Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jestas että toi kohta 13 v. on jääräpäinen, vanhemmuus on jatkuvaa vääntöä
03.01.2021 |
Siis ihana ja rakas ja fiksu lapsi, mutta hiton jääräpäinen, ei meinaa uskoa, yrittää jankkaamalla, vetelehtimällä tai karkuun juoksemalla välttyä kaikelta ja vitkuttaa kaikkea. Joudun ihan siis valvomaan vieressä ja juoksemaan perässä ja vääntämään usein esim. kännykän suoraan kädestään, kun ei sitä muuten anna esim ruokapöydässä pois tai nukkumaanmennessä. Kuuluu vaan loputon joojookohta.
Aamulla käyn herättämässä, ja joudun valvomaan että nousee ylös, ei puhettakaan että suoriutuisi itse ylös ajoissa kouluaamuinakaan.
Ruokapöytään täytyy käydä käskemässä ja valvoa vieressä että myös tulee, muuten kuuluu vaan joo-joo-kohta eikä mitään tapahdu. Sama iltapesuille menemisessä, omien jälkien korjaamisessa, läksyjen teossa, tietokoneen sammuttamisessa ajoissa, kaikessa.
Ulkoilukaan ei kiinnosta, joten näin loma-aikaan pakotan hänet tietokoneen äärestä kerran päivässä puolen tunnin lenkille kanssani. Voitte uskoa sitä jupinan ja jankkaamisen "miksi pitää tulla ulos" määrää, joka kestää koko lenkin ajan... Koulupäivisin tulee onneksi koulumatkoilla liikuntaa.
Olis niiiiin paljon helpompaa vaan antaa olla, tää valvominen ja jankkaaminen käy työstä. Tiedän kuitenkin mikä on lopputulos, jos en pidä pintaani, siksi jaksan. Miehellä ei riitä hermo yhtään, mun harteilla tämä kasvattaminen 90%.
No, on onneks ihaniakin hetkiä, poika on esimerkiksi vieläkin halailevaa tyyppiä, juuri antoi pitkän iltahalin nukkumaanmennessään (sen tavanomaisen väännön jälkeen).
Kertokaa nyt muut että teillä samanlaista....
Kommentit (21)
Joo kokemusta löytyy. Tyttö oli tosi hankala silloin ja vieläkin, tosin ammattilaisapu auttanut jossain määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä väännä. Anna teinin olla teini. Ymmärrä ja ole ystävällinen, huumorintajuinen. Jotkut asiat sujuvat todella hyvin.
8 luokka on keskimääräisesti pahin ikä pojilla. Hyvin olet muuten toiminut.
Tsemppiä.
".. juoksemaan perässä ja vääntämään usein esim. kännykän suoraan kädestään.. "
Olet kyllä ihan hul lu, ap!
Vierailija kirjoitti:
".. juoksemaan perässä ja vääntämään usein esim. kännykän suoraan kädestään.. "
Olet kyllä ihan hul lu, ap!
Mikä on hullua? Pitää kiinni rajoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä väännä. Anna teinin olla teini. Ymmärrä ja ole ystävällinen, huumorintajuinen. Jotkut asiat sujuvat todella hyvin.
Rajojen asettaminen ja niiden valvominen ei sulje pois ymmärrystä ja ystävällisyyttä. Päinvastoin. Välinpitämätön vanhempi ei aseta rajoja eikä valvo niitä, ja silloin on turha puhua ymmärryksestä ja ystävällisyydestäkään. Curling-vanhemmuutta se on.
Ihanaa ap että jaksat olla juuri tuollainen äiti. Varmasti helpottaa vielä.
Terv. Pienempien äiti ja vaikeissa ongelmissa olevien nuorten kanssa työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sitä koskaan kuritettu? Vai onko aina selvinnyt uhmakkuudesta max pelkillä toruilla?
Lapselle tulee opettaa pienestä pitäen, että tottelemattomuus, kiukuttelu, vitkastelu yms. ei hyödytä häntä mitenkään vaan päin vastoin tuottaa poikkeuksetta hyvin epämukavan olon. Jos sitä oppia ei ole koskaan saanut, niin sitten elämä on juuri tuollaista jatkuvaa vääntöä ja rumien puheiden sietämistä.
Mulla on tuollainen 6-v. Odotan vähän kauhulla, millainen teini-iästä tulee. Aina käyn pään sisällä taistelua, että pitäisikö vain antaa lapsen huolehtia omista jutuistaan ja huomata vitkuttelun seuraukset. Mutta kun ei häntä tunnu ne seuraukset haittaavan. Niin että mä sitten vaan jankutan, että lapsi suoriutuu arjestaan ja saa puettua, syötyä, ulkoiltua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä myös sinne!
