Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun koti on toiminut mummolana...
03.01.2021 |
Ostimme puoli vuotta sitten mieheni isovanhemmilta pienen maatilan kiinteistöineen. Isovanhemmat halusivat muuttaa pienempään asuntoon, kun meillä taas tarve oli toisenlainen. Isovanhempien aloitteesta kauppa tapahtui ja molemmat osapuolet on tähän olleet tähän mennessä tyytyväisiä.
Isovanhempien historia tilalla on ollut pitkä, joten luonnollisesti paikka on toiminut monen lapsuudenkotina, mummolana ym. eli on monelle tärkeä paikka, mikä on ymmärrettävää.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten tunteella osa tuntuu suhtautuvan tähän muutokseen. Tarkoitan sitä, että isovanhempien koti on nyt muualla ja meidän perhe asuu tässä. Sekä sitä, että vaikka tämä on aikanaan ollut mummola ja vaikka mitä muuta, juuri nyt tämä ei ole se "mummola" jonne aivan automaattisesti voi, lähes ilmoittamatta tulla majoittumaan milloin ja miten kauaksi aikaa lystää.
Nyt kun päästiin varsinaiseen aiheeseen, lienee selvää, että tästäkin aiheesta on jo saatu käydä kiivaita keskusteluja osan sukulaisten kanssa. Osa siis on järkeviä ihmisiä ja ymmärtää hyvin nykytilanteen. Me puolestamme toivotamme kaikki tervetulleiksi meille, kunhan se omien aikataulujemme puitteissa on ok (eli että emme ole töissä, ei ole omia menoja, terveinä ym mitä nyt vain voi kuvitella).
Nyt eräs sukulainen ilmoittikin, että vaikka tilanne onkin nyt eri ja "Hermanni" ja "Martta" eivät tässä enää asu, paikka on kuitenkin hänen mummolansa ja hänelle on löydyttävä tilaa seuraavan kerran Loppiaisen aikaan. Haluaisi majoittua muutamaksi päiväksi.
Kyseessä on ihan ok mukava ihminen, mutta me ei itse olla tämän henkilön kanssa mitenkään tiiviisti oltu tekemisissä. Tiedämme kyllä tämän sukulaisen tässä lomiaan viettäneen, mutta mies oudoksui kovasti moista ilmoitusta ja ilmoitti sitten takaisin, että meillä on muita suunnitelmia mutta totta kai voi tulla joku kerta käymään.
En nyt ala enempiä keskusteluja kuvailemaan, mutta sanottakoon lyhyesti että siitähän se raivo sitten repesikin. Kun sukulaisia ei enää päästetä tänne meille.
Miehen isovanhemmat kuulivatkin jo asiasta ja kovin hämmästelivät tämän ihmisen toimintaa ja käytöstä. Yllättäen osa tämän kylään tunkevan kanssa samanmielisistä sukulaisista taas ryöpyttää meitä molempia voimakkaasti, koska eihän tuo nyt ole laitaa ettei sukulainen voi tulla. Voihan sille jättää avaimen ym.
Tyypille, jota mies on nähnyt satunnaisesti vaikka nyt kuinka onkin serkku.
Mietitään tässä parhaillaan, lakataanko vain vastailemasta näihin pommituksiin vai mitä pitäisi tehdä? Onko tämmöinen ok toimintaa suvulta? Miten saada tämä loppumaan? Ei olisi mielekästä käydä joka kerta samaa vääntöä, kun joku sattuu keksimään että haluaa tänne "mummolaan" lomaansa viettämään...
Kommentit (36)
Täällä kolmas Etelä-Pohjanmaalle miehen mummolaan samalla tavalla muuttanut. Olen ollut pöyristynyt miehen sisarusten käytöksestä. He tulevat kutsumatta ja kävelevät sisään, mitä nyt vähän kolistelevat eteisessä. Tulevat tänne siis kuin kotiinsa lapsineen, vaikka oikea mummula on muualla!
