Äitipuoli pärjää hyvin ilman miehen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?

Ei. Tämä on minun ja mieheni koti, johon hänen lapsensa ovat terveulleita kylään milloin vain. En ole vallannaut mitään, eikä mieheni vallannut, koska ostimme tämän talon yhdessä, puoliksi. Lapset ovat ennen eroa ja sen jälkeen asuneet mieheni ostamassa talossa, joka annettiin exälle erossa. Ex sen sijaan toi samalla oven avauksella lasten kotiin uuden miehen.

Lapsen koti on siellä missä vanhemman koti. Ja jos vahemman koti onkin yhtäkkiä jonkun vieraan ihmisen kanssa yhteinen, tarkoittaa se lapsen näkökulmasta sitä että joku on tunkeutunut hänen kotiinsa. Pahimmassa tapauksessa tämä ”joku” viela ahdistuu lapsen läsnäolosta.

Suojelkaa lapsia, älkää muuttako yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka lapsia ette voi sietää. Seurustella voi muutenkin, ja nauttia puolisosta kun hän on käytössä ihan vain itselle <3

Et todellakaan voi päättää tuntemattomien lasten puolesta tällaisia asioita :D :D Kaikkea sitä kuuleekin :D 

Mieheni lasten koti on äidin luona, ja kun he ovat meillä, he ovat isällään. Meillä lapset ovat saaneet itse päättää miten kutsuvat esim. minua, ja kutsuvat etunimellä, tuntemattomammille äitipuoleksi, isän vaimoksi, jne. Heitä ei ole pakotettu sanomaan kodiksi isän taloa, vaan he ovat itse päättäneet miten kutsuvat, etkä sinä voi sen asian yli kävellä vaikka miten olisit olevinasi :D :D

Ei mikään äiti! kirjoitti:

Ap avaa hiukan lisää;

Lapset ovat teinejä, 16 ja 17 vuoden ikäisiä, heidän vanhempien erosta on jo 12 vuotta, ja mekin seurustelimme heidän isän kanssa 6 

;Minä vain en aina jaksa toisen lapsia, siinä kaikki, ja ajattelin, olisiko täällä edes joku, joka voisi ymmärtää. Oli, onneksi, kiitos teille muutamalle siitä :-)

======

Hyvin olet jaksanut, muutama vuosi vielä, niin miehesi lapset ovat aikuisia ja opiskelijoita, muuttavat omiin asuntoihinsa, kaikki muuttuu helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksestani sanoisin että vika ei ole lapsissa, vaan lasten vanhemmissa. Mutta koska silloin kun lapset eivät ole isän luona, ja  ongelmia ei esiinny, vaikuttaa siltä että lapset ovat se syyllinen asiaan. Tämähän on ihan ymmärrettävää. Kuten myös s e tosiasia että jos lapsia ei olisi ollenkaan, ei olisi tätä ongelmaakaan ollenkaan, koskaan.

Mun miehellä on kaksi lasta, toinen ala, toinen yläasteella. Vanhempi on ihan jees, koska on tosi järkevä, omatoiminen, hoitaa kaiken itse, osaa itse päätellä eikä hänelle tarvitse sanoa juuri koskaan mitään. Hänellä on teinitouhotuksia jotka välilä kiristää hermoja, mutta niiden kanssa nyt pärjää. Enemmän tällä lapsella on äidin kanssa ongelmia. Toinen lapsi taas on umpitollo. Sen jutut on typeriä, ja sitä pitää ohjata kuin 3-vuotiasta(paitsi että 3-vuotiaanikin oli älykkäämpi kuin tämä 12-vuotias).

Kyseessä ei kuulemma ole kehitysvamma, jäkeenjääneisyys tai muu vastaava vaan lapsi on normaali.

Minä olen sitä mieltä että lapsi on saanut sluibailla koko ikänsä pikkuvauvan roolissa, ja siihen olisi pitänyt tehdä stoppi jo aikapäivää sitten. En ymmärrä miten äitinsä jaksaa tätä ipanaa, minä jaksan hampaita kiristellen joka toisen viikonlopun ja vähän päälle. Tälle pitää kaikki sanoa erikseen, syö aamupala, sen jälkeen mene aamupesulle, sitten pue vaatteet jne, koko päivän. Seisoo tumput suorina eikä osaa tarttua yhtään mihinkään muuhun tekemiseen kuin pelikoneisiin. 

