Lue keskustelun säännöt.
"Onko sinulla sairauksia" ja vanha mt-diagnoosi
02.01.2021 |
Miten tuohon pitää vastata, jos on joskus diagnosoitu pitkäaikainen keskivaikea mt-ongelma, mutta hoidosta on iät ajat? Oireet ovat yhä olemassa, mutta eivät täytä avun hakemisen kriteerejä omasta eivätkä kenenkään muunkaan mielestä.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi ei kuvaa edes niitä asioita, joihin hain apua vaan tuli siinä sivussa. En voi kieltää piirteiden olemassaoloa, mutta en myöskään löydä merkittävää samaistumispintaa niihin kokemuksiin, kun jollain on tarve puhua tästä sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään eli silloin kun asia on selvä ongelma. -Ap
Onpas salamyhkäistä. Kerro nyt edes minkä diagnoosin olet saanut. Helpompi vastata sen peusteella.
Bipo ii ja kriteerit täyttyivät nipin napin. Ei itsetuhoisuutta eikä impulsiivisuutta, mutta jaksaminen ja unentarve vaihtelevat. Hypomaaninen ajatuksenjuoksu on melko tunnistettavaa kun sellaista tulee vastaan, käytös ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
saako työnantajalta salata olevansa hullu?
Ilman muuta saa jättää kertomatta jos on todettu työkykyiseksi tai ylipäätään on työmarkkinoilla.
aika pelottavaa. olen siis voinut työskennellä työpaikalla, jossa on vaaninut joku piilohullu ilman, että kukaan on tiennyt siitä
Älä ainakaan työterveyshuollossa kerro mitään psyykkisistä sairauksista tai oireista. Homman pitäisi olla 100% vaitiolovelvollisuuden piirissä, mutta tiedän useita tapauksia, joissa tieto on tihkunut pomoportaaseen ja kyseinen henkilö on sitten tuotannollisista syistä savustettu pihalle - ja otettu kohta joku toinen tekemään sitä samaa hommaa. Sanotaan, ettei tätä tapahdu, mutta älkää olko naiveja. Tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi ei kuvaa edes niitä asioita, joihin hain apua vaan tuli siinä sivussa. En voi kieltää piirteiden olemassaoloa, mutta en myöskään löydä merkittävää samaistumispintaa niihin kokemuksiin, kun jollain on tarve puhua tästä sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään eli silloin kun asia on selvä ongelma. -Ap
Onpas salamyhkäistä. Kerro nyt edes minkä diagnoosin olet saanut. Helpompi vastata sen peusteella.
Bipo ii ja kriteerit täyttyivät nipin napin. Ei itsetuhoisuutta eikä impulsiivisuutta, mutta jaksaminen ja unentarve vaihtelevat. Hypomaaninen ajatuksenjuoksu on melko tunnistettavaa kun sellaista tulee vastaan, käytös ei niinkään.
Ei koskaan kannata kuvitella, että kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyisi omin voimin hallinnassa. Pienetkin muutokset (stressi, unettomuus, jostain uudesta asiasta innostuminen + tähtien asennot sun muut mystiset syyt) voivat heilauttaa mielen liian kovaan vauhtiin ilman, että sitä huomaa. Siitäkin huolimatta, että on säännöllinen lääkitys. Terv. tyyppi I
Joko sinulla on vanha mt-diagnoosi tai ei ole.
Simple!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu?
Joku skitso, psykoosi tai bipo voivat hyvinkin vaikuttaa työssä suoriutumiseen joten periaatteessa pitäisi kertoa. Tosin se vaikuttanee työnsaantiin.
Jos taas mahdollinen seurustelukumppani kyselee niin olisi reilua kertoa. Minä toivottaisin hyvät jatkot, joku muu ei ehkä välittäisi.
No eihän mikään skitso, psykoosi tai bipo vaikuta kun niistä on parantunut. Eikä välttämättä vaikuta muutenkaan.
Miksi muuten toivottaisit hyvät jatkot pelkän dg:n perusteella?
Tiedät ilmeisen vähän psyykkisistä sairauksista?
Päinvastoin, tiedän aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työhaastattelu?
Joku skitso, psykoosi tai bipo voivat hyvinkin vaikuttaa työssä suoriutumiseen joten periaatteessa pitäisi kertoa. Tosin se vaikuttanee työnsaantiin.
Jos taas mahdollinen seurustelukumppani kyselee niin olisi reilua kertoa. Minä toivottaisin hyvät jatkot, joku muu ei ehkä välittäisi.
No eihän mikään skitso, psykoosi tai bipo vaikuta kun niistä on parantunut. Eikä välttämättä vaikuta muutenkaan.
