Teini lumitöihin vai ei?

Missä se vanhemmuus nyt taas on?

Omakotitalo alueella, jossa talvella paljon lunta...kuulostaa ikävältä asuinpaikalta.

Mutta tottakai lasten pitää osallistua töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Näin isompana sisaruksena sanon silti että on isompien homma auttaa pienempien hoidossa. En haluaisi sanoa mutta minusta se on oikein. Pienempi sisarukseni oli tosi kiva eikä siinä mitään. Minusta kaikkien perheenjäsenten pitää osallistua asioihin. Nykymeno on ihan pervoa kun teinit ovat muka jotain jumalia joille pitää vain tietä tasoittaa eikä he osallistu mihinkään niin kuin normaalit ihmiset.

Osallistua kyllä, mutta ei kuitenkaan säännöllisesti jättää kahta alle kouluikäistä (toinen vielä vaipoissa) yläkouluikäisen vastuulle.

Tuosta jumaluudesta olen samaa mieltä. Mun mielestä on noloa, kun esim meillä töihin tulee joku teinix hakemaan harjoittelupaikka, ja äiti on mukana puhumassa, teini murahtelee jotain tukkansa takaa. Ja vaikenee, kun äiti mulkaisee rumasti. Arvatkaa, moniko näistä äidin kanssa käyneistä on otettu harjoitteluun? Tasan nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Missä se vanhemmuus nyt taas on?

Löysäsin siementä pesään ja nykäsin tapin pois. Siinäpä se vanhemmuus sitten osaltani on. Vaimo hoitaa loput.

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa sitten kun hommat on tehty.

Nälkäset koirat  ajaa riistaa paremmin.

Vai oletko joskus huomannut että juuri syöneet lähtevät riistan perään.

Ei ikinä.

Eivät aja paremmin. Vanha typerä uskomus, suorastaan eläinrääkkäystä. Meillä aina ruokittiin suomenajokoira aamulla, vaikka mentiin metsälle. Ja ekana kun tultiin metsältä, sehän sen työn teki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien pienten kuninkaallisten ylöspito on ollut uusi normaali? Vain huono kasvattaja ei odota jälkikasvultaan että osallistuu yhteisiin töihin.

Siitä lähtien kun lasut keksittiin. Eli noin v. 2010 alkaen. Sitä ennen toki saattoi uhkailla vaikka kotiarestilla jos teini ei hommia tehnyt.

Tahallista asioiden vääristelyä. Kyllä riittäis sossuilla naurua, jos joku tekis lasun siitä kun lapset tekee kotitöitä!!

Viikko/kuukausirahaan sidottu tietty määrä kotitöitä kodin sisällä ja ulkona. Mitä olette näistä sopineet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien pienten kuninkaallisten ylöspito on ollut uusi normaali? Vain huono kasvattaja ei odota jälkikasvultaan että osallistuu yhteisiin töihin.

Siitä lähtien kun lasut keksittiin. Eli noin v. 2010 alkaen. Sitä ennen toki saattoi uhkailla vaikka kotiarestilla jos teini ei hommia tehnyt.

Tahallista asioiden vääristelyä. Kyllä riittäis sossuilla naurua, jos joku tekis lasun siitä kun lapset tekee kotitöitä!!

Pointti lienee se, että lastensuojelulle on annettu rooli lasten oikeuksien yksipuolisena puolustajana. Lasten velvollisuuksista ja vanhempien oikeuksista ei paljon puhuta. Hyvä esimerkki tästä on "kurinpito on väkivaltaa" -ajattelu.

Köyhät tekee lumitöitä käsin. Meillä ne tehdään konepelillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teini teki meistä lasun liikojen kotitöiden takia. Tämä on tosi. Oli jopa kiireellisesti sijoitettuna tämän vuoksi. Lastensuojelun selvitettyä asiaa perusteellisesti teini joutui palaamaan kotiin ja sitoutumaan tekemään osansa kotihommista.

Mutta miten saitte vastahakoisen lapsen tekemään ne kotityöt? Kurituksella ei voi uhata, koska silloin teini ilmiantaa vanhemmat lasulle.