Mielestäni vanhemmat ovat tehneet tämän ongelman, eikä lapsi itse, mutta myönnän kyllä suoraan että en pidä tästä lapsesta, ja hänen velttoutensa saa hermon pintaan jo heti meille tullessa, kun ei "tajua" että ulko-ovi pitää laittaa 20 atseet pakkasella perässä kiinni. 

Mistään keekoilusta ei myöskään koskaan seuraa mitään rangaistusta lapselle.

Asiasta on puhuttu miljoona kertaa, mutta tuloksetta, isä ei viitsi kasvattaa näitä asioita kun näkee lasta niin harvoin että haluaa että on mukavaa, ja äitiänsä ei varmaan vain kiinnosta.

Eli vanhempien syy ja vika, mutta lapsi kärsii.

Itse olin erityistarpeinen lapsi sotkuisessa uusperhekuviossa ja lopun varmaan arvaattekin. Sen lisäksi, etten saanut apua ja kannustusta, koska kaikilla oli omatkin uudet kuviot, pyörin siellä täällä "aiheuttamassa pahennusta". Vasta hyvin paljon myöhemmin tajusin, että minussa on muutakin kuin rasittava syntipukki. En ollut paha, jäin vaan yksin liian nuorena liian suurien ongelmien kanssa. Struktuurin ja kiinnostuksen puute vei mahdollisuuteni selviytyä tuolloin hyvin tai edes välttävästi. Toki inhosin itseäni kuten kaikki muutkin ympärillä tuntuivat tekevän. Nyt ajatellen se ei ollut minun vikani. Kumpa joku olisi ajatellut sitä aiemmin, mutta onneksi on aikuisuus jolloin voi itse vaikuttaa asioihin, ottaa selvää ja auttaa itseään paremmin.

Niin, pahoittelujni. Tämä lapsi on normaali lapsi, eikä erityistarpeinen kuten sinä. Tämä on vain huonosti kasvatettu lapsi, joka myös on kova loukkaantumaan jos hänelle mistään mitään sanoo. Minun roolikseni meinasi tulla se sanojan rooli, mutta huomattuani tämän ulkoistin itseni siitä. Mies tekee tupla-triplahommaa nyt, kun antaa lapsensa perseillä. 

Anteeksi vain, mutta kuulostat huonolta ihmiseltä. Voitko olla sitäpaitsi varma, että tuo lapsi on ”normaali”. Monia häiriöitä ei koskaan edes saada diagnosoitua. Tuo asenteesi varmaan auttaa tässäkin kuviossa.. Tai sitten ei. Lapsen huonolta näyttävä käytös on monesti oire johonkin. Vaikkapa ihan huomiohakuisuutta jos lapsi kokee, ettei tule nähdyksi ja kuulluksi. -eri

Kyllä jokainen joutuu elämään sen kanssa mitä kerrotaan, sinäkin. En voi alkaa olettamaan lapselle ties mitä sairauksia, vaan minun on otettava vastaan se mitä sanotaan vanhempien toimesta. Minulle sinä kuulostat huonolta ihmiseltä, anteeksi vain. Minulla on tähänkin lapseen hyvä suhde, ja olen pahoillani että sinulla ei ole ollut suhdetta, hyvbää sellaista oikein kehenkään. Se ei silti tee meistä muista huonoja ihmisiä. Tämän lapsen käytös on lellikakaruutta, ja kokeilua mitä kaikkea voi jättää tekemättä. Tämä lapsi ei ole sinä ja sinun mt-ongelmasi, etkä sinä tiedä tuntemattomana paremmin kuin minä ja ne muut jotka ovat katsoneet tätä jo vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä te muutatte yhteen miehen, jolla on lapsia, kanssa, jos ”vieraiden” ihmisten sietäminen omassa kodissa on niin vaikeaa? Sen teidän ”oman kotinne” pitäisi olla myös lasten oma koti, mutta nyt sen on vallannut vieras aikuinen, joka ei jaksa näitä lapsia. On jotenkin äärettömän ristiriitaista kuulla, kuinka äitipuolet kertovat, ettei heidän kuulukaan olla tärkeä aikuinen bonuslapselle, vaan lapsi tarvitsee isänsä ja äitinsä, mutta silti sinne lapsen kotiin pitää ehdoin tahdoin muuttaa. Onko oikeasti ihan mahdoton ajatus pitää se oma asunto ja seurustella sieltä käsin?

