Lue keskustelun säännöt.
Äitipuoli pärjää hyvin ilman miehen lapsia.
Ei äiti todellakaan
04.01.2021 |
Onko missään olemassa keskustelupalstaa, missä voi avoimesti kertoa, miten äitipuoli ei vaan pidä miehensä lapsista? Että jokainen päivä ilman heitä on vaan niin ihanaa, ja aina, kun he tulevat paikalle, elämä äitipuolen mielestä muuttuu todella ahdistavaksi. Asialle ei vaan voi mitään, tunteet ovat tunteita. Myös lasten isää kohtaan. Ero ei tule kysymykseen, mutta miten helpottaa oloa, kun lapsipuolet ovat taas tulossa...
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää viedä joku uusi naikkonen lapsen kevätjuhlaan, niin silloin käyttää myös omaa lastaan jonkinlaisena välineenä siihen, että voisi vaan tehdä kiusaa ex-puolisolle. Onpa sitten varmaan kivaa olla se lapsi tuollaisessa tilanteessa.
Tämä on vain tunne joka sille jätetylle puoliskolle tulee. Lapsesta on vain mukavaa kun kaikki hänelle läheiset ja tärkeät ihmiset saavat osallistua. Moni äiti vain käyttää lasta omien tunteidensa suojakilpenä, että nämä ja nämä loukkaavat lastani, vaikka tosiasiassa kaikki kyllä tietävät että äidin herkkä mieli se siinä särkyy, ei suinkaan lapsen. Silti voi olla vaikeaa olla tilanteessa jossa ns. omalle reviirille tuodaan toisia naisia, varsinkin jos ero on ollut ikävä.
Minun lapseni ovat eläneet molemmissa kodeissa uusperheessä. Minun aviomieheni lapset elävät myös uusperheessä meidän luona. Lapsia on yhteensä kuusi, suurin osa jo aikuisia.
Ja voin sanoa, että lapselleei äitipuoli tai isäpuoli ole mitenkään tärkeitä, ellei tämä ole ollut jo ihan pienestä asti mukana.
Se on vain aikuisen tunne, että he olisivat niin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko ollut toinen nainen pidempään? Ja valmistumisjuhla oli 6 kk miehen eron jälkeen?
Kuten tuossa yllä.
No en tietenkään. Erosta oli jo 15 vuotta. Ja tässä tosiaan se tytär itse halusi näin.
Ymmärrän toki, että tilanne olisi ollut eri, jos ero olisi ollut tuore.
Olen oikein asiallisissa väleissä miehen exän kanssa. Juhlissa nähdään puolin ja toisin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli silleen jännä tilanne, että mieheni ja hänen exänsä eron jälkeen exä roudasi uuden miehen samantien taloon sisään kun mieheni perävalot olivat hävinneet horisonttiin. Tästä 3v kun aloimme mieheni kanssa olemaan yhdessä. Miehelläni oli ollut eron jälkeen vaikeaa, ja eräs ketä hän tapaili eron jälkeen myös kuoli tapaturmaisesti. Ex vaimo oli olevinaan mielissään kun "löysimme" toisemme, mutta ääni kellossa vaihtui, kun menimme kihloihin, ostimme talon jne. Yhteisiä lapsia meillä ei mieheni kanssa ole eikä tule. Mitä paremmin meillä menee, sitä ikävämpi exä on meitä kohtaan. Mm. lasten juhlissa ei katso edes minua päin, vaikka aluksi oli niin tyytyväistä kun mieheni oli jonkun löytänyt.
Tässä on uskoakseni kyse sellaisesta ilmiöstä, että ollaan salaa tyytyväisiä, kun exällä menee huonosti. Olisi kamalaa, jos itsellä menisi huonommin kuin exällä. Moni suorastaan kilpailee, kummalla on nopeammin uusi puoliso kuviossa ja feisbuukkiin tykitetään rakkauskuvia... ettei vaan kukaan luulisi, että huonosti menee, ja yksin säälittävänä eronnut reppana tässä nyt imee sukkaa tyhjätaskuna kotona.
