Perhe-burnout, kokemuksia?
Kovin vähän löytyy tästä mitään keskustelua. Vauvaperheiden uupumuksesta kyllä puhutaan, mutta perhe-elämän jotenkin automaattisesti annetaan ymmärtää muuttuvan helpommaksi ajan kanssa. Tai uupumuksen oletetaan johtuvan vain suorituspaineista, johon auttaa oman asenteen muutos ja pipon höllääminen. AV:lla puolestaan ehdotetaan uupuneelle vanhemmalle joko sitä, ettei olisi tehnyt lapsia tai lasten "kasvattamista", "rajoja" ja "kuria".
Mutta mitä kun arki isompien lasten kanssa uuvuttaa niin, ettei sitä korjata yhdellä hotelliyöllä eikä einesruoilla? Kun loputtomat pyykki-, tiski- ja sotkukasat aiheuttavat paniikkikohtauksen? Kun lasten tappeluun ei jaksa enää edes puuttua? Kun ei jaksa enää ohjata, kasvattaa, tukea, toistaa toistaa toistaa uudelleen että ne märät hanskat kuuluvat patterille kuivumaan eivätkä repun pohjalle mätänemään.
Kun mikään lapsiin liittyvä ei tuota enää iloa, koska kaikki voimat menet arjesta ja jatkuvista taisteluista selviytymiseen? Kun kommunikaatiosta omien lasten kanssa tulee pelkkää huutoa ja itkua? Kun Wilma-viestit jäävät lukematta avaamisen pelon takia?
Kun pahimmillaan käy käsiksi kaikista kalleimpaan aarteeseensa, jota pitäisi suojella ja jolle pitäisi tarjota paras mahdollinen elämä?
Mitä tapahtuu, kun vanhempi on niin väsynyt vanhemmuuteen ettei jaksa enää yhtään?
Kommentit (30)
Ulkopuolista ammattiapua hakemaan!
Toteat vain että nyt loppu pikkusaatanat tai meette laitokseen.
https://www.psychologytoday.com/intl/blog/targeted-parenting/201909/the…
Ei siitä puhuta, kun aihe on jopa tutkimuksessa jonkinlainen tabu. Vanhempien uupumusta on tutkittu vasta muutamia vuosia. Se on kuitenkin luultua yleisempää, varsinkin erityislasten vanhemmilla, ja on haitaksi sekä vanhemmalle että hänen lapsilleen - jopa loppuelämän ajan.
Jää työttömäks, 2 lapsen yh saa 800 + vuokrat kelasta.
Ehit chillata kun lapset koulussa.
Älä käy lapseesi kiinni!! Hae apua.
Toimittelija taas kalastelee juttuunsa sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Toteat vain että nyt loppu pikkusaatanat tai meette laitokseen.
Yleensä tuo kortti on uupuneessa perheessä jo käytetty ilman vaikutusta. Voi vaan kuvitella, mitä tekee lapsen itsetunnolle ja perusturvallisuuden tunteelle kuulla tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Toimittelija taas kalastelee juttuunsa sisältöä.
En nyt halunnut tunnistamisen pelossa kertoa omasta ja perheeni tilanteesta varsinaisesti. Hävettää ja surettaa liikaa. AP
Muistaakseni kaikkien perheet olivat tuollaisia kun olin itse lapsi. Oliko sinun, ap?
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolista ammattiapua hakemaan!
Mihin kannattaa ottaa yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolista ammattiapua hakemaan!
Mihin kannattaa ottaa yhteyttä?
Neuvolassa aina kehottava ottamaan yhteyttä perheneuvolaan, jos on "ihan mitä tahansa avuntarvetta".
Ei ole omakohtaista kokemusta mutta kokemus on varmasti todellinen. En ole seurannut keskustelua aiheen tiimoilta mutta outoa jos ei ymmärretä että uupumus on tietysti luonteeltaan kerrostuvaa. Eihän kukaan väsy yhdessä yössä jos ei ole rasittavia tekijöitä tai tule kerralla täysin liikaa.
