Lue keskustelun säännöt.
"Onko sinulla sairauksia" ja vanha mt-diagnoosi
02.01.2021 |
Miten tuohon pitää vastata, jos on joskus diagnosoitu pitkäaikainen keskivaikea mt-ongelma, mutta hoidosta on iät ajat? Oireet ovat yhä olemassa, mutta eivät täytä avun hakemisen kriteerejä omasta eivätkä kenenkään muunkaan mielestä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu?
Joku skitso, psykoosi tai bipo voivat hyvinkin vaikuttaa työssä suoriutumiseen joten periaatteessa pitäisi kertoa. Tosin se vaikuttanee työnsaantiin.
Jos taas mahdollinen seurustelukumppani kyselee niin olisi reilua kertoa. Minä toivottaisin hyvät jatkot, joku muu ei ehkä välittäisi.
No eihän mikään skitso, psykoosi tai bipo vaikuta kun niistä on parantunut. Eikä välttämättä vaikuta muutenkaan.
Miksi muuten toivottaisit hyvät jatkot pelkän dg:n perusteella?
Tiedät ilmeisen vähän psyykkisistä sairauksista?
Päinvastoin, tiedän aika paljon.
Anteeksi nyt, mutta ei siltä vaikuta. Muuten tietäisit, ettei kyseisistä sairauksista varsinaisesti parane ja että niihin usein liittyy piirteitä ja käyttäytymistä, joita ymmärrettävästi ei seurustelukumppanille toivota. Periytyvyys ja henkilön kyky toimia vanhempana mietityttää monia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta.
Liioittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta.Liioittelet.
Oletko koskaan kokenut yli 2viikkoa kestävää alakuloa, surua tai uupumista? Sinulla on masennus.
Vaikuttaako muiden mieliala omaasi? Sinulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
Oliko "vaikea" lapsuus? Persoonallisuushäiriö.
Tuntuuko ettei mikään mt-dg:t sovi itseesi? Sinulla on epätyypillinen tai sekamuotoinen mt-häiriö.
Voidaan myös todeta etteivät narsistit ja psykopaatit näe itsessään ongelmia, joten eivät hakeudu avun piiriin. Siitäkin huolimatta esim. Narsismia pidetään persoonallisuushäiriönä siinä kuin muitakin, vaikka tätä voidaan edellä mainitusta syystä diagnosoida vain äärimmäisen harvoin.
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Minulla kysymys liittyi siihen, että olen saanut diagnoosin muiden asioiden sivussa, jotka taas eivät ole enää ajankohtaisia. Jos näiden asioiden kohdalla kysyttäisiin onko sairautta, voin sanoa rehellisesti että ei. Bipo ii on ainoa pitkäaikainen diagnoosi jonka sain.
Diagnoosi on ollut varmasti järkevää tehdä sen aikaisen tilanteen kannalta, onhan kyseessä stressitekijä muiden joukossa. Minulle ei kuitenkaan edes kirjoitettu lääkitystä kaksisuuntaiseen. Näin tuntuu oudolta, että minun pitäisi ilmoittaa nyt kärsiväni siitä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu?
Joku skitso, psykoosi tai bipo voivat hyvinkin vaikuttaa työssä suoriutumiseen joten periaatteessa pitäisi kertoa. Tosin se vaikuttanee työnsaantiin.
Jos taas mahdollinen seurustelukumppani kyselee niin olisi reilua kertoa. Minä toivottaisin hyvät jatkot, joku muu ei ehkä välittäisi.
No eihän mikään skitso, psykoosi tai bipo vaikuta kun niistä on parantunut. Eikä välttämättä vaikuta muutenkaan.
Miksi muuten toivottaisit hyvät jatkot pelkän dg:n perusteella?
Skitsofrenia ja bipo eivät parane. Niiden oireet voivat pysyä kurissa lääkityksellä. Alttiys psykoosiin ei myöskään katoa, jos sellaisen on kerran kokenut. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, jolla näitä diagnooseja on.[/quote
Sanoo psykiatria. Olemassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka on kyseisillä diagnooseilla lääkkeettömiä, ovat ajaneet lääkkeensä alas ja ovat toimintakykyisiä ihmisiä. Esimerkiksi tässä on luettavissa sellainen tarina joka kyseenalaistaa väitteesi "lääkkeitä pitää syödä loppuelämä ja vain lääkkeillä pysyy sairaus kurissa". https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-of…
Itseasiassa se on aika lääkekriittinen tarina.