🇺🇦🇮🇱
Meillä miehen ex käyttäytyy kuin petetty nainen ja ”kaikki miehet on sikoja” tyylisesti. Itse kuitenkin vähäsen petti ja erosi. Exän oma isänsä oli hulttio, ja jotenkin ex on asettanut miehen päälle tietyn huono-isä roolin ja tulkitsee kaiken sen kautta. Ikäänkuin eläisi uudelleen omaa isäsuhdettaan ja heijastaisi lapsen itseensä. Hän ei mieti, mitä lapsi tuntee, vaan mitä itse tunsi lapsena. Siten kaikki on aina väärin tehty ja kommunikaatio näpäyttävää ja määräävää.
Kaikille muille sukulaisille ollaan mielinkielin, mutta lapsen isälle ei voi olla normaali. Pelkästään epäkohtelias.
Lapsikin on omaksunut ”hassu tyhmä isi” asenteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on palauttanut uskoni ihmisiin kaikkien Facebookin uusperheryhmien jälkeen!
Kiinnostaa, mitä tarkoitat?
Uusperheryhmissä valtaosa keskustelijoista on äitipuolia, joiden elämä olisi täydellistä ilman niitä kaameita bonuslapsia, jotka eivät taivu äitipuolen siisteyskäsityksiin ja joita pitää vielä elättääkin, vaikka se kaikki on niiltä yhteisiltä, jotka tietysti on kaikkein rakkaimpia, pois. Miehen exä on tietysti myös ihan hirviö. Näitä aloituksia sitten hymistelee ja komppaa muut äitipuolet ja auta armias, jos uskallat siellä sanoa jotain lapsia puolustavaa, niin heti sinä olet se tunteeton hirviö, joka ei ymmärrä, miten rankkaa on olla äitipuoli ja miten taloudellisesti tiukkaa on, kun pitää olla kotihoidontuella ja mies joutuu vielä elättämään niitä edellisen liitonkin lapsia.
Kiitos kommentistasi. Näin vähän arvelinkin. Suoraan sanottuna järkyttävää. Aikuiset ihmiset itse hakeutuvat näihin tilanteisiin, ja ne tilanteet pitäisi käsitellä myös aikuisesti. Tunteet ovat tietysti sallittuja, mutta aina ei tarvitse toimia niidenkään mukaan.
Noh, kuinka aikuinen lopulta se esimerkiksi reilu parikymppinen suhteeseen lähtevä on? Joidenkin väitteiden mukaan ihmisen ei pitäisi ryhtyä vakavaan parisuhteeseen ennenkuin noin 28-30 v iässä, siihen asti on aivan liian keskeneräinen. Tiedä sitten, mutta kyllä minä ihan aidosti uskon siihen, että se tulee ihmiselle jossain vaiheessa yllätyksenä kuinka paljon negatiivisia tunteita kumppanin ex-liitosta olevat lapset nostattavat. Pitkältihän se varmasti on aikuisten välisestä dynamiikasta johtuvaa ennemmin kuin lapsista, lapsista vaan tulee helpompi syntipukki kuin se ihana uusi mies/vaimo.
Ihan varmasti jokainen suhteeseen lähtevä on aikuisempi kuin lapset, joita suhteen osapuolilla on. Vai puhutaanko nyt jostain lapsivaimoista?
Ei, mutta mietin vain, että nuori aikuinen on kyllä vielä aika lapsellinen (monesti, ei aina) itsekin. Että ei sitä tilannetta vaan sitten realististisesti hahmota kuitenkaan, vaikka pitäisi olla aikuinen ja vastuullinen.
Kyllä. Itse olen 35 ja tuntuu että olin ainakin kolmekymppiseksi aivan kakara. Varmaan vieläkin jossain määrin. Toisekseen, monia tilanteita voi vain kuvitella omasta kokemuksestaan käsin eikä kuvitelmat aina vastaa todellisuutta.
Miehelläni on lapsi, eikä se ole ollut mulle missään vaiheessa ihan läpihuutojuttu. On vaikeaa todella ymmärtää että yhtäkkiä elämässä on joku vieras lapsi, jota ei ole itse siihen valinnut. Sellainen ihmissuhde jonka kaltaista ei ole koskaan aiemmin ollut itselle olemassa.