Miksi muuten toivottaisit hyvät jatkot pelkän dg:n perusteella?
Skitsofrenia ja bipo eivät parane. Niiden oireet voivat pysyä kurissa lääkityksellä. Alttiys psykoosiin ei myöskään katoa, jos sellaisen on kerran kokenut. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, jolla näitä diagnooseja on.
Kyllä myös skitsofreniasta voi parantua ja elää ilman lääkitystä. Sinulla on vanhentunutta tietoa. Kaikki päätyvät psykosiin, jos tarpeeksi koetellaan.
Tietenkin ihmiset saavat valita kumppaninsa miten haluavat, mutta eihän tuo dg tosiaan kerro oikeasti itse ihmisestä mitään. Kertoo vain sen, miten hänen ongelmiaan on joku toinen joskus tulkinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menet vaikka terveydenhuoltoon ja kysytään sinun sairauksistasi niin silloin kannattaa kertoa kaikki sairaudet. Myös ne jotka ovat hoidossa eivätkä ole sen käynnin syynä. Lääkityksellä tai jopa lisäravinteilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa ja sairaudet voivat olla merkityksellisiä vaikka itsellä ei tulisi mieleen.
Miksi kannattaa kertoa kaikki?
Nuo lääkkeet voi kysyä apteekista, ei niitä tarvitse työterveydessä tilittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi ei kuvaa edes niitä asioita, joihin hain apua vaan tuli siinä sivussa. En voi kieltää piirteiden olemassaoloa, mutta en myöskään löydä merkittävää samaistumispintaa niihin kokemuksiin, kun jollain on tarve puhua tästä sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään eli silloin kun asia on selvä ongelma. -Ap
Onpas salamyhkäistä. Kerro nyt edes minkä diagnoosin olet saanut. Helpompi vastata sen peusteella.
Bipo ii ja kriteerit täyttyivät nipin napin. Ei itsetuhoisuutta eikä impulsiivisuutta, mutta jaksaminen ja unentarve vaihtelevat. Hypomaaninen ajatuksenjuoksu on melko tunnistettavaa kun sellaista tulee vastaan, käytös ei niinkään.
Ei koskaan kannata kuvitella, että kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyisi omin voimin hallinnassa. Pienetkin muutokset (stressi, unettomuus, jostain uudesta asiasta innostuminen + tähtien asennot sun muut mystiset syyt) voivat heilauttaa mielen liian kovaan vauhtiin ilman, että sitä huomaa. Siitäkin huolimatta, että on säännöllinen lääkitys. Terv. tyyppi I
Tuollaista se oireilu on, mutta se on lievää ja olen täysin tietoinen milloin on "jakso". Itse sairastavana sinun pitäisi tietää sairaudestasi sen verran, että masennus ja mania voivat olla eri asteisia.
Tämä on yksi syy miksi epäilyttää mainita asiasta kun tietämättömille kyse voi olla pelkästään vakavasta muodosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi ei kuvaa edes niitä asioita, joihin hain apua vaan tuli siinä sivussa. En voi kieltää piirteiden olemassaoloa, mutta en myöskään löydä merkittävää samaistumispintaa niihin kokemuksiin, kun jollain on tarve puhua tästä sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään eli silloin kun asia on selvä ongelma. -Ap
Onpas salamyhkäistä. Kerro nyt edes minkä diagnoosin olet saanut. Helpompi vastata sen peusteella.
Bipo ii ja kriteerit täyttyivät nipin napin. Ei itsetuhoisuutta eikä impulsiivisuutta, mutta jaksaminen ja unentarve vaihtelevat. Hypomaaninen ajatuksenjuoksu on melko tunnistettavaa kun sellaista tulee vastaan, käytös ei niinkään.
Ei koskaan kannata kuvitella, että kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyisi omin voimin hallinnassa. Pienetkin muutokset (stressi, unettomuus, jostain uudesta asiasta innostuminen + tähtien asennot sun muut mystiset syyt) voivat heilauttaa mielen liian kovaan vauhtiin ilman, että sitä huomaa. Siitäkin huolimatta, että on säännöllinen lääkitys. Terv. tyyppi I
Tuollaista se oireilu on, mutta se on lievää ja olen täysin tietoinen milloin on "jakso". Itse sairastavana sinun pitäisi tietää sairaudestasi sen verran, että masennus ja mania voivat olla eri asteisia.
Tämä on yksi syy miksi epäilyttää mainita asiasta kun tietämättömille kyse voi olla pelkästään vakavasta muodosta.