Jos sitten keitän kahvit tms, he saattavat mennä yläkertaan makuuhuoneisiin ja vaatehuoneisiin penkomaan laatikoita "eikö täällä enää ole Helmi-mummun tohveleita, ne olivat aina tässä laatikossa"-tyyliin.
En ole halunnut olla epäkohtelias, mutta röyhkeäähän tuo on. Että sympatiat aloittajalle! Kai sitä täytyy vaan pistää tiukat rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tätä juttua.
Terv, Etelä-pohjanmaalta.
Vierailija kirjoitti:
Itse asun taloa joka on ollut mummulana niin monelle ihmiselle, että en pysy enää laskuissa ja kun serkkujen kanssa ei kontakteja ole (en edes tiedä missä hujeltavat nykyään) niin minäkin toivoisin että tämä olisi nyt vain minun torppani eikä tällä olisi muuta tekoa enää muitten ihmisten elämässä. Olen kovalla hinnalla ostanut yli sata vuotta vanhan lahon torpan ja homeiset ulkorakennukset ja tehnyt työtä jumalattoman määrän, että jotenkin pystyn täällä itse asumaan. Joten haluan nyt vain olla ikään kuin olisin torpan omistaja...
Yhden serkun olen päästänyt tänne käymään, pääkaupungissa asuvan tyypin jonka jutut ja asenteet tämän paikan suhteen olivat niin halveksivia ja ivallisia, että oli karsea virhe päästää se tänne. Jestas kun ihmiset voi olla ilkeitä.
Myös kyläläiset ovat saaneet jauhaa juoruissaan tämän paikan asioita tarpeeksi. Kylä on jäänyt 60-luvulle, itse en mielestäni ole, joten poishan täältä olisi kiva päästä. Serkuista ei ole paikan ostajiksi, osa niistä rikkaita ja asenne sama kuin tuolla joka ilahdutti vierailullaan.
Mikähän siinä on, että toisen kotia - olipa ne torpat sitten kuinka kulahtaneita tahansa - täytyy väheksyä.
Täällä meillä ulkovuori on kunnostettu, ja sisällä pieniä remppoja tehty. Jotain on haluttu säilyttää ennallaan ja osalle ei vielä tässä ajassa olla ehditty miettimään muutoksia.
Eräs ihminen meillä käydessään on joka ikinen kerta katsellut arvioivasti ympärilleen ja tyrkyttänyt, että pitää tuo lankkulattia tuosta vaihtaa. Eikä millään mene perille, ettei ajateltu edes vaihtaa. On vain kuulemma niin kovin vanhanaikainen... Tämä tosin naurattaakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää taloa ja paikkaa omananne, se on teidän nyt. Mummolat eivät ole ikuisia paikkoja, niiden status muuttuu kun uudet ihmiset tulevat asumaan ja omistamaan.
Ja välit poikki sellaisiin jotka eivät asiaa tajua.
Jos se on jonkun lapsuudenkoti, niin sen voi ymmärtää että kaipuu on kova ja vaikea luopua. Kuka on tarkoitettu talon /tilan isännäksi, kuka sen päättää, vanhemmatko? Voi olla etteivät sukulaiset luovuta koskaan jos se on tunnekysymys, jolloin muutto, on niitä taloja muuallakin - vielä parempia. Jos on todella tarkoitettu siinä asumaan, kai sekin jotenkin näkyisi.
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä juttua.
Terv, Etelä-pohjanmaalta.
Ei tämä uskon asia olekaan. Hienoa, jos voit kokea kotiseutusi paikkana, jossa vastaava ei tule kuuloonkaan.
Että terveisiä vaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asun taloa joka on ollut mummulana niin monelle ihmiselle, että en pysy enää laskuissa ja kun serkkujen kanssa ei kontakteja ole (en edes tiedä missä hujeltavat nykyään) niin minäkin toivoisin että tämä olisi nyt vain minun torppani eikä tällä olisi muuta tekoa enää muitten ihmisten elämässä. Olen kovalla hinnalla ostanut yli sata vuotta vanhan lahon torpan ja homeiset ulkorakennukset ja tehnyt työtä jumalattoman määrän, että jotenkin pystyn täällä itse asumaan. Joten haluan nyt vain olla ikään kuin olisin torpan omistaja...
