Lue keskustelun säännöt.
Voi minun lapsenuskoani poliisiin ja sitä, miten se katosi - vertaistukea?
04.01.2021 |
Olin elämäni ensimmäiset viisikymmentä vuotta sitä mieltä, että Suomen poliisi on turvallinen ja luotettava instituutio. Olin puhaltanut kiltisti ratsioissa ja tehnyt pari rikosilmoitustakin, jotka käsiteltiin asianmukaisesti. Olen työni puolesta ollut tekemisissä poliisin kanssa, ja yhteistyö on sujunut oikein hyvin. Olen katsonut Poliisit-sarjan Kuopion kaksikoista kertovat jaksot monta kertaa ja ajatellut, että kyllä meidän täällä lintukodossamme sitten on hyvä.
Sitten minut pysäytettiin liikenteessä. En saanut edes suullista huomautusta, koska en tehnyt varsinaisesti paljonkaan väärin, mutta koko lapsenuskoni poliisiin katosi muutamassa minuutissa. Olen yrittänyt ajatella, että nämä poliisimiehet olivat vain puoli prosenttia liikkuvista poliisivoimista, mutta ei se auta.
Kaksikko ajoi taakseni hyvin isossa risteyksessä ja käski pysähtymään. Ilmeisesti tein aloittelijan ison virheen yrittäessäni ajaa tien sivuun pois liikenteen jaloista. Minua ei ole koskaan nöyryytetty niin kuin tämä kaksikko teki ainakin viidentoista minuutin ajan tarkistellessaan minun ja ajoneuvoni papereita: isompi poliisi seisoi minuun selin ja kommunikoi karjahtelemalla, ja pienempi (puoli päätä minua lyhyempi) tuijotti minua puolen metrin päästä silmiin pitkän aikaa puhumatta mitään tarkoituksenaan aivan selvästi pelotella. Hänen puhuttelutyylinsä oli halventava, sarkastinen ja alistava senkin jälkeen, kun sanoin, etten tiennyt, mitä minun pitäisi tällaisessa tilanteessa tehdä ja miten olla. Poliiseille luulisi selvinneen nopeasti, ettei minunlaisestani pelästyneestä keski-ikäisestä naishenkilöstä ollut heille varteenotettavaa vaaraa.
Kirjoitan tästä sen vuoksi, että saisin kuulla vertaiskokemuksia. En halua inhota poliisia, mutta kaikki empatiani ja sanaton tyytyväisyyteni ja ennen kaikkea turvallisuudentunteeni katosi yhden iltapäivän lyhyenä hetkenä. Nyt suunnilleen näytän mielessäni keskisormea näkemilleni poliisiautoille enkä auttaisi poliisia työssään, vaikka pyydettäisi. En halua tuntea näin, mutta tunnen kuitenkin.
(Enkä muuten usko, että tämä ketju on kovin pitkäikäinen.)
Kommentit (56)
Minäkin teen töitä poliisille. En voi sietää heikäläisiä. Myös lähisuvussa on poliiseja ja jo heistä näkee että se on joku tunnevamma joka saa sille uralle hakeutumaan. En voisi ikinä olla edes kaveri poliisin kanssa saati sitten parisuhteessa, on niiden toilailuja jo lapsesta asti saanut sen verran nähdä. Suomalainen poliisi on pelkkä vitsi, apua heiltä ei voi odottaa saavansa mutta ylenkatsetta saa varmasti jos missään asiassa joutuu heidän kanssa asioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
Minulta katosi satoja euroja rahaa ja useamman tuhannen euron edestä koruja kun eräs hyvämaineinen kaupungintyöntekijä työskenteli kotonani. Sanotaan häntä vaikka M:si. Hän oli kerran työn lomassa katsastanut korurasiani oma-aloitteisesti.
En itse pystynyt heti tekemään rikosilmoitusta (sairauden vuoksi) kun huomasin korujen hävinneen, mutta otin asian puheeksi ko. henkilön kanssa. Hän kieltäytyi auttamasta rikosilmoituksen teossa ja vakuutteli, että olen varmasti vain siirtänyt korut ym. Myöhemmin hän kuitenkin palasi asiaan ja tarkistelin useamman kerran onko rikosilmoitus tehty. Viimeisellä kerralla hän kommentoi, että oli hyvä etten ollut tehnyt rikosilmoitusta sillä hänellä on niin hyvät välit poliiseihin x ja y sekä lastensuojelun johtajaan a, että nämä kyllä uskovat hänen joka sanansa. Otin tämän vakavana uhkauksena.