Omasta, rauhallisesta ja niin vallottavasta 6 vuotiaasta on tullut koko perheen kuningas. Joka päivä käymme läpi samoja asioita (ruokailun jälkeen omat astiat laitetaan pöydästä pois, suihkussa käydään joka ilta, hampaat pestään jne.). Olin ajatellut, että tämä on pahin vuosi, mutta taidan olla väärässä. Vertaistukea kuitenkin siitä, että itsekin lempeän määrätietoisesti vien vaatimani asiat loppuun. Tsemppiä!!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen 6-v. Odotan vähän kauhulla, millainen teini-iästä tulee. Aina käyn pään sisällä taistelua, että pitäisikö vain antaa lapsen huolehtia omista jutuistaan ja huomata vitkuttelun seuraukset. Mutta kun ei häntä tunnu ne seuraukset haittaavan. Niin että mä sitten vaan jankutan, että lapsi suoriutuu arjestaan ja saa puettua, syötyä, ulkoiltua jne.
Eikö kannattaisi tehostaa niitä seurauksia siinä määrin, että oppi alkaa mennä perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Sitä niittää, mitä kylvää. -Lisääntyminen on paha syötti. Alku on paras. Osasi luonto olla piru.
Mulla samanlainen 11-vuotias. Olen hakenut apua perheneuvolasta, aika näyttää mikä tästä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on pitää keskusteluyhteys kunnossa ja välit jotensakin lämpiminä, ei se, että tottelee kuin unelma. Kävin aikanaan läpi niin hirveät väännöt Asperger-pojan kanssa, että 13-v. kuopuspoika on saanut olla aika rauhassa. Useamman kerran saan pyytää/käskeä ruokapöytään jne., mutta kun kerta kumminkin tulee, niin en tuollaisia murehdi. Kaikki on niin suhteellista: osa tuon ikäisistä hummaa kaupungilla niin, ettei vanhemmat saa mitään rotia, joten joku vitkuttelu syömään tullessa on lopulta aika pikku juttu. Jos sitten tuollaisista nipottaa liikaa saa aikaiseksi sen kaupungilla hummaavan teinin, joka ei piittaa siitä, mitä vanhemmat sanoo. Pitää oikeasti valita taistelunsa, eikä puuttua ihan kaikkeen. Isommat jutut ovat sitten asia erikseen. Joku halaaminenkin kertoo niin hyvää kieltä ap teidän väleistä, että pelko pois :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen 6-v. Odotan vähän kauhulla, millainen teini-iästä tulee. Aina käyn pään sisällä taistelua, että pitäisikö vain antaa lapsen huolehtia omista jutuistaan ja huomata vitkuttelun seuraukset. Mutta kun ei häntä tunnu ne seuraukset haittaavan. Niin että mä sitten vaan jankutan, että lapsi suoriutuu arjestaan ja saa puettua, syötyä, ulkoiltua jne.
Eikö kannattaisi tehostaa niitä seurauksia siinä määrin, että oppi alkaa mennä perille?
Äh, taisin kirjoittaa vähän epäselvästi. Lapsi siis kyllä yleensä tottelee viimeistään silloin, kun sanoo tyyliin "jos et tee asiaa X, kun lasken kolmeen, tulee seuraus Y". Mutta siis minua harmittaa se, että juuri mitään ei tapahdu ilman tuota jatkuvaa jankuttamista. Lapsella ei juurikaan ole oma-aloitteisuutta ja intoa huolehtia omista asioistaan vaan kaikki tapahtuu vasta viime tingassa. Ja häntä ei motivoi mitkään pienet "palkinnot"/hyvät seuraukset, vain huonojen seurausten välttäminen. Esim. hän ehtisi hetken leikkiä rauhassa ennen eskariin lähtöä, jos tekisi aamutoimensa reippaasti, mutta ei ole siihen intoa. Valittaa kyllä sitten, kun ei ikinä saa aamuisin leikkiä.
Meillä 5v samanlainen.. Enkä todellakaan tiedä mikä auttaisi 🤷♀️ turha kommentti mutta on meitä muitaki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen 6-v. Odotan vähän kauhulla, millainen teini-iästä tulee. Aina käyn pään sisällä taistelua, että pitäisikö vain antaa lapsen huolehtia omista jutuistaan ja huomata vitkuttelun seuraukset. Mutta kun ei häntä tunnu ne seuraukset haittaavan. Niin että mä sitten vaan jankutan, että lapsi suoriutuu arjestaan ja saa puettua, syötyä, ulkoiltua jne.
