Oletko tuntenut ainuttakaan vahvaa johtajamiestä jonka poikalapsi on vahva johtahahmo myös?

Ihan äkkiseltään tulee mieleen ainakin yksi tapaus, jossa isä on vahva johtajahahmo ja poika myös. Menestyneitä molemmat.

No tulee ekana mieleen presidentit, isä ja poika Bush.

Voi noita varmaan vahvoiksi ja johtajahahmoiksi sanoa.

En ole tuntenut yhtään vahvaa johtajamiestä. Lapsellisia kiukuttelijoita ja pelkureita kyllä. Ties miten ovat johtajiksi päässeet.

Niitä lapsia voipi kuvailla vaikkapa tälläisillä sanoilla: vähäverinen, heikkomielinen, ressukka, vässykkä, arka, pelkuri, hiirulainen, avuton, nössö, pehmo, orja, selkärangaton, vastustuskyvytön, sairaalloinen, säälittävä, kömpelö, hidas, yksinkertainen,...

Ei ole ihan normaalia että ihmisestä kasvaa tuollainen. Paljon pitää mennä pieleen ennen kuin tilanne menee noin pahaksi.

ap

Silloin kun tämä ' vahvuus' on todellisuudessa sairautta, eli oikeastaan itsekeskeisyyttä, häikäilemättömyyttä, vallanhimoa ja muiden alistamista, ei liene ihme, että näiden ' vahvojen' johtajien lapsista tulee heikoja. Eiväthän he kuitenkaan isänsä/ äitinsä mielestä osaa mitään, ymärrä mitään,hoida asioita kyllin hyvin tai tavalla jolla ne ' tulisi' hoitaa- tunnekylmää ja rakkaudetonta elämää siis, jossa lapsi yrittää turhaan ansaita vanhempansa hyväksyntää- lapsen vaihtoehdot ovat siis joko muuttua itsekkn tunnekylmäksi narskuksi/ psykopaatiksi tai jäädä jalkoihin ja heikoksi kieroutuneesta kasvuympäristöstä syntyneiden psyykkisten ongelmiensa kanssa jos ei kykene kovettamaan itseään kylliksi.

Tiedän muutaman pojan, joista tuli yhtä "vahvoja", mutta joilla ei ollut tarvetta näyttää sitä, eikä menestyä elämässään samalla tavalla. Kai ne isän saappaat oli sitten liian isot täytettäväksi, ettei halua ollut edes yrittää.

Oon huomannut tämän ilmiön vaikken ole siitä kuullut puhuttavankaan. Tosi monen menestyneen ja vahvatahtoisen miehen lapset ei sitten ole niin kunnianhimoisia tai voimakastahtoisia.

Tosi voimakastahtoinen vanhempi saattaa komennella kotonaan niin paljon että lapset ei sitten uskalla tehdä mitään ratkaisuja itse. Tätä olen todistanut parissa tapauksessa. Tai sitten menestyneen vanhemman lapselta odotetaan samaa menestystä eikä pää pysy mukana ja saappaat on liian suuret kun niihin ei voi rauhassa kasvaa vaan pitäisi hypätä heti. En tiedä.

Tiedän kyllä tapauksia joissa voimakas luonne on periytynyt niin, että voimakastahtoinen vanhempi on saanut opetuksen.

Ennnevanhaa johtaminen oli erilaista. Paljon tiukempaa ja kurinalaisempaa. Nykyään se on enemmän motivoivempaa jolla päästäään tänäpäivänä parempiin lopputulemiin yhteiseen hiileen puhaltamalla ja positiivisen innovaation ja brainstormejen myöötä. Toki varmaanriyös paljon firman kehitysvaiheesta myös.

Meillä on. Lasteni isä on vahva ja aikuiset poikani kanssa. Toisesta ei ole johtajaksi, mutta hän on vahva omalla tavallaan.

Olemme tosin eronneet, kun lapset olivat ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

No tulee ekana mieleen presidentit, isä ja poika Bush.

Voi noita varmaan vahvoiksi ja johtajahahmoiksi sanoa.

Ei se isä ollut mikään tyranni. Melkein kohtuullinen ja asiallinen luonteeltaan. Tietysti hänen poliittisista päätöksistään voi olla montaa mieltä.

Olihan Martti Ahtisaarikin presidentti, eikä hänkään ole tyranni luonteeltaan. Ja ihan terveesti hänenkin poika taisi aikuiseksi kasvaa.