Ei. Tämä on minun ja mieheni koti, johon hänen lapsensa ovat terveulleita kylään milloin vain. En ole vallannaut mitään, eikä mieheni vallannut, koska ostimme tämän talon yhdessä, puoliksi. Lapset ovat ennen eroa ja sen jälkeen asuneet mieheni ostamassa talossa, joka annettiin exälle erossa. Ex sen sijaan toi samalla oven avauksella lasten kotiin uuden miehen.

Lapsen koti on siellä missä vanhemman koti. Ja jos vahemman koti onkin yhtäkkiä jonkun vieraan ihmisen kanssa yhteinen, tarkoittaa se lapsen näkökulmasta sitä että joku on tunkeutunut hänen kotiinsa. Pahimmassa tapauksessa tämä ”joku” viela ahdistuu lapsen läsnäolosta.

Suojelkaa lapsia, älkää muuttako yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka lapsia ette voi sietää. Seurustella voi muutenkin, ja nauttia puolisosta kun hän on käytössä ihan vain itselle <3

Et todellakaan voi päättää tuntemattomien lasten puolesta tällaisia asioita :D :D Kaikkea sitä kuuleekin :D 

Mieheni lasten koti on äidin luona, ja kun he ovat meillä, he ovat isällään. Meillä lapset ovat saaneet itse päättää miten kutsuvat esim. minua, ja kutsuvat etunimellä, tuntemattomammille äitipuoleksi, isän vaimoksi, jne. Heitä ei ole pakotettu sanomaan kodiksi isän taloa, vaan he ovat itse päättäneet miten kutsuvat, etkä sinä voi sen asian yli kävellä vaikka miten olisit olevinasi :D :D

Minun mieheni lapset sanovat tulevansa isille yökylään. Ei todellakaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksestani sanoisin että vika ei ole lapsissa, vaan lasten vanhemmissa. Mutta koska silloin kun lapset eivät ole isän luona, ja  ongelmia ei esiinny, vaikuttaa siltä että lapset ovat se syyllinen asiaan. Tämähän on ihan ymmärrettävää. Kuten myös s e tosiasia että jos lapsia ei olisi ollenkaan, ei olisi tätä ongelmaakaan ollenkaan, koskaan.

Mun miehellä on kaksi lasta, toinen ala, toinen yläasteella. Vanhempi on ihan jees, koska on tosi järkevä, omatoiminen, hoitaa kaiken itse, osaa itse päätellä eikä hänelle tarvitse sanoa juuri koskaan mitään. Hänellä on teinitouhotuksia jotka välilä kiristää hermoja, mutta niiden kanssa nyt pärjää. Enemmän tällä lapsella on äidin kanssa ongelmia. Toinen lapsi taas on umpitollo. Sen jutut on typeriä, ja sitä pitää ohjata kuin 3-vuotiasta(paitsi että 3-vuotiaanikin oli älykkäämpi kuin tämä 12-vuotias).

Kyseessä ei kuulemma ole kehitysvamma, jäkeenjääneisyys tai muu vastaava vaan lapsi on normaali.

Minä olen sitä mieltä että lapsi on saanut sluibailla koko ikänsä pikkuvauvan roolissa, ja siihen olisi pitänyt tehdä stoppi jo aikapäivää sitten. En ymmärrä miten äitinsä jaksaa tätä ipanaa, minä jaksan hampaita kiristellen joka toisen viikonlopun ja vähän päälle. Tälle pitää kaikki sanoa erikseen, syö aamupala, sen jälkeen mene aamupesulle, sitten pue vaatteet jne, koko päivän. Seisoo tumput suorina eikä osaa tarttua yhtään mihinkään muuhun tekemiseen kuin pelikoneisiin. 

Mielestäni vanhemmat ovat tehneet tämän ongelman, eikä lapsi itse, mutta myönnän kyllä suoraan että en pidä tästä lapsesta, ja hänen velttoutensa saa hermon pintaan jo heti meille tullessa, kun ei "tajua" että ulko-ovi pitää laittaa 20 atseet pakkasella perässä kiinni. 

