Lue keskustelun säännöt.
Perhe-burnout, kokemuksia?
04.01.2021 |
Kovin vähän löytyy tästä mitään keskustelua. Vauvaperheiden uupumuksesta kyllä puhutaan, mutta perhe-elämän jotenkin automaattisesti annetaan ymmärtää muuttuvan helpommaksi ajan kanssa. Tai uupumuksen oletetaan johtuvan vain suorituspaineista, johon auttaa oman asenteen muutos ja pipon höllääminen. AV:lla puolestaan ehdotetaan uupuneelle vanhemmalle joko sitä, ettei olisi tehnyt lapsia tai lasten "kasvattamista", "rajoja" ja "kuria".
Mutta mitä kun arki isompien lasten kanssa uuvuttaa niin, ettei sitä korjata yhdellä hotelliyöllä eikä einesruoilla? Kun loputtomat pyykki-, tiski- ja sotkukasat aiheuttavat paniikkikohtauksen? Kun lasten tappeluun ei jaksa enää edes puuttua? Kun ei jaksa enää ohjata, kasvattaa, tukea, toistaa toistaa toistaa uudelleen että ne märät hanskat kuuluvat patterille kuivumaan eivätkä repun pohjalle mätänemään.
Kun mikään lapsiin liittyvä ei tuota enää iloa, koska kaikki voimat menet arjesta ja jatkuvista taisteluista selviytymiseen? Kun kommunikaatiosta omien lasten kanssa tulee pelkkää huutoa ja itkua? Kun Wilma-viestit jäävät lukematta avaamisen pelon takia?
Kun pahimmillaan käy käsiksi kaikista kalleimpaan aarteeseensa, jota pitäisi suojella ja jolle pitäisi tarjota paras mahdollinen elämä?
Mitä tapahtuu, kun vanhempi on niin väsynyt vanhemmuuteen ettei jaksa enää yhtään?
Kommentit (30)
Terapiasta voi olla apua. Kuulostaa vähän masennukselta. Vaikka asiat voivat nyt näyttää pahalta, ne voivat vielä kääntyä parempaa kohti 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on freesi trollikulma! 😂
Katos, vasta neljästoista viesti syyttää provoksi. Olit HIDAS.
Plussaa kuitenkin hymiöstä.
Jos ei osaa kasvattaa lapsiaan, niin homma menee tuollaiseksi. Ja ilmeisesti ap:lla on jokin häiriö, jos tiskit aiheuttaa ahdistusta.
Tee Mielenterveystalon masennustesti niin saat vähän näkemystä tilanteeseesi. Mielenterveystalo.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa vanhemmat eivät sekoittaisi lapsia mukaan huutoon, draamaan tai itkuun, että omat tunteet ja asiat käsitellään erikseen aikuisten kesken. Jokainen ansaitsee hyvän kodin.
Jännä, kuinka uupunut vanhempi on masentunut, ADHD, huono kasvattaja jne. mutta työuupumuksen ymmärretään johtuvan monenlaisista syistä, mukaan luettuna se mahdollisuus, että työ itsessään on p*skaa. Sitä vanhemmuuskin pahimmillaan on, väsyttävää ja rankkaa. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, kuinka uupunut vanhempi on masentunut, ADHD, huono kasvattaja jne. mutta työuupumuksen ymmärretään johtuvan monenlaisista syistä, mukaan luettuna se mahdollisuus, että työ itsessään on p*skaa. Sitä vanhemmuuskin pahimmillaan on, väsyttävää ja rankkaa. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen?
Tämä on niin totta! Sama kun että ei saa koskaan sanoa että ehkä olisikin tehnyt tänä päivänä toisia valintoja.
Olet rohkea kun otit esiin asian täällä ❤ Olet hyvä äiti, sillä sinulla on halu ja aikomus parempaan. Lapseen kajoaminen on merkki siitä, että nyt on kuppi nurin, tarvitset apua. Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, se on rohkeutta katsoa omaa itseään silmästä silmään. Kohdata kaikki ne vaikeat tunteet ja omat mokat. Jatka tätä rohkeutta ja ota yhteyttä perheneuvolaan ja kerro rehellisesti tilanteestasi.
Sinun arkesi on lastesi lapsuus, tämä on erittäin hyvä sanonta, jota meidän kaikkien olidi hyvä pitää mielessä.