Kun vihdoinkin uskalsin tehdä rikosilmoituksen sen otti vastaan todennäköisesti poliisi x, joka kirjasi koko jutun niin että henkilö m on ollut työskennellessään kiinnostunut koruista. Ei sanaakaan kadonneista rahoista, korurasiani tutkimisesta tai uhkailusta. Ne kuulemma kirjattaisiin kuulustelussa, jota ei siis joskaan tullut. Rikoksen hyöty meni todennäköisesti joko suoraan tai välillisesti erään korkeaarvoisen poliisin perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
Poliisi uskaltaa kukkoilla ainoastaan rikosten uhreille, siksi lainkuuliainen kansalainen yleensä poistuu tyrmistyneenä kun on saanut poliisilta "palvelua". Suoraa vittuilua saat kun menet tekemään ilmoitusta vaikka pyörävarkaudesta vaikka pyörä maksaa enemmän kuin konstaapelin auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi pahoillani että meidän organisaatiossa on näitä, joiden asiakaspalvelutaidoissa on paljon hiomisen varaa. Se johtuu virkavuosien aiheuttamasta kyynisyydestä, väsymyksestä ja siitä että välillä vaan on huonompi päivä. Sekä tietysti ihan jo se, ettei kaikki ole luonteeltaan lupsakoita jotka sopii hyvin tv-poliiseiksi. Meidän työ on tosi paljon ihmisten "kestämistä" kun pitää olla niin korrekti ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa sekä sietää kaikenlaista meihin kohdistuvaa käytöstä. Eihän se silti oikeuta olemaan ilkeä, se pitäisi muistaa.
Mutta siitä huolimatta ne jurommatkin oikeasti tulee kaasu pohjassa auttamaan sua tai sun läheisiä jos paska osuu tuulettimeen ja on sellainen tilanne.
T.poliisi
Noinhan minä olen yrittänyt ajatella. Itsekin olen koko ikäni halunnut poliisiksi, vaikka tieni vei sitten toiseen suuntaan, kun näkökyky huononi liikaa jo nuorena. Ymmärrän oikein hyvin sen, miten rankkaa, uuvuttavaa ja epäkiitollista poliisin työ on, ja senkin vuoksi minusta on kamalaa, että kunnioitukseni koko ammattikuntaa kohtaan katosi yhdellä kertaa kahden yksilön vuoksi.
Teen itse työtä, jossa ihmisiä pitää pystyä lukemaan ilman sanojakin, ja näistä kahdesta näin sen, että ei ollut vain huonosta päivästä kyse vaan siitä, miten tahallisesti kohdeltiin ihmistä, joka oli hädissään ja aivan varmasti alakynnessä. Olen tavannut niin suuren määrän mukavaa poliisihallintoa, että luulisi pitkän kokemuksen ajavan yhden kohtaamisen ylitse, mutta ei niin näytä olevan.
Ap
Niillä on joku näytelty virkaminä, gameface päällä kun ovat töissä. Pelottaa kohtaaminen ihmisten kanssa niin pitää olla kuin euroopan omistajat ja helpointa on kukkoilla tavalliselle ihmisille kun rikolliselta saattaa tulla nenän päälle ennen kuin ehtii kaverit avuksi. Mutta siinä sitte tuhotaan se normikansalaisen luottamus poliisiin. Onnea vaan heille taas seuraavaan luottamusbarometriin ja arvostusgallupiin
Ihmisiä ne on poliisitkin ja virkapuku ei tee kenestäkään pyhimystä.
Löytyy ihan samanlaisia varkaita, pettäjiä, juoppoja luonnevammaisia yms kuin muistakin ihmisryhmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisi uskaltaa kukkoilla ainoastaan rikosten uhreille, siksi lainkuuliainen kansalainen yleensä poistuu tyrmistyneenä kun on saanut poliisilta "palvelua". Suoraa vittuilua saat kun menet tekemään ilmoitusta vaikka pyörävarkaudesta vaikka pyörä maksaa enemmän kuin konstaapelin auto.