Kun netistä alkaa kaivella niin löytää paljonkin sellaisia tarinoita. Joissa vaikka trauma tai joku on ollut taustalla ihmisten kärsimyksessä ja lääketokkura ei ole asioita ratkaissut.
Tai ainakin ne ihmiset voi olla toimintakykyisempiä kuin lääketokkurassa ja oppivat muulla tavoin pärjäämään oireidensa kanssa. Jotkut myös kyseenalaistavat diagnoosinsa validiteetin ikuisesti kestävänä biologispohjaisena sairautena, josta on mahdoton parantua. Tajuavat että heillä on hetkellisesti ollut joku erittäin vaikea ajanjakso minkä pohjalta heidät on virheellisesti nähty pysyvästi sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Tämä, itselläni yli 10v sitten psykdg tehtiin 1kk sairaalassa olo aikana. Itse epäilen jälkeen päin olleen kyseessä työpaikkakiusaamisen jälkeen burn out.
Minulla ei ollut velkaa, ei seksisuhteita, eikä muitakaan sekoiluja.
Olin sanonut itseni irti vakkari duunista kun en enää jaksanut. Sitten hermoilin pääni puhki mistä saan asuntolainaan rahaa.Osastolla olo olikin hyvin outo ajanjakso, kaikki sanomani käytettiin joten oudosti minua vastaan: esim jossain palaverissa kartoitettiin opikeluaikaistani käytöstä ja arvosanoja; en ole käyttänyt tulloinkaan päihteitä, ja en ole harrastanut suhteita/seksiä tms.
Sitten joku näistä sanoi minulle: anna kun arvaamme opintomenestyksesi, olet päässyt koulut läpi rimaa hipoen?
Vastasi että ei, olen aina saattanut kouluni ja opintoni ihan normi ajassa loppuun ja kiitettävin arvosanoin.
No tästä päättelivät minun olleen sitten aina hullu? Eihän kukaan jaksa ilman hypomaniaa opiskella kiitettävästi.
Lisäksi kukaan ei vaihda lakanoita sänkyyn viikkosiivouksen yhteydessä kerran viikossa.
Liikunta ja urheilu kiellettiin, koska kukaan normaali ei käy spinning pyöräilemässä 4-5x/vkossa. Olen pyöräillyt kohta 25 vuotta.No olihan noita muutakin ihan mielestäni outoja juttuja, mutta annoin asian olla. Huilasin kotona hetken, ja etsin töitä ja menin töihin.
Töissä ollut yli 10 vuotta, ei ole kuin 5 päivää sairauslomaa flunssan vuoksi.
Edelleenkään en käytä alkoholia, ei irtosuhteita.
Teen viikkosiivouksen lauantaisin ja vaihdan lakanat.
Käyn pyöräilemässä ja salilla 4-5x/vko.Tiedä sitten miten hullu olen, kun en omaa sairaudentuntoa tai tunnusta olevani hullu.
Mielenterveysammattilaisilla on joskus hyvin vinoutunut maailmankuva. Se on toki aivan ymmärrettävää, kun ovat päivät pitkät tekemisissä mieleltään epätasapainoisten ihmisten kanssa.
Itse olin terveenä ihmisenä mukana tukihenkilönä kaverin psykologikäynneillä. Psykologi oli mm. sitä mieltä, että onnea ei kannata tavoitella, ķoska eihän kukaan ole onnellinen. Ja että työkykyisen määritelmäksi riittää se, että ihminen saa raahattua raatonsa työpaikalle. Ei väliä, vaikka mitään työtehtävää éi saa tehtyä.
Sanoin sitten kaverille, että eiköhän me parempi psykologi löydetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Minulla kysymys liittyi siihen, että olen saanut diagnoosin muiden asioiden sivussa, jotka taas eivät ole enää ajankohtaisia. Jos näiden asioiden kohdalla kysyttäisiin onko sairautta, voin sanoa rehellisesti että ei. Bipo ii on ainoa pitkäaikainen diagnoosi jonka sain.
Diagnoosi on ollut varmasti järkevää tehdä sen aikaisen tilanteen kannalta, onhan kyseessä stressitekijä muiden joukossa. Minulle ei kuitenkaan edes kirjoitettu lääkitystä kaksisuuntaiseen. Näin tuntuu oudolta, että minun pitäisi ilmoittaa nyt kärsiväni siitä.
-Ap
Älä kerro, ei oikeasti kukaan voi vaatia kertomaan, enkä näe että kertomisesta olisi edes mitään hyötyä. Yllättävää haittaa voi kyllä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu?