Mistään keekoilusta ei myöskään koskaan seuraa mitään rangaistusta lapselle.

Asiasta on puhuttu miljoona kertaa, mutta tuloksetta, isä ei viitsi kasvattaa näitä asioita kun näkee lasta niin harvoin että haluaa että on mukavaa, ja äitiänsä ei varmaan vain kiinnosta.

Eli vanhempien syy ja vika, mutta lapsi kärsii.

Itse olin erityistarpeinen lapsi sotkuisessa uusperhekuviossa ja lopun varmaan arvaattekin. Sen lisäksi, etten saanut apua ja kannustusta, koska kaikilla oli omatkin uudet kuviot, pyörin siellä täällä "aiheuttamassa pahennusta". Vasta hyvin paljon myöhemmin tajusin, että minussa on muutakin kuin rasittava syntipukki. En ollut paha, jäin vaan yksin liian nuorena liian suurien ongelmien kanssa. Struktuurin ja kiinnostuksen puute vei mahdollisuuteni selviytyä tuolloin hyvin tai edes välttävästi. Toki inhosin itseäni kuten kaikki muutkin ympärillä tuntuivat tekevän. Nyt ajatellen se ei ollut minun vikani. Kumpa joku olisi ajatellut sitä aiemmin, mutta onneksi on aikuisuus jolloin voi itse vaikuttaa asioihin, ottaa selvää ja auttaa itseään paremmin.

Niin, pahoittelujni. Tämä lapsi on normaali lapsi, eikä erityistarpeinen kuten sinä. Tämä on vain huonosti kasvatettu lapsi, joka myös on kova loukkaantumaan jos hänelle mistään mitään sanoo. Minun roolikseni meinasi tulla se sanojan rooli, mutta huomattuani tämän ulkoistin itseni siitä. Mies tekee tupla-triplahommaa nyt, kun antaa lapsensa perseillä. 

No kyllä tuo sinun kuvauksesi ehkä joltain muulta, kuin huonolta kasvatukselta pohjimmiltaan vaikuttaa. Sitä pois rajaamatta tietenkään. Minäkin olin huonosti kasvatettu, aina sen toisen vanhemman kasvattamana siis, missä kulloinkin olinkin. Vastuu oli aina muilla ja vika lapsessa. Olin mitä tehokkain löymäase oikeastaan, jos sen voi näin pistää. Haasteet saivat mahtavan välinearvon muiden purkaa tunteitaan, mutta itse jäin yksin niiden kanssa.

-edellinen

Mun mielestä tässä lapsessa ei ole mitään vikaa, ennemminkin potentiaalia olisi, mutta vanhempien "kasvatus" pilaa sen hyvin mahdollistamalla laiskottelun, ja muiden hyppyyttämisen. Lapsi mm. myöhästyy sovituista ajoista jatkuvasti, ja kuulin hänen sanovan kaverilleen että klo 15 pitäisi olla kotona mutta ei sillä ole väliä, äiti kyllä odottaa, vaikka olisikin vihainen. Koko kasvatusvastuu tällaiseen lapseen jäisi minulle kokonaan, jolloin minä olisin se nalkuttava aikuinen. Saavat puolestani itse tehdä moninkertaisen työn, jos kerran ei lapsen kasvatus kiinnostele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sä oot ilmeisesti aikuinen, joten kanna vastuusi

Äitipuolella ei ole mitään vastuuta toisen lapsiin. Ei mitään.

Sulla on vastuu olla pilaamatta niiden elämää. Tässä tapauksessa kun lapsi ei voi valita sua. edellinen

No eihän ne biologisia vanhempiaankaan valitse. Mitä sitten?

Paha äitipuoli ei ole myytti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näihin uusperhekuvioihin päätyy aina ne kaikkein keskenkasvuisimmat ja epävarmimmat naiset? Kun niitä lapsettomiakin miehiä on... Mutta ei, on ihan pakko napata se työpaikan komea Pekka, kun sillä menee niin huonosti vaimonsa kanssa. Oliko sillä kolme lastakin? No äh, kai hän voi ne jättää ja ratsastaa kanssani auringonlaskuun niinkuin ei olisi koskaan aiemmin ketään muuta naista vilkaissutkaan. (Ihan varmasti onkin pitänyt silmänsä kiinni, kun on lapsia vaimonsa kanssa tehnyt, tai oikeastaan ne lapset ei varmaan edes ole hänen, koska hän on halunnut säästää itseään minulle!)

