin menoa. ITTALLE ja miehelle ONNITTELUT! :)



VAUNUT Sain sähköpostia kaasoltani, joka ihanana ihmisenä oli päättänyt lahjoittaa hyvät yhdellä lapsella käytetyt vaununsa meille. Yksi iso huoli vähemmän, huh. Olen tänään ollut onneni kukkuloilla. Ja mies taas kerran yritti muistuttaa minua - ikuista murehtijaa - että asiat tuppaavat järjestymään kunhan ei pakota.



Tänään ostettiin kodinhoitohuoneeseen nätti raidallinen vahakangas hoitopöytää varten, patjan alle sekä kannellinen roskis vaipoille

Pari mobilea on vielä hakusessa pinniksen ja hoitopöydän päälle sekä kiva yölamppu makuuhuoneeseen yösyöttöjä varten.



Eilen serkku ja miehensä kävivät vierailulla, tapasimme ensimmäisen kerran parin kk:n ikäisen tyttärensä. Jännitin pitää pientä sylissä - esikoista odotamme eikä kummallakaan meistä ole kokemusta pienten lasten hoidosta. Hyvin kuitenkin meni eikä pikkuneiti alkanut protestoida otteilleni.



Iloisella mielellä täällä siis vaihteeksi, pahat olot taas taittuneet! :) Synnytystä olen alkanut jo odotella, masu kohtuullisen iso.



Orenji & pieni 32+3[/color]