Joku skitso, psykoosi tai bipo voivat hyvinkin vaikuttaa työssä suoriutumiseen joten periaatteessa pitäisi kertoa. Tosin se vaikuttanee työnsaantiin.
Jos taas mahdollinen seurustelukumppani kyselee niin olisi reilua kertoa. Minä toivottaisin hyvät jatkot, joku muu ei ehkä välittäisi.
No eihän mikään skitso, psykoosi tai bipo vaikuta kun niistä on parantunut. Eikä välttämättä vaikuta muutenkaan.
Miksi muuten toivottaisit hyvät jatkot pelkän dg:n perusteella?
Tiedät ilmeisen vähän psyykkisistä sairauksista?
Päinvastoin, tiedän aika paljon.
Anteeksi nyt, mutta ei siltä vaikuta. Muuten tietäisit, ettei kyseisistä sairauksista varsinaisesti parane ja että niihin usein liittyy piirteitä ja käyttäytymistä, joita ymmärrettävästi ei seurustelukumppanille toivota. Periytyvyys ja henkilön kyky toimia vanhempana mietityttää monia myös.
Olet stereotypioiden ja vanhan tiedon uhri. Kyllä noista sairauksista voi todellakin parantua ja elää jopa lääkkeetöntä elämää. Eikä niihin mitään piirteitä liity enää parantumisen jälkeen. Noihin liittyy monesti mm traumaattisia kokemuksia.
Itse olen miettinyt tällaista myös.
Pitääkö työnantajalle kertoa sairauksistaan.
Minulla on lievä astma.
Minua ei palkattaisi sen takia mm. nykysikaiseen elektroniikkatuotetehtaaseen.
Olen tehnyt nyt 17 vuotta työtä toiminimellä astmaatikolle myrkyllistä työtä...
Lapsellani on epilepsia.
Hänellä ei ole oikein lukupäätä.
Ahdistaa kamalasti, uskaltaako kukaan häntä palkata epilepsiansa takia mihinkään sellaiseen työhön, johon hänen rahkeensa riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni on mielenterveyden ongelmia, mutta itse kieltää ne. Ongelmat eivät mukamas vaikuta nykypäivään ja hän elää nyt aivan normaalia elämää.
Paitsi ettei elä. On vain itse päättänyt, että hänen elämänsä on se normaali. On siis määritellyt normaalin uudelleen.
Ja hänen elämäänsä ei vaikuta ahdistuskohtaukset, pelot, vainoharhat, masennus, jumittumiset, takaumat, aivosumu, sivupersoonat, eristäytyminen, jne. Eivät vaikuta, kun hän on päättänyt niin.
Paitsi että kyllä vaikuttaa. Oirehtiminen kapeuttaa sosiaalista elämää ja maailmankuvaa, aiheuttaa eristäytymistä, antaa epäonnistumisen kokemuksia, joka syö itsetuntoa, luo yksinäisyyttä, masennusta, jne.
Mutta hän haluaa pitää itseään normaalina ja terveenä, kieltää ongelmat ja seuraa ihmetellen miksi muut ohittavat hänet vasemmalta ja oikealta ja vain hänellä on niin huono tuuri kaikessa.
Skitsofreniasta voi tosiaan parantua mm terapian avulla.
Kannattaa katsoa dokumentti aiheesta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on mielenterveyden ongelmia, mutta itse kieltää ne. Ongelmat eivät mukamas vaikuta nykypäivään ja hän elää nyt aivan normaalia elämää.
Paitsi ettei elä. On vain itse päättänyt, että hänen elämänsä on se normaali. On siis määritellyt normaalin uudelleen.
Ja hänen elämäänsä ei vaikuta ahdistuskohtaukset, pelot, vainoharhat, masennus, jumittumiset, takaumat, aivosumu, sivupersoonat, eristäytyminen, jne. Eivät vaikuta, kun hän on päättänyt niin.
Paitsi että kyllä vaikuttaa. Oirehtiminen kapeuttaa sosiaalista elämää ja maailmankuvaa, aiheuttaa eristäytymistä, antaa epäonnistumisen kokemuksia, joka syö itsetuntoa, luo yksinäisyyttä, masennusta, jne.
Mutta hän haluaa pitää itseään normaalina ja terveenä, kieltää ongelmat ja seuraa ihmetellen miksi muut ohittavat hänet vasemmalta ja oikealta ja vain hänellä on niin huono tuuri kaikessa.
Normaalius on oikeasti aika paljon myös kontekstista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Tämä, itselläni yli 10v sitten psykdg tehtiin 1kk sairaalassa olo aikana. Itse epäilen jälkeen päin olleen kyseessä työpaikkakiusaamisen jälkeen burn out.
