Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi huutaa _täysillä_ bussissa tai junassa eikä lopeta niin mitä tehdä?
02.01.2021 |
Jos lapsi, vaikka pari-kolmevuotias alkaa karjua täpöllä vaikkapa bussissa tai lähijunassa eikä suostu lopettamaan, niin mitä vanhempina teette? Kanssamatkustajilta ja joskus kuskillakin palaa hermo, mutta jos hyppäät pois odottamaan seuraavaa niin odottelua on tiedossa 15-20 min.
Mitä teet?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Lapset ovat lapsia, mutta Suomessa vanhemmuus on kadotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kyynel. Kaivat taskustas sen älypuhelimen ja pistät tuijottamaan jotai Peppa Pig:iä, eiköhän hiljene muutamassa sekunnissa. 2-3 vuotiasta ei käsketä hiljaiseksi vaan lapsen huomio viedään muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Muiden syytä siis, ettet sinä saa pentuasi hiljaiseksi. Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa syliin jotta rahoittuu.
Otapa mun autisti syliin niin alkaa vasta huutaa. On kyllä harvinaisen hiljainen kaveri muuten, ei häiriköi.
Ei liity mitenkään sun autistilapseesi, tuli vaan tästä mieleen.... Kummasti tän tyyppisessä keskustelussa nousee aina esille erityislapset ja erityistilanteet. Eli jos jonkun lapsi huutaa bussissa ja sen äiti ei reagoi, veikataan, että lapsi on varmasti haasteellinen erityislapsi ja äiti on juuri hetki sitten saanut kuulla mummonsa kuolleen tai jotain. Vaikka 80-90 % todennäköisyydellä kyseessä on ihan tavallinen lapsi ja tavallinen äiti ja heidän normipäivänsä.
Vierailija kirjoitti:
Taskumatti mukana jossa hyvää viskiä ja sitä antaa korkillinen lapselle niin lakkaa mölisemästä turhia. Skoteissa ollaan tuota tehty vuosisatoja ja miehistä kasvaa miehiä.
Itsehän joisin sen viskin itse ja pitäisin sellaista älämölöä, että kaikkia muita vituttais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei halua mennä sinne mihin sitä viedään tai olla siellä . Kun ei osaa puhua vielä oikein. Saattaa olla että vaatteet kiristää puristaa nipistää on liian tiukalla tai haaravälistä kiristää liian tiukat . Voi olla vatsa kipeä kovalla tai ripulia ,huono olo. Onhan teillä itsellä muistoja vauva ja lapsiajasta . Liian pienet vaatteet on kauheita. Sokerilakritsa on varma kofeiini sokeri humala huono olo ja väsymys. Voi olla kova jano. Mistä lapsi itse ottaisi vettä ellei joku anna !!! Tiedetään monia lapsia ilman vettä koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.
kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta
Sekö on aivan mahdotonta kärsimystä, että kuuntelee lapsen huutoa muutaman minuutin? Salli minun nauraa! Olet vieraantunut normaalista elämästä. Kouluttaudu kirjastonhoitajaksi.
Et ole ilmeisesti käynyt kirjastossa viime aikoina.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.
kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta
Sekö on aivan mahdotonta kärsimystä, että kuuntelee lapsen huutoa muutaman minuutin? Salli minun nauraa! Olet vieraantunut normaalista elämästä. Kouluttaudu kirjastonhoitajaksi.
Et ole ilmeisesti käynyt kirjastossa viime aikoina.
-ohis
Tuntuu tosiaan käsittämättömältä, että kirjastot olivat joskus hiljaisia paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä siinä olisi muuta vaihtoehtoa kuin vain jatkaa matkustamista ja yrittää saada huutoa loppumaan. Tuskin se tilanne sillä raukeaa, että pidennetään matkaa poistumalla kulkuneuvosta ja odottamalla seuraavaa.
kyllä se muita matkustajia helpottaa, jos poistutte kulkuneuvosta ja vaikka konttaatte perille, mutta eihän muiden kärsimys nykyisiä itsekkäitä vanhempia kiinnosta
Sekö on aivan mahdotonta kärsimystä, että kuuntelee lapsen huutoa muutaman minuutin? Salli minun nauraa! Olet vieraantunut normaalista elämästä. Kouluttaudu kirjastonhoitajaksi.
Et ole ilmeisesti käynyt kirjastossa viime aikoina.
-ohis
Tai ehkä ennen koronaa? Nyt on ainakin meidän kirjastoissa varmasti aika hiljaista, kun otetaan vain muutamia ihmisiä sisälle kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Muiden syytä siis, ettet sinä saa pentuasi hiljaiseksi. Niinpä niin.
Missä kohtaa väitetty olevan muiden syytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan huudon aiheesta. Jos on kova nälkä niin äkkiä kotiin. Jos huutaa huutamisen ilosta niin sitten pois bussista.
Huutamisen ilosta tai joku suht turha rage.