--

Nyt kun mietin niin ehkä "vahvasta" ihmisestä kertoo paljon minkälaisiin tehtäviin hän pyrkii. Jos hän pyrkii johtajaksi niin on riski että todella on sellainen kiero alistajaluonne, jolloin lapsista tulee sairaita. Todellakin on ihmisessä jotain vikaa jos hänen on pakko olla muiden niskan päällä jokaisessa elämäntilanteessa, jokaisessa ympäristössä, ihan joka hetki. Sellainen elämäntapajohtaja jonka johtajuus ei perustu aitoihin kykyihin vaan omiin sairaalloisiin tarpeisiin.

Mutta monet urheilijat ovat vahvoja, siis ihan henkisestikin. Mutta he eivät pyri johtajiksi. Saattavat kyllä olla urheilujoukkueen johtajia, mutta eivät pyri olemaan johtajia aina ja kaikkialla. Eli heillä ei ole mitään johtajuuspakkomiellettä. Ja heidän lapsensa usein kasvavat terveesti ja lapsistakin tulee urheilijoita.

ap

Kotimaisista tulee mieleen Herlinin suvun miehiä, kolmessa polvessa oikeastaan. Ei kuitenkaan kaikki pojista. Samoin Vidgrenit (anteeksi väärä kirjoitusasu, en saa kännykästä näköjään kun perus-e:n).

Toki vahvuudelle on monta mittaria, itse miellän ehkä vahvimmin määrätietoisuuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Kotimaisista tulee mieleen Herlinin suvun miehiä, kolmessa polvessa oikeastaan. Ei kuitenkaan kaikki pojista. Samoin Vidgrenit (anteeksi väärä kirjoitusasu, en saa kännykästä näköjään kun perus-e:n).

Toki vahvuudelle on monta mittaria, itse miellän ehkä vahvimmin määrätietoisuuden kautta.

Yhdessä noista mainituista suvuista on varmaan paljon hyvää, mutta sitten on sellaistakin heikkopäisyyttä mitä suku ei halua julki. Edunvalvontaa esimerkiksi.

Oivaltava kysymys. Äkkiseltään ei tule mieleen.

Varmaan heitä on, muttei mitenkään selvästi.

Pojat jäävät isiensä varjoon.

En tunne. Vahvat johtajamiehet ovat usein kylmiä ja liian kovia kasvattajia. Pyrkivät alistamaan ennemminkin kuin että saisivat lapsensa ja muut ympärillään loistamaan ja tekemään parhaansa.

Kovuus kasvatuksessa saa lapsen lannistumaan ja lapsi lähtee kotoa eväänään heikko itsetunto. Tai elleivät suoranaisesti alista, niin tekevät ainakin selväksi, että he ja vain he ovat maailman parhaita maailmassa ja vain heidän tapansa tehdä asioita ja edetä elämässä on oikeita ja parhaaseen lopputulokseen johtavia.

Sellainen yksisilmäisyys vaivaa usein johtajamiehiä eivätkä näe, että lapsi/ihminen voi puhjeta kukoistukseensa monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

No tulee ekana mieleen presidentit, isä ja poika Bush.

Voi noita varmaan vahvoiksi ja johtajahahmoiksi sanoa.

Nuori Bush ei vaikuttanut erityisen vahvalta eikä ainakaan älykkäältä, olisiko isukin nimi ja miljardit tqsoittaneet tietänaika keskivwrto pulliaiselle?

Rooseveltit tqisivat olla vahvoja presidenttejä molemmat kyllä

Tunnen pari vahvaa naista jotka johtotehtävissä. Kummankin lapset (aikuiset) rauhallisia ja ei mitään esillä olevia. Ei johtaja tyyppisiä kukaan heistä.

Biologinen isä vai sosiaalinen isä?

Ekana tuli mieleen p- Korean Kim -dynastia.

Pari tulee mieleen lapsuudesta. Molemmissa pojat ongelmanuoria, tytöt menestyviä. Paikallinen kunnanjohtaja ja paikkakunnan suurin työllistäjä. Molemmilla siis tyttö ja poika. En oikein tiedä mitä niistä pojista tuli. Se yrittäjän poika kuulemma "on rauhoittunut". Erikoista, että noilla kahdella pojalla oli vielä sama etunimi. 

Appiukkoni pyörittänyt omaa isohkoa yritystä parikymmentä vuotta. On kontrolloinut lapsiaan aika paljon (no, normaaleissa rajoissa, eli kovasti vaan haluaisi ohjata ja määräillä lapsiaan). Mieheni on perinyt isänsä piirteitä, josta on ollut seurauksena vaan todella isoja riitoja. Mies ei esim suostunut isänsä yritykseen jatkajaksi.

Olen joskus miettinyt, että haluavatko voimakastahtoiset isät oikeasti sellaisia lapsia kuin itse ovat. Ja kumpi on suurempi pettymys, tottelevainen vai omapäinen poika?