Yhden serkun olen päästänyt tänne käymään, pääkaupungissa asuvan tyypin jonka jutut ja asenteet tämän paikan suhteen olivat niin halveksivia ja ivallisia, että oli karsea virhe päästää se tänne. Jestas kun ihmiset voi olla ilkeitä.
Myös kyläläiset ovat saaneet jauhaa juoruissaan tämän paikan asioita tarpeeksi. Kylä on jäänyt 60-luvulle, itse en mielestäni ole, joten poishan täältä olisi kiva päästä. Serkuista ei ole paikan ostajiksi, osa niistä rikkaita ja asenne sama kuin tuolla joka ilahdutti vierailullaan.
Mikähän siinä on, että toisen kotia - olipa ne torpat sitten kuinka kulahtaneita tahansa - täytyy väheksyä.
Täällä meillä ulkovuori on kunnostettu, ja sisällä pieniä remppoja tehty. Jotain on haluttu säilyttää ennallaan ja osalle ei vielä tässä ajassa olla ehditty miettimään muutoksia.
Eräs ihminen meillä käydessään on joka ikinen kerta katsellut arvioivasti ympärilleen ja tyrkyttänyt, että pitää tuo lankkulattia tuosta vaihtaa. Eikä millään mene perille, ettei ajateltu edes vaihtaa. On vain kuulemma niin kovin vanhanaikainen... Tämä tosin naurattaakin.
Ap
Haluasivatko lapset uutta puhdasta vai viihtyvätkö kuluneella 50-luvulla. Ehkä kannattaa joskus ajatella muutakin kuin aikuisten kannalta. Riippuu ihan mitä se oikeasti sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt pitää pitää puolenne ja vetää ne linjat
Sitten kun seuraavan kerran tulevat, katsokaa tiiviisti nuo ohjelmat yhdessä;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kolmas Etelä-Pohjanmaalle miehen mummolaan samalla tavalla muuttanut. Olen ollut pöyristynyt miehen sisarusten käytöksestä. He tulevat kutsumatta ja kävelevät sisään, mitä nyt vähän kolistelevat eteisessä. Tulevat tänne siis kuin kotiinsa lapsineen, vaikka oikea mummula on muualla!
Jos sitten keitän kahvit tms, he saattavat mennä yläkertaan makuuhuoneisiin ja vaatehuoneisiin penkomaan laatikoita "eikö täällä enää ole Helmi-mummun tohveleita, ne olivat aina tässä laatikossa"-tyyliin.
En ole halunnut olla epäkohtelias, mutta röyhkeäähän tuo on. Että sympatiat aloittajalle! Kai sitä täytyy vaan pistää tiukat rajat.
Voi kamala minkä kuuloista käytöstä! Mitä mieltä miehesi on tästä toiminnasta, siis että onko se hänelle ihan ok?
Saat kaiken myötätuntoni, mutta nyt löytyi asia mistä sentään voin olla kiitollinen: myös mun miehellä on sisaruksia, mutta eivät onneksi toimi noin. Olisi ihan hirveää. En ole yhtään sen tyyppinen että tykkään yllättäen kylään pölähtävistä vieraista, jotka odottaa saavansa kestityksen... Kuulostan varmaan kauhealta, mutta haluan olla kotonani rauhassa. En myöskään yhtään voi ymmärtää tuota tavaroiden kaivelua. Tännehän myös jotain miehen isovanhemmat jätti, ja tuumasivat että saatte tehdä niillä mitä lystäätte. Jotkut pienemmistä jutuista oli sellaisia, että soiteltiin heille ja kysyttiin ovatko varmoja että eivät tarvi. Ne joita he eivät tarvineet tai ei itse haluttu, laitettiin pois... Jokohan siitä saa seuraavan riidan, kun joku muu tulee penäämään Martan hääpukua ja Hermannin rippipukua. Aika näyttää...