Ap
Ulos kulkuneuvosta, varsinkin, jos huutaa ihan vaan huutamisen ilosta. Yleensä meillä varustauduttu vähintään sillä, et laukussani on aina rusinapaketti, hedelmä-pähkinäsekoitus tms. joka auttaa nälkäkiukkuun. Jollei olisi, niin sitten kulkuneuvosta ulosajoon etsimään lähin myymälä, mistä välipalaa saa. En halua kiusata kanssamatkustajia, he ovat matkastaan maksaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Olet kiitettävän hyvin omaksunut tunnekasvatuksen periaatteet. Kaikki lapsen huono käytös johtuu siitä, että "lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Suomi ei ole lapsivihamielinen maa: täällä on maailman parhaat edut vanhemmille ja lapsille. Suomessa vanhemmat ovat niin lapsimyönteisiä, että lopulta kokevat jopa muutaman lapsen kasvattamisen niin uuvuttavana, että tarvitsevat subjektiivisen päivähoito-oikeuden, eivätkä jaksa lapsiaan kasvattaa. Lopputulos on kasvattamattomat lapset, joita muut eivät meinaa jaksaa. Muualla lapsista on paljon helpompi pitää, koska he ovat jo pienestä lähtien opetettu huomioimaan itsensä lisäksi muut - jolloin muidenkin on helppo huomioida asiat, joille lasten kanssa ei vain voi mitään.
Totta tuo että suomessa on hyvät puitteet lastenhankintaan ja kasvatukseen. Mutta hukassa on ymmärrys siitä, että lapset eivät ole minikokoisia aikuisia, joiden tulisi osata ja ymmärtää ja ilmasta tunteitansa kuin aikuinen. Eiväthän kaikki aikuisetkaan siihen kykene. Siitä ei montaa vuosikymmentä ole kun lasten tehtävä oli olla "kiltti", eli tehdä mukisematta tasan niin kun aikuinen sanoo, ja negatiivisten tunteiden ilmaisusta rankaistiin. Onneksi tämä kasvatusmalli monella väistymässä, mutta tiukassa se meidän kulttuurissa on. Kiltit lapset näkyvät mutteivat kuulu. Julkisissa kulkuvälineissä tunteiden ilmaisu ei tarkoita ettei lasta opeteta ottamaan muita huomioon. "Nyt häiritset muita" ei vaan ole sillä hetkellä se mikä opettaa ja motivoi lasta rauhoittumaan. Huonon käytöksen tilanteet sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet nämä vanhemmat tädit, jotka jupisevat ”Ei näitä nykyajan äitejä kiinnosta” ovat sen aikakauden vanhempia, kun lapsia kuritettiin fyysisesti. Saahan sillä joo kenet tahansa hiljaiseksi jos uhkailee väkivallalla. Onneksi tuollaista ei enää suvaita.
Kumpi on oikeasti pahempi: pieni tukkapölly, vaiko armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen?
Kaikilla asioilla on hyötynsä ja haittansa. Järkevässä yhteiskunnassa hyödyt ja haitat punnitaan neutraalisti eikä mennä ideologia edellä.
Armoton riehuminen ja auktoriteetin rapautuminen? Oikeasti? Ajatteleeko ihmiset tosiaan, että vain väkivallalla vanhempi voi pitää auktoriteettiasemaansa yllä? Väkivallan käyttö kasvatustilanteessa on merkki siitä että muuta osaamista ei ole.
Esimerkki: oma 2 tai 3v lapseni huutaa bussissa kun ei pääse uimahalliin tänään. Pysyn itse rauhallisena ja puhun lapselle "Huomaan, että susta tuntuu tosi pahalta. Suututtaa niin paljon että haluat huutaa. Uimahallissa on niin kivaa. Me menemme sinne kyllä varmasti vielä uudestaan. Äikin tykkää käydä uimahallissa, varsinkin siinä lämpimässä altaassa. Ja siellä on kivaa sukeltaa. Mennään uudestaan vaikka ensi viikolla. Mutta tänään ollaan sovittu Tainan kanssa, että mennään puistoon. Muistatko kuinka iso liukumäki siellä on? Haluatko ottaa pallon mukaan sinne? “
Mahdollisesti vielä laukusta joku naksupussi tai lelu tai ikkunasta bongaillaan sinisiä autoja. Ja jatkon kannalta kerron lapselle päivän ohjelman pääpiirteittän jo aamulla niin uimahallittomuus ei tule hänelle yllätyksenä. Huolehdin myös, ettei lapsi saa huudolla periksi, niin hän ei käytä sitä keinona myöhemmin.
Enkä muuten häpeä huutotilanteessa ollenkaan, sillä tiedän toimivani oikein vaikeassa tilanteessa. Eikä muiden paheksuvat katseet nujerra itsetuntoani vanhempana.Tuon ikäiset lapset eivät huuda tarkoituksenaan häiritä muita matkustajia. He eivät opi käsittelemään tunteitaan uhkailuilla tai rangaistuksilla vaan ymmärryksen saamisella, tunteiden vastaanottamisella ja niiden sanoittamisella.