Tiedän toki, että masennus ja mania ovat eri asteisia. Se on tullut tällä vuosien mittaan selväksi. Tarkoitinkin sitä, että ei aina kannata luottaa siihen, tunnistaako jakson olevan alkamassa tai kenties jo alkaneen. Todella monissa oireenhallintaryhmissä istuneena olen nähnyt myös muilla kuin itselläni sitä, että mania voi alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä minkäänlaista sairaudentuntoa ole. Silloin havaitset sen maniajakson vasta, kun sinut on kärrätty osastolle hoidettavaksi. Siksi ihmettelen aina näitä kommentteja, että "tunnistan kyllä itse, milloin jakso alkaa". Se ei toki aina mene niin, ja vaikka olisi mennytkin, ei ole mitään takuita, että tulisi aina näin menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi ei kuvaa edes niitä asioita, joihin hain apua vaan tuli siinä sivussa. En voi kieltää piirteiden olemassaoloa, mutta en myöskään löydä merkittävää samaistumispintaa niihin kokemuksiin, kun jollain on tarve puhua tästä sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään eli silloin kun asia on selvä ongelma. -Ap
Onpas salamyhkäistä. Kerro nyt edes minkä diagnoosin olet saanut. Helpompi vastata sen peusteella.
Bipo ii ja kriteerit täyttyivät nipin napin. Ei itsetuhoisuutta eikä impulsiivisuutta, mutta jaksaminen ja unentarve vaihtelevat. Hypomaaninen ajatuksenjuoksu on melko tunnistettavaa kun sellaista tulee vastaan, käytös ei niinkään.
Ei koskaan kannata kuvitella, että kaksisuuntainen mielialahäiriö pysyisi omin voimin hallinnassa. Pienetkin muutokset (stressi, unettomuus, jostain uudesta asiasta innostuminen + tähtien asennot sun muut mystiset syyt) voivat heilauttaa mielen liian kovaan vauhtiin ilman, että sitä huomaa. Siitäkin huolimatta, että on säännöllinen lääkitys. Terv. tyyppi I
Tuollaista se oireilu on, mutta se on lievää ja olen täysin tietoinen milloin on "jakso". Itse sairastavana sinun pitäisi tietää sairaudestasi sen verran, että masennus ja mania voivat olla eri asteisia.
Tämä on yksi syy miksi epäilyttää mainita asiasta kun tietämättömille kyse voi olla pelkästään vakavasta muodosta.
Tiedän toki, että masennus ja mania ovat eri asteisia. Se on tullut tällä vuosien mittaan selväksi. Tarkoitinkin sitä, että ei aina kannata luottaa siihen, tunnistaako jakson olevan alkamassa tai kenties jo alkaneen. Todella monissa oireenhallintaryhmissä istuneena olen nähnyt myös muilla kuin itselläni sitä, että mania voi alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä minkäänlaista sairaudentuntoa ole. Silloin havaitset sen maniajakson vasta, kun sinut on kärrätty osastolle hoidettavaksi. Siksi ihmettelen aina näitä kommentteja, että "tunnistan kyllä itse, milloin jakso alkaa". Se ei toki aina mene niin, ja vaikka olisi mennytkin, ei ole mitään takuita, että tulisi aina näin menemään.
Tyyppi II:ssa ei ole maniaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.
Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.
Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Jos deittikumppani salaisi mt-taustansa, niin saisi kenkää heti kun asia paljastuisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Oireet ovat yhä olemassa, kertoi ap
Tietysti, myös sinulla on oireita, jotka kielivät masennuksesta- tai alkavasta masennuksesta.
Ihan normaalia. Se ei tee hullua tai työ/yhteiskuntakelvotonta.
Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikki muutkin on mt-ongelmaisia. No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menet vaikka terveydenhuoltoon ja kysytään sinun sairauksistasi niin silloin kannattaa kertoa kaikki sairaudet. Myös ne jotka ovat hoidossa eivätkä ole sen käynnin syynä. Lääkityksellä tai jopa lisäravinteilla voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkeaineiden kanssa ja sairaudet voivat olla merkityksellisiä vaikka itsellä ei tulisi mieleen.
Miksi kannattaa kertoa kaikki?
Nuo lääkkeet voi kysyä apteekista, ei niitä tarvitse työterveydessä tilittää.
Ehdottomasti kerrotaan kaikki käytössä olevat lääkkeet. Lääkeaineiden yhteisvaikutuksen voivat yllättäen vähentää tai voimistaa jomman kumman tai molempien lääkkeiden vaikutusta tai lisätä haittavaikutuksia. Tai voidaan miettiä jonkun oireen syytä ja ei tajuta että se on jonkun lääkkeen sivuvaikutus jos potilas ei kerro käyttävänsä lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos deittikumppani salaisi mt-taustansa, niin saisi kenkää heti kun asia paljastuisi
On olemassa lukemattomia tilanteita, jotka voivat johtaa mt-diagnoosiin.