Minulla ei ollut velkaa, ei seksisuhteita, eikä muitakaan sekoiluja.
Olin sanonut itseni irti vakkari duunista kun en enää jaksanut. Sitten hermoilin pääni puhki mistä saan asuntolainaan rahaa.Osastolla olo olikin hyvin outo ajanjakso, kaikki sanomani käytettiin joten oudosti minua vastaan: esim jossain palaverissa kartoitettiin opikeluaikaistani käytöstä ja arvosanoja; en ole käyttänyt tulloinkaan päihteitä, ja en ole harrastanut suhteita/seksiä tms.
Sitten joku näistä sanoi minulle: anna kun arvaamme opintomenestyksesi, olet päässyt koulut läpi rimaa hipoen?
Vastasi että ei, olen aina saattanut kouluni ja opintoni ihan normi ajassa loppuun ja kiitettävin arvosanoin.
No tästä päättelivät minun olleen sitten aina hullu? Eihän kukaan jaksa ilman hypomaniaa opiskella kiitettävästi.
Lisäksi kukaan ei vaihda lakanoita sänkyyn viikkosiivouksen yhteydessä kerran viikossa.
Liikunta ja urheilu kiellettiin, koska kukaan normaali ei käy spinning pyöräilemässä 4-5x/vkossa. Olen pyöräillyt kohta 25 vuotta.No olihan noita muutakin ihan mielestäni outoja juttuja, mutta annoin asian olla. Huilasin kotona hetken, ja etsin töitä ja menin töihin.
Töissä ollut yli 10 vuotta, ei ole kuin 5 päivää sairauslomaa flunssan vuoksi.
Edelleenkään en käytä alkoholia, ei irtosuhteita.
Teen viikkosiivouksen lauantaisin ja vaihdan lakanat.
Käyn pyöräilemässä ja salilla 4-5x/vko.Tiedä sitten miten hullu olen, kun en omaa sairaudentuntoa tai tunnusta olevani hullu.
Mielenterveysammattilaisilla on joskus hyvin vinoutunut maailmankuva. Se on toki aivan ymmärrettävää, kun ovat päivät pitkät tekemisissä mieleltään epätasapainoisten ihmisten kanssa.
Itse olin terveenä ihmisenä mukana tukihenkilönä kaverin psykologikäynneillä. Psykologi oli mm. sitä mieltä, että onnea ei kannata tavoitella, ķoska eihän kukaan ole onnellinen. Ja että työkykyisen määritelmäksi riittää se, että ihminen saa raahattua raatonsa työpaikalle. Ei väliä, vaikka mitään työtehtävää éi saa tehtyä.
Sanoin sitten kaverille, että eiköhän me parempi psykologi löydetä.
Näinpä :D Minua pidettiin outona, kun tunsin halua olla miehen kanssa normaalissa yhdynnässä. Psykiatria on sairas järjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on mielenterveyden ongelmia, mutta itse kieltää ne. Ongelmat eivät mukamas vaikuta nykypäivään ja hän elää nyt aivan normaalia elämää.
Paitsi ettei elä. On vain itse päättänyt, että hänen elämänsä on se normaali. On siis määritellyt normaalin uudelleen.
Ja hänen elämäänsä ei vaikuta ahdistuskohtaukset, pelot, vainoharhat, masennus, jumittumiset, takaumat, aivosumu, sivupersoonat, eristäytyminen, jne. Eivät vaikuta, kun hän on päättänyt niin.
Paitsi että kyllä vaikuttaa. Oirehtiminen kapeuttaa sosiaalista elämää ja maailmankuvaa, aiheuttaa eristäytymistä, antaa epäonnistumisen kokemuksia, joka syö itsetuntoa, luo yksinäisyyttä, masennusta, jne.
Mutta hän haluaa pitää itseään normaalina ja terveenä, kieltää ongelmat ja seuraa ihmetellen miksi muut ohittavat hänet vasemmalta ja oikealta ja vain hänellä on niin huono tuuri kaikessa.
Pointtina on se, että vaikka ihminen itse kieltää ongelmansa eikä kerro niistä, niin sokeakin näkee otsasilmällään heti ensitapaamisella, että jotain on vinossa. Ongelmien salailu vain pahentaa asiaa ja esim. katkoo kaikki ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on mielenterveyden ongelmia, mutta itse kieltää ne. Ongelmat eivät mukamas vaikuta nykypäivään ja hän elää nyt aivan normaalia elämää.