Keskustelusta käy kyllä hineosti ilmi taas se perinteinen. Suomi on hyvin lapsivastainen maa.
Suomi ei ole lapsivihamielinen maa: täällä on maailman parhaat edut vanhemmille ja lapsille. Suomessa vanhemmat ovat niin lapsimyönteisiä, että lopulta kokevat jopa muutaman lapsen kasvattamisen niin uuvuttavana, että tarvitsevat subjektiivisen päivähoito-oikeuden, eivätkä jaksa lapsiaan kasvattaa. Lopputulos on kasvattamattomat lapset, joita muut eivät meinaa jaksaa. Muualla lapsista on paljon helpompi pitää, koska he ovat jo pienestä lähtien opetettu huomioimaan itsensä lisäksi muut - jolloin muidenkin on helppo huomioida asiat, joille lasten kanssa ei vain voi mitään.
Totta tuo että suomessa on hyvät puitteet lastenhankintaan ja kasvatukseen. Mutta hukassa on ymmärrys siitä, että lapset eivät ole minikokoisia aikuisia, joiden tulisi osata ja ymmärtää ja ilmasta tunteitansa kuin aikuinen. Eiväthän kaikki aikuisetkaan siihen kykene. Siitä ei montaa vuosikymmentä ole kun lasten tehtävä oli olla "kiltti", eli tehdä mukisematta tasan niin kun aikuinen sanoo, ja negatiivisten tunteiden ilmaisusta rankaistiin. Onneksi tämä kasvatusmalli monella väistymässä, mutta tiukassa se meidän kulttuurissa on. Kiltit lapset näkyvät mutteivat kuulu. Julkisissa kulkuvälineissä tunteiden ilmaisu ei tarkoita ettei lasta opeteta ottamaan muita huomioon. "Nyt häiritset muita" ei vaan ole sillä hetkellä se mikä opettaa ja motivoi lasta rauhoittumaan. Huonon käytöksen tilanteet sitten erikseen.
Onko olemassa myös jotain muita maita, missä häiriköinti ja tottelemattomuus ovat hyviä juttuja, koska "lapsen tulee saada ilmaista myös negatiiviset tunteensa"? Ruotsi kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää ottaa syliin jotta rahoittuu.
Otapa mun autisti syliin niin alkaa vasta huutaa. On kyllä harvinaisen hiljainen kaveri muuten, ei häiriköi.
Olen eri mutta miksi huutaa sylissä? - tietämätön
Aistit kuormittuu kosketuksesta jos on vähänkin kuormittuneella tai ärsyyntyneellä päällä. Kuulee, haistaa, maistaa, näkee ja tuntee kaiken voimakkaammin ja ”aistit täyttyy” paljon helpommin kuin neurotyypillisellä. Kosketus tuntuu helposti pahalta ja ärsyttävältä.
Huutavat lapset poistetaan samalla tavalla kuin huutavat aikuiset. Yksinkertaista.
Tästä keskustelusta inspiroituneena en kiusallanikaan aio edes räpäyttää silmääni, kun lapseni seuraavan kerran huutaa bussissa syystä x. Kaikki me olemme samanarvoisia. Oli ihminen sitten lapsi, aikuinen, vanhus, vammainen tai mitä ikinä.
Kerran sattui kohdalle tilanne että eräs n. 4vee lapsonen huusi, siis ei itkenyt vaan huusi ja vanhemmat eivät ilmeisesti suuremmin yrittäneet kieltää.
Bussikuski sitten ilmoitti että nyt joko hiljaa tai pois kyydistä. Lapsi hiljeni saman tien ja oli loppumatkan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelusta inspiroituneena en kiusallanikaan aio edes räpäyttää silmääni, kun lapseni seuraavan kerran huutaa bussissa syystä x. Kaikki me olemme samanarvoisia. Oli ihminen sitten lapsi, aikuinen, vanhus, vammainen tai mitä ikinä.
Lapsesi varmasti on tosi kiitollinen kun ignoraat sen.
Suomi ei ole lapsivihamielinen maa: täällä on maailman parhaat edut vanhemmille ja lapsille. Suomessa vanhemmat ovat niin lapsimyönteisiä, että lopulta kokevat jopa muutaman lapsen kasvattamisen niin uuvuttavana, että tarvitsevat subjektiivisen päivähoito-oikeuden, eivätkä jaksa lapsiaan kasvattaa. Lopputulos on kasvattamattomat lapset, joita muut eivät meinaa jaksaa. Muualla lapsista on paljon helpompi pitää, koska he ovat jo pienestä lähtien opetettu huomioimaan itsensä lisäksi muut - jolloin muidenkin on helppo huomioida asiat, joille lasten kanssa ei vain voi mitään.