Esimerkiksi nuori voidaan ohjata mielenterveyspalveluihin vanhempien eron, koulukiusaamisen, ikäänkin liittyvän kapinoinnin yms. Takia.
Seurauksena tästä on todennäköisesti vähintään masennusdiagnoosi.
Viimeistään kun nuori ei enää kuulu nuorten palvelujen piiriin tämä voi jatkaa elämäänsä täysin normaalisti, kuten ehkä jo "hoidon" aikanakin.
Diagnosointi ei aina lähde yksilön tarpeista ja esim. ylemmässä olevat esimerkit diagnooseista eivät välttämättä kerro näille nuorille mitään. Tosin sanoen diagnoosista ja hoidostakin huolimatta on täysin mahdollista ja ihan tavallista, että ei koe olevansa mt-ongelmainen. Silloin tätä ei tietenkään koe tarpeelliseksi erikseen mainita, saati että tulisi edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä väärin perustein kirjoitettu psykoosi-dg.
Virhe myönnettiin, mutta asiaa ei koskaan korjattu papereihin. Tästä yli 10vuotta aikaa.Harvoin on ollut tarvetta lääkärille, eikä ennen niillä harvoilla kerroilla ollut ongelmia.
Nyt viimeisen parin vuoden aikana kun olen joutunut ajan varaamaan lääkärille, ensimmäisenä lääkäri on katsonut tietoni ja todennut minulla olevan "psykoosisairaus" ja kaikki hoito ja tutkimukset ovat suunnilleen tyssänneet siihen.Monet eivät ymmärrä, että diagnoosi-ihmiset ovat ihan tavallisia. Ohi menevät eri elämäntilanteet ja ikä vaikuttavat diagnoosien kirjoittamiseen ja ne kertovat todellisuudessa aika vähän- jos mitään ihmisestä.
Tämä, itselläni yli 10v sitten psykdg tehtiin 1kk sairaalassa olo aikana. Itse epäilen jälkeen päin olleen kyseessä työpaikkakiusaamisen jälkeen burn out.
Minulla ei ollut velkaa, ei seksisuhteita, eikä muitakaan sekoiluja.
Olin sanonut itseni irti vakkari duunista kun en enää jaksanut. Sitten hermoilin pääni puhki mistä saan asuntolainaan rahaa.
Osastolla olo olikin hyvin outo ajanjakso, kaikki sanomani käytettiin joten oudosti minua vastaan: esim jossain palaverissa kartoitettiin opikeluaikaistani käytöstä ja arvosanoja; en ole käyttänyt tulloinkaan päihteitä, ja en ole harrastanut suhteita/seksiä tms.
Sitten joku näistä sanoi minulle: anna kun arvaamme opintomenestyksesi, olet päässyt koulut läpi rimaa hipoen?
Vastasi että ei, olen aina saattanut kouluni ja opintoni ihan normi ajassa loppuun ja kiitettävin arvosanoin.
No tästä päättelivät minun olleen sitten aina hullu? Eihän kukaan jaksa ilman hypomaniaa opiskella kiitettävästi.
Lisäksi kukaan ei vaihda lakanoita sänkyyn viikkosiivouksen yhteydessä kerran viikossa.
Liikunta ja urheilu kiellettiin, koska kukaan normaali ei käy spinning pyöräilemässä 4-5x/vkossa. Olen pyöräillyt kohta 25 vuotta.
No olihan noita muutakin ihan mielestäni outoja juttuja, mutta annoin asian olla. Huilasin kotona hetken, ja etsin töitä ja menin töihin.
Töissä ollut yli 10 vuotta, ei ole kuin 5 päivää sairauslomaa flunssan vuoksi.
Edelleenkään en käytä alkoholia, ei irtosuhteita.
Teen viikkosiivouksen lauantaisin ja vaihdan lakanat.
Käyn pyöräilemässä ja salilla 4-5x/vko.
Tiedä sitten miten hullu olen, kun en omaa sairaudentuntoa tai tunnusta olevani hullu.
Skitsofrenia ja bipo eivät parane. Niiden oireet voivat pysyä kurissa lääkityksellä. Alttiys psykoosiin ei myöskään katoa, jos sellaisen on kerran kokenut. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua aloittaa suhdetta ihmisen kanssa, jolla näitä diagnooseja on.