Olen tuo, jonka lapsi teki lasun kotitöiden takia. Juttu eteni niin, että lastensuojelun kanssa käytiin läpi kotitöiden jakoa (+ muita perheen sääntöjä) ja kirjattiin paperille, mitkä tehtävät kuuluvat teinille. Samaan paperiin kirjattiin kasa muitakin sääntöjä mm. kotiintuloaikoihin ja viikkorahoihin liittyen. Tämä sitten allekirjoitettiin puolin ja toisin. Suoraan teinin oikeuksia ja velvollisuuksia ei kytketty toisiinsa (ei siis mitään sellaista, että jos ei hoida hommiaan niin ei saa viikkorahaa), mutta jotenkin teinille kaiketi kirkastui, että jos hän haluaa tiettyjä etuja niin häneltä myös odotetaan tiettyjä asioita.

Lastensuojelu oli meille vanhemmille valtava apu. Siellä ei todellakaan pidetty huonona, että lapsen täytyy osallistua kotitöihin, vaan selitettiin lapsellekin, että vanhemmat voivat näin määrätä, eikä kyseessä ole lapsen kaltoin kohteleminen. Teinille tämä oli shokki, koska hänelle oli muodostunut käsitys, että vanhempien vaatimukset häntä kohtaan ovat väärin. Hän kuvitteli lastensuojelun määräävän meidät vanhemmat jättämään lapsi rauhaan ja pettyi suunnattomasti, kun näin ei käynyt.

Aaahhhahhaa. Ihanaa. Ihan oikein teinille. Toivottavasti tällaiset tapaukset lisääntyvät!

Vierailija kirjoitti:

Viikko/kuukausirahaan sidottu tietty määrä kotitöitä kodin sisällä ja ulkona. Mitä olette näistä sopineet?

Meillä ei kyllä ollut viikkorahaa eikä mitään sopimusta kotitöistä. Tehtiin kun käskettiin ja rahaa sai yleensä kun erikseen johonkin pyysi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia lumityöt kuuluu teineille? Ei meillä ainakaan.

Teinit asuvat taloudessa, missä pitää tehdä lumitöitä, eli teinit tekevät lumitöitä. Jos taloudessa on lemmikkejä, niistä huolehtiminen kuuluu myös teineille. Jos taloudessa ei käy siivoojaa, siivous kuuluu myös teinille.

Siis mitä? Jos teinin vanhempi siis päättää vaikka ottaa 8 koiraa ja 16 kissaa, niin teinin on niitä omalta osaltaan hoidettava vaikka ei eläimistä pitäisi, niinkö? Vanhemmat päättää haluta asua 3000neliön tontilla niin teinihän ne lumet kolaa tai itkee ja kolaa? Just.

Siivota pitää asumismuodosta huolimatta, siksi siivous kuuluu myös lapsille ikätaso huomioiden. Samoin pyykkihuolto ja ruuanlaitto.

Mutta kyllä meilläkin teineistä lähtien on pieni korvaus just lumitöistä ja ruohonleikkuusta maksettu, kun ovat alkaneet itsenäisesti niitä hoitaa. Kuten myös isommista puutöistä, pihatöistä, remonttiavuista ym. on maksettu jo pienestä lähtien, pienille toki vaan pikkusummia ja aina ahkeruuden mukaan. Kummasti kannustaa lasta tekemään hommia eikä vaan lorvimaan kun näkee mitä sisarus ostelee tienaamillaan rahoilla, tai ylipäätään se kun näkee sisaruksen säästöpossun sisällön kasvavan ja itsellä ei ole kuin pari kolikkoa... Pihan marjojen ja hedelmien keruusta ei ole "palkkaa" saanut, mutta jos ei ole osallistunut keräämiseen, ei myöskään talvella ole päässyt nauttimaan herkuista, mitä sitten tehdään. Eli yleensä ovat osallistuneet. Samoin esikoinen vihaa lumihommia, eikä siis niitä isommalti tee (kun yksi lapsista tykkää hommasta ja tekisi ihan kuntoilunkin vuoksi, ilman palkkaakin), mutta aina on itsestäänselvyys ollut että se joka lumisateen jälkeen ulos ensimmäisenä menee, putsaa portaat ja etuterassin ettei lunta tule sisälle, sen hoitaa mukisematta. Samoin hoitaa polun teon ulkovarastoon, jossa säilyttää harrastusvälineitään, muut käy varastossa harvakseltaan. Nämä tekee ilman korvausta tietysti.