Johtuisiko siitä, ettei ne lasten isätkään kovin kasvaneita ole, jos tuollaisen naisen lastensa äitipuoleksi valitsee. Vakka kantensä löytänyt.

Eikä ne paha äitipuolisadutkaan ihan tyhjästä ole kummunneet.

Edes av:lle ei mahdu näin ylimielistä egoa

Oikeastiko joku kuvittelee, että vastuunsa kantava isä valitsisi lastensa äitipuoleksi aloittajan kaltaisen naisen!?! Mies priimaa ja nainen sekundaa -pari. 

Huh huh

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella tilannetta, jossa en voisi sietää puolisoni lasta. Ero siitä varmaan tulisi.

T. Tyytyväinen isäpuoli

Mun miehen oli vaikea sietää lastani ikävuosina 15-17. Nyt kun lapsi on 20, ovat ylimmät ystäväs :D Onneksi ei erottu heti kun miehellä alkoi teini-ikä keittämään ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näihin uusperhekuvioihin päätyy aina ne kaikkein keskenkasvuisimmat ja epävarmimmat naiset? Kun niitä lapsettomiakin miehiä on... Mutta ei, on ihan pakko napata se työpaikan komea Pekka, kun sillä menee niin huonosti vaimonsa kanssa. Oliko sillä kolme lastakin? No äh, kai hän voi ne jättää ja ratsastaa kanssani auringonlaskuun niinkuin ei olisi koskaan aiemmin ketään muuta naista vilkaissutkaan. (Ihan varmasti onkin pitänyt silmänsä kiinni, kun on lapsia vaimonsa kanssa tehnyt, tai oikeastaan ne lapset ei varmaan edes ole hänen, koska hän on halunnut säästää itseään minulle!)

Johtuisiko siitä, ettei ne lasten isätkään kovin kasvaneita ole, jos tuollaisen naisen lastensa äitipuoleksi valitsee. Vakka kantensä löytänyt.

Eikä ne paha äitipuolisadutkaan ihan tyhjästä ole kummunneet.

Edes av:lle ei mahdu näin ylimielistä egoa

Oikeastiko joku kuvittelee, että vastuunsa kantava isä valitsisi lastensa äitipuoleksi aloittajan kaltaisen naisen!?! Mies priimaa ja nainen sekundaa -pari. 

Huh huh

Hmmm.... Kukaan ei ole täydellinen.

Minun eksäni on loistava isä. Hoivaava, hellä, jämäkkä, aktiivinen ja kaikki superlatiivit. Aviomiehenä kontrolloiva ja dominoiva.

Nykyinen aviomieheni on isänä...no... ei mikään vuoden isä. Työntää lapsille pelikonsoliT ja rahat käteen ja toivoo, että huolehtivat itsestään ja muuttavat viimeistään 18 -vuotiaana ulos. Aviomiehenä on maailman paras: lempeä mutta jämäkkä, antelias, epäitsekäs, rauhallinen, toisten toiveet täyttäva itseään unohtamatta.

Tämä on nyt vainnesimerkki siitä, että Kaikissa meissä on hyviä ja huonoja puolia. Musta-valkoinen-ajattelu ei kuulu aikuiselle ihmiselle.

Moni myös haluaa määritellä toisten puolesta sen millainen on hyvä isä, aviomies, työntekijä, mummo jne. Tosiasiassa tämän määrittelyn tekee jokainen omalta kohdaltaan. Tämä kannattaisi kaikkien muistaa.

Ap:n kohdalla määrittely on helppoa. Viittaan kommenttiin 231.

Ap, kiitos että avauduit asiasta!ihana että on muitakin jotka ajattelevat näin! Hermoni ovat aina kireällä kun miehen lapset tulevat meille. En jaksa sitä ainaista vinkumista, lässyttämistä ja kerjäämistä. Viisaita lapsia, kohta yläkoulussa, mut hirveän rasittavan huomionhakuisia. Ovat mukavia minulle, minulla pitäisi kaiken olla hyvin, mutta. Jokin kiristää.

