Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
En loukkaanu muiden valinnoista. Et kai sä sitä kenelle tahansa sano?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta tuollainen vastaus on samantyyppinen kuin joidenkin vanhempien "elämä ilman lapsia olisi täysin tyhjää ja merkityksetöntä".
Eli hyvin mustavalkoinen ja jäykän absoluuttinen yleistys, yritti sitä kuinka vaan pehmentää joillain lisäsanoilla. Ja vaikka sitä ei tarkoitettaisi loukkaavaksi, niin kyllähän siihen sisältyy viesti, että lapsettomien elämä on arvotonta.
En myöskään ymmärrä, kuinka "lapset pilaisivat elämäni" on jotenkin yksityiskohtaisempi perustelu kuin "en halunnut lapsia". Eikö yksityiskohtaisempaa olisi kertoa, miksi pilaisivat?
Vierailija kirjoitti:
Äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyy vanhoja uskomuksia. Menneisyydessä, kun olin nuori, puhuttiin, että lapsi vähentää vanhempiensa itsekkyyttä. Että vasta sitten kun saa lapsen, oppii ajattelemaan muitakin kuin vain itseään ja muuttuu vastuullisemmaksi. Ihmettelin sitä vähän. Ajattelin, että voi sitä olla epäitsekäs ja huomioida muita ilman lastakin.
Tämä on näitä myyttejä.
Yleisesti ottaen mukavat ihmiset ovat myös mukavia vanhempina, itsekkäät ihmiset taas juuri niitä itsekkäitä nillittäjiä, jotka haukkuvat opettajat ja naapurit ja "meidän lapsen ei ole pakko noudattaa hyviä käytöstapoja".
Kyllä ne lapset hieman pilaavat elämää. Jos siis sitä elämää on ilman lapsiakin. Itse totesin, ettei mitkään perheleikit ole minua varten. En ole oikeastaan koskaan pitänyt lapsista. Edes ollessani itse lapsi en tykännyt muista lapsista. No onneksi miehenä on helpompi perustella kun sanon, etten elä kauhean lapsiystävällistä elämää muutenkaan. Siskoni on samoilla linjoilla, mutta hänelle on jopa suututtu kun hän on kertonut pysyvänsä lapsivapaana. M34
Ei mielestäni ole erityisen loukkaavaa sanoa, että jokin asia pilaisi sinun elämäsi, mutta se herättää minussa heti jatkokysymyksiä. Tuntuu että asiaan liittyy tosi vahvoja tunteita kun käyttää sanaa PILATA, vieläpä asiasta, jota sinulla ei siis ole. Mitä lapsi sinun elämässäsi täsmälleen pilaisi?
Hassusti olet sitä mieltä että tuo toinen vastaus (en halua olla äiti) olisi vähemmän syvällinen, minusta juuri toisin päin. Jos joku ei vaan halua, se on ihan validia, ei kysyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyy vanhoja uskomuksia. Menneisyydessä, kun olin nuori, puhuttiin, että lapsi vähentää vanhempiensa itsekkyyttä. Että vasta sitten kun saa lapsen, oppii ajattelemaan muitakin kuin vain itseään ja muuttuu vastuullisemmaksi. Ihmettelin sitä vähän. Ajattelin, että voi sitä olla epäitsekäs ja huomioida muita ilman lastakin.
Monesti se menee juuri toisinpäin. Äitiys tekee monista naisista itsekeskeisiä, päällepäsmäröiviä ja röyhkeitä. Vain äitiys on oikea tapa elää elämää ja kaikista naisista tulee tai kuuluu tulla äitejä. Samat naiset valittavat myös lapsiperhe-elämän raskaudesta ja haukkuvat samalla muut äidit ja näiden lapset. Äitiys on helppo tapa ylentää itsensä, jos elämässä ei ole koskaan ollut mitään omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vi ap, äitinä en tosiaankaan loukkaannu puheistasi. Koska et ole äiti, et edes tiedä, mistä puhut, käsityksesi "elämän pilaamisesta" perustuu olettamuksiisi. Ja kun kerran ajattelet noin, on kerrassaan hyvä, että et niitä lapsia tee. Me, jotka näemme vanhemmuudessa hyviä puolia, hoidamme ja olemme hoitaneet lisääntymisen mielellämme ja omasta halustamme.