En ole yhtään hoivaaja enkä ole sellaista roolia ottanutkaan. En komenna enkä passaa, se on lapsen isän tehtävä. Olen yrittänyt olla hänelle hänen isänsä kumppani, mukava aikuinen. En mikään äitipuoli tai -neljäsosa. Se on toisaalta toiminut hyvin siksi että lapsi ei asu luonamme, käy vain. Jos olisi toisin, ei ehkä olisi niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä vaikea kysymys.
Itse olen myös äitipuoli, tai ehkä olin, koska mieheni lapset ovat jo aikuisia.
En inhonnut lapsia ollenkaan, mutta en myöskään oppinut koskaan välittämään heistä kunnolla. Ja jo se teki raskasta yhdessäolosta, kun omassa kodissa pyörii ihmisiä, joista ei kunnolla pidä. Toisen kanssa oli helpompaa, hän oli aika itsenäinen oman tien kulkija, ei ripustautunut, pyysi apua tarvittaessa eikä kyräillyt ja mököttänyt, sillä tavalla siis selkeä tapaus. On sitä edelleen, hoitaa asiansa itse ja meille tullessaan on "tasavertainen aikuinen", eli ihan mukavaa seuraa. Toinen taas oli hyvin, hyvin vaativa, isästään mustasukkainen ja täynnä opittua avuttomuutta. Ja jossain mielessä on sitä edelleen 23 vuotiaana. Hyvin raskasta seuraa siis edelleen, ja hänen käydessään yritän lähinn kitua vierailun läpi.
Ei niille tunteille oikein mitään voi, käytökselle toki voi, mutta vuodesta toiseen omassa kodissa on kyllä rankkaa käyttäytyä aina korrektisti vastoin omia tunteitaan.
Jos palaisin aikaan ennen parisuhteen syntyä, en tällä tiedolla lähtisi, vaikka mies rakas ja ihana onkin.
Ihan yhtä lailla ne lapset on pakotettu ottamaan teidät, äitipuolet, vastaan.
Alkaa kohta paha äitipuoli -stereotypia näyttämään ihan paikkansa pitävältä
Tottakai, ihan yhtä lailla se äiti- tai isäpuoli on ainakin aluksi vieras aikuinen sille lapselle ja suhteen muodostaminen voi olla vaikeaa. Eikä tilannetta ainakaan helpota, jos siinä ex vielä hankaloittaa suhteen muodostamista.
Silti etenkin vanhempi lapsi voi kyllä tehdä vanhempansa uuden puolison elämästä hyvin hankalaa ihan itsekin.
Lapsi/nuori on kuitenki vielä kehittymässä. Ja lapsella/nuorella on näissä kuvioissa kaikkein vähinten sananvaltaa mihinkään ja siinä mielessä kuitenkin eniten menetettävää, että se vanhemman parisuhde ei lapsen/nuoren onnea juuri koskaan millään tavalla ainakaan lisää verrattuna siihen, ettei sitä uutta tunkeilijaa olisi kuviossa. Lapsi/nuori on riippuvainen vanhemman huolenpidosta. Ällöttää nää uhriutuvat aikuiset, jotka surkuttelee itseään miettimättä mitä ne muut osapuolet joutuu kokemaan.
Olen tuosta eri mieltä. Hyvä uusi parisuhde voi tuoda paljonkin iloa lasten elämään, sillä onnellinen aikuinen on usein myös parempi vanhempi. Lisäksi esimerkiksi aktiivinen uusi kumppani voi järjestää paljon mukavaa sisältöä lastenkin elämään. Ja taloudellisestikin on monesti järkevää olla parisuhteessa, taloudellisesti jää enemmän liikkumavaraa - myös niiden lasten elämään.
Jaa että tää "lapsi on onnellinen ku vanhempi on onnellinen" -mantra taas.
Pliis oikeesti nyt.
Mites olis toisinpäin: kun keskityttäis lapsen onneen, vanhempikin olisi jaksavampi ja onnellinen kun lapsi on tasapainoinen, hyvin käyttäytyvä ja onnellinen ja ehdoitta rakastettu? Eli jospa se vanhemman onni alkaiskin koostua siitä lapsen onnesta ja hyvinvoinnista eikä toisinpäin.