Eikö kannattaisi tehostaa niitä seurauksia siinä määrin, että oppi alkaa mennä perille?
Äh, taisin kirjoittaa vähän epäselvästi. Lapsi siis kyllä yleensä tottelee viimeistään silloin, kun sanoo tyyliin "jos et tee asiaa X, kun lasken kolmeen, tulee seuraus Y". Mutta siis minua harmittaa se, että juuri mitään ei tapahdu ilman tuota jatkuvaa jankuttamista. Lapsella ei juurikaan ole oma-aloitteisuutta ja intoa huolehtia omista asioistaan vaan kaikki tapahtuu vasta viime tingassa. Ja häntä ei motivoi mitkään pienet "palkinnot"/hyvät seuraukset, vain huonojen seurausten välttäminen. Esim. hän ehtisi hetken leikkiä rauhassa ennen eskariin lähtöä, jos tekisi aamutoimensa reippaasti, mutta ei ole siihen intoa. Valittaa kyllä sitten, kun ei ikinä saa aamuisin leikkiä.
Kiellä se jankuttaminen, eli laske silloinkin kolmeen?
Kyllä lapselle normaalisti pystyy opettamaan sen, että oman mielipiteen voi sanoa kerran, mutta ei lähteä jankuttamaan sitä mielipidettä vaikka ei saisikaan tahtoaan läpi.
Ottaisin puhelimen pois jos kerran säännöistä ei pidetä kiinni. Saisi takaisin kun olisi taas ihmisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen 6-v. Odotan vähän kauhulla, millainen teini-iästä tulee. Aina käyn pään sisällä taistelua, että pitäisikö vain antaa lapsen huolehtia omista jutuistaan ja huomata vitkuttelun seuraukset. Mutta kun ei häntä tunnu ne seuraukset haittaavan. Niin että mä sitten vaan jankutan, että lapsi suoriutuu arjestaan ja saa puettua, syötyä, ulkoiltua jne.
Eikö kannattaisi tehostaa niitä seurauksia siinä määrin, että oppi alkaa mennä perille?
Äh, taisin kirjoittaa vähän epäselvästi. Lapsi siis kyllä yleensä tottelee viimeistään silloin, kun sanoo tyyliin "jos et tee asiaa X, kun lasken kolmeen, tulee seuraus Y". Mutta siis minua harmittaa se, että juuri mitään ei tapahdu ilman tuota jatkuvaa jankuttamista. Lapsella ei juurikaan ole oma-aloitteisuutta ja intoa huolehtia omista asioistaan vaan kaikki tapahtuu vasta viime tingassa. Ja häntä ei motivoi mitkään pienet "palkinnot"/hyvät seuraukset, vain huonojen seurausten välttäminen. Esim. hän ehtisi hetken leikkiä rauhassa ennen eskariin lähtöä, jos tekisi aamutoimensa reippaasti, mutta ei ole siihen intoa. Valittaa kyllä sitten, kun ei ikinä saa aamuisin leikkiä.
Jos ajattelen itseäni 6-vuotiaana, niin eipä siinä kauheasti ajateltu, että jos teen asian X oma-aloitteisesti nyt alta pois, sitten ehdin tehdä kivaa asiaa Y pidempään. Tuollainen ajattelu kehittyy vasta ajan kanssa. Temperamentti vaikuttaa lapsissa paljon ja osa on nopeita sähikäisiä luonnostaan, eivät niinkään taktikoi, että kannattaa tehdä nopeasti. Osa taas on haaveilijoita ja "jumittajia" ihan luonnostaan. Minusta näitä seuraamuksia eli palkintoja ja rangaistuksia korostetaan joskus liikaakin. Jotkut asiat vain tehdään kukin omalla tahdillaan, eikä niitä jäädä analysoimaan. Omat lapseni ovat jo teinejä ja etenkin esikoinen on temperamentiltaan hidas. Eskarissa juuri opettaja sanoi, että koulussa voi tulla ongelmia, kun putoaa vauhdista muiden mennessä välitunnille jne. Todellisuudessa kävi niin, että vauhti nopeutui, kun ITSE tajusi, että jää leikeistä muuten ulkopuolelle, ei siihen tarvinnut mitenkään puuttua. Ja sitten taas kun ei ollut kiire, oli edelleen oma "hidas" itsensä.
Alue: Aihe vapaa
No eikö muka ole kohtalotovereita/vertaistukea..?