Yksi lapsistamme ei aio lisääntyä ja kunnioitan hänen päätöstään, vaikka asiahan ei minulle mitenkään edes kuulu. Hänen päätöksensä ei ole aiheuttanut minussa mitään negatiivisia tunteita, jokainen elää elämänsä itselleen sopivalla tavalla.
Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pidä lapsista. On myös ihmisiä, jotka pitävät vain omista lapsistaan ja sitten sellaisia, joille kaikki lapset ovat ilon lähde. Lienen jonkinlainen välimuoto, pidän lapsista, lukuunottamatta huonosti kasvatettuja hunokäytöksisisä lapsia. Sekään ei tosin ole nii
On myös niitä, jotka tykkää lapsista, mutta ei halua omia, koska se pilaisi oman elämän.
Vähän sama kuin tykkää tiikereistä ja hevosista, mutta ei halua itselle omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai lähes 40v tarvitse perustella lapsettomuuttaan, ne jotka sinut tuntevat tietävät että olet hiukan naiivi ja hyvänpäivän tutuille nyt on turha mitään elämänvalintoja perustella.
Minusta aikuinen ihminen osaa ottaa elämäänsä asioita, joita siihen ei ole suunnitellut ajattelematta, tämä pilaa elämäni, minä voisin sanoa, sairas isäni pilaa elämäni, en voi suunnitella kesälomaani niin että lähtisin rantalomalle Kreikkaan niinkuin haluaisin, tämä on elämää, suunnittelen lomani nyt näin, voi olla että en pääse Kreikkaan seuraavaan 10v tai en koskaa, ei eläni ole pilalla.
Tuttuni sisar sairastui, hänellä on pieni lapsi, tuttu otti lapsen hoidosta ison vastuun, toki tuttu olisi voinut sanoa en lapsettomana halua pilata elämääni, anna lapsesi huostaan, joka käytännössä olisi ollut toinen ainoa vaihtoehto, ei tuttuni koe, että elämä on pilalla. Hän elämänsä on nyt erilaista, raskasta ja etilaista mutta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyy vanhoja uskomuksia. Menneisyydessä, kun olin nuori, puhuttiin, että lapsi vähentää vanhempiensa itsekkyyttä. Että vasta sitten kun saa lapsen, oppii ajattelemaan muitakin kuin vain itseään ja muuttuu vastuullisemmaksi. Ihmettelin sitä vähän. Ajattelin, että voi sitä olla epäitsekäs ja huomioida muita ilman lastakin.
Olen huomannut, että monet muuttuu eri tavalla itsekkääksi. Se itsekkyys laajenee siihen lapseen ja sitten kovaan ääneen jyrätään kaikki muut ja vaaditaan asioita itselle ja lapselle. Yksikin tosissaan yritti saada kieltoa, että radiossa ei saisi soittaa sannin mitä vittua biisiä, koska hänellä on nyt lapsi ja se voi oppia v-sanan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei apn tarvitse varmaan 86 vuotiaana paljon enää mainostaa 😑
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lähes 40v tarvitse perustella lapsettomuuttaan, ne jotka sinut tuntevat tietävät että olet hiukan naiivi ja hyvänpäivän tutuille nyt on turha mitään elämänvalintoja perustella.
Minusta aikuinen ihminen osaa ottaa elämäänsä asioita, joita siihen ei ole suunnitellut ajattelematta, tämä pilaa elämäni, minä voisin sanoa, sairas isäni pilaa elämäni, en voi suunnitella kesälomaani niin että lähtisin rantalomalle Kreikkaan niinkuin haluaisin, tämä on elämää, suunnittelen lomani nyt näin, voi olla että en pääse Kreikkaan seuraavaan 10v tai en koskaa, ei eläni ole pilalla.