Samoin koiran hoidan minä, kun minä olen sen halunnutkin. Totta kai asia olisi eri ja teinitkin osallistuisivat täysipainoisesti esim. lenkkeilyttämiseen jos yhdessä olisi koira hankittu, mutta kun muut perheestä ei niinkään ole eläinihmisiä niin aika kohtuutonta mun mielestä olisi vaatia muita tekemään lisätyötä ja lähteä tarpomaan tuonne tuiskuun koiraa lenkittämään vain siksi että yksi perheenjäsen on sen koiran halunnut... Auttavat totta kai tarvittaessa ilman korvausta jos olen vaikka kipeä.

Tällä tavalla toimimalla ei ole _ikinä_ tarvinnut vääntämällä vääntää kotitöiden teosta. Siivous, ruuanlaitto, pyykit, omien jälkien korjaaminen, niin ei ole juuri koskaan tarvinnut asioista sanoa, jokainen on hoitanut oman, iän karttuessa kasvavan osuutensa kotitöistä. Samalla ovat oppineet sen, ettei raha tipu taivaasta, vaan mitä enemmän on valmis näkemään vaivaa, sen paremmin tulee rahaakin.

Meillä lapset on lapsia, ei niitä ole tehty sen vuoksi että itse pääsee helpommalla kun yksi lapsi lenkittää koiran, toinen kolaa pihan ja itse saa lekotella sohvalla työpäivän jälkeen. Olisihan ne voinut siihen pakottaa, mutta ei kyllä nähty mitään järkevää syytä siihen. Vastuuntuntoisiksi ja ahkeriksi ovat oppineet näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Töissäkään ei tarvitse tehdä asioita, jotka kokee kohtuuttomiksi. Työssäni koulukuraattorina olen opastanut monia teinejä tekemään lasun, koska vanhemmat ovat pakottaneet tekemään asioita vain siksi, että voivat. Ei se ole kasvatusta, se on lapsen vahingoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Millä tavalla hiihtäminen on kotityö?

Mun mielestä on typerää opetettaa teineille, että heille kuuluu vain ne kotityöt, joita just nyt huvittaa tehdä, ja jotka on kivoja. En varmasti esim pesisi uunia tai imuroisi jos valikoisin sen, mikä on kivaa. Joskus vaan pitää tehdä asioita, vaikka ei ole kivaa tai huvita just nyt. Ei ole ihme, että teinit ei kykene käymään töissä, kun ei voi valikoida työkuormasta sitä mikä on kivaa, vaan ne tehtävät sanellaan.

Hommiin vaan, me kolattiin kertaalleen koko perheen voimin eilen illalla ja uusiks tänään aamulla. Isä, äiti ja 2 teiniä kun laittaa lumikolansa vieretysten niin äkkiä on 500 metriä pihatietä ja piha aurattu. Eikä kenenkään tarvi yksin huhkia. Teinitkin tyytyväisiä kun ei nilkat ole umpihangessa kun lähtevät bussille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Töissäkään ei tarvitse tehdä asioita, jotka kokee kohtuuttomiksi. Työssäni koulukuraattorina olen opastanut monia teinejä tekemään lasun, koska vanhemmat ovat pakottaneet tekemään asioita vain siksi, että voivat. Ei se ole kasvatusta, se on lapsen vahingoittamista.

Pakottaneet tekemään mitä? Petaamaan sängyn aamulla? Tekemään joulusiivon yksin talon sisältä ja ulkoa, samalla loihtien juhla-aterian ja kutoen mummuille villahousut lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Töissäkään ei tarvitse tehdä asioita, jotka kokee kohtuuttomiksi. Työssäni koulukuraattorina olen opastanut monia teinejä tekemään lasun, koska vanhemmat ovat pakottaneet tekemään asioita vain siksi, että voivat. Ei se ole kasvatusta, se on lapsen vahingoittamista.