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Paremmin sujuu, kun pysyvät poissa juhlista silloinkin, kun puolisolle siunaantuu lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Se äitipuoli voi hoitaa sun lapsia, mutta ei saa tulla juhliin. On sulla ahdas ajattelu tapa. Minun lapsen rippijuhliin mahtui minä, puolisoni, exä ja hänen nyxä. Hienosti meni 😍

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Rippijuhliin voi tulla, mutta ei nyt koulun kevät- ja joulujuhliin. Se on outoa, että joku haluaa vapaaehtoisesti tulla niihinnkärsimään. Ei oo puhtaat jauhot pussissa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Paremmin sujuu, kun pysyvät poissa juhlista silloinkin, kun puolisolle siunaantuu lastenlapsia.

Minä olen hoitanut mieheni lapsia pienestä pitäen. Kun lapset olivat pieniä, oli molemmilla vanhemmilla omat kiireensä. Kumpikaan ei oikein jaksanut olla pienten lasten kanssa. Itse olin kotona vauvan kanssa ( Sain kaksi omaa lasta)ja samalla huolehdin myös mieheni jälkikasvusta. Nyt kun lapset ovat jo yläasteella, on lasten vanhempien asenne muuttunut. Nyt lapset ovat äitinsä luona jos isä ei ole kotona syystä tai toisesta. Minusta tämä on lähinnä koomista. Pieniä lapsia sain hoitaa yllin kyllin, nyt koetaan ettei lasten kanssa oleminen kuulu enään minulle. Mieheni lapset ovat myös osallistuneet sukuni juhliin siinä missä omanikin. He ovat kulkeneet mukanani kauppareissut, kyläreissut ja kaikenlaiset kekkerit. Nähtäväksi jää, olenko minä sopiva henkilö heidän juhliinsa tulevaisuudessa. Kävi miten kävi, onneksi tuli tehtyä myös omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Paremmin sujuu, kun pysyvät poissa juhlista silloinkin, kun puolisolle siunaantuu lastenlapsia.

Minä olen hoitanut mieheni lapsia pienestä pitäen. Kun lapset olivat pieniä, oli molemmilla vanhemmilla omat kiireensä. Kumpikaan ei oikein jaksanut olla pienten lasten kanssa. Itse olin kotona vauvan kanssa ( Sain kaksi omaa lasta)ja samalla huolehdin myös mieheni jälkikasvusta. Nyt kun lapset ovat jo yläasteella, on lasten vanhempien asenne muuttunut. Nyt lapset ovat äitinsä luona jos isä ei ole kotona syystä tai toisesta. Minusta tämä on lähinnä koomista. Pieniä lapsia sain hoitaa yllin kyllin, nyt koetaan ettei lasten kanssa oleminen kuulu enään minulle. Mieheni lapset ovat myös osallistuneet sukuni juhliin siinä missä omanikin. He ovat kulkeneet mukanani kauppareissut, kyläreissut ja kaikenlaiset kekkerit. Nähtäväksi jää, olenko minä sopiva henkilö heidän juhliinsa tulevaisuudessa. Kävi miten kävi, onneksi tuli tehtyä myös omia lapsia.

Oletko varma, että kyse on vanhempien asenteesta? Ettei vain teinin omasta tahdosta? Harva teini haluaa olla pikkulasten kanssa tekemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitipuolen ei kuulu tulla lapsen rippikirkkoon eikä juhliin. Meillä meni hyvin, oltiin meidän vanha perhe paikalla eli lapsi ja sen vanhemmat.

Rippijuhliin voi tulla, mutta ei nyt koulun kevät- ja joulujuhliin. Se on outoa, että joku haluaa vapaaehtoisesti tulla niihinnkärsimään. Ei oo puhtaat jauhot pussissa silloin.

Minä olen käynyt kun mies on pyytänyt. Tai pikemminkin ilmoittanut kysymättä, ja sitten pyytänyt. Kun ei ole halunnut olla yksin lapsen äidin mulkoiltavana. Lapsi tykkäsi, ja oli kiva nähdä esiintyminen. Ainoa, joka ei pitänyt oli se mulkoileva äiti.