Ei herranjestas siitä tule mitään että lapsi on vanhempansa koko elämän sisältö! Ei se ole hyvä kellekään. Näyttäähän se tietenkin nykyään siltä että vanhemmuutta pitää suorittaa täysillä ja elää vain lasta varten ja lapsen kautta, mutta voiko siinä lopulta kukaan hyvin. Tulee vain ripustautuvia vanhempia jotka roikkuvat lapsissaan aikuisuuteen asti, ja lapsia jotka eivät ikinä oikeasti itsenäisty.
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe on hyvä ratkaisu sille eronneelle, joka saa pitää lapset elämässään ja sen lisäksi myös uuden kumppanin. Muille osapuolille järjestely on ikävä, koska eivät ole päässeet valitsemaan niitä uusia jäseniä perheeseen.
Onneksi erillään asuminen yleistyy.
Eihän se lapsi pääse valitsemaan alunperinkään. Ei lapsi voi valita vanhempiaan, eikä sitä onko hänellä biologisia sisaruksia. Lapsi ei valitse asuuko vaikkapa isovanhempi perheen luona, tai jopa vaihto-oppilas, aupair tai vastaava.
Kyllä ne aikuiset valitsevat sen lapsen puolesta, aina, ihan ydinperheessäkin. Sitten aikuisena lapsi pääsee itse valitsemaan ja muodostamaan oman perheensä.
Tämä, tämä todellakin! Kaikissa ydinperhettä hehkuttavissa ja uusperhettä mollaavissa keskusteluissa unohdetaan aina tämä. Jostain syystä se alkuperäinen ydinperhe on pyhä, ihan sama millaisia ihmisiä siellä on. Pyhää on sekin että lapsia tehdään seitsemän kappaletta, tai yhdelle sisarus kymmenen vuoden ikäerolla. Voidaan muuttaa työn perässä vaikka minne, monta kertaa. Nämä ovat kaikki ok ydinperhe uskovaisten mielestä, vaikka näitäkään asioita ydinperhelapsi ei saa päättää.
Sitten ollaan kyllä paheksumassa kuinka lapsesta tulee juureton eikä ole mitään pysyvää kotia jos vanhemmat asuvat erillään. Uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan halveksutaan, kun eihän niiden olemassaoloa perheessä saa se alkuperäinen pyhä lapsi päättää. Uusioperheen yhteisistä lapsista puhutaan joinakin ihme ankkurilapsina ja heitellään että "onko sitä nyt pakko lisääntyä ihan jokaisen vastaantulevan kanssa". Ai niin, ja lapset kärsivät. Lapset kärsivät aina eronneen vanhemman uudesta onnesta (ydinperheessä kukaan ei koskaan kärsi mistään eikä ole mustasukkainen esim nuoremmasta sisaruksesta). Eronnut vanhempi ansaitsee sen, että on ilman parisuhdetta, koska on niin paha ihminen että on eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Perheen voi rikkoa käytännössä vain siihen kuuluvat aikuiset. Ei yleensä parisuhteen osapuolet. Katso aikuinen ihminen peiliin tai siihen puolisoosi, äläkä syyttele ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Perheen voi rikkoa käytännössä vain siihen kuuluvat aikuiset. Ei yleensä parisuhteen osapuolet. Katso aikuinen ihminen peiliin tai siihen puolisoosi, äläkä syyttele ulkopuolisia.
Korj. ELI yleensä parisuhteen osapuolet.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusiosuvussa äitipuolena, tai jonain mummipuolen tapaisena.
Minäkään en itse asiassa pitänyt mieheni aikuisita lapsista, aluksi en kummastakaan. Nyt viidentoista vuoden yhdessäolon jälkeen olen oppinut tykkäämään toisesta. Toisesta en.
Tästä meillä on paljon puhuttu. Mies on lastensa isä. Meni pitkään, että suostuin muuttamaan yhteen, koska niskavillani nousivat pystyyn jo ensinäkemisellä tämän toisen tyttären kanssa.
Pitkien neuvottelujen jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon. Mutta valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että meille ei miehen lapset ja lapsenlapset piipahtele. Meillä on toinen asunto kaupungissa sitä varten, että minä menen sinne, kun miehen lapsia saapuu. Koska minullakin on oikeus kotiini, tämä ei tietysti voi tapahtua kovin usein. Mies käy kyllä lastensa ja lastenlastensa luona.