Paitsi ettei elä. On vain itse päättänyt, että hänen elämänsä on se normaali. On siis määritellyt normaalin uudelleen.
Ja hänen elämäänsä ei vaikuta ahdistuskohtaukset, pelot, vainoharhat, masennus, jumittumiset, takaumat, aivosumu, sivupersoonat, eristäytyminen, jne. Eivät vaikuta, kun hän on päättänyt niin.
Paitsi että kyllä vaikuttaa. Oirehtiminen kapeuttaa sosiaalista elämää ja maailmankuvaa, aiheuttaa eristäytymistä, antaa epäonnistumisen kokemuksia, joka syö itsetuntoa, luo yksinäisyyttä, masennusta, jne.
Mutta hän haluaa pitää itseään normaalina ja terveenä, kieltää ongelmat ja seuraa ihmetellen miksi muut ohittavat hänet vasemmalta ja oikealta ja vain hänellä on niin huono tuuri kaikessa.
Normaalius on oikeasti aika paljon myös kontekstista kiinni.
Joojoo, hiustenhalkojat haluavat alkaa määrittelemään normaalia. Nyt puhutaan suomalaisesta suomenkielisestä kulttuurista, missä esimerkiksi tuttuja kohdatessa tervehditään vähintään moikkaamalla. Ja niin edelleen. Tiedät kyllä mitä normaalilla tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni on mielenterveyden ongelmia, mutta itse kieltää ne. Ongelmat eivät mukamas vaikuta nykypäivään ja hän elää nyt aivan normaalia elämää.
Paitsi ettei elä. On vain itse päättänyt, että hänen elämänsä on se normaali. On siis määritellyt normaalin uudelleen.
Ja hänen elämäänsä ei vaikuta ahdistuskohtaukset, pelot, vainoharhat, masennus, jumittumiset, takaumat, aivosumu, sivupersoonat, eristäytyminen, jne. Eivät vaikuta, kun hän on päättänyt niin.
Paitsi että kyllä vaikuttaa. Oirehtiminen kapeuttaa sosiaalista elämää ja maailmankuvaa, aiheuttaa eristäytymistä, antaa epäonnistumisen kokemuksia, joka syö itsetuntoa, luo yksinäisyyttä, masennusta, jne.
Mutta hän haluaa pitää itseään normaalina ja terveenä, kieltää ongelmat ja seuraa ihmetellen miksi muut ohittavat hänet vasemmalta ja oikealta ja vain hänellä on niin huono tuuri kaikessa.
Normaalius on oikeasti aika paljon myös kontekstista kiinni.
Joojoo, hiustenhalkojat haluavat alkaa määrittelemään normaalia. Nyt puhutaan suomalaisesta suomenkielisestä kulttuurista, missä esimerkiksi tuttuja kohdatessa tervehditään vähintään moikkaamalla. Ja niin edelleen. Tiedät kyllä mitä normaalilla tarkoitetaan.
Ei ole olemassa normaalia... Eihän se, että ei sovi johonkin kulttuuriin ole mikään sairaus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta.
"Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson."
Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0…
Eli siis 80%:lla ei ole mielenterveysongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta."Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson."
Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0…
Eli siis 80%:lla ei ole mielenterveysongelmia
Tuossa on vain diagnosoidut. Jokainen ihminen sopii jossakin elämänsä vaiheessa johonkin mt-diagnoosiin. Sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta."Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Joka viides suomalainen sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä. Ainakin joka kymmenes tai ehkä jopa joka viides suomalainen kokee elämänsä varrella ainakin yhden vakavan masennusjakson."
Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam0…
Eli siis 80%:lla ei ole mielenterveysongelmia
Puoli miljoonaa aikuista suomalaista syö ssri-lääkkeitä. Tämän lisäksi muut mt-lääkkeet, sekä se etteivät kaikki diagnosoidut käytä lääkitystä.
Yli 90000 alle 13vuotiaalla suomalaisella lapsella om psykiatrinen häiriö.
Eritisesti lasten mt-ongelmiin määrätyt lääkkeet eivät näy kaikki tilastoissa ja lääkityksiä voidaan määrätä myös ilman diagnoosia.
Jokin tässä mättää. Ja vaikka luku jäisi viidesosaan (mitä se ei voi jäädä) se on aivan törkeän paljon.
Jokainen ihminen täyttää jonkin mt-dg:n kriteerit- vähintään jossain elämänvaiheessa.
Tosin mikään elämänvaihe ei poissulje dg:n mahdollisuutta.