Oma virkavelvollisuutesi on tehdä lasu jos koet huolta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Töissäkään ei tarvitse tehdä asioita, jotka kokee kohtuuttomiksi. Työssäni koulukuraattorina olen opastanut monia teinejä tekemään lasun, koska vanhemmat ovat pakottaneet tekemään asioita vain siksi, että voivat. Ei se ole kasvatusta, se on lapsen vahingoittamista.

Lumitöiden teko kotipihasta ei ole kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla meni koulunkäynti huonosti, kun jouduin tekemään kotitöitä ja toimimaan lapsenvahtina pienemmille sisaruksilla koko lapsuuteni. En jaksanut enkä ehtinyt keskittyä kouluun. Riitely ja huutaminen olivat kasvatustapoja, mitään vastalauseita ei hyväksytty.

Koulu on tärkeämpi kuin mikään turha ajanhukka, kuten lumityöt, joka ei todellakaan kuulu lapsille. Jokainen osaa tehdä lumitöitä, jos on fyysisesti kunnossa, sitä ei tarvitse erikseen opetella, kuten ei tiskien laittamista koneeseen.

Yhteistyökykyyn aikuisena lumen kolaaminen ei vaikuta mitenkään.

Ykkösasia teinillä on meidän perheessä koulu, sen jälkeen harrastukset ja kaverit. Ihanan itsenäisesti toimiva ja omaa elämäänsä opetteleva ja odottava oma-aloitteinen nuori. Jota ei ole pakotettu mihinkään ja jonka voin hyvillä mielin päästää kohta maailmaan.

Nuorempien sisarusten pitkäaikainen hoitaminen ei ole isompien sisarusten homma. Liikaa vastuuta.

Mutta lumityöt, imurointi ja vaikka pyykkien viikkaaminen kaappiin kuuluu kaikille. Mun lapset ovat pienestä pitäen tehneet oman tasonsa ja osaamisensa mukaisia töitä, ihan hyvin voi 3-vuotias pistää lusikoita tiskikoneesta laatikkoon, pyyhkiä pölyjä sovituista paikoista jne. Teinejä ei meillä vielä ole, mutta osallistuvia ja osaavia lapsia, jotka auttavat mielellään esim mummulassa.

Kotitöiden kohtuullinen tekeminen ei estä kenenkään koulumenestystä. Päin vastoin, pieni happihyppely lumitöiden muodossa tekee vain hyvää.

Asiaa voisi verrata, jos mies pakottaisi vaimonsa hiihtämään. "Nyt hiihtämään siitä, pieni happihyppely tekee sinulle hyvää". Jos vaimoa ei kiinnostele, korottuu miehen ääni. Sitten jo huudetaan ja tapellaan.

Kysymys on siitä, meneekö teini mielellään vai vastentahtoisesti, vai jopa pakotettuna lumitöihin, pakottamista pidän henkisenä väkivaltana.

Jos teiniä kiinnostaa lumityöt, ilman muuta.

Oma teinini hoitaa hevostaan joka päivä, siinä on vastuuta ja fyysistä työtä riittävästi, hänellä ei aika riitä lusikoiden järjestelyyn eikä pyykin viikkaamiseen. Saati lumitöihin.

Miehen ja vaimon suhde on aivan eri asia kuin vanhemman ja lapsen suhde. Jälkimmäisessä suhteessa määräysvalta on yksipuolisesti vanhemmalla, ihan niin kuin töissä määräysvalta on yksipuolisesti pomolla. Vanhemman työ on komentaa lasta, ja jos lapsi ei tottele, niin sitten rangaistuksin tms. pakottaa lapsi tottelemaan.

Töissäkään ei tarvitse tehdä asioita, jotka kokee kohtuuttomiksi. Työssäni koulukuraattorina olen opastanut monia teinejä tekemään lasun, koska vanhemmat ovat pakottaneet tekemään asioita vain siksi, että voivat. Ei se ole kasvatusta, se on lapsen vahingoittamista.

Kyllä mä olen joutunut.