Tuttuni sisar sairastui, hänellä on pieni lapsi, tuttu otti lapsen hoidosta ison vastuun, toki tuttu olisi voinut sanoa en lapsettomana halua pilata elämääni, anna lapsesi huostaan, joka käytännössä olisi ollut toinen ainoa vaihtoehto, ei tuttuni koe, että elämä on pilalla. Hän elämänsä on nyt erilaista, raskasta ja etilaista m
Mitä ihmettä sinä haluat sanoa? Jokaisella on oikeus vetää rajat sille, mitä elämäänsä haluaa ja mitä ei. Takaiskuja ja haasteita tulee jokaiselle, se on selvää ja niitä pyritään sitten käsittelemään parhaalla mahdollisella tavalla. Kenelläkään ei silti ole velvollisuutta tehdä itselle sopimattomia elämänvalintoja siksi, että muut olisivat tyytyväisiä. Pahimmillaan muiden miellyttäminen itsensä kustannuksella sairastuttaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti. Ei ole sattumaa, että autoimmuunisairaudet ovat naisilla paljon yleisempiä kuin miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisista mielensäpahoittajista johtuen, en ota enää kantaa asiaan. Jokainen tekee kuten haluaa. Jos laitan aikaani harrastuksiin ym niin se on minun asiani. Eihän kukaan kerro kaikista henkilökohtaisempia asioitakaan tuntemattomille some porukoille. En käytä aikaani miellyttämiseen. En ole lapsirakas, joten en myöskään vietä aikaani pikkulapsi porukoissa.
Miksi edelleen loukkaannutaan näissä lapsi asioissa? Eihän kukaan loukkaannu jos joku ei halua tulla taidenäyttelyyn tai kilpa-ajoja katsomaan. Tai joku pitää salmiakista toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pilaaminen= negatiivinen ilmaisu
Negatiivinen ilmaisu ei synnytä positiivista reaktiota.
Saman asian voi sanoa positiivisesti: Olen tyytyväinen elämääni näin.
Se on eri asia.
Elämässä voi olla kaikenlaisia tavoitteita ja haaveita, ja elämä ei siksi ole "hyvä juuri näin".
Mutta se joka ei halua lapsia, tuntisi elämänsä menevän pilalle jos joutuisi vasten tahtoaan äidiksi.
Hän saattaa asiaa puntaroidessaan nähdä painajaisia että on saanut tai saamassa lapsen. Kun aamulla herää, on helpottunut huomatessaan että se oli vain unta.
Haha mä olen aina välillä nähnyt unta että mulla on pieni vauva - ja koko unen ajan vain yritän antaa sen pois jonnekin. Herätessäni olen lähes itkenyt onnesta kun se ei ollutkaan totta 😅. En siis hereillä enkä unessa ole koskaan edes sekunnin ajan miettinyt että olispa lapsi tai kokenut miltä vauvakuume tuntuu. Luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi ollenkaan, koska tiedän että omaa elämääni lapset eivät ole pilanneet.
Argumenttina tuo on vaan hieman pintapuolinen, kuulostaa kuin 15v teini rääkyisi, että "sä pilaat mun elämän".
Opettele puhumaan kuin aikuiset, niin ehkä muut ymmärtävät paremmin. Esimerkiksi: Tykkään käydä aikuisten kesken matkoilla, nukkua pitkään, istun usein iltaa ravintolassa, haluan rakentaa uraa, nautin näistä asioista ja lapsen myötä se kaikki muuttuisi. Täysin validi syy ja paljon rakentavampi keskustelu, kuin että "lapset pilaa elämän".