Näinhän se voi olla.
Ei ne rosvoille kukkoile, koska yhteistyö olisi sen jälkeen vaikeaa, kuulustelut yms. ja jäisi pian rikos selvittämättä. Mielinkieli paremminkin. Kokemusta on.
Itse olin väkivallan uhri ---> kukkoilua.
Tiedän erään murhaajan (useita murhia), jolle oltiin kuulusteluissa taas asiallisia, ammattimaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poliisi uskaltaa kukkoilla ainoastaan rikosten uhreille, siksi lainkuuliainen kansalainen yleensä poistuu tyrmistyneenä kun on saanut poliisilta "palvelua". Suoraa vittuilua saat kun menet tekemään ilmoitusta vaikka pyörävarkaudesta vaikka pyörä maksaa enemmän kuin konstaapelin auto.
Näinhän se voi olla.
Ei ne rosvoille kukkoile, koska yhteistyö olisi sen jälkeen vaikeaa, kuulustelut yms. ja jäisi pian rikos selvittämättä. Mielinkieli paremminkin. Kokemusta on.
Itse olin väkivallan uhri ---> kukkoilua.
Tiedän erään murhaajan (useita murhia), jolle oltiin kuulusteluissa taas asiallisia, ammattimaisia.
Poliisikin voi pelätä kostoa jos kovin kyr pä on näille ammattirikollisille.
Useita murhia (3) tehnyt kai lasketaan sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun otti kerran yhteyttä nettipoliisi koska olin "kiusannut" erästä tunnettua bloggaajaa, vaikka tosiasiassa hän oli haukkunut, uhkaillut ja eristänyt minut muista. Se ei tietenkään merkannut mitään, koska en ollut ottanut kuvia niistä sanoista joita minua kohtaan oli käytetty. Nykyään tallennan sellaiset tekstit, aiemmin en tiennyt että niin täytyy tehdä. Ja se mitä olin kirjoittanut oli todella todella lievä asia, tyyliin ettei hän ollut ihan niin mallimainen ihminen jota hän kuvittelee olevansa ja en kadu kirjoitustani. Poliiseille näyttää menevän läpi kaikenlaiset asiat, ilman että tietäisivät asian oikeaa laittaa ja laki on muille eri, jos olet kuuluisa/suosittu laki voi olla "parempi".
Poliisi on aina ollut perheelleni ( ylempi keskiluokka, yliioistotutkinnot kaikilla) ja eritoten minulle vihollinen ja halveksunnan kohde. Toki, kun on kyse haittamahmuista ja heidän loisimesta ja rikoksista, olen poliisin puolella ja tuen heidän toimiaan. Kirjoitin tämän tosissani, vaikka kuulostaa rölläykseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisi uskaltaa kukkoilla ainoastaan rikosten uhreille, siksi lainkuuliainen kansalainen yleensä poistuu tyrmistyneenä kun on saanut poliisilta "palvelua". Suoraa vittuilua saat kun menet tekemään ilmoitusta vaikka pyörävarkaudesta vaikka pyörä maksaa enemmän kuin konstaapelin auto.
Ei ole järkeä haastaa riitaa niiden tekijöiden kanssa koska se hankaloittaa omaa tutkintatyötä. Eikä varmaan kannatakaan, saa äkkiä riitaa/painia aikaiseksi.
Tavan kansalinen ei tule poliisin päällä niin sille uskaltaa aukoa eikä se hankaloita sitä omaa työtä.
Raukkamaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
No huhu huh, auto sen verran uudehko ettei taatusti mitään "vaaraa" ollut ja minulla se oli ollut sen verran vähän ettei ollu muistia koska se pitää katsastaa. Muistutus olisi ihan hyvin riittänyt, en pakoillut katsastusta millään lailla ja sen näille kerroinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
Kuukausia.
Tarkalleen ottaen sanoi: "jonkun kuukauden"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
No huhu huh, auto sen verran uudehko ettei taatusti mitään "vaaraa" ollut ja minulla se oli ollut sen verran vähän ettei ollu muistia koska se pitää katsastaa. Muistutus olisi ihan hyvin riittänyt, en pakoillut katsastusta millään lailla ja sen näille kerroinkin.