Valitettavaa tietysti. Mutta näin se nyt on.
Kuulostaa aika teennäiseltä, että koska sinullakin on "oikeus kotiisi", miehesi lapset ja lapsenlapset eivät voi vierailla isänsä ja isoisänsä kodissa kovin usein. Omituista siksi, että jos sinulla on toinen koti kaupungissa, et joutuisi olemaan missään "maanpaossa" vaan omassa himassa siellä kaupungissakin. Omaa laatuaikaa, moni nainen nauttisi siitä? Vai etkö osaa olla yksin? Tarvitsetko miehesi seuraa päivittäin? Ymmärrettävää sekin, ihmiset ovat erilaisia. Itse ajattelen, että jos minulla olisi kaksi asuntoa, antaisin kyllä miehelle niin paljon tilaa tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin mahdollista, kuitenkin itse saisin viettää mieheni kanssa suurimman osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Perheen voi rikkoa käytännössä vain siihen kuuluvat aikuiset. Ei yleensä parisuhteen osapuolet. Katso aikuinen ihminen peiliin tai siihen puolisoosi, äläkä syyttele ulkopuolisia.
No, olet periaatteessa oikeassa, mutta ulkopuolinen on mahdollistaja.
Vrt. Nuo 500 kg painavat, jotka eivät pääse ovesta ulos. Itse ovat syyllisiä syömiseen, mutta on joku, joka mahdollistaa syömisen.
Kuka on lopulta syyllinen?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusiosuvussa äitipuolena, tai jonain mummipuolen tapaisena.
Minäkään en itse asiassa pitänyt mieheni aikuisita lapsista, aluksi en kummastakaan. Nyt viidentoista vuoden yhdessäolon jälkeen olen oppinut tykkäämään toisesta. Toisesta en.
Tästä meillä on paljon puhuttu. Mies on lastensa isä. Meni pitkään, että suostuin muuttamaan yhteen, koska niskavillani nousivat pystyyn jo ensinäkemisellä tämän toisen tyttären kanssa.
Pitkien neuvottelujen jälkeen muutimme yhteiseen asuntoon. Mutta valitettavasti tämä on tarkoittanut sitä, että meille ei miehen lapset ja lapsenlapset piipahtele. Meillä on toinen asunto kaupungissa sitä varten, että minä menen sinne, kun miehen lapsia saapuu. Koska minullakin on oikeus kotiini, tämä ei tietysti voi tapahtua kovin usein. Mies käy kyllä lastensa ja lastenlastensa luona.
Valitettavaa tietysti. Mutta näin se nyt on.
Kuulostaa aika teennäiseltä, että koska sinullakin on "oikeus kotiisi", miehesi lapset ja lapsenlapset eivät voi vierailla isänsä ja isoisänsä kodissa kovin usein. Omituista siksi, että jos sinulla on toinen koti kaupungissa, et joutuisi olemaan missään "maanpaossa" vaan omassa himassa siellä kaupungissakin. Omaa laatuaikaa, moni nainen nauttisi siitä? Vai etkö osaa olla yksin? Tarvitsetko miehesi seuraa päivittäin? Ymmärrettävää sekin, ihmiset ovat erilaisia. Itse ajattelen, että jos minulla olisi kaksi asuntoa, antaisin kyllä miehelle niin paljon tilaa tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan kuin mahdollista, kuitenkin itse saisin viettää mieheni kanssa suurimman osan ajasta.
Miksi sinä kyseenalaistat toimintaa, jonka toinen on havainnut hyväksi heille?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää viedä joku uusi naikkonen lapsen kevätjuhlaan, niin silloin käyttää myös omaa lastaan jonkinlaisena välineenä siihen, että voisi vaan tehdä kiusaa ex-puolisolle. Onpa sitten varmaan kivaa olla se lapsi tuollaisessa tilanteessa.
Tämä on vain tunne joka sille jätetylle puoliskolle tulee. Lapsesta on vain mukavaa kun kaikki hänelle läheiset ja tärkeät ihmiset saavat osallistua. Moni äiti vain käyttää lasta omien tunteidensa suojakilpenä, että nämä ja nämä loukkaavat lastani, vaikka tosiasiassa kaikki kyllä tietävät että äidin herkkä mieli se siinä särkyy, ei suinkaan lapsen. Silti voi olla vaikeaa olla tilanteessa jossa ns. omalle reviirille tuodaan toisia naisia, varsinkin jos ero on ollut ikävä.