Kyllä sen lapsena jo kotona näki, miten lapsilauma vaikutti äidin elämään. Hän aina halusi poikasia, mutta ei sitten ihan jaksanut villejä lapsiaan ja juoppoa miestään.
60-luvulla ei nainen voinut oikein päättää.
80-luvulla olikin jo vaihtoehtoja. Työpaikan pikkuäidit kyllä yrittivät saada kaikkia nuoria naisia samaan muottiin, järkyttävän epähienoja kommentteja!
Olen edelleen tyytyväinen vela!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaannu, ajattelen vain itsekseni että toivottavasti sinulle ei satu vahinkoa kun koet että elämäsi menisi pilalle lapsen takia. Toivon ettei lasta synny tuollaiselle ihmiselle ja toivon että huolehdit ettei vahinkoa satu.
2020-luvun Suomessa vahinkolapsen saaminen on kyllä vielä epätodennäköisempää kuin lottovoitto. Jos ehkäisy pettää, ja sen huomaa heti, on olemassa jälkiehkäisy. Jos huomaa vasta myöhemmin, on olemassa abortti.
Vahinkolapsiksi voi kutsua vain sellaisia, joiden äidit ovat huomanneet olleensa raskaana vasta, kun lapsi alkaa syntyä."Kato, näin helppoo ja yksinkertaista tää on!" Aborttia ei enää saa, jos raskaus on edennyt 4. kuulle. Siinä on kyllä yllin kyllin aikaa huomata vahinkoraskaus ennen kuin synnytys käynnistyy.
Se on monille miehille vaikea ymmärtää ettei abortti ole monille vaihtoehto. Sen ymmärtää jos itse pitää se itse tappamansa sikiö vetää vessanpöntöstä alas. Naiset tajuaa joutuvansa sen tekemään, jos tekee abortin. Monet tajuaa myös etteivät henkisesti siitä selviytyisi.
Siksi niitä ei usein tehdä ja suomessa syntyy vahinkolapsia vaikka kuinka paljon. Lottovoitto on paljon epätodennäköisempää.
Jos kokee aloittajan tavalla, niin sitten kokee, ei se minulle kuulu.
Baby showereissani (kaverit järjesti yllätyksenä, en valinnut vieraita) eräs vieras kuitenkin kovaan ääneen selitti, miten hänen mielestään lasten saaminen on elämän pilaamista - että anteeksi nyt vaan. :D Ymmärrän hänen mielipiteensä, mutta mielestäni sen julkituominen esikoista odottavan äidin vauvakutsuilla oli tosi tilannetajutonta.
Tässä ketjussa toistuu nämä lukemattomat vanhemmuuden hyvät puolet. Kukaan ei osaa kuitenkaan kertoa mitä ne on?
Kolmen lapsen isänä olen odottanut niitä nyt 17vuotta löytyvänkin. Onko vaimon muuttuminen äkäiseksi sellainen?
On jotenkin aivan hullua luoda tällaista vastakkainasettelua äitien ja velojen välille.
Mediakin monesti valitsee haastatteluun klikkien toivossa niitä kärkkäimpiä tapauksia.
Luulen, että tämä nousee epävarmuudesta. Kumpikin osapuoli pelkää jäävänsä jostakin paitsi ja siksi sitä ylemmyyttä täytyyy korostaa ja oikein huutaa, käyttää tehosanoja kuten "itsekäs", "pilalla", "naiivi", "pinnallinen", "viettiensä orja"...
Kuitenkin suurin osa ihmisistä on mukavaa ja fiksua porukkaa, oli lapsia tai ei. Ja heidän kummankin elämä voi olla raskasta, kiireistä, ihanaa, tyytyväistä, merkityksellistä.
Ehkäpä siis voisimme ensi kerralla kohdata toisemme kunnioittavammin?
Minä kuulin jo alle kouluikäisenä äidin sanovan, että lapset pilaa naisen elämän. Kyllähän sen kuuleminen kirpaisi.