Mistäpä sitä ulkopuolinen/poliisi tietää pakoiletko vai et sitä katsastusta, jos on kuukausia auto katsastamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi pahoillani että meidän organisaatiossa on näitä, joiden asiakaspalvelutaidoissa on paljon hiomisen varaa. Se johtuu virkavuosien aiheuttamasta kyynisyydestä, väsymyksestä ja siitä että välillä vaan on huonompi päivä. Sekä tietysti ihan jo se, ettei kaikki ole luonteeltaan lupsakoita jotka sopii hyvin tv-poliiseiksi. Meidän työ on tosi paljon ihmisten "kestämistä" kun pitää olla niin korrekti ja tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa sekä sietää kaikenlaista meihin kohdistuvaa käytöstä. Eihän se silti oikeuta olemaan ilkeä, se pitäisi muistaa.
Mutta siitä huolimatta ne jurommatkin oikeasti tulee kaasu pohjassa auttamaan sua tai sun läheisiä jos paska osuu tuulettimeen ja on sellainen tilanne.
T.poliisi
Noinhan minä olen yrittänyt ajatella. Itsekin olen koko ikäni halunnut poliisiksi, vaikka tieni vei sitten toiseen suuntaan, kun näkökyky huononi liikaa jo nuorena. Ymmärrän oikein hyvin sen, miten rankkaa, uuvuttavaa ja epäkiitollista poliisin työ on, ja senkin vuoksi minusta on kamalaa, että kunnioitukseni koko ammattikuntaa kohtaan katosi yhdellä kertaa kahden yksilön vuoksi.
Teen itse työtä, jossa ihmisiä pitää pystyä lukemaan ilman sanojakin, ja näistä kahdesta näin sen, että ei ollut vain huonosta päivästä kyse vaan siitä, miten tahallisesti kohdeltiin ihmistä, joka oli hädissään ja aivan varmasti alakynnessä. Olen tavannut niin suuren määrän mukavaa poliisihallintoa, että luulisi pitkän kokemuksen ajavan yhden kohtaamisen ylitse, mutta ei niin näytä olevan.
Ap
Niillä on joku näytelty virkaminä, gameface päällä kun ovat töissä. Pelottaa kohtaaminen ihmisten kanssa niin pitää olla kuin euroopan omistajat ja helpointa on kukkoilla tavalliselle ihmisille kun rikolliselta saattaa tulla nenän päälle ennen kuin ehtii kaverit avuksi. Mutta siinä sitte tuhotaan se normikansalaisen luottamus poliisiin. Onnea vaan heille taas seuraavaan luottamusbarometriin ja arvostusgallupiin
Juuri tuota yritin aloituksessani pohtia, jollain tavalla. Minua vaivaa eniten se, miten täydellisesti luottamukseni katosi yhden tapauksen perusteella, vaikka taustalla on paljon oikein hyviä kokemuksia. Oli kieltämättä ikävää, että kun paperit oli tarkistettu ja asia selvitetty ja kunnossa, poliisien asenne ei muuttunut vähääkään. Ystävällinen tekohymyn yrityskin, edes toiselta, olisi muuttanut kaiken, mutta nämä kaksi letkauttelivat ja mulkoilivat vielä kiivetessään maijaansa.
Voi olla, että olin aiheuttanut heille ylimääräistä hermostumisen aihetta, kun en ymmärtänyt pysähtyä tien tukkeeksi, mutta se mahdollinen vaaratilanne oli nopeasti ohi. Yritin olla avoin ja avulias, mutta valta-asetelma tehtiin selväksi minun näkökulmastani tarpeettoman perusteellisesti. Samalla ymmärrän, että poliisilla on monenlaisia paineita koko ajan heidän ollessaan töissä ja että tuollaiset työajat ja tilanteet ja asiakkaat uuvuttavat. Oli miten oli, minusta tuntui ajoittain siltä, että poliiseja harmitti se, ettei minua tarvinnutkaan panna fyysisesti kuriin. Ja tuntui myös siltä, että jos kyseessä olisi ollut minkä tahansa muun ammatin edustajat, minä olisin vanhasta työmuistista ojentanut itseäni parikymmentä vuotta nuorempia nuorukaisia; nyt ei tehnyt yhtään mieli ryhtyä pullikoimaan, ja se oli kaikille ihan selvää.