Aiempien vastaajien tapaan suosittelen ammattiapua. Kannattaa myös lukea ad(h)d:sta ja Aspergerin syndroomasta jotta näet onko arjen kuormitukseen osallisena omat ominaisuudet.
Kaikki mikä tukee hermostoa fyysisesti on kotiinpäin. Ottaisin sinuna käyttöön hermostoa tulevia lisäravinteita ja pakottaisin itseni aamuin illoin tekemään edes 5 minuutin keskittymisharjoituksen ja myötätunto & kiitollisuusharjoituksia.
Olisi hyvä jos jotenkin pääsisit käsiksi siihen jos on ajatusrakennelmia kuten perfektionismia, ylisuorittamista tms jotka johtaa lopulta alisuoriutumiseen.
Voimia arkeesi.
Minkä ikäiset lapset? Tee paperille työvuorot lapsille. Aloita pienistä asioista. Esim. viikkosiivouksen vuorot a) koko asunnon imurointi b) vessojen siivous c) pyykit. Paperille tarkat ohjeet. Sitten vaan nalkutat niin kauan, että hommat on tehty. Nuorin lapsista saa aluksi valita, sen jälkeen vuorot vaihtuvat joka viikko. Toinen vaihtoehto on jakaa vuorot johonkin tiettyyn asiaan. Itse et ehdi tehdä muuta kuin neuvoa, mutta lopulta he osaavat. Lapsesi tappelevat, koska heillä on siihen aikaa. Sinun on saatava heidät tekemään kotitöitä. Omia kavereita myös lapsille, etteivät ole vain keskenään. Nämä konstit auttoivat meillä.
Ei mihinkään. Apua et saa vaan sinut leimataan huonoksi äidiksi. Saat tantat keskustelemaan. Ainoa apu on keskustelu. Onko sinulla omaa aikaa? Itse tein aikoinaan virheen myöntämällä olevani uupunut/väsynyt ja siitäkös helvetti alkoi. Sain perhetyöntekijän keskustelemaan. Mitään ei tehnyt, istuskeli kerran viikossa 1,5h. Ei kiitos enää
Opettajien perheissä burn-out, kylmyys ja viha ovat yleisiä ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omakohtaista kokemusta mutta kokemus on varmasti todellinen. En ole seurannut keskustelua aiheen tiimoilta mutta outoa jos ei ymmärretä että uupumus on tietysti luonteeltaan kerrostuvaa. Eihän kukaan väsy yhdessä yössä jos ei ole rasittavia tekijöitä tai tule kerralla täysin liikaa.
Aiempien vastaajien tapaan suosittelen ammattiapua. Kannattaa myös lukea ad(h)d:sta ja Aspergerin syndroomasta jotta näet onko arjen kuormitukseen osallisena omat ominaisuudet.
Kaikki mikä tukee hermostoa fyysisesti on kotiinpäin. Ottaisin sinuna käyttöön hermostoa tulevia lisäravinteita ja pakottaisin itseni aamuin illoin tekemään edes 5 minuutin keskittymisharjoituksen ja myötätunto & kiitollisuusharjoituksia.
Olisi hyvä jos jotenkin pääsisit käsiksi siihen jos on ajatusrakennelmia kuten perfektionismia, ylisuorittamista tms jotka johtaa lopulta alisuoriutumiseen.
Voimia arkeesi.
Minä sain burnoutin perhe elämän seurauksena ja vastaus löytyi diagnosoimattomasta adhdsta.
Tässä tekstissä totta joka sana !
Kuulostaa masennukselta. Mene tk-lääkäriin tai yksityiselle jos on varaa tai työterveyteen. Apua on saatavilla, sitä pitää vain hakea.
Sinun ahdistava arkesi on lastesi lapsuus. Hae apua asap.
Kuulostaa siltä että sulla voi olla adhd