Minun lapseni ovat eläneet molemmissa kodeissa uusperheessä. Minun aviomieheni lapset elävät myös uusperheessä meidän luona. Lapsia on yhteensä kuusi, suurin osa jo aikuisia.
Ja voin sanoa, että lapselleei äitipuoli tai isäpuoli ole mitenkään tärkeitä, ellei tämä ole ollut jo ihan pienestä asti mukana.
Se on vain aikuisen tunne, että he olisivat niin tärkeitä.
Tähän samasn perustuu myös se, ettei lapset kärsi siitä, jos äitipuoli tekee omiaan lasten ollessa paikalla.
Se äitipuoli saa aivan vapaasti tehdä omiaan, mutta myrkyllinen asenne kyllä välittyy jos sellaista on niitä lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Se äitipuoli saa aivan vapaasti tehdä omiaan, mutta myrkyllinen asenne kyllä välittyy jos sellaista on niitä lapsia kohtaan.
Miten myrkyllinen asenne voi välittyä, jos ei ole paikalla...?
Kyllä aikuinen ihminen yleensä osaa käyttäytyä. Vai tietääkö työkaverisi, jota inhoat, että inhoat häntä. Väitän, että tuskin.
Tässä ketjussa menee puurot ja vellit sekaisin.
Täällä kuvitellaan, että jos ei pidä lapsipuolistaan, niin on käytökseltään persoonallisuushäiriöinen.
Persoonallisuushäiriöinen traumatisoi myös biologiset lapsensa, samoin lapsipuolensa. Terve äitipuoli, joka ei pidä lapsista, ei traumatisoi ketään, koska hän osaa käyttäytyä sivistyneesti. Hän jää korkeintaan etäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenrikkojat loukkaavat lasta tunkeutumalla toisten koulupäättäjäisiin. Eivät ymmärrä pysyä poissa.
Entäpä jos lapsi saisi ihan itse kutsua kenet haluaa?
Minulla taas niin päin, että ei ymmärretä, miksi minä en halua mennä noihin eri juhliin. Ei ne nyt oikeasti ole ulkopuolisille mitenkään hienoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää viedä joku uusi naikkonen lapsen kevätjuhlaan, niin silloin käyttää myös omaa lastaan jonkinlaisena välineenä siihen, että voisi vaan tehdä kiusaa ex-puolisolle. Onpa sitten varmaan kivaa olla se lapsi tuollaisessa tilanteessa.
Tämä on vain tunne joka sille jätetylle puoliskolle tulee. Lapsesta on vain mukavaa kun kaikki hänelle läheiset ja tärkeät ihmiset saavat osallistua. Moni äiti vain käyttää lasta omien tunteidensa suojakilpenä, että nämä ja nämä loukkaavat lastani, vaikka tosiasiassa kaikki kyllä tietävät että äidin herkkä mieli se siinä särkyy, ei suinkaan lapsen. Silti voi olla vaikeaa olla tilanteessa jossa ns. omalle reviirille tuodaan toisia naisia, varsinkin jos ero on ollut ikävä.
Olet väärässä. Omiin ylioppilasjuhliini tunki äitipuoleni sinne koulun juhlasaliin. Kukaan häntä ei sinne halunnut, eikä ollut kutsunut. Syytä en tiedä, miksi siellä oli. Loukkasi tuolla tempullaan minua ja äitiäni.
sinä olet itse sekä väärässä, että lukutaidoton. En perustele, koska perustelu löytyy lainaamastasi viestistä. Jos sitä et siitä osaa lukea, ei minun lisäselvitys siihen auta.
Toivottavasti olet hankkinut myös omia lapsia. Etkä yritä toteuttaa tuota hoivaviettiäsi vain toisen naisen lasten kautta.
Toivottavasti opit joku päivä lukemaan.
Toivottavasti olet hankkinut myös omia lapsia. Etkä yritä toteuttaa tuota hoivaviettiäsi vain toisen naisen lasten kautta.