Mutta vielä yllätysvieraista: Onneksi mies on mun kanssa samanlainen, ja onkin tehnyt sen suurimman rajanvedon (tai yrityksen siihen) nyt tämän osan sukunsa kanssa. Jospa se riittäisi ja auttaisi!
Miehen sisarukset kyllä käy meillä, mutta soittelevat että voiko tulla. Yksi heistä asuu lähempänä, että periaatteessa siinä mielessä onnistuisi nuo yllätysvisiitit. Muilla koti on kauempana, joten varmaan sekin vaikuttaa... Jännää on se, miten erilaisia lähisuvun perheiden toiminta voi olla; siis että miehen vanhemmat tai sisarukset perheineen ei "tunge" meille, koska "heidän kuuluu tänne päästä" mutta sen sijaan serkku olisi kovinkin tukkimassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää taloa ja paikkaa omananne, se on teidän nyt. Mummolat eivät ole ikuisia paikkoja, niiden status muuttuu kun uudet ihmiset tulevat asumaan ja omistamaan.
Ja välit poikki sellaisiin jotka eivät asiaa tajua.
Toivottavasti tämä kirkastuu vielä näille väittelijöillekin. Ja tietenkin toivomme, että välit voisi säilyä ennallaan; tietyin rajoin. Juuri nyt tosin näyttää siltä, että se ei kaikkien kohdalla ole mahdollista.
Ymmärtäisin suuret tunteenpurkaukset, jos kokonaan kieltäisimme sukulaisia käymästä luonamme. Toki eihän meillä ole mitään pakkoa tai velvollisuutta ottaa sukua kylään muutenkaan, joten sikäli. Mutta kuitenkin; kysehän on vain siitä, että meitä tämän kodin uusina omistajina ja asukkaina kunnioitettaisiin eikä vain vilauteltaisi mummola- korttia. Jotenkin tämä oli itselle niin selvä asia, ettei edes tullut mieleen, ettei se kaikille ehkä olekaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää taloa ja paikkaa omananne, se on teidän nyt. Mummolat eivät ole ikuisia paikkoja, niiden status muuttuu kun uudet ihmiset tulevat asumaan ja omistamaan.
Ja välit poikki sellaisiin jotka eivät asiaa tajua.
Jos se on jonkun lapsuudenkoti, niin sen voi ymmärtää että kaipuu on kova ja vaikea luopua. Kuka on tarkoitettu talon /tilan isännäksi, kuka sen päättää, vanhemmatko? Voi olla etteivät sukulaiset luovuta koskaan jos se on tunnekysymys, jolloin muutto, on niitä taloja muuallakin - vielä parempia. Jos on todella tarkoitettu siinä asumaan, kai sekin jotenkin näkyisi.
Tässä meidän tapauksessa ne oli miehen isovanhemmat, jotka halusi myydä tämän nimenomaan meille.
Esitän nyt ehkä tyhmän kysymyksen: kenen sitten tulisi päättää, kenelle talon isännyys kuuluu - jos ei myyjän, niin muun suvunko? Tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa, mutta jäin ihmettelemään tätä; minun nähdäkseni tilakaupat on yksinomaan myyjän ja ostajan välinen tapahtuma jonka ei muille pitäisi sen kummemmin kuulua.
Ap
Kannattaa vaan sanoa, että tämä on nyt meidän koti ja ainoastaan meidän tulevien lastenlasten mummola. Ei kenenkään muiden mummola, lomapaikka tai lepokoti, eikä hotelli tai matkustajakoti. Ja meidän kotiin vieraat tulevat kyläilemään ainoastaan kutsuttuna. Ja lähtevät hyvän sään aikana. Välit voi mennä pöljempiin sukulaisiin mutta oma rauha on tärkeämpää.