Tämä minun kokemukseni on tietenkin vähäpätöinen, joidenkin kertomiin verrattuna olematon, mutta minuun se jätti ikävän jäljen. On harmi, että maailma on muuttumassa siihen suuntaan, että meillä reinikaiset ja kuopionpolliisit katoavat, poliisiammattikorkeaan on suorastaan kerjättävä uusia opiskelijoita ja tasoa on laskettava, jotta opiskelijapaikat saadaan täyteen. Järkihän minullekin sanoo, että poliisi tekee vaarallista, raskasta ja vastuullista työtä ja minun käteni pitäisi kuvaannollisesti pyrkiä lippaan silkasta kunnioituksesta, kun heikäläisiä tulee vastaan - kuten ennen - mutta ele on nyt jonkin aikaa poissa käytöstä. Ja se harmittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
Kuukausia.
Tarkalleen ottaen sanoi: "jonkun kuukauden"
Silloin sanottaisiin jokusen kuukauden. Jonkun kuukauden on noin kuukauden. Tai ehkä meillä on sitten eri äidinkieli. Suomen kielellä se menee noin.
Minä tein rikosilmoituksen eräästä minulle lähes tuntemattomasta henkilöstä, joka oli käyttäytynyt hyvin uhkaavasti minua kohtaan. Oli silminnäkijöitä todistamassa yms.
Poliisi soitti kaksi viikkoa rikosilmoituksen jälkeen ja oli keskustellut jo minua uhkailleen henkilön kanssa. Poliisi huusi minulle, varoitti jopa että koska olen tehnyt väärän rikosilmoituksen minua voidaan syyttää yms. Ei ottanut korviinsa että silminnäkijöidenkin mukaan tilanne oli minun kannaltani pelottava. Ilmeisesti toinen osapuoli oli osannut puhua itsestään niin hyvin että minä olinkin poliisin silmissä syyllinen. En tajua. Itkin ja tein valituksenkin poliisista, mutta silti ilmoitukseni päätös oli, että minun on lakattava kiusaamasta kyseessä olevaa henkilöä. En tajua vieläkään vuosien jälkeen miten voi asia mennä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeps, samantapainen kokemus minullakin. Auto oli myöhässä katsastuksesta (jonkun kuukauden), sen myönnän. Kohdeltiin kuin jotain isoakin rikollista ja sakko tuli. Lapsi raukka pelästyi takapenkillä, jäi kyydistä juuri onneksi mutta näki tietty kun äiti komennettiin poliisiautoon. Olisivat nyt voineet vaan jonkun muistutuksen antaa kun sanoin että vien auton heti katsastuskonttorille. Teki mieli näille kahdelle vanhemmalle konstaapelille sanoa että koettakaa nyt saada tänään joku oikeakin rikollinen kiinni, ettei tarvitse tämmöistä ylirasittunutta yh:ta jahdata, joka yrittää veronsakin maksaa ajoissa että heidän palkkoja voidaan maksaa. Että terveisiä vaan näille Vantaan poliiseille, keskari nousee kun teidät näen (ylimieliset m...kut)
No, mutta tuossahan sä teit itse väärin. Kuukausi on aika pitkä aika eikä silloin ole enää mistään unohtamisesta kyse. Kyllä itselläkin nousee niskavillat pystyyn, että pientä lasta ajelutetaan katsastamattomalla autolla. Oikein tehty.
Onnistuu tuo ainakin tampereen poliisiltakin, heidän autoja oli katsastamatta pitkät ajat. Ja joku aika sitten joku poliisi siellä nyysi poliisiauton kännissä ja lähti ajelemaan. Ja hiljaisella hyväksynnällä koko keskusta on huumekauppiaiden ja käyttäjien omaa aluetta.
Vartuppas kun pääset asioimaan ohisa-lo/ ta-po-nen linjaa edustavan Pol-pon kanssa.
Siinä se arvostus sitten punnitaan.