Kyllä he sen tietävät ettei heillä ole teille mitään oikeutta tulla, kunhan yrittävät käyttää kiltteyttä ja sukulaisuutta hyväksensä ja pitää kiinni saavuttamistansa etuoikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäkää taloa ja paikkaa omananne, se on teidän nyt. Mummolat eivät ole ikuisia paikkoja, niiden status muuttuu kun uudet ihmiset tulevat asumaan ja omistamaan.
Ja välit poikki sellaisiin jotka eivät asiaa tajua.
Jos se on jonkun lapsuudenkoti, niin sen voi ymmärtää että kaipuu on kova ja vaikea luopua. Kuka on tarkoitettu talon /tilan isännäksi, kuka sen päättää, vanhemmatko? Voi olla etteivät sukulaiset luovuta koskaan jos se on tunnekysymys, jolloin muutto, on niitä taloja muuallakin - vielä parempia. Jos on todella tarkoitettu siinä asumaan, kai sekin jotenkin näkyisi.
Suurin osa menettää sekä mummolan että lapsuudenkodin ennemmin tai myöhemmin. Niihin muuttaa uudet asukkaat, jotka joko ovat aiempien omistajien sukua tai sitten eivät.
Tunkijat kuulostavat ihan mielenvikaisilta. Isovanhemmat ovat myyneet talonsa, ei sinne kuulu enää mennä. Sattumalta teidät tuntevat, mutta entä jos ostaja ei olisi ollut tuttu, tunkisivatko silloin kylään? Tätäkin voi kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltin ja kohteliaan ihmisen on vaikea sanoa suoraan, että meille ei sovi sun kyläily, sitä kun odottaa, että toiset osaisivat käyttäytyä ja ymmärtäisivät nämä asiat sanomattakin. Mutta kun näin ei ole, sun on ap uskallettava avata suusi ja sanoa, että tämä on nyt meidän koti ja meidän kanssa on sovittava mahdollisista kyläilyistä. Paras olisi, että mies sanoisi tämän, jotta ei synny sitä vaikutelmaa, että sinä kiellät miehen suvun kyläilyn ja olet ikävä puoliso.
Uskon, että näitä tilanteita on. Olen ollut osapuolena niinikään miehen suvussa tilanteessa, jossa eräs sukulainen muutti tällaiseen "mummolaan", jossa oli totuttu lomailemaan täysihoidossa ihan oman mielen mukaan koska vaan. Kun minä sitten miehen sisarusten ehdottaessa jälleen kerran lomailua "mummolassa", sanoin, että se ei ole enää ok, koska omistaja on vaihtunut, olin heidän mielestään outo. Ja kyseessä on oikeasti tosi mukavat ja muuten fiksuna pitämäni ihmiset!
Eipä siinä voi kuin pitää päänsä ja uskoa, että muutamassa vuodessa menee jakeluun. Mekin asumme "mummolassa", mutta onneksi on ollut fiksuja sukulaisia jotka ymmärtävät, että tämä on nyt meidän koti. Joskin se ilmiö on tuttu, että tänne raahataan kaikenlaista tavaraa, koska kyllähän tänne maalle mahtuu. Tämä on mahdollista siksi, että tässä samassa paikassa (eri asunnossa) asuvat appivanhemmat ja he antavat luvan. Käytännössä se kaikki tavara jää aikanaan meille perattavaksi. Serkkuni asuu minun mummolassani, mutta ei tulisi mieleenikään pyyhältää paikalle tarkistamaan, onko isovanhempien muistoa kunnioitettu!
Alue: Aihe vapaa
No hohhoijaa, näin kyllä jonkinlaisen ketjun jonka aiheena oli joku ystävän häät jotka muut maksaa tms, mutta en edes lukenut koko ketjua, joten keksi parempi.
Voi kunpa tämä olisikin joku väsynyt provo, mutta pitäähän niitä harrastuksia olla, sinullakin. Vaikka sitten toisten huolien väheksyminen.
Ap